Vuoden suhde takana ja mies petti. Ei kertonut itse vaan sain vihiä muualta. Kuukauden mietin asiaa ja yritin vielä. En pettynyt koin että hän on pilannut suhteemme. Hän ei osannut tapahtunutta mitenkään selitellä tai miksi näin tapahtui. Nyt olen pitänyt etäisyyttä. En vastaa puheluihin en myöskään viesteihin. Hän toivoisi että voisimme jatkaa kavereina koska ei halua välejä kokonaan poikki ja minua pois elämästään. Olin vaistoavinani että vaikka välittää minusta niin ei halua sitoutua vaan olla vapaa. Toisaalta ei tiedä mitä haluaa.
Nyt tuntuu etten pysty mihinkään kohtaamisiin hänen kanssaan koska asia on niin tuore ja rakastin häntä enemmän kuin montaa muuta elämäni aikana.
Itsekin haluan säilyttää edes jonkinlaiset välit ja yrittää olla neutraalisti kaveri. Uskon että hänkin tavallaan rakasti minua. Ei vaan tarpeeksi.
Nyt tuntuu etten pysty mihinkään kohtaamisiin hänen kanssaan koska asia on niin tuore ja rakastin häntä enemmän kuin montaa muuta elämäni aikana.
Itsekin haluan säilyttää edes jonkinlaiset välit ja yrittää olla neutraalisti kaveri. Uskon että hänkin tavallaan rakasti minua. Ei vaan tarpeeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nii-i, näin käy ku myy sielunsa saatanalle!!
Vuoden suhteesta ei voi sanoa vielä mitään rakkauden saralla, se on ollut vain pelkkää huumaa ja himoa, joka miehen osalta on ohi sinun kanssasi, mutta on tainnut pokata jo uuden ja jatkaa seksuaalisia nautintojaan toisen kanssa. Ei kannata tuhlata tunteitaan ihmiseen, joka ei kykene sille samalle tunnetasolle suhteessa kuin sinä itse, eikä sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänelle kaveri, jos et itse siihen omien tunteidesi vuoksi kykene ja jos olet syvästikin tykästynyt ihmiseen, niin oman itsesi vuoksi kannattaa harkita ihan totaalista irtiottoa ettet jää elättelemään suhteestanne vielä jotain muuta. Jos ihminen on valmis suhteeseen ja rakkauteen, niin hän ei ole itsensä kanssa pihalla ja käyttäydy noin toista kohtaan. Toivottavasti hän ei vain käyttänyt sinua laastarina, jonkun toisen suhteensa päättämisessä ja jatkaa samoin tuon seuraavankin kanssa, koska on edelleenkin pihalla itsensä kanssa.
Ei kannata kaveerata exien kanssa, jos kerran vielä tunteita löytyy. Nopeuttaa toipumista kun ei tapaa eikä ole tekemisissä. Poissa silmistä poissa mielestä.
Lopeta ajoissa kaikki yhteydenpito pettäjään, joka sun luottamusta käytti hyväkseen. Itse olen 16 v ollut parisuhteessa uskottoman miehen kanssa, joka työmatkoillaan petti. Olisi pitänyt jättää heti esikoisen syntymän jälkeen, mutta silloin olin liian heikko ja hyväuskoinen. Nyt on hyvä sanoa, että avionrikkojan kanssa ei ikinä pidä uskoa ja jatkaa pitkää suhdetta. Moukka mulkku, joka työn varjolla petti matkoillaan. Jätä, kun vielä on omaa elämää jäljellä ilman pettäjäpuolison sikailuja! Minä jätän nyt, kun ei ole enää rahasta kiinni, vaikka aikoinaan oli suuri rakkauteni. Jollain tavalla ehkä vieläkin rakastan, mutta psyykkisesti ja henkisesti hyväksikäytettynä järki tajuaa jo jättää kaiken taakseen. Osaan ja voin jatkaa elämää ihanien lasteni kanssa ilman pettäjäpuolisoa ja valehtelijaa.
Jos teillä on ollut normaali seksielämä suhteessa, niin jossain muussahan hänen kohdallaan sitten on mättänyt, jos on käyttäytynyt noin, eikä ymmärrä ettei hyvään parisuhteeseen tuollainen kuulu. Oletteko ikinä selvitelleet pettämisen syitä keskenänne tai missään terapiassa? Hänkin on vain jatkanut pettämistään, koska olet tavallaan hyväksynyt tuon kaltaisen käytöksen noinkin pitkällä ajalla ja alistunut siihen. Kannattaa tosiaan pistää ihminen pois elämästään heti ekasta kerrasta ainakin toistaiseksi miettimään tekoaan ja todellakin ymmärtämään sekä oppimaan virheestään, ja keskustelullahan ne asiat ja suhteen ongelman ytimet alkaa aueta, kun niistä puhutaan. Suhdetta voidaan jatkaakin, kun molemmat osapuolet ymmärtää, että mitä heidän tulee tehdä suhteessaan puolintoisin ettei päädyttäisi tuon kaltaiseen tilanteeseen ja saataisiin suhde toimivaksi. Sinulle suhteen lopettaminen onkin varmasti jo helpotus, koska tunteesi ovat kuolleet ja kuopatut noinkin pitkän toiminnan tuloksena. Mutta tämän kommentin myötä haluan herätellä vain sitä, että pettämisen tultua ilmi, niitä suhteen ongelmia voi myös alkaa selvitellä ja saada sitä kautta suhteensa toimimaan sekä entistä paremmaksi.
