Josta on tehtävä ns. parannus Mitä asioita sillä tarkoitetaan, onko se vain nippu tiettyjä lueteltuja yksittäisiä tekoja joita on ehdottomasti vältettävä, entä se muu josta ei oiken radikaalia parannusta voi tehdä,koskapa ihminen tekee syntiä ajatuksin , sanoin ja myöskin teoin kaiken aikaa , joka päivä.
- Onko se jotakin lievempää sorttia jonka sitten ohessa saa anteeksi aivan ilmaiseksi ilman erityistä syntielämästä luopumista? - voihan sitä tietyst päivän päätteeksi pyytää anteeki anteeksi että kun tuli oltua isekäs taas.. mutta kun sama "syntielämä" jatkuu kuitenkin huomenna.
Mutta niin voi sitä erityistä "syntielämääkin" tietysti vaan pyytää päivän päätteeksi anteeksi yhtälailla.
Kuuluuko esim. etuilu jossain tilanteessa erityiseen "syntielämään" entä oman navan ja parhaan ajattelu ensiksi ennen muita, entä apua tarvitsevan ohittaminen tai muu vastaava ihan arkinen juttu tai sattumus, lasketaanko sellaisetkin syntielämäksi tai sellaisen harrastamiseksi vai vaaditaanko niitä välttämään yhtä tosissaan ja "sanoutua niistä irti"?
Siis ero on näillä tai se tehdään, mihin se raja vedetään vai vedetäänkö mihinkään. - Hämmentävää.
- Onko se jotakin lievempää sorttia jonka sitten ohessa saa anteeksi aivan ilmaiseksi ilman erityistä syntielämästä luopumista? - voihan sitä tietyst päivän päätteeksi pyytää anteeki anteeksi että kun tuli oltua isekäs taas.. mutta kun sama "syntielämä" jatkuu kuitenkin huomenna.
Mutta niin voi sitä erityistä "syntielämääkin" tietysti vaan pyytää päivän päätteeksi anteeksi yhtälailla.
Kuuluuko esim. etuilu jossain tilanteessa erityiseen "syntielämään" entä oman navan ja parhaan ajattelu ensiksi ennen muita, entä apua tarvitsevan ohittaminen tai muu vastaava ihan arkinen juttu tai sattumus, lasketaanko sellaisetkin syntielämäksi tai sellaisen harrastamiseksi vai vaaditaanko niitä välttämään yhtä tosissaan ja "sanoutua niistä irti"?
Siis ero on näillä tai se tehdään, mihin se raja vedetään vai vedetäänkö mihinkään. - Hämmentävää.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Juu. On vähän vaikeaa.
Jeesus sanoi aviorikoksen tehneelle naiselle, että ei tekisi enää syntiä. Sille naiselle, jolla oli ollut viisi miestä, joista nykyinen ei ollut hänen, Jeesus puhui vain itsestään ja tulevaisuudesta. Hänen ei tarvinnut tehdä parannusta.
Ja se kuuluisa ryöstelijä: sai kuolemantuomion, mutta Jeesus otti hänet paratiisiin.
Tehdäkö parannus, jos sitä ei edes tarvita.
En minä tiedä mistä kaikesta minun pitäisi parannusta tehdä. Joissakin asioissa tässä elämässä elän oikeinkin"esimerkillisesti" mutta en kaikessa. Mottoni on siihen suuntaan, että kun et toisille aiheita vahinkoa niin ok.
Olen jopa esimerkiksi yrittänyt hiukan muokata kulutustottumuksiani siihen suuntaan, että ne kestäisivät jonkinlaista moraalista tai eettistä tarkastelua vaikka en olekaan sen suhteen varma vaikkapa tuon uuden television suhteen.
Turha ostos mutta sellaisia me olemme koska kykenemme maailman kurjuutta näkemättömät länsimaiset ihmiset näin toimimaan.
Oikeasti kuitenkin parannuksen tekoa meillä ihmisillä olisi kuitenkin ihan muiden asioiden tekemisen suhteen kuin vaikkapa esiaviollisen seksin. Olen avoliitossa siis. Hässimiseni on ihan hamitonta puuhaa vaikkapa tuon TV:n tai auton ostoon suhteutettuna.
Homouden "synnistä" minäkin olen heterona puhdas kuin pulmunen ja kun palstan syntiexperttien mielestä homous on ainut synti niin eipä tässä suurempaa huolta parannuksesta tunnu olevan.
