Auttakaa tai kertokaa mulle miltä tämä kuulostaa; ihan näin ulkopuolisen korviin. Ollaan oltu 10 v yhdessä teinistä asti joten siinä ajassa ehtii sokeutua todella hyvin..
Meidän yhdessäolosta on tullut ihan järjetöntä.. ei ole luottamusta. En luota häneen rahallisesti.. enkä kyllä enää luota siihenkään että hän rakastaa minua.
Hän ei luota minuun; ei päästä hyvällä ulos kavereiden kanssa, pikkujouluihin, en saa olla puhelimella ilman riitaa tai vittuilua.
Tänään aamu alkoi niin riitaisasti että en kyennyt menemään töihin. Kaikki tuntuu vain pahenevan.. kun se vaikuttaa jo omaan työhönkin... minulla on monta syytä miksi ahistaa tässä suhteessa: haluaisin enemmän läheisyyttä, yhdessä tekemistä ja enemmän sitä että tunteita näytetään. Ja kyllä! Olen sanonut asiasta monta kertaa, ilman muutosta. Ja kyllä! Näytän itse näitä tunteita paljon ja hyvin usein se olen minä joka ”torjutaan”. Näin ainakin koen. Nyt sitten kun en riitelyn ja torjumisen yms takia jaksa näyttää sitä niin paljon, olen nainen jolla jokin on hullusti yms.
Saan raivokohtauksia kyllä, mikä ei ole minun tapaista vaikka tunnen aina voimakkaasti. Hän ikään kuin saa minussa esiin sellaisen puolen jota en enää itsessänikään tunnista. Olen vain niin turhautunut!! Varsinkin kun riidassa ei oikeasti ole päätä eikä häntää..
Minusta tuntuu että olen loukussa, josta vain minun täytyy lähteä sillä jos en tee päätöstä, homma jatkuu samanlaisena! Mutta minulla ei ole rohkeutta tai energiaa kaiken keskellä tehdä muutosta yksin.. ollaan kasvettu kiinni aika pahasti.. teinistä10 v....
Onko siellä tyyppejä joilla samaa? Tai mitä tämä yleisesti herättää ajatuksia? Varmaan kuulostaa kauhealta:((( oon ihan loppu...
Meidän yhdessäolosta on tullut ihan järjetöntä.. ei ole luottamusta. En luota häneen rahallisesti.. enkä kyllä enää luota siihenkään että hän rakastaa minua.
Hän ei luota minuun; ei päästä hyvällä ulos kavereiden kanssa, pikkujouluihin, en saa olla puhelimella ilman riitaa tai vittuilua.
Tänään aamu alkoi niin riitaisasti että en kyennyt menemään töihin. Kaikki tuntuu vain pahenevan.. kun se vaikuttaa jo omaan työhönkin... minulla on monta syytä miksi ahistaa tässä suhteessa: haluaisin enemmän läheisyyttä, yhdessä tekemistä ja enemmän sitä että tunteita näytetään. Ja kyllä! Olen sanonut asiasta monta kertaa, ilman muutosta. Ja kyllä! Näytän itse näitä tunteita paljon ja hyvin usein se olen minä joka ”torjutaan”. Näin ainakin koen. Nyt sitten kun en riitelyn ja torjumisen yms takia jaksa näyttää sitä niin paljon, olen nainen jolla jokin on hullusti yms.
Saan raivokohtauksia kyllä, mikä ei ole minun tapaista vaikka tunnen aina voimakkaasti. Hän ikään kuin saa minussa esiin sellaisen puolen jota en enää itsessänikään tunnista. Olen vain niin turhautunut!! Varsinkin kun riidassa ei oikeasti ole päätä eikä häntää..
Minusta tuntuu että olen loukussa, josta vain minun täytyy lähteä sillä jos en tee päätöstä, homma jatkuu samanlaisena! Mutta minulla ei ole rohkeutta tai energiaa kaiken keskellä tehdä muutosta yksin.. ollaan kasvettu kiinni aika pahasti.. teinistä10 v....
Onko siellä tyyppejä joilla samaa? Tai mitä tämä yleisesti herättää ajatuksia? Varmaan kuulostaa kauhealta:((( oon ihan loppu...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuullostaa hieman samalta mitä minäkin kokenut. Pitkässä suhteessa ja mies aina ärsytti ja riitoja haki. Kun huomasin miksi ja minkä takia. Kun mies raukka ei tiennyt että se oli käräytetty toisesta naisesta. Kun riitelymme ei koskenut epäilyjä tai pettämisestä johtuvaa. Pääsi miehen suusta "kerta me ei osata muuta kuin riidellä haluaa eron. Mahtavaa eli se provosointi riitely oli eron hankkiminen niin että minä olen se hullu joka riitoja aiheuttaa. Onneni oli että en riitele vaan jätän toisen rauhaan ja rauhallisella äänellä kerron näkemykseni riitaan ja mies riiteli yksikseen kun ei saanut provosoitua minua riitoihin. Eikä meillä muita ongelmia ollut seksiä joka päivä kun olen niin halukas. Toki yritti kieltäytyä sanoen ettei huvita tai oli käynyt kakkostaan höyläämässä eikä kunto kestänyt. Hulluksi se yritti minua tehdä kun oli eron suunnitellut ja kakkosen ottanut. Ikävintä oli siivouksen keskellä löytää kaapista piilotettuna ero paperit joita ei edes näyttänyt. No kun yritys jatkui riitelyyn ja hakien syytä laittaa minun piikkiin hulluus ja ero. Pitäähän se ystäville saada kertoa eron syy kun yhteisiä tuttujakin meillä kakkosen kanssa. Kun kuvat paperista otin kaapista ja todisteet kuinka yritti minua saada hullulta näyttämään kaikille ystäville oli paras tekoni. No annoin miehen päättää ottaako eron vai ei. No eihän halunnut kun tiesi mitä näytän kerron noista kahdesta. Kun viimein eron otin tietää ystäväni totuuden kuinka minusta yritettiin tehdä se hullu. Eivät muutoin yhteen menneet oli toiselle naiselle kerrottu joten löi hänkin oven kiinni. Vaikka emme koskaan edes jutellut. Mutta tänä päivänä tuo mies on nyt kaikkien arvostamisen kohteena kuten itse sen tehtaili. Toivottavasti se toinen nainen osaa arvostaa mitä tein. Koska narsisti paska oli. Eikä joutunut samaan kierteeseen. Tiedän että mies on katkera ja ukaileva minua kohtaan koska se mitä annoin sille takaisin mitä tosiaan puuhaili sai potut lanttuina. Mieti miksi riitoja on ja mistä ne johtuu. Ettet vain ole narsistin uhri kuten minä olin. Ikävä tarina ja uskokoot kuka tahtoo sillä ne jotka tietävät tämän ovat varmasti tietoisia asiasta. En koskaan ottanut yhteyttä tuohon toiseen naiseen yrittäen saada sitä uskomaan että oli narsisti. Ystävät pitivät siitä huolen.
Elämme 2017vuotta nykyään ei pitäisi enää sulhanen tai vaimo varastaa rahaa tai kiristää salaisuuksilla.