Pitäisikö erota

Moi!

Täällä mies jonka parisuhde oli vähän samanlaisessa tilanteessa. Numeroina aika samaa ikö´äryhmää, lapsia vain kaksi. parisuhdejumin syynä jonkinlainen erkaantuminen talon rakentamisen ja kahden lapsen vuoksi. Ensin fyysisesti, mutta salakavalasti myös henkisesti. Toisesta alkoi tulla ärsyttävä välttämätön paha omassa arjessa oman väsymyksen keskellä. Vaimon vuorotyö oli myös paha. Olin tosi paljon yksin. Yhteistä aikaa ja tekemistä oli pitkät ajat puhdas nolla.

On aikalisän paikka. Ja vaatii oikeata halua jatkaa yhdessä sekä hyvää keskustelutaitoa. Koskaan ei ole hyvä piilotella mitään. Ei koskaan pidä olettaa mitään. Ei toinen välttämättä huomaa sun olotilasta puoliakaan. Kerro se hänelle. Älkää tehkä eroa oletamuksiin perustuen. Miksi hän on niin kärttyinen? Seksin vuoksi? Vai onko sänkyhommien lisäksi loppunut kaikki läheisyys niinkuin meillä kävi? En kestänyt sitä itse ollenkaan. Kaiken läheisyyden ei tarvi johtaa seksiin. Siitäkin voi puhua. Mutta on lopun alkua jos ei päästä toista lähelle mitenkään....

Pikkuhiljaa meilläkin sit alko lämmetä ja nyt menee jo varsin kivasti. Vaikka ihan totaalisessa kämppisvaiheessa käytiin. Seksitaukoakin helposti vuosi. Ja parikin vuotta meni varmaan tyylin kolmella seksikerralla. Otin itseäni niskasta kiinni ja nostin asian pöydälle. En päästänyt toista luikertelemaan pakoon millään en mä nyt jaksa lässytyksellä. Panostin siihen erityisesti että en korota ääntä, enkä hermostu kertaakaan. Pikkuhiljaa se sit lähti siitä purkaantumaan...
Muisteltiin paljon vanhoja juttuja ja kateltiin valokuvia. Mistä kaikki lähti. Missä oltiin ekoilla treffeillä. Missä nukuttiin eka yhteinen yö.... ihan jotain simppeliä. Mut noilla jutuilla yhtäkkiä jotenkin hoksas sit viikkojen kuluessa et ei hemmetti miten paljon on jo koettu ja missä kaikki on alkanut mennä pieleen....

Koitin itse sisällyttää keskusteluihin paljon realismia. Just sitä että tottakai suhde arkipäiväistyy. Rakkaus arkipäiväistyy... Ennenpitkää aina käy näin. Niin se vaan menee. On helppoa ja lapsellista haikailla jotain muuta. Mietiä että miten helposti saisin uuden kumppanin ja miten hyvin kaikki olis. Kaikki olis varmaan sit uudelleen yhtä paskasti 10v päästä uudessakin suhteessa, jos ei kumpikaan ole kasvanut yhtään henkisesti. Jokaisessa suhteessa tulee se vaikea aika eteen. Osalla se on ihan vääjäämätön toki ja ero on kaikille paras. Sit on se porukka joidenka ei kuuluisi erota ja eron jälkeen ei ole luvassa mitään parempaa. Mutta ero tuli koska ei osattu puhaltaa yhteen hiileen. Ja sit on se voittajaporukka joka rakastuu uudelleen, löytää vaikeasta jotain yhteistä ja on valmis ajattelemaan epäitsekkäästi ja hyväksymään omat puutteet sen lisäksi ettei toinenkaan aina ole täydellinen....