Yksittäisistäkin asioista voi toki sanoa ovatko ne syntiä vai ei, mutten silti ehkä lähestyisi asiaa tältä näkökulmalta, sillä jos aletaan laatia yksityiskohtaisia listaoja jotka tekemällä on sitten mielestään (muka) "tehnyt parannuksen" niin metsään menee ja pahasti!
Nimittäin tuollainen johtaa ihmisen helposti siihen käsitykseen että on mahdollista tehdä parannus noudattamalla jotain "listaa". Oikein sanoit että teemme joka päivä syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin. Ei ole mahdollista yhdeltäkään päivältä luetella kaikkea sitä yntiä mitä teemme. Kyse on -ei niinkään yksittäisistä tekosynneistä vaan syntiSYYDESTÄ! Siis kokonaisvaltaisesta syntisyydestä joka asuu meidän jokaisessa solussamme jokaisessa ajatuksessamme joka hetki. Ei siitä ole mahdollista pyristellä irti noudattamalla jotain listaa.
Raamatussa sana parannus on alkukielisen merkityksen mukaan oikeammin käännettynä MIELENMUUTOS. Uskoontulossa ja parannuksessa on siis kyse ihmisen kokonaisvaltaisesta mielenmuutoksesta, kääntymyksestä epäuskon vallasta uskoon. Uskoontuleminen taas on Jumalan työ. Ihminen ei voi ottaa uskoa itselleen vaan se on Jualan armoa ja lahjaa kelle Hän sen suo.
Kaikesta ed. sanotusta seuraa että kun ihminen kääntymyksessä tulee uskovaksi, hänessä tapoahtuu niin kokonaisvaltainen mielenmuutos epäuskosta uskoon että sitä Raamattu kutsuu uudesti syntymiseksi. Vanha epäuskoinen minä kuolee ja syntyy uusi luomus uskon kautta Kristuksen armoon.
uudesti syntyneelle on luontaista häänen uuden ihmisensä puolesta että hän rakastaa mutta myös pelkää Jumalaa. Rakastaa armon tähden mutta pelkää synnin tekemistä sillä hänen silmänsä ovat avautuneet näkemään että Jumala on paitsi rakastava jarmollinen, myös Pyhä, vanhurskas ja vihaa sekä rankaisee syntiä.
Mistä me sitten tiedämme mikä on syntiä ja vältettävää? Ei muualta kuin Raamatusta, Jumalan sanasta. Muualta ei ihminen sitä voi oppia. Uskova ihminen ei tarvitse mitään "syntilistoja" sillä hänellä on sydämessään kirjoitettuna rakkaus Jumalan lakiin jonka Pyhä henki on hänelle uskon kautta sanasta opettanut.
Heh. Olet oikeilla jäljillä: kristitylle riittää periaatteessa pelkkä usko. Mutta sitten kuitenkin Jumala vihaa ja rankaisee syntiä. Niin se on: henki lähtee äkkiä vaikka puiden keräämisestä vääränä päivänä.
Ja voiko siemensyöksyä pitää syntinä, koska Raamatussa sen jälkeen on saastainen puoli päivää?
Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistä. Se on siinä. Kun rakastaa, asettaa sen toisen etusijalle.
Ihan noin yksinkertaisesti se ei tietenkään käytännössä mene sen tiedämme varmaan kaikki. Mutta kasvaminen Kristukseen on minun ymmärtääkseni juuri sitä asenteen muuttumista. Ei enää niin pyöri sen oman navan ympärillä vaan katselee hiukan avarammalle.
Itse ymmärrän niin, että on enemmän kyse asenteesta kuin syntilistoista. Mikä on minun asenteeni, olenko kääntynyt kohti Kristusta vai kuljenko omia polkujani?
Kysymys on synnillisten tekojen hylkäämistä ja niistä pois kääntymsitä.
Että on niin synnitön, että pelastaa itse itsensä. Tuliko Jeesus turhaan antamaan synnit anteeksi ja pelastuksen? Ihminen selviää itsekin.
Kuka niin on sanonut?
Kyse on synnillisten tekojen hylkäämisestä. Ei siis siitä, että Jeesus on tehnyt puolestanne kaiken. Omien yritysten kautta ilman Jeesusta on taivaaseen meno.
uppaaja
asuuko meidän jokaisessa solussamme synti? ööö?
sanat solu ja homoseksuaali ovat olleet käytössä ehkä parisataa vuotta.
sana synti on kadonnut arkikielestä.
vaikea olla järkevästi mitään mieltä näistä mietteistä.
