Ihmissuhde, tuo viimeinen rajaseutu

Olen.

rytmimunat kirjoitti:

Olen.

Noh et ole. Pelko pariutua on eri asia, mikä kuulostaa täysin normaalilta pelolta.

Olen tätä rumuus-asiaa pohtinut pitkään, kenties kohtuuttomankin pitkään ja monia vuosia elämästäni.

On kiistatonta, että rumia ihmisiä on. Monissa tapauksissa se ei kuitenkaan ole mikään syy olla löytämättä puolisoa itselleen, koska suoraan sanottuna huomattavan rumillakin ihmisillä on onnellisia ja toimivia parisuhteita.

Luonnollisesti käsitys omasta ulkonäöstä vaikuttaa itsetuntoon ja sitä kautta käsityksiin omista mahdollisuuksista läytää itselleen puoliso.

Monesti lapsia kehutaan kauniiksi ja suloisiksi, mutta ei aina, varsinkaan jos eivät ole suloisia ja kauniita. Jopa lapset aistivat suosion kun se kohdistuu itsensä sijasta johonkin toiseen. Kenties se kaikki johtuu lapsuuden sattumuksista. Aivot vain virittäytyivät silloin aikoinaan ymmärtämään, että joku toinen on paremmassa asemassa ulkonäkönsä vuoksi.

Olen nähnyt elämässäni paljon miellyttäviä kasvoja, komeita vartaloita, vastustamattomia eleitä ja kauneutta. Itse en ole koskaan kuvitellut omaavani mitään niistä.

Harva ihminen kokee olevansa täydellinen ulkomuotonsa puolesta, ja jos kokeekin, on hänellä silloin jotain pahasti sekaisin yläkerrassa.

Kauneus on loppujen lopuksi pitkälti katsojan silmässä. Kenenkään ei tarvitse olla alusvaatemalli ollakseen jonkun silmissä viehättävä. Siihen riittää yksi silmäys ja vastaukseksi saatu varovainen hymy, mikä riittää kohtaamiseen elämän synkässä kaamoksessa.

Itsensä tunteminen kykyineen, vahvuuksineen ja heikkouksineen on avain tasapainoiseen suhtautumiseen niin itsensä kuin sen ulkopuolisen maailmankin kanssa. Tasapainoisesti itseensä ja ympäristöönsä suhtautuva ei koe pieniä vastoinkäymisiä järkytyksenä, koska osaa suhteuttaa ne kokonaisuuteen.

Mitä tulee mielenkiinnon kohteiden löytämiseen, on ihmisillä jo lähtökohtaisesti toisistaan poikkeavia ominaisuuksia asioihin. Yksiltä luonnistuu puhuminen ja kirjoittaminenkin huomattavasti aikaisemmin kuin toisilta. Toiset osaavat laskea ja heitä kiinnostavat numerot aivan omalla tavallaan. Kolmannet nauttivat liikkumisesta ja kaikkeen siihen liittyvästä.

Ihmiset ovat oikeastaan jo syntyjään enemmän taikka vähemmän sosiaalisuuteen taipuvaisia. Eräät ovat syntyneet miellyttämään, toiset johtamaan miellyttäjiä, kolmannet vetäytymään syrjään ja neljännet suhtautumaan vihamielisesti kaikkiin ylläoleviin, paitsi miellyttäjiin.

Synnynnäiset ominaisuudet ovat kuitenkin muokattavissa. Onnistumisen kokemus on nimittäin yksi miellyttävimmistä tunteista, minkä ihminen voi kokea. Mitä useampi muukin ihminen osoittaa iloaan onnistunutta kohtaan, sitä miellyttävämmältä se tuntuu.

Kun lapsi jolla on lahjoja vaikkapa matikkaan, kokee onnistumisen tunnetta kun selviytyy haasteista. Mikäli muutkin selviytyvät samoista haasteista, turhautuu lahjakas, ellei hänelle anneta tilaisuutta osoittaa taitojaan haasteellisempien tehtävien parissa. Onnistuminen niissä kannustaa häntä yhä parempiin suorituksiin.

