Kerrankin elämässäni tarvitsisin sellaista enkä tiedä mihin aiheeseen ongelmastani kirjoittaisin. Tuntuu, että voisin tarvita oikeeta psykologia mut niissä on jo käyty ja kaikki suunnilleen heittää mut pihalle..
Eli, aloin ihmettelemään miksi minulla on taipumus hakeutua huonoihin olosuhteisiin..
Asun avoliitossa opiskelijakämpässä ja havahduin yhtäkkiä ajatuksistani. Ajattelin että haluaisin muuttaa pieneen yksinkertaiseen hökkeliin mahdollisimman pienellä budjetilla, välillä olen miettinyt kuinka onnellinen olisin jossain vaatekomerossa vaikka mulla on melkein koko asunto nyt käytössä. Olen myös miettiny kuinka onnellinen olin edellisessä parisuhteessa josta vielä pari kuukautta sitte olin onnellinen et pääsin karkuun.
Lisäksi käyn välillä tän mun exän luona vaikka tiedän sen olevan todella arvaamaton. Kyseessä ei siis ole mikään pettämiskeikka vaan ihan kaveritasolla ollaan pysytty.
Hakeudun siis aina johonkin huonompaan tai haikailen siitä ja jos toteutan sen olen vaan entistä onnettomampi ja haluan pois. Ja takaisin siihen hyvään mitä oli. Mut mikä ihme voi ihmisen saada tekemään tämmöstä. Haluan oppia arvostamaan sitä mitä minulla on enkä haaveilla jostain spurgun elämästä jossa kärsisin kuitenkin eikä siis se karsiminen ole kivaa enkä sääliä hae kun en kuuluta huonoista olosuhteistani kellekkään.
Eli, aloin ihmettelemään miksi minulla on taipumus hakeutua huonoihin olosuhteisiin..
Asun avoliitossa opiskelijakämpässä ja havahduin yhtäkkiä ajatuksistani. Ajattelin että haluaisin muuttaa pieneen yksinkertaiseen hökkeliin mahdollisimman pienellä budjetilla, välillä olen miettinyt kuinka onnellinen olisin jossain vaatekomerossa vaikka mulla on melkein koko asunto nyt käytössä. Olen myös miettiny kuinka onnellinen olin edellisessä parisuhteessa josta vielä pari kuukautta sitte olin onnellinen et pääsin karkuun.
Lisäksi käyn välillä tän mun exän luona vaikka tiedän sen olevan todella arvaamaton. Kyseessä ei siis ole mikään pettämiskeikka vaan ihan kaveritasolla ollaan pysytty.
Hakeudun siis aina johonkin huonompaan tai haikailen siitä ja jos toteutan sen olen vaan entistä onnettomampi ja haluan pois. Ja takaisin siihen hyvään mitä oli. Mut mikä ihme voi ihmisen saada tekemään tämmöstä. Haluan oppia arvostamaan sitä mitä minulla on enkä haaveilla jostain spurgun elämästä jossa kärsisin kuitenkin eikä siis se karsiminen ole kivaa enkä sääliä hae kun en kuuluta huonoista olosuhteistani kellekkään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinun ongelma on että liimaat aina itsesi johonkin toiseen ihmiseen.
Mitä vikaa näet elää yksin ja pitää ystäviä, kavereita, ilman että heti hyokkää suhteeseen?
Sinulla ilmeisesti on aivan liian paljon tyhjää aikaa jonka täytät väärillä asioilla, kuten kertomasi mukaan ihmisillä joitten seuraa et halua ja jonka koet epäilyttävänä.
Alappa kkohottamaan taitojasi, tietojasi ja mielenkiintojasi edelleen kehittääksesi itseäsi, muita (avun tarpeessa olevien) auttamiseen ja tukemiseen.
On paljon mitä sinä voit ja pystyt tekemään aikasi kanssa, sensijaan sinä tuhlaat kalliin energiasi ja aikasi, aikasi jota et KOSKAAN saa takaisin, tekoihin jotka jo edeltäkäsin tajuat olevan haitallisia.
