Hei!
Olen ollut noin vuoden uudessa työpaikassa ja tästä ajasta noin puoli vuotta vakituisessa virassa. Työpaikalla on monenmoisia ongelmia ja yksi iso ongelma on yksi työntekijä. Hänellä on tapana toimia täysin omapäisesti ja kaikki uudet työntekijät hän laittaa todella kovalle koetukselle kohtelemalla heitä mm. kuin ilmaa. Tämä kuten kaikki miljoona muuta toimimatonta asiaa työpaikkalla ovat saaneet minut todella rasittuneeksi ja töissä ollessa vain huokailen syvästi...et, miten voi olla näin takapajuista toimintaa! Asia on täysin tiedossa työpaikalla, ollut jo pitkään, mutta kuten arvata saattaa, esimiehistä ei ole puuttumaan ongelmiin, painetaan vain villasella. Tilanne on todella rasittava ja minulle nuorelle, kehittämishaluiselle ja innokkaalle työtekijälle tällainen työpaikka vuodelta 1 ja 2, on järjetön rasite ja syö energiat ja motivaatiot ihan totaalisesti. Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja ajatella, että asioille täytyy antaa aikaa, mutta mietin, että mikähän voisi olla kohtuullinen aika? Olenko herkkähipiäinen ja liian kärsimätön, jos en tällaisesta työpaikasta satu pitämään? Pyrin kaikin keinoin myös itse vaikuttamaan epäkohtiin, mutta erittäin vaikeaa nuorelle uudelle työntekijälle. Pitkään talossa olleilla ei ymmärrys riitä siihen, että asioita voidaan tehdä toisellakin tavalla, sellaisilla tavoilla, jotka helpottaisivat työtä todella paljon. Osa työtovereista on kuitenkin oikein mukavia (itse asiassa kaikkein uusimmat) ja tuntevat samoin kuin minä, mutta, meidän sana ei kovinkaan paina...johtaminen on ihan p...stä ja sen takia ei kai mikään tahdo oikein muuttuakaan. Uusien työntekijöiden pitäisi kai vain kiltisti sopeutua vanhoihin kaavoihin ja olla hiljaa.
Olen parhaillaan raskaana (3,5kk) ja sen johdosta (kai...) olen parhaillaan parin viikon sairaslomalla. Ajatus siitä, että minun pitäisi palata töihin ensi maanantaina tuntuu aivan hirvittävältä ja ahdistavalta, itku tulee. Nyt en olekaan enään varma, johtuuko pahoinvointini ja väsymykseni raskaudesta vai kenties työuupumuksesta. Jos tekisin niinkuin kroppa sanoo, niin menisin lääkäriin ja pyytäisin lisää sairaslomaa, mutta ihan oikeasti en kehtaa. En tiedä pitäisikö kehdata? Jo pelkkä raskaus juuri viran saaneena saa minut näyttämään työnantajan hyväksikäyttäjältä, joka viran johdosta voi taloudellisesti viettää hieman mukavamman äitiysloman. Lisäksi tiedän jo nyt, että tulen äitiyslomani käyttämään hyödyksi niin, ettei minun koskaan tarvitsisi palata ko. paikkaan. Alan vaihtoakin mietin kuumeisesti ja erittäin vakavasti.
Olen pitänyt itseäni jokseenkin vahvana persoonana, selviytyjänä, mutta nyt tunnen kuitenkin olevani aivan maassa ja täysin voimaton. Olotila on täysin uusi itselleni. Tavallaan haluaisin jo nyt mennä töihin ja saavuttaa asetetut tavoitteet, mutta tiedän, että jo ensimmäisenä päivänä sairasloman jälkeen tulen "näkemään punaista" työpaikalla ollessa.
Ihan sellainen olo kuin olisi vankilassa, josta ei tahdo päästä pois. Ahdistaa.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Miten te toimisitte tilanteessani?
Olen ollut noin vuoden uudessa työpaikassa ja tästä ajasta noin puoli vuotta vakituisessa virassa. Työpaikalla on monenmoisia ongelmia ja yksi iso ongelma on yksi työntekijä. Hänellä on tapana toimia täysin omapäisesti ja kaikki uudet työntekijät hän laittaa todella kovalle koetukselle kohtelemalla heitä mm. kuin ilmaa. Tämä kuten kaikki miljoona muuta toimimatonta asiaa työpaikkalla ovat saaneet minut todella rasittuneeksi ja töissä ollessa vain huokailen syvästi...et, miten voi olla näin takapajuista toimintaa! Asia on täysin tiedossa työpaikalla, ollut jo pitkään, mutta kuten arvata saattaa, esimiehistä ei ole puuttumaan ongelmiin, painetaan vain villasella. Tilanne on todella rasittava ja minulle nuorelle, kehittämishaluiselle ja innokkaalle työtekijälle tällainen työpaikka vuodelta 1 ja 2, on järjetön rasite ja syö energiat ja motivaatiot ihan totaalisesti. Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja ajatella, että asioille täytyy antaa aikaa, mutta mietin, että mikähän voisi olla kohtuullinen aika? Olenko herkkähipiäinen ja liian kärsimätön, jos en tällaisesta työpaikasta satu pitämään? Pyrin kaikin keinoin myös itse vaikuttamaan epäkohtiin, mutta erittäin vaikeaa nuorelle uudelle työntekijälle. Pitkään talossa olleilla ei ymmärrys riitä siihen, että asioita voidaan tehdä toisellakin tavalla, sellaisilla tavoilla, jotka helpottaisivat työtä todella paljon. Osa työtovereista on kuitenkin oikein mukavia (itse asiassa kaikkein uusimmat) ja tuntevat samoin kuin minä, mutta, meidän sana ei kovinkaan paina...johtaminen on ihan p...stä ja sen takia ei kai mikään tahdo oikein muuttuakaan. Uusien työntekijöiden pitäisi kai vain kiltisti sopeutua vanhoihin kaavoihin ja olla hiljaa.
