Olen miettinyt että onko olemassa helppoa ja kivaa parisuhdetta lainkaan? Vai ovatko kaikki parisuhteet aina jotenkin ongelmaisia jossain vaiheessa? Miksi ei voisi vaan nauttia toisen kanssa kivasta ajasta ja olla onnellinen?
Ei huvita seurustella kun menee vaikeaksi jonkin ajan kuluttua kuitenkin...
Ei huvita seurustella kun menee vaikeaksi jonkin ajan kuluttua kuitenkin...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Helppoa ja kiva on aina alussa ja sitten erotaan. ja sitten taas on uudessa parisuhteessa hetken helppoa ja kiva.
Voisin kuvitella, että jokaisessa pitkässä parisuhteessa on jonkin tason ongelmia ja kun ne saadaan selvitetyksi, parisuhde on entistä lujempi, luottamus vahvempi ja rakastamisen taito parempi. Parisuhde vaatii ihmissuhdetaitoja ja on yleensä elämän tärkein suhde. Suurin osa tuntemistani parisuhde ihmisistä on tyytyväisiä suhteeseensa, kaikilla tosin on ollut omat haasteensa ja vastoinkäymisensä mutta kaiken kaikkiaan suhde toimii nyhyvin ja on kiva olla yhdessä.
Ihmiset jotka etsivät kiva ja helppoa eivät ole valmiita satsaamaan parisuhteeseensa. Tällaisia ihmisiä kun löytyy kaksi ja he muodostavat suhteen, tietää, ettei se "kivuus ja helppous" pitkälle vie, koska sellaista suhdetta ei ole olemassa. Kumpikin vaatii toiselta muttei ole valmis itse antamaan
Ongelmia kertyy aina pidemmissä suhteissa, näin ainakin omalla kohdalla. Ikävintä oli seksin väeneminen ja lopulta sen loppuminen, se taas aiheuttaa närää monessa mielessä, ärsyntyy helpommin ja muutenkin vireystila laskee eikä kiinnosta enää huomioida toista, yhteiset mielenkiinnon kohteet vähenee ja lopulta ollaan kuin kavereita, toisen kosketuskin ärsyttää, saunassa käydään eri aikaa eikä vahingossakaan olla alastomana toisen nähden. Sitten alkaakin tulemaan niitä ikäviä sivusuhteita tai pettämisreissuja. Veikkaan että mulle täysin sopivaa naista ei olekkaan kyse mun kohdalla siitä kuka on sopivin, aina kuitenkin jotkin asiat ei mene yksiin ja pitää sopeutua.
Noin se menee, ja tuo on miehen näkökulma. Nainen löytäisi muut asiat, jotka mieheltä jää saamatta.
Yksinäisyys on varmaan kamalaa, mutta parisuhde ja perhe voi olla vielä pahempaa, koska onkin vastuussa toisten hyvinvoinnista.
Parisuhteeseen ei pidä ryhtyä, ellei rakkaus vie väkisin mukanaan. Pitää vain tajuta, että rakkaus ei tuo onnellisuutta vaan onnettomuutta, huolta ja pettymystä.
ompa lapsellisia kommennteja ette ole taatusti parisuhreessa ees olleet. parisyhde on aikuisten oikeesti aikuisten laji ja toimii jos ihmiset on fiksuja ja aikuisia. en vahtais mistääb hinnasta. vaimon vierestä on nii kiva herätä.
Vain hyvin pinnallisissa ja etäisissä parisuhteissa ei ole ongelmia. Moni vaan ei ole sellaisessa suhteessa onnellinen.
Miksi muuten pelkäät ongelmia? Nehän voi ratkaista. Tarvitaan vain hiukan älliä ja vuorovaikutustaitoja.
Ongelmat pohjimmiltaan johtuvat siitä, että se rakas puoliso tuottaa enemmän pahaa oloa kuin hyvää oloa. Eikä se johdu siitä, että se puoliso olisi paha ihminen. Se johtuu siitä, että se puoliso on eri ihminen.
Sitä ei voi ratkaista millään vuorovaikutustaidoilla.
Voisitko antaa jonkin esimerkin siitä, minkälaisiin ongelmiin tällä viittaat, niin olisi vähän helpompi ymmärtää?
Jos puoliso tuottaa vain pahaa oloa, on ongelmaan vain yksi hyvä ratkaisu: ero.
Ero on tosiaan oikea ratkaisu, jos ei ole velvollisuuksia, jotka sen estävät. Mutta pitkät parisuhteet usein aiheuttavat velvollisuuksia, tyypillisesti lasten muodossa.
Elämässä ei voi paeta kaikkia asioita, jotka aiheuttavat pahaa oloa. On käytävä töissä. On maksettava veroja. On siivottava huusholli. On luotava lumet. On hoidettava perhe. On syötävä vähemmän ja pahempaa ruokaa kuin tekisi mieli. On käytävä poistamassa hammaskivi. Jne jne jne.
