En ole löytänyt sitä, mitä väliä millään itse asiassa on. Et saa täältä mitään mukaaasi ja loppujen lopuksi ei sillä ole mitään väliä mitä saavutat tässä elämässä, kuolet kuitenkin ja ei kukaan sinua enää muutaman vuoden kuluttua muista. Täällä vaan palloillaan oma aika, elämä lähinnä syömistä, kusemist ja kakkaamista. Suurin energia menee siihen että pystyy hankkimaan syötävää ja juotavaa joka sitten pissataan ja kaktaan pois. Voiko joku kertoa mitä järkeä tässä kaikessa on, olisin itse valmis lähgemään täältä jonpois kun ei tällä elämällä kuitenkaan loppujen lopuksi mitään järkeä ole, kuollaan kuitenkin pois.
Mikä on elämän tarkoitus
Klööööp
76641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Miksi pitää ylipäätään miettiä mikä on elämän tarkoitus. Kunhan elää omannäköistä elämäänsä ja osaa nauttia pienistä elämän asioista niin se riittää.
.. Elämän Tarkoituksia on YhtäMonta, kuin on Elämiäkin.. Eli Jokaisella on Omansa.. ;P
Eikös se ole se ikävän karkoitus
Ei, vaan murheen.
Ja täsä..
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mika-on-elaman-tarkoitus-seitseman-vastausta-kaikkein-suurimpaan-kysymykseen/
Kumpikin tuossa mainitaan https://www.youtube.com/watch?v=1TLWpmIKayc
Hyvinkö on tehtävä onnistunut?
Kyllä kyllä https://www.youtube.com/watch?v=cwEatUpxMuw
Vai niin, vai niin.
https://youtu.be/-JhwxTen6yA
Elämä on lahja. Täytyy ottaa ilo irti.
Lahja se on huonokin lahja.
Millään ei ole mitään tarkoitusta. Missään ei ole mitään järkeä. Mikään ei kannata.
Oletko tyytyväinen vastaukseen?
Voit lohduttautua pohtimalla mysteeriä, miksi siitä huolimatta olet tai koet olevasi olemassa.
Ja sitten kun on päästy siihen vaiheeseen, että voi todeta, että tässäpä olen ja pähkäilen, tai ajattelen, siis olen. Kaiken lisäksi on lämmin ja on ruokaa. On vielä neljä raajaa ja viisi aistia, mitähän niillä tekisi..
Ne viisi aistia ja ajattelu on kehittyneet sellaisiksi kuin ovat, jotta mahdollisimman tehokkaasti pysyisimme hengissä, jatkaisimme sukua ja lisääntyisimme. Kaikki muu on niille turhuutta.
Ja silti meillä päässä nakuttaa ajatus " Miksi?"
Eipä silti, etteikö jossain voisi hyvin olla meitä huomattavasti älykkäämpi versio, joka sen jopa ymmärtäisi. Ihan kuten me ymmärrämme koiran ajatuksen rajallusuuden, mutta emme omaamme.
Kysymys "Miksi?" saattaa olla meille vain pakkomielle syystä miten ajattelumme mieltää ajan. On syyt ja seuraukset. Se mitä on, on siksi että menneisyydessä jotakin. Se mitä on tulevaisuudessa, on siksi että nyt jotakin. Haluaisimme nähdä maalin ja tarkoituksia.
Aistit kertovat meille jotakin nykyhetkestä, mutta rajallisesti. Aikaa emme voi aistia, joten sen kokeminen on pelkästään ajatuksissa. Mutta yhtä lailla ajan kokeminen on kehittynyt palvelemaan hengissä pysymistä ja lisääntymistä: siksi muistamme asioita. Kukaan ei kai silti tiedä mitä aika on. Joten koko kysymys "Miksi" voi olla täysin epäolennainen.
Minä ainakin kuolen viinaan, se on varma asia se.
Tai sitten jäät auton alle.
En todellakaan jää.
