Kun seurustellaan mutta asutaan erillään kyse parisuhteesta ja kun muutetaan yhteen edelleen parisuhde. Minä olen aina kutsunut naista kumppaniksi tai naisystäväksi ja joku todennut että se alistaa naisen aemaa kun asutaan yhdessä, miten ihmeessä muka. Enkä ymmärrä koko avoliitto käsitettä mulle kun toi parisuhde on ainoa järkevä käsite ja aina sitä käyttänyt. Jotkut puhuu avomiehestä, avonaisesta, mikä ihmeen avo, on kyllä avolava auto sen ymmärtää kun katsoo...on joko aviossa tai perisuhteessa noin yleisesti ottaen. En ole myöskään kertaakaan kuulut narinaa kumppanin suusta kun en ole häntä avopuolisoksi kutsunut eikä hänkään kun on esitellyt mut aikoinaan jollekin tutulleen tai tuntemattomalle puhuu ihan yleiseti parisuhteesta ja miesystävästä. Jos naisystävä tai kumppani kuulostaa jonkun korvaan väärältä niin pitäkööt mielipiteensä omanaan. Kelan kaavakkeita kun joskus joutunut täyttää mua ärsyttä ne eri muodot mitä siellä on. Muija sanoi kerran et laita piruuttaan että olet seksisuhteessa katotaan mitä meinaavat mut ei sentään aina kun nussitaan noita eri suhde muotoja.
Eikös se näin ole
meinaanvaan
8291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ajattelen tämän niin, että parisuhteessa voi joko asua erikseen tai yhdessä.
Jos asutaan yhdessä, käytetään parisuhteesta kätevää nimitystä "avoliitto" (ei kannata ajatella siitä mitään syvempää). Avoliitto on kuin avioliitto, mutta ilman kumppanin elatusvelvollisuutta. Mitään naista alistavaa sinällään ei ole mikään parisuhteen muodoista. Naisen oma valinta, eikö niin? Jos kumppani alistaa, kannattaa olla hankala ja laittaa vastaan. Ellei auta, niin erota. Yksinkertaista.
Kelan kaavakkeissa kysytään tarvittavia tietoja tukipäätöksiin. Siksi siellä lukee "avoliitto", joka tarkoittaa parisuhdetta, jossa asutaan yhdessä. Siinä ei voi lukea "parisuhde", sillä siitä ei näe asutaanko yhdessä vai erikseen. Samoin seksisuhteessa voi asua yhdessä tai erikseen. Mutta Kelaa kiinnostaa vain se, asutaanko yhdessä.
Älä nyt revi stressiä moisesta. Samaa mieltä kuin edellä. Paitsi siinäkin tietysti poikkeus, että minun miesystäväni kutsuu minua avovaimoksi, vaikka emme asu yhdessä. Mutta mitä väliä?
Ja Kelan kaavakkeilla on tosiaan ihan oma tarkoituksensa.
Parisuhde voi olla seurustelusuhde, avoliitto, avioliitto, etäsuhde... Monelaista. Näiden kaikkien yhteisnimike on PARISUHDE. Kyllä sinä siis elät parisuhteessa. Elät myöskin avoliitossa.
Nooh...ongelmia voi tehdä, paremman puutteessa, vaikka tästä. Jos mies ja nainen, tai mikä sukupuoli tahansa, asuvat romanttisessa mielessä yhdessä eli ovat parisuhteessa, kyse on avoliitosta, vaikka miten vänkäät vastaan. Jokainen avoliitto on parisuhde mutta kaikki parisuhteet eivät ole avoliittoja.
Parisuhteeksi mielletään nykyään monta asiaa, missä ei ole kyse toisen kanssa yhteiselämän elämisestä, että osa ihmisistä jää väistämättä vaille turvaverkkoja, jos-, ja usein kun, happens.
Erillään asuvat, seurustelevat, tulojaan tulonsiirroilla yms keinoin tasaavat- muutenkin avioliiton tapaan elävät ihmiset ovat yksi tällainen ryhmä.
Minnekään ei kirjaudu miten hoidetaan tilanne, jossa toinen puolisko sairastuu peruuttamattomasti ja vakavasti.
Lähiomaiset eivät välttämättä hyväksy tätä really puolisoa, hoitamaan asioita. Panostukset yhteiseen elämään jäävät täysin ilman huomiota- vähän kuin kaataisi vettä kaivoon missei alunperinkään ole ollut vettä. Omaiset monesti tietoisia panostuksesta, mutta sivuuttavat ne. Kiva kun hankit. Mukava ettei tarvinnut olla ilman hoitajaa(omaishoito on aikaavievää- ja olematta omaishoidontukeen oikeutettu moni hoitaa sitä sarkaa).
Lainsäädäntö tulisi hyvin vastaan, jos parisuhteet edes jotenkin rekisteröitäisiin, ilman välttämätöntä avioliittoa- tai samaa sukupuolta olevien, rekisteröintiä, joilla ainoastaan on juridiset tehot.
Avoliitossa mikään ei ole siteenä. Jos toinen päättää lähteä pitemmänkin liiton jälkeen, jäävä osapuoli on yleensä myös tiukilla- se lähtee joka on osannut säästellä varojaan yhteiseltä kulutukselta.
