Mä olen onnellinen toisaalta onneton.. elää nyt suhteessa jossa kelpaa vain leikkikaluksi.. Mä tunnen itseni niin hyväksikäytetyksi, mutten saata irrottautua suhteesta.. mähän rakastan tätä kyseistä miestä koko sydämestäni. Mä tiedän mitä mun tulisi tehdä.. vai tiedänkö?????
Mä olen surullinen suhteessa josta rakkaudelle ei saa mitään vastakaikua, mutta ehkäpä mä vain kaipaan huomiota tältä mieheltä. Mä uskon että se pettää mua.. vierähtäähän monia päiviä jopa viikkoja kun ei siitä kuulu mitään... ja matkoja on yllättävän usein.... mutta mitä mä voin tehdä kun sydän viettää miehen luo mutta järki sanoo toista.?!?! joka tapauksessa olen onneton, mutta tämän miehen kanssa on minulla mahdollisuus edes kokea hetkellistä onnea.. on tää niin väärin! Mutta tässä tapauksessa tulee mun kuunneltava järkeäni ja päästettävä irti vaikka se kuinka sattuisikin...
Pitäisi vaan osata ottaa se ensimmäinen askel kohti uutta..... mä en vain osaa saati sitten uskalla............ mä olen neuvoton..
Mä olen surullinen suhteessa josta rakkaudelle ei saa mitään vastakaikua, mutta ehkäpä mä vain kaipaan huomiota tältä mieheltä. Mä uskon että se pettää mua.. vierähtäähän monia päiviä jopa viikkoja kun ei siitä kuulu mitään... ja matkoja on yllättävän usein.... mutta mitä mä voin tehdä kun sydän viettää miehen luo mutta järki sanoo toista.?!?! joka tapauksessa olen onneton, mutta tämän miehen kanssa on minulla mahdollisuus edes kokea hetkellistä onnea.. on tää niin väärin! Mutta tässä tapauksessa tulee mun kuunneltava järkeäni ja päästettävä irti vaikka se kuinka sattuisikin...
Pitäisi vaan osata ottaa se ensimmäinen askel kohti uutta..... mä en vain osaa saati sitten uskalla............ mä olen neuvoton..
Vastaukset 3
Vanhimmat
et ainakaan rakasta hänen persoonaansa.
Minulla on jotakuinkin samankaltainen tilanne ja voi luoja se syö minua. Koko elämä on mennyt ihan sekaisin kun roikkuu tällaisessa "suhteessa" joka ei enää edes ole mikään seurustelusuhde. Jolle mies ei halua tulevaisuutta mutta sanoo tahtovansa jatkaa ystävinä. Oikeaa ystävyyttä siitä ei ole koskaan kuitenkaan tullut, käyttäydytään kuten pari vaikkei sitä enää ollakaan.
Tämä on varsin itsekästä toimintaa kyseiseltä mieheltä: Hän tietää vallan hyvin että rakastan häntä todella paljon ja lankean hänen syliinsä uudelleen ja uudelleen vain rakkaudesta ja heikkoudestani hänen edessään. Jos pelkkää seksiä ja läheisyyttä kaipaisin niin sitä kyllä saisin muualtakin. Mutta kun en tahdo, ajatuskin kenestäkään muusta tuntuu aivan mahdottomalta. Tästä tiedosta huolimatta hän saattaa sanoa samaan hengenvetoon välittävänsä minusta ystävänä ja silti haluavansa minua seksuaalisesti. Olen sanonut tälle miehelle että hänen pitäisi olla se vahva osapuoli ja lopettaa kaikki ystävyyden rajojen ulkopuolelle menevä toiminta kanssani koska eihän hän tästä tilanteesta kärsi, hänelle sen pitäisi olla helppoa. Mutta ei hän sitä vain tee, käyttää minua ja rakkauttani hyväkseen vaikka väittääkin välittävänsä. Itsekästä, inhottavaa. Silti en pysty inhoamaan häntä.
Tiedän ettei miehellä ole ollut muita naisia edes muodollisen "eromme" (mitään oikeaa eroa ei kuitenkaan ole koskaan ollut) jälkeen ja hän sanoo ettei edes tahdo kenenkään kanssa mitään vakavaa nyt, haluaa vaan elää vastuuttomasti. Kuitenkin on vain ajan kysymys milloin hänellä on joku uusi kainalossa, ja silloin maailmani sortuu jos en pysty katkaisemaan välejä ensin itse...
Monta kertaa olen tehnyt päätöksen lopettaa tämä, mutta koskaan en ole saanut sitä pidettyä, ikävä ja ajatus elämästä ilman tätä ihmistä on aivan sietämätön. Vaikka tiedän että jossakin vaiheessa se loppuu kuitenkin.
Ymmärrän siis tunteesi, tällainen elämä ei edes ole mitään elämää. Kaikki muu kärsii; opiskelut, työt...olen enää pelkkä raunio entisestä iloisesta, itseään kunnioittavasta ja elämää rakastavasta naisesta. Välillä tuntuu siltä etten ole minkään arvoinen vaikka muita miehiä kyllä pyörii ympärillä, sellaisiakin jotka olisivat valmiita tekemään eteeni vaikka mitä. En vain usko pystyväni tuntemaan enää ketään muuta kohtaan mitään...
Olisi mukava jutella kohtalotovereiden kanssa ja koittaa vaikka yhdessä pinnistellä yli näistä miehenretaleista. Olisihan tässä kuitenkin vielä elämä elettävänä. Kirjoitelkaahan tänne "kohtaloitanne" ja jos kiinnostaa niin voisi vaikka mailaillakin.
On mukava tietää, että joku toinenkin roikkuu aivan toivottomassa suhteessa niin kuin minäkin. Tätä vuoristorataa olen jaksanut jo 4v yhden tosi jääräpäisen miehen kanssa. Muutama päivä sitten hän loukkas mua tosi paljon, en edes tuntenut häntä, hän oli niin muuttunut niin paljon. Oli niin tunteeton ja kylmä mua kohtaan, että nyt on elämä tosi riekaleina. Järki on sanonut monta kertaa, että karkuun ja nopeasti tuosta miehestä, mutta tunteet voittaa aina tilanteet. Tuntuu, että hän vain käyttää mua hyväkseen ja tapaa silloin mua kun hänelle itselleen sopii. Miten tästä helvetistä oikein selviää....