Niin kerronpa minäkin kun toisen käytös ja ne syyt ilmi tuli. Vuosi kausia kärsin miehen pahanolosta ja siitä että olin unohtanut sulkea jonkun kaapin oven ym. Turhasta huutamisesta ja tappeluista ja aina kyse oli työstressistä. Ja minä ymmärsin ja yritin saada purkamaan puhumalla asiat pois mielestä. Olisi pitänyt arvata ettei se työ ollutkaan stressin aiheuttaja. Vaan toinen nainen. Karmeita oli se huuto kuulla kun tuhlaan rahaa ihan vääriin asioihin. Kun mies samaan aikaan toiselle naiselle ostanut lahjoja ravintola iltoja elokuvia ym. Kun Huusin asian ilmi tullessa takaisin sai saman tunteen mitä minulle aiheuttanut. Sanoin suoraan miltä tuntui kun kotona huusi minun rahan käytöstä kun samaan aikaan lortolleen osteli ja käytti ravintoloissa ym. Samoin kun laskut jotka jätti maksamatta ja ulosotto meni. En maksanut niitä vaan joutui itse myymään tavaroitaan että sai maksettua. Oli varmaan karvasta hommaa. Mutta minäkin pitkään kesti toisen typerää käytöstä ja uskoin kaiken. Enään en ole tilivelvollinen kellekkään mihin käytän ja miten. Käytös sen kertoo mitä takana voi olla. En väitä että teidän tilanteessa olisi tämä ongelma mutta meidän ero oli välttämätön. Siinäpä kun tuhlaa rahansa mihin haluaa mutta mulle ei enään huuda turhista. Toki nyt huutaa että vein tuhkatkin pesästä. No en ihmettele kun muistelee mitä huusi ja raivosi. Omatunnon tuskia ja pahaaoloa huusi.

Hei Elsa84

Kerrot parisuhteeseenne tulleesta ikävästä tunnelmasta ja kurjasti sanomisien kierteestä, jota ette ole saaneet katkaistua. Väliinne on tullut turhautunut ilmapiiri. Läheisyys on kaikonnut ja tilalle tullut pettymys.

Oletko ajatellut, että voisitte hakea ulkopuolista apua? Seurakuntien perheasiain neuvottelukeskukset tai yksityiset pariterapeutit tai kunnan perheneuvola voisivat tarjota teille mahdollisuuden tarkastella omaa parisuhdettanne ja löytää siihen muutos. Pahan mielen jatkumisella ei ole mitään hyötyä kenenkään kannalta. Mutta millaisiin asioihin muutosta pitäisi saada? Hyvin usein parisuhdeongelmat ovat viestinnän, kommunikaation ongelmia. Ei kuunnella toista vaan tulkitaan. Sydämensä avaamisen sijaan lukkiudutaan valtapelin poteroihin. Tämä on mahdollista purkaa opettelemalla pariviestinnän taitoja. Parisuhdekurssejakin järjestetään näiden taitojen omaksumiseksi. Kursseja ei kuitenkaan suositella kriisissä oleville pareille, vaan ensin pitäisi olla peruslähtökohta sitoutumiseen parisuhteen hoitamiseen.
Miltä tällainen tuen hakeminen kuulostaa?

Merja, diakoni

Tuosta parisuhteessa jaksamisesta, ap vaikutat masentuneelta, sulla on uutta duunii ja lapsi, eli tressiä pukkaa suunnalta jos toiselta ja se ruokkii alakuloista mieltä. Voisitko miettii onko sun mies nyt suurin ongelma elämässäsi vai onko taustalla jotain muutakin, vaikka fyysistä tai henkistä väsymystä?
Ainakin mulla nää pimeet syksyt tekee selvää matalapainetta elämään, tekisi mieli vetäytyä talviunille, kaikki on raskasta ja tunkkasta. Olisi kiva herätä vasta keväällä kun aurinko paistaa.

Minullakin on kokemusta kantapään kautta, kaappien ovien auki jättämisestä. Tosin multa jäi myös vaatteet lattialle, tyhjät jugurttipurkit pöydälle, lehtikasoja kertyi, tuntui että mitään asiaa en saanut itse tehtyä loppuun saakka omin voimin, aina piti mankua mies jeesaamaan. Mun mies on siisti tyyppi, sitä ärsytti mun sottasuus aivan sikana. Itkeä tihrustin monta kertaa pahoilla mielin kun mies kiukutteli, että mikä mulla maksaa, miks aikuinen ihminen ei osaa olla sisäsiisti.

