Uutisista poimittua: "Tutkimusten mukaan noin 13–24 prosenttia eron kokevista naisista ja 4–7 prosenttia eron kokevista miehistä joutuu entisen puolisonsa vainoamisen kohteeksi."
https://yle.fi/uutiset/3-9934276
Lieköhän tässä tilastossa kyse siitä, että miesten kokemaa vainoa ei kyetä tunnistamaan tai raportoimaan? Voisi epäillä, että miesten ja naisten kokemassa vainossa on laadullisia eroja ennemminkin kuin määrällisiä. Aihetta epäilyyn antaa esimerkiksi se, että tutkimusten mukaan naiset syyllistyvät useammin henkiseen väkivaltaan. https://en.wikipedia.org/wiki/Psychological_abuse#Prevalence
Kuulemani valossa tyypillistä miesten kokemaa vainoa ovat: 1) Toistuva perättömien juorujen levittäminen ja erityisesti tällaisten perättömien tietojen jakaminen lapsille (tai jopa paikkansa pitävien tietojen, jos kyse on sellaisista tiedoista, jotka eivät sovi lapsen ikätasoon) tai muutoin lapsen manipuloiminen toista huoltajaa vastaan (paitsi, että tämä on naisilla luultavasti yleisempää, naisten vainoamat miehet myös eivät ehkä pidä tällaista niin herkästi vainoamisena, jos kokevat herkemmin tällaisten käyttäytymismallien jotenkin kuuluvan naisellisuuteen) 2) Toistuva asiaton käyttäytyminen sinänsä oikeutetussa tai välttämättömässä kanssakäymisessä (yleensä lasten huoltajuuteen liityvät asiat) 3) Yhteisten tuttavuuksien käyttäminen välikappaleena pyrkimyksenä häiritä toisen ihmisen elämää (tämä tosin voi joissain erityistapauksissa olla käytännössä vaikea erottaa sellaisesta kanssakäymisestä tuttujen kesken, joka on heille normaalia ja jossa ei ole aikomuksena yhdessä häiritä ketään, mutta joka jostain asianomaisista riippumattomasta syystä häiritsee kolmatta osapuolta) 4) Toisen henkilön elämän kontrolloimista edesauttavat perättömät syytökset vainoamisesta, normaaliin elämään kuuluvissa kohtaamisissa - kuten oikeutetussa ja usein välttämättömässäkin kanssakäymisessä lapsiin ja omaisuuteen liittyen, tai toisen tietoisesti aiheuttaman harmin torjumiseksi (vaikkapa vain siten, että omalla toiminnallaan osoittaa olevansa sellaisten käyttäytymismallien yläpuolella, mikäli tilanne ei ratkea sopimalla), taikka tavanomaisessa liikkumisessa yhteisissä piireissä ja julkisilla paikoilla 5) Tarkoitushakuinen tai suorastaan vainoharhainen epäilyttävien piirteiden etsiminen toisen henkilön käyttäytymisestä tai luonteenlaadusta (joka kuitenkin on neutraalia tai jopa myönteistä, kuten vaikkapa avoin lojaalisuus) 6) Pyrkimys kontrolloida välttämättömien lasten takia tapahtuvien kohtaamisten yhteydessä tapahtuvia asiallisia positiivisia huomionosoituksia - vaikka kohde kokisikin sen itse kielteisesti tai mieltäisi sen pyrkimyksenä taivutella takaisin suhteeseen (voi toki olla rivien välistä sitäkin), koska lapsille on tärkeää kuitenkin näyttää positiivista roolimallia myös tilanteissa, joissa toisen vanhemman asenne siihen on negatiivinen
https://yle.fi/uutiset/3-9934276
Lieköhän tässä tilastossa kyse siitä, että miesten kokemaa vainoa ei kyetä tunnistamaan tai raportoimaan? Voisi epäillä, että miesten ja naisten kokemassa vainossa on laadullisia eroja ennemminkin kuin määrällisiä. Aihetta epäilyyn antaa esimerkiksi se, että tutkimusten mukaan naiset syyllistyvät useammin henkiseen väkivaltaan. https://en.wikipedia.org/wiki/Psychological_abuse#Prevalence
Kuulemani valossa tyypillistä miesten kokemaa vainoa ovat: 1) Toistuva perättömien juorujen levittäminen ja erityisesti tällaisten perättömien tietojen jakaminen lapsille (tai jopa paikkansa pitävien tietojen, jos kyse on sellaisista tiedoista, jotka eivät sovi lapsen ikätasoon) tai muutoin lapsen manipuloiminen toista huoltajaa vastaan (paitsi, että tämä on naisilla luultavasti yleisempää, naisten vainoamat miehet myös eivät ehkä pidä tällaista niin herkästi vainoamisena, jos kokevat herkemmin tällaisten käyttäytymismallien jotenkin kuuluvan naisellisuuteen) 2) Toistuva asiaton käyttäytyminen sinänsä oikeutetussa tai välttämättömässä kanssakäymisessä (yleensä lasten huoltajuuteen liityvät asiat) 3) Yhteisten tuttavuuksien käyttäminen välikappaleena pyrkimyksenä häiritä toisen ihmisen elämää (tämä tosin voi joissain erityistapauksissa olla käytännössä vaikea erottaa sellaisesta kanssakäymisestä tuttujen kesken, joka on heille normaalia ja jossa ei ole aikomuksena yhdessä häiritä ketään, mutta joka jostain asianomaisista riippumattomasta syystä häiritsee kolmatta osapuolta) 4) Toisen henkilön elämän kontrolloimista edesauttavat perättömät syytökset vainoamisesta, normaaliin elämään kuuluvissa kohtaamisissa - kuten oikeutetussa ja usein välttämättömässäkin kanssakäymisessä lapsiin ja omaisuuteen liittyen, tai toisen tietoisesti aiheuttaman harmin torjumiseksi (vaikkapa vain siten, että omalla toiminnallaan osoittaa olevansa sellaisten käyttäytymismallien yläpuolella, mikäli tilanne ei ratkea sopimalla), taikka tavanomaisessa liikkumisessa yhteisissä piireissä ja julkisilla paikoilla 5) Tarkoitushakuinen tai suorastaan vainoharhainen epäilyttävien piirteiden etsiminen toisen henkilön käyttäytymisestä tai luonteenlaadusta (joka kuitenkin on neutraalia tai jopa myönteistä, kuten vaikkapa avoin lojaalisuus) 6) Pyrkimys kontrolloida välttämättömien lasten takia tapahtuvien kohtaamisten yhteydessä tapahtuvia asiallisia positiivisia huomionosoituksia - vaikka kohde kokisikin sen itse kielteisesti tai mieltäisi sen pyrkimyksenä taivutella takaisin suhteeseen (voi toki olla rivien välistä sitäkin), koska lapsille on tärkeää kuitenkin näyttää positiivista roolimallia myös tilanteissa, joissa toisen vanhemman asenne siihen on negatiivinen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.