Niin hyvää puuta

Sen kovuudesta kannattaa innokkaimpia "sinivalkoisia" määräajoin muistutella. Viimeksi siitä muistutti Aku Louhimies. Menkää kattomaan niin loppuu se öyhötys!

Linnan kirjasta voi rivien välistä lukea että myös sodan kestäessä sotilaat pitivät sotaa Saksan rinnalla järjettömänä vaikka siten olikin paremmat aseet. Ei tosiaan ollut mitään talvisodan henkeä. Ja vanhan rajan yli hyökättiin teloittamalla omia koska sotilaat ensin kieltäytyivät. Niihin teloituksiin Antti Rokka viittaa sanoillaan että: "Minua ei ammuta kuin koiraa, vaan siinä lähtee muutama mies ensin." Se ei tarkoita sodankäyntiä vihollisen kanssa, vaan sitä että jos hänet aiotaan kurinpitotoimena ampua, hän ei siihen alistu, vaan ampuu ensin.

Sotilaat pitivät koko jatkosotaa järjettömänä sekä olisivat halunneet rauhaa kun pinteessä oleva naapuri olisi siihen ilmiselvästi ollut halukas. Mutta sotahulluus sai Hitlerin rinnalla vallan ja maksoi turhia ihmishenkiä tilanteessa, jossa ei tosiaankaan puolustettu itsenäisyyttä eikä taisteltu isänmaan puolesta, vaan oltiin ryöstöretkellä naapurivaltiossa, joka toisaalla taisteli olemassaolostaan ja koki tavattomia tappioita.

Kaikki suomalaiset tiesivät hyvin hyökkäyssodan tavoitteen ja tarpeellisuuden, olivat siten keskimäärin erittäin motivoituneita hankkimaan Suomelle kunnon suojavyöhykkeen syvältä Venäjältä, koska Venäjä oli osoittanut agressiivisen hyökkäyspolitiikkansa jatkuvan tilaisuuden tullen jo välirauhan aikana.
Tosiasia on, että Suomelle suojavyöhyke oli hyvin tarpeellinen, ei Venäjälle.
Vaikka Venäjä oli ryöstänyt Talvisodassa Karjalankannaksen 200 kilometrin suojavyöhykkeeksi, hyökkäsi Saksa silti etelästä 2000 kilometrin päästä Leningradiin. Silloinkaan Suomi ei ollut valmis hyökkäämään, edes Saksan kanssa yhdessä Karjalankannaksen takaisin vallattuaan 1941 Leningradiin 30 kilometrin päästä, kun Venäjä oli kokonaan jo kokonaan luopunut ja ilman tätä Talvisodan pakkorauhalla varastamaansa "suojavyöhykettä"

Taisi olla vaan niin, että R YS S I EN-valtio löi päänsä JO ! Talvisodassa sen kaltaiseen JÄÄ-vuoreen tai -seinämään, ettei länteenpäin senjälkeen "purjehdittu"teräspanssarein.
Norjan ranikkohan Se oli tavoitteena!
- paitsi .... siellähän IDÄSSÄ ei mitään opittu vaan edelleen R Y S S I T T I I N.. Jatkosodassa....

"Vielä kerran" ! "Toverit"; komensi sotahullu Js. Stalin. "Hyökkäykseen... uraa ... Uraa!"
Mutta kun toverit tulivat kertaalleen tapetuiksi Viipurinlahteen ja Ilomantsin korpiin! Se riitti!

Niin Se todellinen historia menee....

Eihän Suomi olisi kestänyt ensimmäistäkään todellista hyökkäystä jos Venäjä joskus olisi edes oikeasti sotinut meitä vastaan. Ei meidän vuoksi ole siinä maassa ollut liikekannallepanoa, ei lähtemällä lähdetty sotaan, vaan Stalin lähetti tänne Talvisodassa tahallaan Ukrainalaiset sotimaan tapattaen sitten sotapäälliköitä kun kaikki ei mennyt putkeen talveen tottumattomilta taistelijoilta. Ei Stalin suhtautunut tosissaan Talvisotaan. Hän vain nauroi, ettei suomalaiset osaa kuin motittaa.

Armeija, joka ajaa Saksan sotakoneiston pakosalle, joka hyökätessään raiskaa sekä vihollisia sekä omia viholliselle vangiksi jääneitä ja jolla oli Saksan siviilien keskuudessa raakalaismainen maine, ei ole koskaan sotinut Suomea vastaan, eikä se armeija ole hyökännyt Suomeen. Sitä käskyä, että nyt soditaan oikeasti, ei ole Stalinilta tullut koskaan Suomen kohdalla. Tai jos olisi tullut, olisi lopputulos ollut aivan toinen. Suomensukuiset saattaisivat olla hyvin vähäväkinen kansa tällä hetkellä. Emme olisi menettäneet vain maatamme, vaan koko kansa olisi hävinnyt. Eikä se olisi Stalinin mittaluokassa edes kovin kummoinen asia.

Meillä voisi olla aivan toisenlainen kohtalo jos isän aurinkoinen olisi suhtautunut meihin hieman toisin. Koska hän oli itse ollut täällä maanpaossa, Suomi oli hänelle kuin toinen kotimaa ja siksi me olemme säilyttäneet itsenäisyytemme. Se tärkein syy. Sodat ovat pelkästään omia hölmöilyjämme.