Yks kerta vollasin makkarissa just tollasen riidan jälkeen. Satuin kattoon itteeni peilistä ja tosi väsynyt naamahan sieltä näkyi. Mietin, että helvetti nyt otan eron, kun se on niin paska ja ilkee tyyppi!!
Oli kuin salama ois välähtänyt mun päässä ja pikkupiru ois istuutunut olkapäälle, mut ääni mun päässä sanoi mulle, että mutta hei, oikeessahan se on, sinähän jätät toistuvasti kaappien ovet auki, jugurttipurkit pöydälle, vaatteet sohvalle tai keittön tuoleille. Mikset sä laita niitä ovia kiinni, mikset nouse perseeltäs ja pistä roskia roskiin, vaatteita likapyykkikoriin. Se aivopieru kysyi multa myös miks mä vedän pussitolkulla karkkii iltasin, miks makaan sohvalla vaikka voisin tehdä meille kunnon ruokaa, miks mä en lähe sen kanssa ulkoileen kun ei tartteis kun pukee päälle.
Siinä mä seisoin ja kattoin itteeni, että hei mikä mussa mättää kun mä oon tämmönen.
Miks minusta on tullut näin laiska, onko se miehen vika, ooko mä oikeesti tämä tyyppi tässä?
helvetti pakko mun oli myöntää, että kyllä se mä oon.
En mä nähnyt kovinkaan kivaa ihmistä sieltä peilistä. Mä olin just sellanen kuin mitä mun mies sanoi, saamaton, kädetön, tyyppi joka viis välitti ittestään, omasta kodista ja parisuhteesta.

Niiskutin siinä aikani, haukuin ja säälin itteeni. Sitten kävin suihkussa, puin päälle, siivosin kaapit, heitin pois vaatteita niin että sinne mahtuu kaikki jatkossa sisälle. Illalla menin miehen kainaloon ja sanoin anteeks, oon ollu väsy, yritän olla erilainen jatkossa. Sain anteeks.
Ostin henkareita joihin puserot oli helppo laittaa, ostin sukille laatikoita, lokerikon pikkupöksyille ja rintsikoille, opettelin järjestelmällisemmäks, opettelin laittamaan tavarat paikoilleen, opettelin siivoomaan päivittäin, opettelin tekemään sellasiakin asioita joita en ennen viitsinyt, kuten ruuan laitto.
Nalkutus on loppunut, meillä on nykyään kivaa yhdessä, hima on siisti, en istu enää koko iltaa sohvalla, ollaan hankittu koira, harrastetaan agilityä ja käydään piskin kanssa pitkillä lenkeillä. Oon alkanut kielten opiskelun, säästetään rahaa, että päästään ensi kesänä reissuun.
Paino on pudonnut yli 20 kiloo. Nyt mietin, miten mä annoin itteni mennä sellaseen jamaan.
En tiedä. Onneks heräsin ajoissa. Toivon että osaan hakee ammattiapuu jos tuollainen tilanne joskus toiste eteen tulee.

Me ollaan oltu yhdessä 17v,ja nyt alkaa olla äärirajoilla tämä oleminen.En saa enää mitään tästä suhteesta,ollaan kuin kämppikset,nukutaankin eri huoneissa,seksiä harrastetaan mutta en saa siitä enää tyydytystä.Mies vain makaa sohvalla,ja pelaa netissä yökaudet.Mitä minä tuommosella teen?Kaikki kotityöt kuuluu mulle automaattisesti,ja kuun lopussa on kauhee huuto kun ruokaan on menny niin paljon,ihan liikaa,vaikka teen kaikki ruuat ite,ja ostan alesta kaikki.Muutenkin,ukko huutaa joka asiasta mulle.En jaksa enää...