Minkälainen se miehen pitäisi olla?

Minulle selvisi tässä muutama viikko sitten että vaimoni on rakennellut suhdetta työkaveriinsa. Viestien perusteella ei mitään fyysistä ole tapahtunut ja viestien sisältö on käsittääkseni vain kaverien välistä höpinää, mutta päähän ottaa kuitenkin ja ankarasti. Viestittely ollut jopa sellaista, että vaimoni ei ole välissä kuullut mitä olen siinä vieressä puhunut hänelle. Puhun siis erittäin runsaasta viestittelystä ja aina kun otan asian esille niin hän menee puolustuskannalle. En nyt sano, että kavereiden välinen viestittely olisi väärin, mutta kun se on niin runsasta ja harhauttavaa, että vaimoni ei edes kuule mitä sanon hänelle niin kyllä siinä väkisinkin alkaa ajan kanssa epäilemään kaikenlaista.

Kysyin vaimoltani tähän syytä, siis miksi jatkoi tämmöistä viestittelyä vaikka itsekin tiesi tekevänsä väärin kun tunnen oloni loukatuksi ja riittämättömäksi. Syyksi selvisi piristyksen hakeminen ja minun käytös.

Ja mitä minun käytös oli? Olen kuulemma tylsää seuraa, totinen, keskityn liikaa kotielämään ja olen yllätyksetön. En ikinä käy missään, en järkkää minkäänlaisia yllätyksiä, annan liian vähän muuta huomiota kuin pussailu, halailu ja seksi. Se ei kuulemma enää riitä.

Mietinkin että minkälainen mies se pitää nykyään olla naiselle että kelpaa? Myönnän etten ole mikään romantikko aina vaikka halaan ja pussaan vaimoani päivittäin, sanon rakastavani häntä, kehun häntä kauniiksi ja viihdyn hänen lähellä. Nautin vieläkin, lähes kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen, seksistä hänen kanssaan. Ja se on minulle tärkeä osa parisuhdetta. En tuo hänelle kukkia kovinkaan usein, ehkä pari kertaa vuodessa, lahjan ostan aina merkkipäivinä ja vaikka naisten- ja ystävänpäivänä, reissuissa käydään pari kertaa vuodessa ilman lapsia.

Ja kyllä, olen ehkä hieman tylsä, en tykkää juosta baareissa tai kavereiden kanssa kaupungilla, en pidä shoppailusta edes itselleni. En pidä tuhlailusta yhtään. Yleensäkin, tykkään olla kotona ja olla lapsilleni läsnä, koska joudun olemaan töiden takia paljon pois kotoa.

Ja kyllä, olen ehkä hieman antisosiaalinen, siis keskustelen kyllä vaimoni kanssa, läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa, mutta en viihdy isoissa juhlissa joissa on paljon minulle tuntemattomia ihmisiä. Minulla on ehkä hieman vaikeaa ystävystyä uusien ihmisten kanssa, siis läheisesti, mutta tulen yleisesti ottaen kaikkien kanssa toimeen. Olen ehkä "hitaasti lämpeävää" tyyppiä. Enkä ole mikään "jutun kertoja".

Mutta se mitä olen, niin hyvä aviomies ja isä. En polta, en käytä nuuskaa, juopottelemassa käyn ehkä 1-2 krt kuukaudessa, mikä on minusta ehdoton maksimi mistä voisin helposti vähentää. En petä, en ole väkivaltainen. Pidän itsestäni huolta urheilemalla 3-4 krt viikossa, saman mahdollisuuden annan myös vaimolleni. Vietän aikaa lasten kanssa kotona ja ulkona, olen heidän kanssaan läsnä. Kokkaan, siivoan, hoidan aamu- ja iltatoimia, ja jos lapsi herää vaikka itkemään yöllä, minä nousen lohduttamaan mielelläni.