Liukastut jäällä ja kallos halkeaa. Luin juuri teelehdistä kohtalos, sori.
Ei vaan hetkinen, se olikin naapurisi kohtalo. Itseasiassa sinä päätät päiväsi siten, että eräänä aamuna sinulle tulee kinaa pysäköinninvalvojan kanssa, ja kun siinä huudat kurkku suorana, ohikulvan koirantaluttajan piski päättää lopettaa mylvintäsi jauhamalla pallisi muussiksi. Alat huutaa vielä kovempaa, mikä taas aiheuttaa yläpuolellasi olevan fillarikellarin räystäästä roikkuvan jääpuikon katkeamisen. Epäonneksesi tämä jääpuikko tipahtaa suoraan sinun ammollaan olevaan kitaasi ja aiheuttaa sinun tukehtumisesi.
Tsoori.
Raskauttavaa tekstiä, mut et sää mikään selvännäkijä ole.
Enkö? Milloinka teenlehdet olisivat valehdelleet..
Et ole jumala, elä kirjota sen tavalla.
Koitas todistaa se.
Ensinnäkin luulet itsestäsi liikaa, ja toiseksi olet liian päällekäyvä.
Taitaa olla huikan paikka.
Vähän suuremman paikka joo
Miten ja milloin MÄ kuolen? :)
Vedä nyt jotain ihan lonkalta.. :)
Ikää tällä hetkellä 41.
Liukastut banaaninkuoreen. Tosin vasta vuonna 2055, jolloin nouset lentävästä invataksista.
Mä ajattelen, että elämän tarkoitus on elää ja kokea elämä. Kuka mitenkin haluaa sitä kokea ja tunnustella. Haistella ja maistella. :)
Ei sillä sen kummempaa tarkoitusta tarvikaan olla, kokea. Ja kun henki lähtee se oli siinä. Mitään ei tarvikaan mukaan. Se elämä on tässä eikä kuoltua.
Toisin sanoen sinä itse määrittelet hyvin pitkälle oman elämäsi tarkoituksen. Ja elät sen mukaan...
Näin minäkin sen ajattelen.
Ja jos elämän jälkeen on olemassa jotain, niin sen tietää sitten. Nuorempana kiinnosti kovasti ihmisten ns. rajakokemukset, joita koki noin 10 prosenttia sydänpysähdyksen saaneista ihmisistä, ja kiinnostaa aihe kyllä edelleen. Näitä kokemuksia on niin paljon ja ne ovat kulttuurisesti riippumattomia, ettei niitä voi sivuuttaakaan. Mutta se, kuinka kauan tämä kokemus kestää on eri asia. Miten esim syntymästään asti sokea nainen voi kuvailla yksityiskohtaisesti tapahtumia leikkaussalissa jne.
Niinpä, ei sitä eläessään kannata surra mitä rajan takana on ja onko mitään. Muakin on joskus kiinnostanut rajakokemukset ja ajatukset kuoleman jälkeisestä mm. siirtymisestä ja uudelleen syntymisestä.
Onhan ne ajatuksina ja aiheina ihan kiinnostavia, joskus tulee pydähdyttyä miettimään todennäköisyyksiä. Kuuntelemaan kokemuksia ja lukemaan kertomuksia. Lopputulos on aina, että mennään askel kerrallaan. Eiköhän se selviä minkä tuleman pitää. :)
.. RajaKokemukset voi johtua.. https://fi.wikipedia.org/wiki/Dimetyylitryptamiini .. ;P
.. Siinä nyt yksi Tieteellinen NäköKanta asiaan.. ;P
Minulla on ollut kaksi perheenjäsenen kuolemaan liittyvää rajakokemusta, jotka tavallaan liittyvät elämäntarkoitukseen.
