Olen 5 kymppinen eronnut mies. En ole mikään peräkammarin poika ja elän nytkin parisuhteessa ( nykyaikana pakko mainita hetero).
Olen suhteessa jossa keskustellaan ja ollaan lähekkäin mutta kun se vaan ei riitä.
Ajattelin etsiä uutta suhdetta jossa lähtökohta seurustelulle olisikin se että tuntee himoa ja halua toista kohtaan vielä ensipanon jälkeen.
Aika moni meistä on suhteessa "tavan vuoksi", ja suhde aloitetaan kun on hyvä olla ja on turvallista tai kun nyt meidän ikäisten kuuluu olla suhteessa periaatteella. Noihin tunteisiin sitten upotaan ja unohdetaan se, että on omiakin tarpeita.
Jos jo lähtökohta olisi halu niin miksi se ei olisi kantava voima? Eikö silloin tulisi himoittua juuri valittua kumppania?
Eli lihallisten himojen kautta jatkoon Vai?
Olen suhteessa jossa keskustellaan ja ollaan lähekkäin mutta kun se vaan ei riitä.
Ajattelin etsiä uutta suhdetta jossa lähtökohta seurustelulle olisikin se että tuntee himoa ja halua toista kohtaan vielä ensipanon jälkeen.
Aika moni meistä on suhteessa "tavan vuoksi", ja suhde aloitetaan kun on hyvä olla ja on turvallista tai kun nyt meidän ikäisten kuuluu olla suhteessa periaatteella. Noihin tunteisiin sitten upotaan ja unohdetaan se, että on omiakin tarpeita.
Jos jo lähtökohta olisi halu niin miksi se ei olisi kantava voima? Eikö silloin tulisi himoittua juuri valittua kumppania?
Eli lihallisten himojen kautta jatkoon Vai?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä. Vaikka eihän se pelkkä himo kauas kanna, jos mitään muuta yhteistä suhteessa ei ole. Asialle kyllä kannattaa tehdä jotain, mutta mitä en osaa sanoa. Jos olisin vastaavassa tilanteessa olisin varmaan jo toinen jalka oven välissä ja lähdössä suhteesta pois.