Olen parhaillaan raskaana (3,5kk) ja sen johdosta (kai...) olen parhaillaan parin viikon sairaslomalla. Ajatus siitä, että minun pitäisi palata töihin ensi maanantaina tuntuu aivan hirvittävältä ja ahdistavalta, itku tulee. Nyt en olekaan enään varma, johtuuko pahoinvointini ja väsymykseni raskaudesta vai kenties työuupumuksesta. Jos tekisin niinkuin kroppa sanoo, niin menisin lääkäriin ja pyytäisin lisää sairaslomaa, mutta ihan oikeasti en kehtaa. En tiedä pitäisikö kehdata? Jo pelkkä raskaus juuri viran saaneena saa minut näyttämään työnantajan hyväksikäyttäjältä, joka viran johdosta voi taloudellisesti viettää hieman mukavamman äitiysloman. Lisäksi tiedän jo nyt, että tulen äitiyslomani käyttämään hyödyksi niin, ettei minun koskaan tarvitsisi palata ko. paikkaan. Alan vaihtoakin mietin kuumeisesti ja erittäin vakavasti.
Olen pitänyt itseäni jokseenkin vahvana persoonana, selviytyjänä, mutta nyt tunnen kuitenkin olevani aivan maassa ja täysin voimaton. Olotila on täysin uusi itselleni. Tavallaan haluaisin jo nyt mennä töihin ja saavuttaa asetetut tavoitteet, mutta tiedän, että jo ensimmäisenä päivänä sairasloman jälkeen tulen "näkemään punaista" työpaikalla ollessa.
Ihan sellainen olo kuin olisi vankilassa, josta ei tahdo päästä pois. Ahdistaa.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Miten te toimisitte tilanteessani?
Vastaukset 7
Vanhimmat
työskentelet? Onko sulla ihan virka vai oletko vakituisena tai jatkuvassa työsuhteessa?
Toimin julkisella sektorilla ihan virkasuhteessa eli pidän itseäni jokseenkin suojattuna, siis esim. irtisanoa ei voi ihan noin vaan.
Mene vain uudelleen lääkäriin ja kerro väsymyksesi. On paljon parempi tarttua uupumiseen alkuvaiheessa. Jos yrität vain sinnitellä työpaikassasi, oireesi pahenevat. Ajattele omaa terveyttäsi ja lastasi.
Olen kokenut työpaikasta johtuvan pahan olon, uupumuksen, masennuksen ja voimattomuuden. Samaa kokevia neuvon menemään ajoissa lääkärille.
Ja heti kun voimat riittävät, uusi työpaikka hakuun.
työpaikan olosuhteista. Siitä on apua seuraavallekin, joka menee valittamaan työstä aiheutunutta... Uskovat sitten häntäkin helpommin, kun on jo yleisesti tiedossa, että millaista siellä on. Vaikkakin saattavathan nuo jo tietää...
MENE HEMMETISSÄ LÄÄKÄRIIN JA KERRO MITÄ ON TAPAHTUNUT.OLEN ITSE KIRJOITELLUT PALSTALLE TÄSTÄ ASIASTA JA OMASTA KOKEMUKSESTANI(3KK SAIRASLOMALLA)JA NYT POIS SIITÄ HOMMASTA KOKONAAN!!!RAKASTA ITSEÄSI JA VAUVELIA JOTA ODOTAT JA TEE SE!!!!!!!!!VOIMIA JA TSEMPPIÄ!!!
Itse olin vuoden työpaikassa (ravintola, sitä ennen 3 vuotta respassa) jota inhosin, joka ei antanut minulle yhtään mitään ja jossa yksi ihminen oli manipuloinut toiset seuraamaan itseään kuin lampaat. Inhoa lisäsi se, etten ollut saanut uutta työsopimusta rakastamassani työssä.
Vuoden aikan en pitänyt sairaslomaa kuin 3 päivää kun kuumetta oli niin paljon, ettei sängystä päässyt ulos, muuten ei uskaltanut...
Sitten eräänä lauantai iltapäivänä toukokuussa sain tarpeekseni jatkuvasta selän takana puhumisesta ja päätin sanoa itseni irti. Onneksi olin kerännyt rahaa säästöön, joten irtisanoutuminen oli taloudellisesti mahdollista.
Mielestäni kenenkään ei tulisi olla työssä/työpaikassa jonne mennessä ainut ajatus on "POIS" tai on itku kurkussa kokoajan.
Päätös oli koko nuoren elämäni paras ratkaisu. Vaihdoin kokonaan alaa, tosin asiakaspalvelussa ja matkailun parissa pysyn, mutta hetkeäkään en ole katunut vaikka vieläkin maksan kahden kuukauden lomaani. Kesällä menin eteenpäin vain uskolla, että töitä löytyy. Hain töitä vain paikoista jotka minua todella kiinnostivat ja nyt minulla on todellinen onnenpotku työpaikka, hyvä palkka ja mukavat työkaverit joiden kanssa voisin jopa ystävystyä.
Helinä tuossa kirjoitti aivan oikein!!ei kun lääkäriin ja kerrot ettet jaksa,kyllä sun on ajateltava nyt itseäsi...levättävä,hellittävä ym.ja jos sulla on paha mieli,ja ahdistaa jo ajatuskin töihin menosta tee hyvää vauvallekaan.Äläkä mieti että "kehtaatko"moni on melkein koko raskauden ajan sairaslomalla!ei se ole mitenkään epätavallista.