Et tunnu tietävän vielä mitä haluat. Ehkä elät elämääsi muiden ihmisten kautta, ja koet epämääräistä tyytymättömyyttä, koska et ole kosketuksessa omaan sisäiseen itseesi ja omiin tarpeisiisi.
Sulle saattaisi tehdä hyvää olla yksin, ilman parisuhdetta pidemmän aikaa.
Mitä tuleee tuohon boheemiin spurgu-elämään, niin mikä siinä kiehtoo? Pelkäätkö elämän vastuita? Harva ihminen semmoisesta elämästä nauttii, siihen lähinnä ajaudutaan jos elämäntaidot ja kyky ottaa vastuuta itsestään ovat puutteelliset.
Ota tämä itsesi etsiminen positiivisena asiana. Huomaa, että tämä joku asia tai parisuhde ei nyt ollut hyvä valinta mutta tulipa kokeiltua, ei ollut sittenkään mun juttu. Tyytymättömyys on asia, joka kannattaa laittaa merkille, mutta ei siihen tunteeseen tarvitse jäädä, vaihda suuntaa. Löydät tyytyväisyyden parisuhteessakin vasta kun tiedät kuka itse olet ja mitä haluat.
Edellä neuvotaan hyvin. Lisäisin, että voisit miettiä arvojärjestyksesi uudelleen. Mikä on sinulle todella tärkeää, mitä todella haluat elämältäsi, mitä ja millaisia ratkaisuja tekemällä voisit saavuttaa tavoitteesi, mitä annettavaa sinulla on muille ihmisille, mitä kykyjä sinulla on ja millaisissa asioissa voisit kehittyä?
Jos tunnet haaveilevasi ja sinkoilevasi sinne tänne, mihin ikinä tunteesi nyt sinua vievätkin - niin anna niille tunteille tästä lähin vähemmän vaikutusvaltaa itseesi. Pyri ajattelemaan asioita perusteellisemmin ja järjellä. Tunteet ovat toki tarpeellisia, mutta voisit sijoittaa ne enemmän neuvonantajan asemaan, sillä pään käyttämistä lisäämällä pystyt tekemään viisaampia ja kestävämpiä ratkaisuja.
Mulla ei juurikaan ole kavereita ja yksin eläminen masentaa. Vaikka nyt olenkin parisuhteessa, olen suurimman osan ajasta yksin himassa. Helppo se on muiden sanoa kun ei kahden käden sormet riitä laskemaan kaverien määrää. Mulla on 2 joista toinen muutti toiselle puolelle suomea ja toinen on kiireinen.
Vastuu vois olla ainakin lähellä oikeeta vastausta. Välillä toivoisin vielä olevani lapsi.. Mun elämä on menny ihan päin mäntyä enkä saa edes AMK:ta läpi..
En halua spurguksi, mutta yksinkertainen elämä jossain maalla vois olla kiva.
Jos jättäisin nykyisen avokkini löytääkseni itseni niin olisin vaan yksin 24/7, masentuisin entisestään. Ja olisin puuttees. Eikö itteään voi ettiä samalla kun on parisuhteessa?
Eivät sinun ongelmasi johdu siitä, ettei ole enempää kavereita. Aikuiselle ihmiselle riittää vain 1-2 tuttavaakin ja voi silti elää täysipainoista elämää. Et ilmeisesti ole työelämässä eikä sinulla ole harrastuksiakaan?
Ehkä joku työttömien työpaja tai muu kerhotoiminta/ vapaaehtoisjuttu voisi olla sulle nyt hyvä. Selviytyisit ihmisten ilmoille ja saisit vähän rytmiä elämään.
Tuollaiset haluaisin olla lapsi-jutut kertovat, että saatat tarvita jotain keskusteluapuakin saadaksesi elämänsyrjästä kiinni. AMK oli sulle ilmeisesti liian iso haaste, joten mieti jossain vaiheessa hakeutumista johonkin lyhyempään ammattitutkintoon tähtäävään koulutukseen.
Parisuhteessa voit toki olla, mutta siitä et tule löytämään tarkoitusta elämällesi. Sait hyviä vastauksia joten ota niistä kiinni. Ainakaan mihinkään syrjäkylille maalle täyteen yksinäisyyteen sun ei mielestäni kannata muuttaa, kun sulla on nyt jo vaikeuksia saada elämääsi mielekästä sisältöä ja ihmissuhteita.
