Ajattelin päättää tämän illan kirjoittamalla sinulle.En tiedä oliko kaunis kirjoitus sinulta tässä aiemmin,mutta se herätti minun ajatukseni sinusta joka resonoit minussa.
Olemme tunteneet kolmisen vuotta. Oudon tutustumisajan jälkeen yhteytemme oli tiivistä ja katkesi aika-ajoin useinkin.Silti palasimme yhteyteen aina jotenkin. Aikaa on jo kulunut ja yhteys on ollut satunnaista.
Sinä olet ollut elämässäni vuosikausiin sellainen ihminen joka on ravistellut minun sydäntäni ja sielunmaisemaani.Minä reagoin sinuun voimakkaasti.Kaikkeen sinussa. Onko se rakkautta,kiintymystä,haikeutta kesken jääneestä välillämme vai sitä kaikkea yhdessä;en tiedä,mutta sen tiedän,että sinä vaikutat minussa.
Sinä tunnet minua aika hyvin,mutta pahoin pelkään,että olet mielessäsi muodostanut minusta jonkun "ideaalikuvan",etkä tunne minua oikeesti.Tosin sillä tuntemisen pinnalla joka meillä on,se ei ole mahdollistakaan.
Tunnen suurta kiitollisuutta kun olen saanut jakaa elämää rinnallasi sen yhteisen ajan.Löysin sinusta ensi ujon nuoren miehen josta aikaa myöten löytyi herkkä, aito, aikuinen voimakkaasti tunteva mies. Olen niin ylpeä ja kiitollinen siitä mitä sinä olet.Olet niin rakas ja tärkeä minulle.
Olen kaivannut sinua tosi paljon.Itkenyt ja kaivannut.Nytkin minä itken kirjoittaessani.Kai se on sellaista luopumisen itkua.Sisältä nousevaa surua .Jotenkn minun on päästettävä irti sinusta. Hyväksyttävä se ettet ottanut yhteyttä vaikka olisit voinutkin.Ehkä se koskee eniten.Silti minä ymmärrän. Tulevaisuudesta emme tiedä.Risteilevätkö polkumme.Aika näyttää. Kiitos kun olit ja kosketit minua.
"Kaikesta huolimatta sinä hymyilit
kuin kuka hyvänsä mistä hyvänsä
sinä hymyilit.
Ja vaikka lähtösi jälkeen
minun on välillä vaikea hymyillä
niin tiedän että siellä jossain
sinä hymyilet
Kaikesta huolimatta " (Tomi Parkkinen)
Olemme tunteneet kolmisen vuotta. Oudon tutustumisajan jälkeen yhteytemme oli tiivistä ja katkesi aika-ajoin useinkin.Silti palasimme yhteyteen aina jotenkin. Aikaa on jo kulunut ja yhteys on ollut satunnaista.
Sinä olet ollut elämässäni vuosikausiin sellainen ihminen joka on ravistellut minun sydäntäni ja sielunmaisemaani.Minä reagoin sinuun voimakkaasti.Kaikkeen sinussa. Onko se rakkautta,kiintymystä,haikeutta kesken jääneestä välillämme vai sitä kaikkea yhdessä;en tiedä,mutta sen tiedän,että sinä vaikutat minussa.
Sinä tunnet minua aika hyvin,mutta pahoin pelkään,että olet mielessäsi muodostanut minusta jonkun "ideaalikuvan",etkä tunne minua oikeesti.Tosin sillä tuntemisen pinnalla joka meillä on,se ei ole mahdollistakaan.
Tunnen suurta kiitollisuutta kun olen saanut jakaa elämää rinnallasi sen yhteisen ajan.Löysin sinusta ensi ujon nuoren miehen josta aikaa myöten löytyi herkkä, aito, aikuinen voimakkaasti tunteva mies. Olen niin ylpeä ja kiitollinen siitä mitä sinä olet.Olet niin rakas ja tärkeä minulle.
Olen kaivannut sinua tosi paljon.Itkenyt ja kaivannut.Nytkin minä itken kirjoittaessani.Kai se on sellaista luopumisen itkua.Sisältä nousevaa surua .Jotenkn minun on päästettävä irti sinusta. Hyväksyttävä se ettet ottanut yhteyttä vaikka olisit voinutkin.Ehkä se koskee eniten.Silti minä ymmärrän. Tulevaisuudesta emme tiedä.Risteilevätkö polkumme.Aika näyttää. Kiitos kun olit ja kosketit minua.
"Kaikesta huolimatta sinä hymyilit
kuin kuka hyvänsä mistä hyvänsä
sinä hymyilit.
Ja vaikka lähtösi jälkeen
minun on välillä vaikea hymyillä
niin tiedän että siellä jossain
sinä hymyilet
Kaikesta huolimatta " (Tomi Parkkinen)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.