Kun olin kolme niin pikkuveli kuoli vauvana. Hautajaisissa puhuttiin Jumalasta. Lapsen naiviudella minä käännyin Jumalan puoleen. Hetken minulla oli kolmevuotiaana keskustelukumppani, joka selitti kuoleman olevan osa elämää. Kuolemaa tarvittiin, että uusi elämä sai tilaa. Olento selitti mielikuvin koko elämän: avaruuden, merten kalat ja kasvit. Nekin kuuluivat elämään. Sain pikkuveljen leikkitoveriksi ikuisesti. Lapsen Jumala näytti millainen pikkuveli oli vauvana, jonkinlaisena valopallokokonaisuutena. Se ei pystynyt paljoa enempää kuin rakastamaan. Rakkaus, kasvu ja uuden elämänluominen olivat tärkeitä elämän tarkoituksia.
Toinen rajakokemus liittyi äitini kuolemaan. Yöllä 24-25.12. vuosia sitten taisin nukkua, kun kuollut äitini tuli luokseni sieluna. Hän ilmoitti, että nyt hän poistuu maailmasta. En nähnyt häntä, mutta sieluna lähdin seuraamaan häntä. Äitini meni samaan hautausmaan kappeliin, jossa hänet oli siunattu. Vastasta häntä oli Jeesus, äidin äiti ja äidin isä. Äitini poistui valoaukon kautta jonnekin vanhempiensa kanssa. Jäin juttelemaan Jeesukselle. Jeesus lupasi minulle kolme alitajuisesti aikaisemmin toivomaani joululahjaa sekä paransi tuskani äidin kuolemasta. Ehkä elämälle voi rakentaa elämäntarkoituksen niistä joululahjoista, joita olin Jumalalta pyytänyt: hyvää toisille ihmisille, sen että on itse Jeesuksen mieleinen ihminen ja Jumalan tahto toteutuisi. Ehkä jollekin on elämän tarkoitus se, että hän rakentaa elämässään hyviä asioita toisille. Joku toinen voi kokea elämänsä tarkoituksellisesti, kun on saanut elää toiveittensa ja ihanteittensa pohjalta hyvän elämän?? Unen jälkeen heräsin sänkyssä jouluaattoyönä ja levollisin mielin aloin uudelleen nukkumaan, sillä olin saanut elämäni parhaimman joululahjan ja elämäntarkoituksen! :)
Aikamoisia kokemuksia. Jotkut sanoo, että rajatilakokemus on aivojen hallusinaatiota ja tarvetta selitellä joitakin kokemuksia. Erikoisia ehkä aina avata ja selittää.
Mulla oli joskus muksuna tunne, että makaan sängyllä ja nousen ylös irti sängyltä. Levitoin, mutta olen ajatellut että se oli varmaan joku unen ja valveen puoliväli.
Ehkä ne oli jotain hallusinaatiota. Jotain sellaisia kuulema nousee esille sukulaisten kuolemaan liittyen. Kaikkea ei voi selittää. En tiedä mitenkä paljon uni-alitajunnan maailma sekaantui noihin kokemiini.
Kuten sinä ja moni muu on sanonut niin itse toimillaan voi luoda elämälleen tarkoituksen?
Elämän tarkoitus on kuoleminen. Syntymästä asti ollaan joka hetki lähempänä kuolemaa kuin syntymää.
Elämän tarkoituksen saa siitä mistä sitä hakee, mutta suurin osa odottaa jonkun tuovan sen jostain eli ehkäpä kannattaisi liittyä johonkin lahkoon.
Kerron salaisuuden josta ei juuri huudella: Sitä ei ole
Olethan huomannut kuinka kaikki uskonnot ja muut tähtäävät siihen että ihmispolo kuvittelisi olevan jotain "suurempaa" taustalla kuin tämä pelkkä maallinen vaellus mutta eipä taida olla, sitä synnytään, eletään ja kuollaan pois. Toki jos tarkoitusta haetaan sen täytyy olla suvun jatkaminen, että ihmispopulaatio pysyy elinvoimaisena mutta kun näyttää että ihmiset on vaan pahaksi maailmalle ei sekään oikein käy järkeen.
https://www.reasonablefaith.org/writings/question-answer/finding-meaning-in-life
Sellaista jottain.