Toki virheitäkin minusta löytyy ja virheitä olen tehnyt kuten kaikki muutkin. Olen mm. aika dominoiva, joskus tykkään että asiat menee niinkuin haluan joka saattaa ahistaa vaimoa. Kykenen olemaan mustasukkainen jos siihen annetaan aihetta. Joskus asioiden tekeminen jää minulta puolitiehen, voisi sanoa että olen joskus aikaansaamaton. Enkä ole ns.miesten mies, en osaa esim korjata autoja tai rakentaa taloa, mutta jotain pientä "miesten"hommaa kuitenkin.

Mikä ***** tässä oikein mättää, luulin että naiset arvostaa tasaista miestä, joka uskaltaa puhua ja pussata, mutta kohde on se oma vaimo. Olenko liian "harmaa" tai liian kiltti? Kertokaapas, löytyykö semmoista naista enää jolle kelpaa kunnollinen mies, ilman että pitää olla täydellinen? Miten vaimoa voi piristää ja antaa vaihtelua? Miten saan vaimon mielenkiinnon heräämään uudelleen?
Ilmianna
Jaa

16 Vastausta



Miehenä oma mielipiteeni on, et asioita pidetään itsestään selvänä, jolloin arvostus jää toisarvoiseksi. Minusta olet hoitanut oman tonttisi mallikkaasti, kukaan ei ole täydellinen. Olen nähnyt samanmoista käyttäytymistä suht läheltä myös, en ole kuitenkaan ollut kolmas osapuoli tilanteessa. En tiedä, mut oletan vaimosi hakevan jännitystä omaan arkeensa? Kokeilee ja "fantasioi" tilannetta, minkälaista elämä voisi olla aidan toisella puolella?

Asiat voi edetä huonompaankin suuntaan, riippuu paljon myös kolmannesta osapuolesta, onko hänellä kuinka kova panos vaimoasi kohtaan? Meitä miehiä on moneksi, itsekkyys, yritykset saada jotain tavoittelemisen arvoista (toisen omaa)? Tämä kuulostaa kahden kaupalta, joka on kolmannen korvapuusti, toivon sinun kannalta myönteistä päätöstä asialle.

Näin pikkujoulu aikaan, hyvä tehdä ennalta pelisäännöt selväksi, ajattelmattomuus ja hetken hurma voi tulla mahdolliseksi? Tsemppiä, nosta kissa pöydälle, ennen kuin menetätä luottamuksen vaimoasi kohtaan hairahduksen myötä? Oletan, kun tänne kirjoittelet, että tilanne vaivaa jo mieltäsi.
Ilmianna
Jaa
Suomalaiset naiset katsovat Kauniita ja Rohkeita, ota sieltä mallia.
Ilmianna
Jaa
Jokohan se siellä töissä nostelee jo minihamettaan.
Ilmianna
Jaa
Voisitte pohtia yhdessä mitä on rakkaus ja rakastaminen, mitä on arkinen rakkaus ja mikä merkitys on arkisella rakkaudella.
Ilmianna
Jaa
Älä yritä muuttua muuksi. Kelpaat tai sitten et kelpaa.

Kyllästyminen omaan mieheen on naisille suorastaan tyypillistä. Se ei ole kenenkään vika. Vaimosi vika on kylläkin se, että hän virittelee muita suhteita selkäsi takana.