Mitä mitä saa lisää valheita ja anelua ym. Ihan turhaan kyllä. Se joka pettää pitää ymmärtää ettei se petetty halua jatkaa. Minullakin aikanaan jäi kiinni pettämisestä. Juuri työn takia siihen pystyi. Kuinka töihin lähti jne. Ja työ reissuhommaa. Kun kuvat sain ja kehotuksen osoitteeseen mistä löydän sen vei loppuun asti typerä esitys. Seisoi akan pihalla autossa vastaten ja oli vihainen kun kesken kokouksen häiritsen. Kun pyysin tausta peiliin katsomaan peruutti vauhdilla ja ajoi kotiin edelleen raivoten. Tuskin kertoi tuolle kakkoselleen miten kiinni jäi. En minäkään koskaan kertonut syitä enkä seurauksia. Ei muuten enään käynyt siellä. Varsinkin kun kerroin ja näytin kuvat. Taisi olla akan ex joka minua informoi. Ainakin ukko näin epäili. Nyt sitten ei halua lähteä vaikka ovea näytin. Minä se joudun lähtemään. Niin Lähdemäki kun saan ensin asiat kuntoon. Nyt tapellaan siis omaisuudesta ja eri makkareissa nukutaan. Onneksi ei enään lapsia jotka näkisivät tämän ikävän farssin. Toki kerron niillekin ja näytän kuvat kun pitää mun pystyä näyttämään eron syyn. Kun vuosia näytellyt kotona olevansa onnellinen jne. Eiköhän nyt ole oikeus ja kohtuus antaa ukon tuntea se kun asiat seisoo enkä suostu lähtemään. Kun saan tuhatkin vietyä niin enköhän saa helpotusta oloon.
"Toki kerron lapsillekin ja näytän kuvat kun pitää mun pystyä näyttämään eron syyn."
Tosi järkevää. Lapset, jotka eivät ole millään tavalla syypäitä koko pettämis- ja eroamisjuttuun, vedetään mukaan samaan soppaan. Näin toimii todella vastuuntuntoinen ihminen.
Sitten varmaankin eron olessa lainvoimainen, niin sinä suollat päivästä toiseen lapsille teesiäsi siitä kuinka heidän isänsä on paska ihminen. Samalla he saavat hyvin kuvaa siitä, millainen sinä olet. Menneitä pitää jauhaa ja eteenpäin ei voi mennä.
Viimeistään täysi-ikään tultuaan lapset varmaan ottavat yhteyttä isäänsä vaikka sinä et sitä niin haluaisi. Ja lapsenne huomaavat, että se oma isä onkin ihan kiva ihminen, vaikka onkin tehnyt virheitä omassa parisuhteessaan. Ja sinä, joka jankkaat samaa levyä paskasta isästä alat vaikuttamaan kaikkea muuta kuin mukavalta äidiltä. Sellaiselta, jota voi muistaa synttärinä ja jouluna, mutta johon ei muulloin niin välitä pitää yhteyttä.
Osua kopsahtiko omatuntoon?
Ainakin itse ymmärsin, ettei onneksi ole enään lapsia, jotka näkisivät tuon farssin. Ilmeisesti siis jo aikuisia ja omissa elämissään. Valehdellako aikuisille lapsille pitäisi? Uskomatonta, kun itse sain lähes viiskymppisenä tietää toisen vanhempani uskottomuudesta, niin monta asiaa meidän perheen kuvioista selvisi sillä sekunnilla. Ymmärsin niin äitini kuin isänikin käytöksen, jota silloin teini-iässä kummeksuin. Ehkä jos olisi rehellisiä oltu aiemmin, niin olisin itsekin ollut paremmilla hoksottimilla varustettuna omassa parisuhteessani ja voinut jopa oppia jotain vanhempieni suhteesta omaa elämää varten. Mutta hei, pääsin kokemaan itsekin sen saman uskottomuuden ja samassa roolissa kuin äitini ja geeneissä varmaan teimme saman ratkaisun, koska ilmeisesti molemmilla oli miehet, jotka halusivat korjata sitä rikkoontunutta suhdetta.
On aivan eri asia rehellisesti kertoa, kuin ryhtyä haukkumaan, mutta nykyihminen on niin heikko, ettei sitä poikkipuoleista yhtään kestä ja heti se tulkitaan haukkumiseksi.