On elämässä ainakin viina pleikkari ja naiset. Se on mukavaa rakastella naisia elämässä, sitten voi pelata pleikkaa ja juoda viinaa.
Se, kuinka monta maalia Patrik Lainen tekee:)
Katsoin viimekesänä kummitytön touhuilua kyykyssä kun se sorkki tikulla erästä murkkua...lievässä simaassa mietin että siinä on kaksi eläjää. Toinen pakertaa parhaansa mukaan ja toinen koittaa uteliaana tikulla tutkia ja häiritä toisen aherrusta. Murkkua varmaan vitutti se kokoajan eteen töksähtävä tikku ja tytöstä oli jännää, miksi se vaan väistää ja jatkaa matkaa...
Ollaankohan me murkkuja? Ja kuka tökkii keppiä eteen?
Siinä ainakin tyttö sai hyviä eväitä elämään kun vastuullinen aikuinen hyväksyvästi katsoi pienempiensä kiusaamista.
Helkattiakos siellä tontilla hiippaili. Menis metsikköön... pihoissa voi liikkua uteliaita tyttölapsia...ja saatoimpa tallata kaiffarin päälle tai illemmalla kusta päällekin...
Siinä toinen pienempiensä kiusaaja. Vallatkoon murkut talosi ja kuskoon sun kahvikuppiin :D
Njää... baycon! Ja voima olkoon kanssani.
Ehkä oman perheen voisi laskea tarkoitukseksi. Ainakin jos kuuntelee perheellisiä ihmisiä niin sieltä ne voimanrippeet ja merkityksen tunteet yleensä tulevat. Mutta sinkkunaisilla on niin mahtavat elämän tarkoitukset nykyään että heitä ei tuollaiset asiat enää kiinnosta.
Aina joku muu on sanonut paremmin. Tässä tapauksessa Pablo Picasso:
“The meaning of life is to find your gift. The purpose of life is to give it away.”
Vaan jos ei ole itse lahjakas missään, niin onko oma elämä sitten merkityksetöntä?
Moni varmaan luulee olevansa lahjaton, vaikka lahjoja on niin kovin monenlaisia.
Sullakin on tuo lahja antaa toiselle tuntu kuin tietäisi jotain mitä sinä et.
Ei se ole mikään lahjakkuus, ja mitäpä ne toiset tuolla tunnulla tekisivätkään... aivan mahtava saavutus, tietää jotain mitä joku hcätmi ei tiedä? Välitön voittajafiilis!
Omaa lahjaa voi olla vaikea tunnistaa, koska lahjaa ei antaja määrittele, vaan lahjan saaja.
Eipäs vääristellä käsitteitä. Nyt puhutaan lahjakkuudesta, ei lahjasta. Lahjakkuuden antaja olisi tässä tapauksessa Jumala tai jokin korkeampi voima, tai silkka sattuma, ja saaja olisi se jolla on lahja(kkuus) eli tässä tapauksessa se olisin juurikin minä itse joka määrittelisi se olenko saanut lahja(kkuude)n vai en. Joten tuon määritelmän mukaan minähän se juuri olen joka sen tunnistasi.
Vaikka hylättäisiin semantiikka, niin pohjalla on edelleenkin se kysymys että mikä on lahjakkuutta. Lahjakkuutta on se, että olet jossain asiassa keskimääräistä huomattavasti kyvykkäämpi, olkoon se sitten vaikka musikaalinen tai muu taiteellinen lahjakkuus, kädentaito tms. Picasson näkemys lahjakkaana ihmisenä oli tietenkin se, että jokaisella ihmisellä on jokin lahjakkuus. Mihinkään faktaan se käsitys ei kutienkaan perustu, vaan suuri(n) osa ihmisistä ei ole erityisen lahjakkaita yhtään missään.