Ehkä parempi, että päästät vaimostasi irti. Näin hän voi vapaasti saalistaa unelmiaan.
1
Ilmianna
Jaa
Jonkun ihmisen "tylsyyttä" on aina melko mahdoton ulkopuolelta arvioida. Voit toki luetella oman näkemyksesi siitä mitä teet tai et tee mutta ei se tylsyys tai jännittävyys lopulta siitä synny. Se on jotain ihan muuta. Siis sitä että tuntuu että siitä toisesta löytyy edelleen jotain vähän uutta, asioita ja puolia joita ei ole ennen nähnyt.
Nyt sitten moni ajattelee että pitäsi hypätä laskuvarjolla, kaataa karhuja tai paljastua CIA:n salaiseksi agentiksi. Mutta ei se sitä ole. Vaan sitä tunnetta että toisella on vielä jotain kiinnostusta maailmaan ja uuden oppimiseen, kykyä vielä innostua. Ei sen tarvitse olla kauhean ihmeellistä vaan jotain joka saa ihmiseen hieman uutta eloa. Innostunut ihminen kun on inspiroiva myös kumppanille koska innostuneisuus kertoo aina jotain siitä ihmisestä.
Kyllä joskus kannttaa hieman arvioida sitä että onko todella siihen omaan elämään jämähtänyt niin että ne ihan samat asiat toistuvat päivästä toiseen samalla kellonlyömällä ja kaikki muutokset totuttuun saavat aikaan jonkinlaista vastarintaa. Jos näin on niin ehkä voi hieman löysätä sitä kravattia ja miettiä että miten sitä voisi tehdä edes jotain toisin. Jotain hieman yllättävään aikaan ja jotain hieman eri tavalla. Tai oliko sinulla joskus jokin haave tai tavoite elämässä joka on hautautunut arjen alle? Voisiko sen taas ottaa esiin ja katsoa voisiko sitä toteuttaa edes jollain tavalla?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Ei ihmisen tarvitse innostua eikä olla inspiroiva. Ihminen saa jämähtää, jos haluaa. Mitään ei ole pakko tehdä toisin. Jos jo elää mukavasti, siitä ei tarvitse haaveilla pois.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
892478334 kirjoitti:
Ei ihmisen tarvitse innostua eikä olla inspiroiva. Ihminen saa jämähtää, jos haluaa. Mitään ei ole pakko tehdä toisin. Jos jo elää mukavasti, siitä ei tarvitse haaveilla pois.
Enhän minä sanonutkaan että olisi pakko. Mutta jämähtänyt ihminen voi muista näyttää ja tuntua myös tylsältä vaikka jämähtänyt itse viihtyisikin jämähtenäisyyden tilassaan.
Voi siis käydä niin että se jämähtänyt saa olla jämähtänyt lopulta ihan yksikseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
NäinMyöskin kirjoitti:
Enhän minä sanonutkaan että olisi pakko. Mutta jämähtänyt ihminen voi muista näyttää ja tuntua myös tylsältä vaikka jämähtänyt itse viihtyisikin jämähtenäisyyden tilassaan.
Voi siis käydä niin että se jämähtänyt saa olla jämähtänyt lopulta ihan yksikseen.
Ja lisäyksenä vielä että ihminen harvoin jämähtää sellaiseen tilaan että hän on siinä parhaimmillaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
NäinMyöskin kirjoitti:
Enhän minä sanonutkaan että olisi pakko. Mutta jämähtänyt ihminen voi muista näyttää ja tuntua myös tylsältä vaikka jämähtänyt itse viihtyisikin jämähtenäisyyden tilassaan.
Voi siis käydä niin että se jämähtänyt saa olla jämähtänyt lopulta ihan yksikseen.
Totta kai. Parempi olla yksin kuin vääntäytyä toisen tarpeiden mukaiseksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olet hyvä mies. Puolisollasi on tällä hetkellä mielenkiintoinen ystävä, jonka kanssa on kiva viestitellä. Neuvoisin kysymään suoraan mitä on tekeillä. Jos vaimosi antaa avoimen vastauksen, niin älä ole huolissaan. Avoin keskustelu avioliitossa on tärkeää, muuten asiat paisuvat liian isoksi ja aiheuttaa turhia ongelmia.
Ilmianna
Jaa
Tuon kysymyksen minäkin esitin kumppanilleni kun kiinni jäi Viestittelystä toisen naisen kanssa. Se mitä perusteli oli se syy juuri kysymykseen. Se on vain läppää ja kaverille heitettyä. No siitähän tuli isompi farssi kun epäilinkin. Jopa joo hyvää läppää näinhän se alunperin. Kun kysyin tuon kysymyksen minkälainen pitäisi minun olla jotta riittäisin? Ei ole vieläkään vastannut.
Ilmianna
Jaa
Minä ihastuin aikoinani niiin ihanaan työtoveriini,hälle kerroin kaikki mieltä painavat asiat,ja kotona höpisin vain hänestä,muistan kun entinen ukkoni karjaisi minulle ettet enää muusta puhukkaan...no siinä kävi sitten niin että erottiin entisen ukon kans,ja aloin suhteeseen tuon työkaverin kans.Ollaan yhä yhessä.mutta se ihanuus on kadonnut sohvan uumeniin,aika on syönyt kaiken suhteesta,tuntuu että se on tullut tiensä päähän.Olin eka miehen kanssa 18v,ensi vuonna sama lukema tulee täyteen tuon ihanan työkaverin kanssa...alan olla siinä iässä,että kaipaan omaa tilaa,eikä parisuhde ole enää niin tärkeä..saas nähdä miten tarina jatkuu....
Ilmianna
Jaa
Kirjoittamasi perusteella kuulut varmaan siihen miesten top 20 % iin ja on aika vähän mitä voit tehdä.

