Olen kohta viisikympppinen nainen. Takana 10 vuoden avioliitto ja pitkä avoliitto, joka nyt päättynyt. Ensimmäinen mies oli täysi flegmaatikko ja heittäytyi lapsen rooliin kun lapsia syntyi. Lopulta hän oli "lapsena lapsien joukossa" ottamatta mitään vastuuta yhtään mistään. Koti, työssäkäynti, lastenhoito ym. olivat yksin minun vastuullani. En jaksanut olla aiuisen miehen äitinä, joten lähdimme lasten kanssa.
Avomies puolestaan väkivaltainen narsisti, käräjäoikeudessa tuomittiin useista minuun kohdistuneista pahoinpiteyistä ja omaisuuteni tuhoamisesta. Henkistä, fyysistä ja taloudellista väkivaltaa pävästä toiseen. Annoin kuitenkin kaiken anteeksi ja yritin ymmärtää. Narsistin manipulaatiotaito sai sen minussa aikaan. Se joka on narsistin kanssa elänyt sen tietää, muille se on täyttä utopiaa eivätkä voi käsittää sitä valtaa ja miltei psykoosia mihin narsisti uhrinsa saa ajettua. Mies oli kiero kuin korkkiruuvi ja loisi luonani työttömänä kun minä painoin vuorotyötä. Töissäollessani mies puuhaili mitä puuhaili. Lopulta- kovasta salailusta ja kiistämisestä huolimatta- tuli vahingossa ilmi hänen useat sivusuhteensa. Sitä en enää pystynyt antamaan anteeksi. Häpeän tunne oli liian iso. Luovutiin miehen niille muille naisilleen.
Kokemusteni perusteella voisin sanoa, että koko parisuhde- käsitys on pelkkää harhaa. Tutkimusten mukaan joka viides nainen kokee suhteessaan parisuhdeväkivaltaa. Moni on joutunut raiskatuksi suhteessaan, usea jopa tapetuksi, tai kuten viime päivien tapahtumat osoittaa, tapetuksi joutuvat myös lapset.
Enää en edes yritä. Kun kuljen tuolla, katson miehiä kuin alieneja. Päältäpäin näyttävät jotkut miellyttäviltä, houkuttelevilta, valheellista turvallisuudentunnetta huokuvilta. Tosiasiassa ne vaan odottavat uhrinsa takertumista verkkoonsa jolloin kidutus alkaa. Miehet ovat kuin myrkkyhämähäkkejä jotka myrkyttävät pahaa aavistamattomien naisten elämän veiden itsenäisyyden, sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden. Tämän sanon lähes viidenkymmenen vuoden mittaisen elämäni kokemusten perusteella. Olen myös läheltä seurannut suhteita, jotka päätyneet naisen tuhoon, kyseessä ei ole yksinomaan vain minun suhteeni.
Avomies puolestaan väkivaltainen narsisti, käräjäoikeudessa tuomittiin useista minuun kohdistuneista pahoinpiteyistä ja omaisuuteni tuhoamisesta. Henkistä, fyysistä ja taloudellista väkivaltaa pävästä toiseen. Annoin kuitenkin kaiken anteeksi ja yritin ymmärtää. Narsistin manipulaatiotaito sai sen minussa aikaan. Se joka on narsistin kanssa elänyt sen tietää, muille se on täyttä utopiaa eivätkä voi käsittää sitä valtaa ja miltei psykoosia mihin narsisti uhrinsa saa ajettua. Mies oli kiero kuin korkkiruuvi ja loisi luonani työttömänä kun minä painoin vuorotyötä. Töissäollessani mies puuhaili mitä puuhaili. Lopulta- kovasta salailusta ja kiistämisestä huolimatta- tuli vahingossa ilmi hänen useat sivusuhteensa. Sitä en enää pystynyt antamaan anteeksi. Häpeän tunne oli liian iso. Luovutiin miehen niille muille naisilleen.
Kokemusteni perusteella voisin sanoa, että koko parisuhde- käsitys on pelkkää harhaa. Tutkimusten mukaan joka viides nainen kokee suhteessaan parisuhdeväkivaltaa. Moni on joutunut raiskatuksi suhteessaan, usea jopa tapetuksi, tai kuten viime päivien tapahtumat osoittaa, tapetuksi joutuvat myös lapset.
Enää en edes yritä. Kun kuljen tuolla, katson miehiä kuin alieneja. Päältäpäin näyttävät jotkut miellyttäviltä, houkuttelevilta, valheellista turvallisuudentunnetta huokuvilta. Tosiasiassa ne vaan odottavat uhrinsa takertumista verkkoonsa jolloin kidutus alkaa. Miehet ovat kuin myrkkyhämähäkkejä jotka myrkyttävät pahaa aavistamattomien naisten elämän veiden itsenäisyyden, sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden. Tämän sanon lähes viidenkymmenen vuoden mittaisen elämäni kokemusten perusteella. Olen myös läheltä seurannut suhteita, jotka päätyneet naisen tuhoon, kyseessä ei ole yksinomaan vain minun suhteeni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Huh, huh... Onpa kova miesviha. Itse olen 40 vuotias mies, ja poikani äidissä oli paljon narsistin piirteitä. Olen luojan kiitos päässyt hänestä eroon, elänyt jo 2 vuotta yksin. En usko että tulen enään koskaan elämään parisuhteessa, elämäni on liian mukavaa, en suostu sitä pilaamaan. Silti en usko että kaikki naiset ovat exäni kaltaisia hirviöitä.
