13-vuotiaan tytön hirveä murrosikä?

Hei.

Murrosikä koettelee niin teiniä itseään kuin koko perhettä, Muutokset käyttäytymisessä yleensä alkavat yhtäkkiä ja koko olemus muuttuu vieraaksi. Tämä on tavallista ja kuuluu asiaan. Mutta on myös mahdollista, että lapsella on jotenkin omasta muuttumisestaankin ahdistava ja vaikea olo. Kannattaisi ilman muuta vielä yrittää jutella, ei vain miten koulussa menee tai ei negatiivisesti vaan luoden luottamuksellinen keskusteluympäristäö. Koska omille vanhemmille ei välttämättä silti teini halua avautua, voit kannustaa mennä juttelemaan esim. koulukuraattorille tms. Joskus murrosikään liittyy hankalampaakin oireilua, josta nuori ei uskalla kotona puhua. Älä vertaile tätä lasta muihin lapsiisi, jokaisella on oma polku kuljettavanaan. Kiteytetysti murrosiässä on kyse siitä, että lapsuuden itsestäänselvyydet lakkaavat, nuori ottaa etäisyyttä vanhempiinsa ja nuoren on alettava löytää omaa itsenäisyyttään, omaa elämäänsä. Tämä ei tietenkään tapahdu nips naps vaan vuosien varrella erilaisissa tilanteissa. Monesti nuori kokee itsetunto-ongelmia ja mielialat heittelevät. Vanhemmilta vaaditaan suurta viisautta toisaalta osata vetäytyä ja antaa nuorelle tilaa, toisaalta antaa luottamus ja turva siitä, että seisotaan vierellä tukemassa kun sen paikka on. Kyse on ristiriitaisesta ajanjaksosta ja vaiheesta, jonka lopputulosta ei voi tietää, vaan se syntyy elämällä.

Omaan jaksamiseesikin kannattaa hakea apua. Kunnalla lienee jokin nuorisoneuvola tms, jossa voi hakea vanhempainohjausta, mikäli lähipiiriissä ei riittävästi tukea ole. Vaikka miehesi onkin vuorotyössä, kuuluu kasvatusvastuu myös hänelle. Jutelkaa keskenänne vaikkei hän olisikaan paikalla, miten voitte tukea toisianne ja perhettänne.


Merja, diakoni

Hmmmm...itse muistelen paiskoneeni ovia ja haistatelleeni myös, vaikka olin ns.kiltti tyttö koulussa, mutta silloin oli koulussa paineita opiskelun suhteen ja minua kiusattiin. Kaikki purkautui kotona, kun oli turvallinen ympäristö päästää höyryjä ulos ja purkaa omaa pahaaoloa ja turhaumia. Aikuiset tuntuivat toisaalta holhoavilta, mutta toisaalta taas välittämättömiltä. Oli vaikeaa.

Ton ruokailun saat kuriin kun sanot kerran että jos ei ruoka-aikana tulla syömään niin olkoon syömättä niin oppii aika nopeesti kun on vaikka 3 päivää ilman illallista.

Napakasti kunnon rajat. Tarvittaessa halauksia, kuuntelua.
Käytä tunneälyä, tarkkaile. Älä tuputa.

Murrosikäiselle tai lapsellekaan ei saa antaa valtaa perheessä. Pysy lujana.
Perheen lapset ovat monestikin erilaisia. Löydä oma tapa kommunikoida.

Yksi tapa on että anna kiukutella ihan rauhassa niin se kohta helpottaa ja kerrot että kiukuttelamlla ja huonosti käyttäytymällä ei mitään saavuteta.

Yläasteen myötä on varmaan kaveripiiri vaihtunut? Ja joko haluaa olla samanlainen kuin kaverit tai sitten purkaa kotona pahaa oloaan koulun ja kaveripiirin asioista. Joskus voi kirjoittaminen auttaa, kun ei puhuta osta tai haluta.
Yhteinen aika on edelleen tärkeää, jos tyttö suostuisi vaikka leffaan tai ulos syömään.
Teini-ikä on kaikilla samankin perheen lapsilla erilainen, toiset kapinoi enemmän ja irtautuminen on raju ja riitaisa. Nuoren sisällä myllertää ja kaikki on ihan sekaisin.
Jos perhesopu sitä edellyttää, anna syödä eri aikaan. Sovi, tai määrittele, että kerran viikossa olisi hyvä tulla samaan ruokapöytään muoden kanssa, perusteluksi voisi riittää, että sinulle se on tärkeää että kaikki perheen jäsenet on samaan aikaan edes hetken aikaa vaikkapa ruokapöydässä.