Jos nainen jatkaa viestittelyä sinun vastustuksesta huolimatta ja sanoo sinun olevan tylsää seuraa, on teidän parisuhteenne aika syvällä suossa ja nyt olisi jo aika pitää kriisipalaveria ja ottaa ehkä parisuhdeterapeutti mukaan. Tuollainen käytös osoittaa niin suurta sinun halveksuntaa, että ihan puistattaa.

Joku psykologi osaisi varmaan selostaa tuon vaimosi käytöksen paremmin, mutta olen nähnyt saman tapahtuvan niin monta kertaa aiemminkin. Ei oteta vastuuta omasta onnesta. Omasta tylsästä elämästä ruvetaan syyttämään muita, yleensä sitä omaa miestä. Saatetaan muistella sitä villiä nuoruutta tai katua sitä elämättä jäänyttä nuoruutta.

En sinua osaa asiassa auttaa. Humoristisesti voisin sanoa, että älä ole koira ja kerjää hyväksyntää. Voit myö seuraavaksi roskista viedessäsi olla vaikkapa koko viikonlopun poissa, niin on kerrankin jännitystä ja et jää itsestäänselvyydeksi.
Ilmianna
Jaa
Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
Mitä miehen tulee olla kerro beibi mulle
Kun en usko naistenlehtiin
Haluun olla oikee sulle
Komeaa ja kaunista
Samaan aikaan kilttiä ja tuhmaa
Hoikkaa ja hauista
Ilmeessä älyä ja uhmaa
Kokemusta täytyy olla
Mutta sopivasti poikamainen
Eksotiikka plussaa on
Kunhan on suomalainen

Kertosäe:

Joo joo koolla ei oo välii
Mutta tiedän senkin
Testaat arvioit ja mittaat joka sentin
Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla

Varakkuutta tietenkin on tarpeen tulla
Ja sekin mielummin ansaittu urheilulla
Täydellinen kokki tulee olla tietenkin
Taiteen pitää kiinnostaa
Olla vähän runollinenkin
Tarpeen tullen ilman paitaa täytyy tehdä töitä
Korjata autoo, laittaa aitaa
Ja viettää syntisiä öitä

Varmaan tarkoitettu vitsiksi, mutta ihan täyttä totta se on monelle miehelle huomata tämä...:D
Ilmianna
Jaa
Kysy vaimoltasi, että mihin hän sinussa aikoinaan ihastui/rakastui.
Jos nuo ominaisuudet ovat vielä tallella, kysy että miksi hän olisi halunnut sinun muuttua ja millaiseksi sinun olisi pitänyt muuttua.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Minkälainen se miehen pitäisi olla?

Minulle selvisi tässä muutama viikko sitten että vaimoni on rakennellut suhdetta työkaveriinsa. Viestien perusteella ei mitään fyysistä ole tapahtunut ja viestien sisältö on käsittääkseni vain kaverien välistä höpinää, mutta päähän ottaa kuitenkin ja ankarasti. Viestittely ollut jopa sellaista, että vaimoni ei ole välissä kuullut mitä olen siinä vieressä puhunut hänelle. Puhun siis erittäin runsaasta viestittelystä ja aina kun otan asian esille niin hän menee puolustuskannalle. En nyt sano, että kavereiden välinen viestittely olisi väärin, mutta kun se on niin runsasta ja harhauttavaa, että vaimoni ei edes kuule mitä sanon hänelle niin kyllä siinä väkisinkin alkaa ajan kanssa epäilemään kaikenlaista.