Ehkä mun lahjani on ymmärtää Pablon sanoma hieman eri tavalla.
Ehkä niin.
Se on se että osaa nauttia pienistä asioista elämässä ilman rahaa. Minulle tärkeitä ovat omat lapset, liikunta ja luonto. En tarvitse ketään muita ihmisiä ollakseni onnellinen vaan päinvastoin, tarvitsen kaiken ajan työn ulkopuolella itselleni. Joku voi ajatella että olen tyly, mutta minua se ei haittaa yhtään. Elin kauan parisuhteessa ja loppuelämän aion elää niin kuin itse haluan, en jaksa ruveta joustamaan enää mistään asioista kenenkään kanssa.
Tässä kun nyt vähän seurannut tätä keskustelua niin kävi mielessä, ainakin vastausten perusteella, että aloituksen kysymyksen kuuluisi mennä jotenkin näin:
"Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?"
Siihen kysymykseen ei ole olemassa väärää vastausta ja jokainen saa ilman suurempia paineita (oikean tai väärän vastauksen miettimistä) kertoa oman elämänsä tarkoituksesta... :)
Jokainen meistä on saanut mahdollisuuden elää ja mahdollisuuden nauttia elämästä.
itse vaikutamme siihen mitä haluamme itseltämme ja vastuullamme luodaan jos kannat vastuun elämästä saat kokea ylpeyttä
Minä nautin elämästä kaikista päivistä kun olen itsestäsi ylpeä,onneksi niitä päiviä on paljon💕
Elämän tarkoitus on yksiselitteisesti eksistentiaalisen kauhun kokeminen paineastiassa, jossa tähän johtaneet syyt yhä ympärillä leijuvat.
Kokemus on ainutlaatuinen.
(Hihitystä)
😁👌
Bill Brysonin loistavassa kirjassa "Lyhyt historia lähes kaikesta" on osoitettu, että elämällä ei itse asiasssa tunnu olevan minkäänlaista muuta tarkoitusta kun vain olla olemassa. Joten ehkäpä sitä tarkoitusta ei kannata hirveästi edes miettiä, kunhan on. Perinteisesti tietysti jatkuvuutta on haettu lisääntymisen kautta, mutta koska tämä on sinkkupalsta ja moni elämänkumppania vailla, skipataan se vaihtoehto ja keskitytään muihin.
Historiankirjat ovat täynnä niiden ihmisten nimiä, jotka ovat kuolleet satoja vuosia sitten, joten ihan täysin niiden kuolleiden muistokaan ei ole kadonnut. Ensimmäinen mahdollisuus on siis tehdä jotain niin suurta, että se muistetaan vielä vuosikymmeniä kuolemasi jälkeenkin.
Pienemmässä mittakaavassa voi tehdä jotain sellaista, joka (edes todennäköisesti) kestää pidempään kuin oma elämä. Rakentamalla oikein kunnon kesämökin hirrestä, maalaamalla maalauksen kunnon pohjalle kunnon öljyväreillä. Veistämällä tai takomalla jonkun esineen, jonka joku haluaa pitää tallessa ja esillä. Kirjoittamalla kirja. Erityisesti tuo viimeinen kohta ei vaadi oikeastaan minkäänlaisia resursseja.
Sitten on tietysti sekin vaihtoehto, että hyväksyy sen ettei itsestä jää jälkipolville mitään, mutta sitä suuremmalla syyllähän sitä voi sitten ottaa omasta elämästään mahdollisimman paljon irti ihan itseään varten. Jos kukaan ei kuitenkaan tule muistamaan, niin eipä tarvi ihan hirveästi hävetäkään, eikö?
Ketkä "muut" ihmiset?
😁👌
Tarkoitus on kerätä paljon varallisuutta että saa naisia elämässä koska se varallisuus on aika tärkeää nuorelle miehelle. Kysykää vaikka dark fearilta, sillä on varallisuutta ja naisia ollut paljon parikymppisenä.