Kyllä on naisia paljonkin jotka voi todeta narsisteiksi, avovaimoni muuttui täysin vuosien varrella...voisi sanoa etten enää häntä samaksi tunne jonka kanssa yhteen muutin ja sain lapsen. Varsinainen hallinta, määräily ja jopa joillakin asioilla uhkailu ja kiristys alkoin lapsen ollessa pieni. Jollen toiminut ja tehnyt kuten nainen tahtoi sen sai sitten kärsiä jollakin lailla. Seksiä nainen käytti kiristyskeinona erilaisissa asia yhteyksissä, sitä myös oli silloin kun nainen halusi ja ellen jaksanut tai halunut sain olla pitkäänkin ilman, rahan käyttöä hän halusi hallita ja jos sattui ottamaan alkoholia muutui täysin, siis ihan eri ihminen. Vaikeaahan tuon kaltaisen ihmisen kanssa on olla, siinä oma henkinen pahoinvointi kasvoi sillä seurauksella että sairastuin itsekin masennukseen josta seurasi omat ongelmansa. Mutta kun olosuhteet ovat vaikeita ja eroaminen on lähes mahdotonta silloin täytyy vain valita se huonokin vaihtoehto kun hyviä ei ole. Kun ero koittaa ja se koittaa sen jälkeen pysyn kaukana parisuhteisra.
Kai ymmärrät et muillaki ihmisillä on tietosuus toisen ihmisen tietosuudesta?Se että lähtökohtasesti toi tarina ois oikeesti tapahtunu on sun subjektiivinen huomio.
Itse sinä olet nämä kyrvät valinnut seuraasi loisimaan itseäsi pieksämään.
Siellä on monelaisia miehiä tajolla ja sinä keräät ne kaikki persereiät. Kato joskus peiliin ja mieti missä sun hommas kusee.
On paljon naisia, jotka eivät jää väkivaltaiseen suhteeseen tai heitä, jotka eivät anna narsistin polkea heidän itsetuntoaan tms. Näistä ei ilmeisesti niin puhuta.
On valitettavasti naisen oma valinta, jos "antaa anteeksi" toistuvan henkisen tai fyysisen väkivallan.
Huhhuh. Ompas kovaa naisvihaa näissä vastauksissa. Eivät itse tajua puhuvansa itsensä pussiin.
a) miestä pitäisi teidän mielestä rakastaa, rakastaa ja rakastaa. Sitten kun joku niin tekee ja anteeksi kaiken antaa, niin kas, EI SEKÄÄN OLE HYVÄ.
b) Enminäainakaan: et edes lukenut aloitusta, joten voisit olla kommentoimatta kokonaan. Jos olisit lukenut, ja jopa TAJUAISIT lukemasi, huomaisit että se suhde oli päättynyt EROON.
Nyt on miesasiasmiesten aika mennä unten suloisille maille näkemään unia nyrkistään ja hellastaan joiden välissä on nainen.
Paskapäitä on kummassakin sukupuolessa. Joskus ne menee keskenään yhteen, ja silloin syntyy pahaa jälkeä. Mutta useimmiten näyttäis siltä, että ne valitsee uhrikseen eli kumppanikseen jonkun ihan toisenlaisen, jolle sitten voi olla niin ilkeä kuin ikinä. Ja pahaa jälkeä syntyy silloinkin, tavalla tai toisella.
Itse kärsin kymmenen vuotta, neljä seurustelua ja kuusi aviossa. En tajua itekään, miten menin vielä naimisiin, vaikka ehdin jo nähdä ja kokee vaikka mitä. No olin liian nuori, se on yksi selitys. Mutta siinä se paras nuoruus sitten menikin. 26 v olin kun lähdin, en olis hetkeäkään enää kestänyt. Miten jotkut vaan jaksaa ja jaksaa?
Sen jälkeen tapasin lisää paskapäitä ja siinä sivussa ihan kivojakin miehiä. Ei mulle noin kovaa miesvihaa sentään syntynyt, vaikka ehti mua eräs muukin höynäyttää vielä kaiken jälkeen, mutta ei sentään ihan pahasti. Eka mies oli siis narsisti. Tai sitten se oli jotenkin mielisairas.
Olen onneksi osannut varoa pahimpia tapauksia. Naimisiin menin sitten kiltin miehen kanssa ja edelleen jatketaan tätä yhdessäoloa. Neuvoisin tota aloittajaakin vain pistämään kunnon tuntosarvet ja tutkat kehiin, kyllä niissä miehissä on tosi hyviä tapauksia, munkin lähipiirin miehet on itse asiassa kaikki ihan normaaleja ja kivoja ja kunnon ihmisiä. Ei ketään ole tuomittu elämään yksin, omat valinnat vaan on niitä mitkä määrää. Etsi mies, jolla on hyvä sydän. Sulla on vielä aikaa elää hyvä elämä.
Otsikossa olet todennut asian täysin oikein - sun todella on parempi yksin PISTE.
Naiset ei halua kunnollisia miehiä.