Samalla tavalla matematiikkaan voidaan kannustaa lasta, jolla ei ole siihen erityisiä lahjoja tai jolla on jopa suoranaisia oppimisvaikeuksia sen suhteen. Jälkimmäinen tapaus vaatii luonnollisesti kärsivällisyyttä ja huomattavaa panostusta opetukseen, eikä sen lopputuloksena mitään matemaattista neroa saada aikaiseksi mutta keskimääräistä parempaa taitoa kuitenkin.

Näissä onnistumiskokemuksissa vaikuttaa myös varsinkin miehille tyypillinen tapa kilpailla kaikessa. Tosin naiset kilpailevat myös. He vain tekevät sen hienovaraisemmin.

Kaiken tämän alustuksen jälkeen on aika mennä aiheeseen.

Kuinka parisuhteisiin voi opettaa taikka kannustaa, ellei sellainen suju ihmiseltä itsestään? Toisin sanoen, kuinka kannustaa syntyjään syrjäänvetäytyvää olemaan sosiaalinen ja etsimään itselleen kumppania?

Muokkaamisen pitäisi lähteä jo hiekkalaatikkoiästä. Taaperoa pitäisi jollain tavalla rohkaista tutustumaan ja tulemaan toimeen toisten kanssa jatkuvasti.

Kun ihminen ja erityisesti mies on ehtinyt yli kaksi-tai kenties yli kolmikymppiseksi ilman varteenotettavaa ihmissuhdetta, on hänen sosiaalisissa taidoissaan luultavasti jotain pielessä.

Ihmisen on hyvin vaikea alkaa tuntemaan onnistumisen kokemuksia suhteissa naisiin ja sitä kautta tulla hyväksi naisiin tutustujaksi, jos se kaikki on tuntunut hänestä koko murrosiän kiusalliselta aiheelta. Pikemminkin hän on silloin linnouttautunut kuoreensa, uskotellut olevansa ruma, vältellyt kontakteja ja joissain tapauksissa jopa erakoitunut.

En väitä olevani yllä kuvatun kaltainen. Pikemminkin minulla on nimimerkin valtakunta esittämä pariutumisen pelko. Itse asiassa pelkoni ei koske pariutumista vaan sitoutumista ylipäätään. Minun on hyvin vaikea solmia jopa työsopimuksia toistaiseksi jatkuvina, koska haluan nähdä sitoumukseni päättyvän jonkin helposti ymmärrettävän ajanjakson kuluessa. Inhoan myös suljettuja tiloja, erityisesti hissejä. En juuri koskaan halua sulkeutua sellaiseen. Sama koskee myös julkisia liikennevälineitä, erityisesti lentokoneita. Niistä kun ei tosiaan pääse ulos pysäkkien välillä, tai sitten sitten se maksaa kukkaroittain kultaa.

Sitoutumis- ja suljetun paikan kammostani huolimatta olen kuitenkin parisuhteissa ollut ja elänyt. Jotkin suhteet ovat olleet lyhyitä, jotkin vähän niitä pidempiä. Jotenkin olen niihin vain ujuttanut itseni. Kenties tietoisuus siitä, että voisin koska tahansa kävellä niistä ulos helpottaa. Mitä pidempään suhteet jatkuvat, sitä vaikeammaksi niistä lähteminen tulee, ja se lisää ahdistusta.

Olen viihtynyt hyvinkin monien naisten seurassa.

Sinun pitää edetä hienovaraisemmin. Luoda katsekontakteja, silmäillä vihjailevasti, esiintyä itsevarmasti omistajan elkein. Sinun täytyy saada naiset kiinnostumaan itsestäsi jollain tavalla, jonka jälkeen poimit katseellasi heidän joukostaan mahdolliset kiinnostuneet. Tarvitset siis itsesi esille tuomista ja katsekontakteja.

Jotkut saavat huomiota pelkällä ulkonäöllään, mutta sellaista näköä on vain hyvin harvoilla. Huomiota saa paremmin asenteella, joka näkyy ulospäin ja käytöksellä, jolla kerrot olevasi isäntä. Älä kuitenkaan sorru öykkäröimään. Et saa arkailla missään vaiheessa, vaikkei ujouden osoittamisessa mitään vikaa olekaan. Naiset suorastaan rakastavat, kun miehekäs ja rohkea mies vähän ujostelee heidän seurassaan.