Itse nuorena miehen alkuna kirjoittelin vuonna 2001 elämäntarkoituksesta Helsingin yliopisto Agora-sivustolle. Niitä ei ole enää saatavilla - sillä ne on poistettu netistä.
Silloin olin sitä mieltä, että elämän tarkoitus on syntyä, kasvaa, luoda uutta elämää ja antaa tilaa uudemmalle elämällä kuolemalla. Lisäksi olin sitä mieltä, että elämälleen teoriassa voi antaa minkä tahansa tarkoituksen. Esimerkiksi joillekin sitä saattaa merkitä kristillinen usko, toivo ja rakkaus. Uskosta voi saada elämälleen suuren kipinän ja pohjan. Toivo pelastumisesta ja ylösnousemuksesta voi olla elämän tarkoituksellisuutta luova voima. Kaikkeinlainen positiivinen elämää yllä pitävä rakkaus voi itsessään elämäntarkoitus. Beatles kiteytti 60-luvulla "All what you need is love" tai jotain sinne päin. Jotkut kristityt ovat puolestaan ilmaiseet vähän samaa asiaa käsitteellä "Jumala on rakkaus".
Istua veneessä ja onkia kaikki kesäyöt, opetella tekemään ruokaa vaikka kuinka ne perunat keitetään, opetella vaihtamaan autoon talvirenkaat, Valmetin öljynvaihdot, kuinka saan matolääkkeen hevosen nieluun, pitkät unet, saada mies opetettu vaihtamaan imurinpussi ja avaamaan nukkasihti, olla hermostumatta 70 km/h edellä ajavaan kuljettajaan -ei käsimerkkejä, päästävä irti kaupan muovikasseista ja liukuhihnalla odottavasta kapulaepisodista, olla haluamatta ilmaisia punaisia ämpäreitä, tehdä aloitus seksiin ennen miestä, muistaa soittaa mummolle edes kerran kuussa. Elämässä on niin paljon tarkoitusta etten minä pääse nyt nukkumaan!
Kyllä se pojat kuulkaas elämän tarkoitus on pillujen paneminen.
Aika tylsä elämä. Se värkki on äkkiä nähty. Eikö huvittais nähdä vaikka Kiinan muuri tai MachuPicchu noin niinku välillä? Jotain tavoitetta nyt.
Mitenkäs se telkuissa pyörivä terveysidemainos nyt menikään?
No kui? Onks herra katsonut sen niin tarkkaan. Kuulemma ainakin sininen väri on vaihdettu punaiseen. Muuta en tiedä. Ja mitä hittoja se tähän liittyy, ellette ole ruvenneet käyttämään itse niitä? Ylipäätään ois ihan hyvä, että mainostettaisiin miehillekin jotain pyllypepantteenia tasapuolisuuden nimissä. Ainakin mua se rauhottas. Ärsyttää noi vaippamainokset. Eiköhän nainen itse tiedä, että niitä saaaa kaupaaaaaastaaaa. Mur. Mutta ei prkl; joka ilta ne asetellaan aina ja aina ruudulla uudestaan 2017 vuonna. *ttu.
Silti vastaus on MachuPicchu. Sano mitä sanot.
Eläessään löytää elämästään merkitystä. =)
Ei elämällä ole mitään tarkoitusta, etenkään tämmöisen hc-ätmin. Onneksi eutanasialakialoite on nyt käsittelyssä. Toivottavasti asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen siihen myös lisätään subjektiivinen oikeus eutanasiaan. Tulevassa sote-systeemissä yksilö voi sitten valita, hankkiiko yksityisen vai julkisen puolen eutanasian itselleen.
Elämän tarkoitus on olla ruma ja elää yksin koska on rumaksi syntynyt
Elämän tarkoitus on painaa poikaystävää pakaroiden väliin <33
Olemme geeniemme kuljetusaluksia, halki ajan ja avaruuden.