Kysehän on ihan ihmisistä..Kaksi järkevää ihmistä voi elää harmoniassa päivästä toiseen, mutta jos toinen on idiootti, niin senhän tietää mitä se on. Älä siis koskaan lähe suhteeseen idiootin kanssa, mutta sillon ne valinnat pitää perustua johonku muuhun kuin ihmisen naamatauluun..Pitää perehtyä myöskin siihen ajatustoimintaan ja että se on suht vastaava omaasi nähen. Lapsia ei myöskään kannata tehä, jos haluaa elää kivaa rentoa elämää ilman ylimääräisiä huolia ja murheita.
Hahaha. Itsepähän on valinnut sen idiootin kumppanikseen suhteeseen... Ei siitä voi idioottia syyttää.
Parisuhde- ja avioliitto-ongelmat johtuvat usein siitä että suhteeseen raahataan kaikki omat toiveet ja unelmat mitkä eivät sitten toteudukaan.
Suhteeseen / liittoon ja siihen puolisoon kasataan odotuksia. Sitten kun se puoliso onkin ihan oma itsensä, ''oma ihmisensä'', se toinen puoliso onkin äimän käkenä että ''eihän tämän näin pitänyt mennä'', ''mitä se tommoseksi on muuttunut'', ''en mä tuommosen ihmisen kanssa naimisiin mennyt''.
Siis ihmiset ovat kuin huonekaluliikkeestä pöydän ostaneet - kun se pöytä ei täytä kaikkia toiveita, pettymys on suuri.
Esim jos puoliso ei suostu enää seksiin, hän on kuin ''pöytä'' josta on katkennut jalka. Se puutteessa oleva vihastuu että seksipalveluthan piti sisältyä tähän suhteeseen...
Joskus tuntuu että ne vanhanaikaiset tavat joissa vanhemmat valitsevat puolison, olis kuitenkin paras tapa.
Avioliitto - etenkin jos hankitaan lapsia - on kuitenkin perheyksikkö jossa ei enää pidä laittaa painoa puolisoiden lapsellisille toiveille.
Esim rakastuminen ei ole mikään peruste avioliitolle. Se on vain toisessa oleviin piirteisiin ja asioihin hurmioitumista, ja sehän haihtuu.
Vanhemmat ihmiset jo tajuavat että kun elämää aletaan rakentaa, kyseeseen tulevat esim raha, sillä ''rakkaus'' ei riitä jos ruoka loppuu.
"Joskus tuntuu että ne vanhanaikaiset tavat joissa vanhemmat valitsevat puolison, olis kuitenkin paras tapa."
Kyllä, tai muutenkin vanhan ajan sovelias järkiavioliitt, jossa isäntä pitää rakastajattaria ja vaimo hoitaa kodin ja lapset.
no onhan seki vaihtoehto että elää koko elämänsä yksin jos ei toisten kanssa tule toimen. pari suhde ei ole keskeneräsiä ihmisiä varten poitää pystyä ottamaan myös se toinen huomioon eikä olla mimä minä koko ajan. kaikilta ei onnistu juu. jaettu ilo on kaksin kertainen ilo niin se on. yksin nyhjöttäessä elämä kuluu hukkaan.
tykkään tulla kotiin kun on vaimo ja lapset kotosalla nykyisin tosin lapset ei ole enää paljo kotosalla. tyhjään kotiin on surkeeta tulla.
Oikein helpottavaa ja lähes euforian kaltainen olotila on tulla tyhjäänkin kotiin oikein huonon ja uuvuttavan parisuhteen päätyttyä. Kaikkien kanssa ei voi elämässä tulla juttuun eikä kannata myöskään antaa kohdella itseään väärin. Itseäänkin on osattava rakastaa ja puolensa pitää, ettei revitä suhteessa kappaleiksi, suhde on kompromisseja puolintoisin. Näkökulmansa...
Yhden kauan kestäneen suhteen jälkeen yksin oleminen on tuntunut pelkästään hyvältä. Muut asiat rassaavat eikä ole minkäänlaista jaksamista joustamiseen yhdenkään ihmisen siten että alkaisi suhteeseen.
Juuri aloittajan esittämä tapailusuhde olisi omasta mielestäni hyvä. Mutta kokeiltuani tuota mallia erään miehen kanssa, sain pettyä hyvin pian.
Melko pian tuli selväksi, että minä olisin se "puhelintyttö", silloin kun hänelle sopisi. Ynnä muu yhdessäolo ja minun tarpeen jäivät taka-alalle.
Ei yhdessä ruuanlaittoa, ei läheisyyttä ja muuten vaan yhdessä hengailua, niin kuin alunperin oli puhe.
Kuka itseään kunnioittava tuollaista haluaa? Hankkikoon maksullisen, tai sellaisen, jolle tuo itsekäs tapailumalli sopii.
Kerrotko millainen suhde olisi helppo ja kiva? Yksinkertainen?
Vähän erikoinen tuo kirjoituksesi.
Kyllä niitä helppojakin suhteita varmasti on, mutta silloin molempien osapuolien on hyvä olla rauhallisia, leppoisia, joustavia, keskustelukykyisiä ja ymmärtäväisiä, ilman suuria intohimoja tai kärkeviä mielipiteitä.