Minä itse lukkiuduin teininä omaan huoneeseeni kun sellainen vihdoinkin mahdollistui. Söin eri aikaan,tulin joskus katsomaan telkkaria mutta pääsääntöisesti olin omassa huoneessani. Riidat äidin kanssa olivat valtavia. En koskaan ollut kertonut omista asioistani muille, teininä en semminkään.

Kuulostaa tutulle. Murrisikäisen aivotoiminta on verrattuna pahimmillaan psykoosiin.

Minulla itselläni oli aikoinaan myös tuollaista,etten halunnut tulla samaan ruokapöytään,missä isäni,siskoni ja mummoni istui.Isä sanoi,jos ei tule samaanaikaan,on sitten syömättä.En mennyt,olin syömättä. Kerran olin sitten syönyt luvatta,kaapista siivumakkaraa.Sitä oli meillä todella harvoin.Kun olin käynyt maistamassa sitä monta kertaa,ei ruokapöytään jäänyt kuin pari siivua.Kysymys kuuluikin,kuka on syönyt ne.Isä sanoi,jos et tunnusta,saat selkääsi ja seisoi kädessään pätkä sähköjohtoa.Minä tyttö en vaan tunnustanut,vaan otin jalat alleni ja pakenin ulos. Mutta,olihan sieltä sisäänki joskus tultava ja remmi soi. Isälle,ei koskaan uskaltanut haistatella tms,mutta mummoni sai kuulla senkin edestä. Olin sellainen,että ensin huusin ja haistattelin,sit hetken päästä pyysin anteeksi mummoltani.Olin oikeastaan aika kiltti tyttö. Sitä ei vaan yksinkertaisesti tajua siinä iässä.Mutta onneksi myöhemmin ymmärtää.

Nuori ei välttämättä ole innokas keskustelemaan vanhemmilleen mitään koulusta tai muustakaan elämästään ja omaan huoneeseen vetäytyminen ja lukittautuminen on aivan normaalia. Myös se, että valvotaan yli puoleenyöhön ruutua tuijottaen ja kavereille chattaillen kuuluu aika monen teini-ikäisen arkielämään.

Ainoastaan siinä tilanteessa huolestuisin, jos paino alkaa tippumaan, ranteisiin alkaa ilmestyä viiltelyjälkiä ja lämpimällä säälläkin aletaan pukeutumaan paksuihin pitkähihaisiin huppareihin. Jos mikään ei viittaa itsetuhoisuuteen, päihteisiin, laittomuuksiin tai syömishäiriöön, niin anna nuoren silloin vain olla. Älä tiuski nuorelle, anna hänen vain olla rauhassa. Kyllä se siitä vielä ihmiseksi sitten muuttuu ajan kanssa. Teini-ikä ei ole useimmille helppo ja koulukin luo paineita.

PS. Melkein me kaikki ollaan joskus oltu teinejä.

Aika auttaa. Kymmenen vuoden päästä on jo paljon helpompaa! Onhan lapsosen kanssa ollutkin 10 helppoa vuotta uhmaiän jälkeen.Itellä lapsukaiset 22, 20 ja 16 vuotta, voiton puolella ollaan!

Mutta miksi ihmeessä avaaja lisäsit teinisi kuvankin avaukseesi? houh....
kohta joku fappaa kuvallesi

onhan se viimeinen vaihtoehto tuo paikka jossa otetaan sitte oksat pois.
en suosittele .

https://keskustelu.suomi24.fi/t/10292712/varokaa-leenalan-perhekotia!

1 tämän päivän perisynneistä, mitä kasvattavat aikuiset tekevät, on luoda illuusiota lapsille, miten maailmassa on kaikki hyvin, ja kivaa kun on vain ahkera, hyvä ja kunnollinen. Murrosikä tulee, kiltit tytöt ja pojat masentuvat ja pahat pitävät hauskaa. Lapsi huomaa, että paska maailma, kun elää pitäisi ja elämänkokemusta ei ole. Eipä tuohon voi muuta sanoa, kun että koita kestää. Tyttö on stressaantunut, ja hänellä on paha olla, ehkä hänellä ei ole muutakaan tapaa saada rauhaa holhoavilta vanhemmiltaan, kun haistattelemalla. Yritä nyt sinä vaan olla se aikuinen. Aikuinen voi toki tehdä kaikkensa tehdäkseen lapsensa maailmasta helpon ja siloitellun, mutta ei siinä tee yleensä kun hallaa lapselleen. Eikö itselläsi ollut nuorena kasvukipuja ja olit helppo ja mukava teini? jos ei niin koitappa sitten katsoa mitä omat vanhempasi tekivät eritavalla sinua kasvattaessasi.

Usein vika on kasvatuksessa. Moraalin ja kurin puuttuessa lapsista kasvaa itsekkäitä k*sipäitä.