Tein tästä jo yhden aloituksen, mutta se taisi mennä väärään osioon..
Eli tutustuin töiden merkeissä upeaan mieheen, josta tuli sittemmin esimieheni. Huomasin nopeasti tavattuamme, että hän teki minuun suuren vaikutuksen ja ihastuin häneen hieman.
Ajattelin tuolloin, että kyseessä on pieni ihastus karismaattiseen henkilöön ja että tunne menee itsestään ohi. Päätin keskittyä lujasti töihini.
Kuukaudet ja vuodetkin kuluivat, mutta tunteeni eivät ottaneet laantuakseen. Aloin miettimään häntä päivin öin, öin ja päivin. Kuvittelin, haaveilin, haaveilin ja kuvittelin. Ennen pitkään kommunikaatiosta tuli ylitsepääsemättömän vaikeata, enkä pystynyt olemaan lainkaan oma itseni. Tärkeitä työhön liittyviä keskusteluja jäi käymättä, ja aloin suorastaan välttelemään kanssakäymistä hänen kanssaan. Tai jos keskusteluja oli, ne olivat hyvin pintapuolisia.
Kriisiin ajautunut suhteeni avomieheeni sai niinikään päättyä 19 vuoden yhdessäolon jälkeen. Suhde olisi päättynyt muutenkin, mutta tämä minun ihastumiseni kyllä joudutti tapahtumien kulkua.
Irtisanoutumisestani on nyt kulunut 6kk, mutta edelleen mietin tuota miestä aina silloin tällöin. Nyt jo ylpeänä itsestäni, etten koskaan pyrkinyt "iskemään" tai osoittamaan kiinnostustani millään tavoin. Esimieheni ei koskaan saanut tietää tunteistani, sillä pyrin tosiaan salaamaan ne loppuun saakka. Omituisena varmaan pitää senkin edestä!
Onko muilla vastaavanlaisia ihastumisia, ja miten niistä olette selvinneet?
Eli tutustuin töiden merkeissä upeaan mieheen, josta tuli sittemmin esimieheni. Huomasin nopeasti tavattuamme, että hän teki minuun suuren vaikutuksen ja ihastuin häneen hieman.
Ajattelin tuolloin, että kyseessä on pieni ihastus karismaattiseen henkilöön ja että tunne menee itsestään ohi. Päätin keskittyä lujasti töihini.
Kuukaudet ja vuodetkin kuluivat, mutta tunteeni eivät ottaneet laantuakseen. Aloin miettimään häntä päivin öin, öin ja päivin. Kuvittelin, haaveilin, haaveilin ja kuvittelin. Ennen pitkään kommunikaatiosta tuli ylitsepääsemättömän vaikeata, enkä pystynyt olemaan lainkaan oma itseni. Tärkeitä työhön liittyviä keskusteluja jäi käymättä, ja aloin suorastaan välttelemään kanssakäymistä hänen kanssaan. Tai jos keskusteluja oli, ne olivat hyvin pintapuolisia.
Kriisiin ajautunut suhteeni avomieheeni sai niinikään päättyä 19 vuoden yhdessäolon jälkeen. Suhde olisi päättynyt muutenkin, mutta tämä minun ihastumiseni kyllä joudutti tapahtumien kulkua.
Irtisanoutumisestani on nyt kulunut 6kk, mutta edelleen mietin tuota miestä aina silloin tällöin. Nyt jo ylpeänä itsestäni, etten koskaan pyrkinyt "iskemään" tai osoittamaan kiinnostustani millään tavoin. Esimieheni ei koskaan saanut tietää tunteistani, sillä pyrin tosiaan salaamaan ne loppuun saakka. Omituisena varmaan pitää senkin edestä!
Onko muilla vastaavanlaisia ihastumisia, ja miten niistä olette selvinneet?
Vastaukset 4
Vanhimmat
oliko mies edes varattu? Mikset ihmeessä sit edennyt? Voi hölmöä..:/
Joo oli varattu. En olisi ikinä voinut tehdä aloitetta perheelliseen ihmiseen.
Kyllä on. Ja onhan se nyt aivan typerää kun tajuaa, että voi olla ihastunut pelkästään sen aseman takia. Että toinen voi olla niin älykäs. Netistä kun lukee asioita. Materiaalia on aika paljonkin tarjolla. Hänen olemuksestaan kyllä pidin ja paljon. Siitä miten tuo esiin itseään, eleet, kommunikaatio, ulkonäkö...luonne. Kaikesta kun alkaa lopulta pitämään. Kun inho vaihtuukin johonkin positiiviseen. Siinä oli mentävä itseensä, että onko se vain sitä, että on ihastunut toisen asemaan vai häneen itseensä. Pieniä vinkkejä en ikinä ottanut todesta, koska jotta olisin ollut varma, niiden olisi pitänyt olla aika päivän selviä. Helpompaa on "poissa silmistä, poissa...?" Lopulta karkasin. Kukaan ei tiennyt mitään. Kenellekkään en ilmaissut. Edes hän ei sitä voinut millään tietää, kuin ehkä sekunnin pidempään kestävät katseet, tai se että vältin ne kokonaan...
Kautta rantain saa vielä kuulla, että on varattu sillä hetkellä, niin pah, pah ja pah. Tuntee itsensä todella tyhmäksi.