Kroonikkovalittajaksi ei ainakaan kannata ryhtyä, vaan päättää että jokaisesta päivästä tekee jollain tapaa merkityksellisen.
Lue "vääräajantuhlaus".ksen vastaus oikein ajatuksen kanssa ja toimi sen mukaan.
Kuulostaa kuin olet henkisesti liian laiska parantaaksesi omaa minääsi. Onhan se niin helppoa vain olla ja etsiä suhteeseen aivan kuka tahaansa vaikka tietääkin se jo heti alussa olevan typerä teko. "mutku mää pelkään, mutku mun valitsemat vaihtoehdot on nii helppoi"- joo hyviä syitä eikö vain :( :( ?
Jaa,ettei sulla ooo kavereita? So what? Ei kaikilla muillakaan ole, eikä se anna lupaa olla menemättä opinnoissa eteenpäin ja tuhlata aikaa murehtimiseen ku muleiookamuja.
Miksi et käyttäisi kaiken energiasi siihen mitä sinulla JO on? Kuten koulusi AMK hyväksi. Hae kursseihisi liittyvää infoa netistä oppiaksesi enemmän kuin muut kurssilaisesi, vain aivan omaksi iloksesi, sen sijaan ett VALITSET tuhlata ajatuksiasi nykyiseen epämiellyttävään olemiseen (vaikka se onkin niiin HELPPOA!)
Huomatessasi että osaat ja tiedät yhtäpaljon ja enemmän kuin muut, tiedonhalusi alkaa kasvaa (niinkuin nälkä syödessä). Valmistut AMKsta hyvillä arvosanoilla ja voit jatkaa opintojasi eteenpäin, (tuo antaa sinulle taas yhden hyvän vaihtoehdon!) samlla kun käyt täysiaikaisesti työssä.
Se saa aivosi aivan erilaiseen mielentilaan, yrittämään eteenpäin johon sinä olet selvästikin jo valmis.
Muuten sinä täydellisen omaa laikuuttasi hankkiudut huolellisesti ja ajatuksella väliinputoajien ja laiskojen ruikuttajien rakoon. Onko tuo mitä sinä elämämältäsi todella haluat?
Sinä voit NYT muuttaa kurssia. Nyt on aika vaihtaa ajatuksiasi siihen mihin sinä kykenet ja pystyt.
Ennenkuin se on liian myöhäistä.
Olet saanut hyviä vastauksia. Itse olen saanut apua kirjoista Isa Merikallio Suorituselämästä merkityselämään sekä Richard Bandler Luo haluamasi elämä.
Haikailet päämäärättömästi aina huonoja olosuhteita, joiden toteutuessa sitten et ole tyytyväinen... Hmm. Itseasiassa ihan loogisesti ajatellenhan se menee noin. Huonoissa olosuhteissa kun on vaikeaa olla tyytyväinen. Se miksi haaveilet huonosta, liittyy varmasti tiedostamattomiin tunnevammoihisi, josta puolestaan johtuu että olet itseltäsi hukassa ja ripustaudut hetkeksi vastaantuleviin ihmisiin/naisiin. Minulla on yksi ystävä, joka haluaa matkustaa. Ei siinä mitään, monet muutkin ystäväni haluavat matkustaa ja matkustavatkin. Mutta tämä ensin mainittu ystävä matkustaa paetakseen itseään. Aina jokin uusi, vähän pidempi matka, jonnekin muualle. Vasta sitten voi olla onnellinen. Ja kuitenkaan hän ei ole. Levottomuus, kurja elämä jatkuu, matkaa suunnitellaan taas, seuraava kohde.
Minkälainen lapsuutesi oli? Oliko sinulla curling vanhemmat? Eli vanhemmat, jotka halusivat tehdä kaiken puolestasi, ajatella puolestasi ja tiesivät mitä sinä haluat/mitä sinun pitää haluta?
Mikä elämässäsi on päin mäntyä? Saat AMK:n läpi, kun teet töitä, haet apua tarvittaessa.