Samaa mieltä Sagen kanssa että kun tätä homoutta ei erityisemmin ole meikäläisessä esiintynyt niin Pertsan ja perävaunulössin oppien mukkaan olen jokseenkin taivaskelpoinen.
Siis uskovakin menee heittämällä taivaaseen, koska ei ole homo. Siis omasta mielestään.
Mutta olet kuitenkin homostellut?
Heh. Kunhan ei homostele, niin taivaaseen mennään!
Joo ei me homostella. Mennään taivaaseen että heilahtaa.
Syntielämä on Jumalasta erossa olemista ja Hänen tahtonsa hylkäämistä.
Mutta onkos se Jumalan yhteydessä oleminen jonkun määrätyn EI-luettelon välttelemistä vai mitä se on, Onko nuo luettelemani arkiset laiminlyönnit yhtä paljon "syntielämää" kuin se muukin josta yleensä käsketään sanoutumaan irti. Esim: tupakka, päihteet, tanssi ja se ja se ja se..jotkut tietyt asiat siis ja niitä kun noudattaa kaikki kuulostaa olevan ok.
Tuommosiahan sitä yleensä luetellaan,, mutta mitä muuta eli ne arkiset "pikku"jutut - saako ne siinä sivussa bonuksena anteeksi ilman erityisiä "juhlallisia" luopumisia ja ovatko ne tasaveroisessa asemassa nuitten lueteltujen kanssa. Olen saanut sen käsityksen. että eivät ole ja semmosta hieman ihmettelen. Kuulostaa niinkuin olisi ainakin kaksi kategoriaa, toinen on hyvin tiukka seula ehdottomia "syntielämän" merkkejä ja se toinen seula .. no kukaan ei pal välitä eikä kontrolloi eikä kysele ei opeta..
Mistä kaikesta siis on sanouduttava irti ja miten se ylipäätään onnistuu kaiken syntisyyden keskellä - koskapa sitä aina tulee tehdyksi joka päivä uutta. Mikä on Jumalan tahto niissä "pikku" jutuissa, miettiikö niitä kukaan synneistä puhuttaessa.
Voisin yrittää vastata tähän mutta hetimiten ilmestyisi joku "ruisrääkkä" joka selittäisi , etten minä mikään uskovainen ole ;d
Niinhän saattaa olla, - joo ja sekin on asia joka meikäläistä hyvin yksinkertaisen ja arkisen käytännöllisen uskon hapuilijaa kovasti kummastuttaa. Uskon ja en, aina (joka hetki) en jaksa uskoa mihinkään - se on tosi simppeli juttu ja..
..Oman kannan mukaan pitäs riittää se että "ainoastaan uskoo" sen uskonmäärän mukaan joka suotu on sekä sillä ymmärryksellä, eihän sitä mitään muuta voi, ja ihmettelen niitä kaikenlaisia ulkoa asettettuja vaatimuksia joita uskomiseen liitetään massoittain. Sehän on ihmisen sisimässä oleva asia, uskooko vai ei. ei sitä ulkoa pysty kellekään sanelemaan, eikä sitä mille sen pitää ulospäin näyttää tai ei se hyödytä mitään.
Jos joku kertoo että uskoo, niin tottakai asia on sitten niin ja pulinat pois, sitä tässä koitan selittää.
No meni vähän ohi ja tuli omia näkemyksiä jotka ei tietysti kelpaa kaikille nekään, mutta ei se mitään.
No itseasiassa aika järkevästi. Eihän kukaan täydellinen ole. Itse olen kasvatettu siihen tavalliseen kristilliseen ajatusmaailmaan ja se ei sisällä mitään tolkutonta kilvoittelua mitä monilla herätysliikkeillä tai pikku seurakunnilla on.
Aikoinaan rippipappini lohkaisi ehkäpä huomaamattamaan totuuden, kun tietenkin sitä siinä iässä kovinkin haastateltiin . Synnistä, mistä tiedät jonkun asian olevan syntiä ? Jos se jo alunalkaen sotii omatuntoasi vastaan, tiedät jo tekohetkellä tekeväsi väärin, on se varmin synninmerkki.
Kukaan ei muuten sitten ole pätevä arvioimaan sinun uskonlaatuasi tai sitä onko se riittävä. Vaikka palstalla muutama tällainen henkilö on ottanut ikäänkuin Jumalan viran hoitaakseen. Ei siis kannata noterata näitä tyyppejä, saavat sitten aikanaan ansionsa mukaan . Se kohta uskossa kilvoittelusta Raamatussa, ei tarkoita härskien tyyppien harjoittamaa henkistä väkivaltaa heikommilleen.