Esimerkkinä voi nyt hyvin käyttää kahden aikuisen parisuhdetta, jossa kumpikin asuu olillaan, eri paikkakunnillakin. Juridisesti kyseessä on kaksi toisilleen täysin vierasta ihmistä. Mikä taho hoitaa asiat kun sattuu?
Ja rahahan siirtyy näissä suhteissa kädestä toiseen. Oletuksen kuitenkin ollessa toisenlainen, että kukin käyttää omia rahojaan, omiin menoihinsa ja lisäksi kumpikin laittaisi fiftyt osapuilleen suhteen juttuihin.
Miten muut olette näitä juttuja ratkoneet? Jos olette tehneet testamentin, kiitokseksi avustuksesta, tai palauttaneet saamanne avustuksen osittainkin puoliskollenne, ovatko esimerkiksi puoliskon omaiset olleet yhteistyöhaluisempia kanssanne?
Olisin itsekin kiitollinen jokaisesta murusesta tietoa, millä asiat kannattaisi järjestää että oletusjuttuna on, se että kaveri oikeasti hoitaakin sitten tiukassa paikassa asiat.
Edunvalvontavaltuutus vastaisen varoiksi?
"Mikä taho hoitaa asiat kun sattuu?"
Riippuu tietysti ketkä asuu, ja mitä sattuu, kummalle sattuu. Mutta mitä ongelmaa tuossa on? Eikö ihmiset lähipiirissäsi osaa sopia ja vaikka tarpeen mukaan tehdä yhteistyötä? Niinhän hommat yleensä hoituu, eikö?
Olen parisuhteessa, mies asuu toisella paikkakunnalla. Miehellä on aikuisia lapsia, samoin minulla. Joten jos kuolemme, niin lapset hoitavat meidät (eri) hautaan. Minulla on jo ohje valmiina.... Samoin testamentti, jossa mies ei ole osallisena mitenkään. Mistäköhän "avustuksesta" oikein puhut? Ainakin minulla ja miehellä on omat rahat ja omat menot. Yhteisiin juttuihin käytämme niinikään omia rahoja, kenenkä muun?
Olen jo äitini edunvalvoja. Sitä ennen tätini. Miehen edunvalvojaksi en ryhtyisi. Hän varmaan vielä vähemmän minun (vihaa jokaista blankettia, joka joskus pitää kirjoittaa), enkä sitä haluaisikaan. Itse asiassa tällä hetkellä ainoa ihminen, jolle antaisin raha-asiani hoidettavaksi on sisareni. Mutta siihen asti kun minussa henki vielä jotenkin pihisee, hoidan ne itse.
Puhun siitä, että kun tulotaso heittää toisella. Mistä rahaa paikaksi ellei siltä puoliskolta, mutta mihinkäänhän ei jää käteisestä jälkiä. Ja kun kyseessä ei koskaan ole laina eikä avustus, virallisesti vaan tulojen tasaaminen kuten normisuhteessakin. Tuloina toisella, menoina toisella tämä ei näy- eli toinen voisi halutessaan ottaa tarpeettomia yhteiskunnan tukia, ja hassata sen tulontasausrahan verran miten tykkää, tai rakentaa siitä vain itselleen pahanpäivän varaa.
Meillä on jouduttu koko ajan tällaisella systeemillä olemaan- helpompi olisi oletuksena käyttää yhteistiliiä, kummankin pakolliset menot maksellen siitä. Ja jakaa loppu joko säästöön osittain ja käyttörahaksi tai jakaa käyttö, suhteessa panokseen kultakin.
Ja kyllä jos itsekin joutuu sairastamaan pahemmin, olisi suotavaa että sillä joka parhaiten asiat tuntee, eli puoliskolla, olisi automaattisesti oikeus hoitaa toisen kotiin liittyvät, ja raha-asiat. Mahdollinen perujuttu, ym. Etenkin kun on koko ajan saanut tulontasausta ikäänkuin naimisissa oltaisiin- juridisesti pystyy kyllä luistelemaan kaikesta vastuusta?
On ihmisiä, joilta on muksut jo aikaa sitten kauas menneet- eikä ole kuin työpaikan ihmiset, muutama naapuri tuttuina, niin tämä puolisko, asuupa vaikka missä, on silloin juuri se ihminen joka tietää asiani, joka tuntee jotenkin edes arkeni.
En pidä oikeana, että työnantaja kuulee "joskus", ja en pidä oikeana sitä, että joku kaukainen omainen saa aloittaa selvittelemällä mitä arki on sisältänyt, että mitä asioita ottaa hoitaakseen.
Olen itse aikoinaan ollut naimisissa, ja oli itsestäänselvää, että toinen vastasi "sit happens" tilanteissa yhtä ja toista toisen asioissa. Mutta erillään asuvilla tämä on joko unohdettu puoli- tai vain eletään ihan oikeasti kevytsuhteessa, jossa Sunasiat -Munasiat.
Kyseinen "ongelma" on ainoastaan oman pääsi sisäinen. Todellisuudessa ongelmaa ei ole. Parisuhteita on kaikenlaisia ja Kela on ihan oma juttunsa.