Kysyin vaimoltani tähän syytä, siis miksi jatkoi tämmöistä viestittelyä vaikka itsekin tiesi tekevänsä väärin kun tunnen oloni loukatuksi ja riittämättömäksi. Syyksi selvisi piristyksen hakeminen ja minun käytös.

Ja mitä minun käytös oli? Olen kuulemma tylsää seuraa, totinen, keskityn liikaa kotielämään ja olen yllätyksetön. En ikinä käy missään, en järkkää minkäänlaisia yllätyksiä, annan liian vähän muuta huomiota kuin pussailu, halailu ja seksi. Se ei kuulemma enää riitä.

Mietinkin että minkälainen mies se pitää nykyään olla naiselle että kelpaa? Myönnän etten ole mikään romantikko aina vaikka halaan ja pussaan vaimoani päivittäin, sanon rakastavani häntä, kehun häntä kauniiksi ja viihdyn hänen lähellä. Nautin vieläkin, lähes kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen, seksistä hänen kanssaan. Ja se on minulle tärkeä osa parisuhdetta. En tuo hänelle kukkia kovinkaan usein, ehkä pari kertaa vuodessa, lahjan ostan aina merkkipäivinä ja vaikka naisten- ja ystävänpäivänä, reissuissa käydään pari kertaa vuodessa ilman lapsia.

Ja kyllä, olen ehkä hieman tylsä, en tykkää juosta baareissa tai kavereiden kanssa kaupungilla, en pidä shoppailusta edes itselleni. En pidä tuhlailusta yhtään. Yleensäkin, tykkään olla kotona ja olla lapsilleni läsnä, koska joudun olemaan töiden takia paljon pois kotoa.

Ja kyllä, olen ehkä hieman antisosiaalinen, siis keskustelen kyllä vaimoni kanssa, läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa, mutta en viihdy isoissa juhlissa joissa on paljon minulle tuntemattomia ihmisiä. Minulla on ehkä hieman vaikeaa ystävystyä uusien ihmisten kanssa, siis läheisesti, mutta tulen yleisesti ottaen kaikkien kanssa toimeen. Olen ehkä "hitaasti lämpeävää" tyyppiä. Enkä ole mikään "jutun kertoja".

Mutta se mitä olen, niin hyvä aviomies ja isä. En polta, en käytä nuuskaa, juopottelemassa käyn ehkä 1-2 krt kuukaudessa, mikä on minusta ehdoton maksimi mistä voisin helposti vähentää. En petä, en ole väkivaltainen. Pidän itsestäni huolta urheilemalla 3-4 krt viikossa, saman mahdollisuuden annan myös vaimolleni. Vietän aikaa lasten kanssa kotona ja ulkona, olen heidän kanssaan läsnä. Kokkaan, siivoan, hoidan aamu- ja iltatoimia, ja jos lapsi herää vaikka itkemään yöllä, minä nousen lohduttamaan mielelläni.

Toki virheitäkin minusta löytyy ja virheitä olen tehnyt kuten kaikki muutkin. Olen mm. aika dominoiva, joskus tykkään että asiat menee niinkuin haluan joka saattaa ahistaa vaimoa. Kykenen olemaan mustasukkainen jos siihen annetaan aihetta. Joskus asioiden tekeminen jää minulta puolitiehen, voisi sanoa että olen joskus aikaansaamaton. Enkä ole ns.miesten mies, en osaa esim korjata autoja tai rakentaa taloa, mutta jotain pientä "miesten"hommaa kuitenkin.

Mikä ***** tässä oikein mättää, luulin että naiset arvostaa tasaista miestä, joka uskaltaa puhua ja pussata, mutta kohde on se oma vaimo. Olenko liian "harmaa" tai liian kiltti? Kertokaapas, löytyykö semmoista naista enää jolle kelpaa kunnollinen mies, ilman että pitää olla täydellinen? Miten vaimoa voi piristää ja antaa vaihtelua? Miten saan vaimon mielenkiinnon heräämään uudelleen?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta