kunnes tällä viikolla tuli romahdus. Liikuin paljon ja vietin aikaa luonnossa. Katselin paljon erovideoita youtubesta ja jotenkin olin jo hyväksymässä että näin siinä on käynyt että ero on lopullinen ja tukipilari on viereltäni poistunut ikuisesti. Olen eronnut ennenkin ja sanonta jota hoetaan usein että mikä ei tapa vahvistaa ei ainakaan omalla kohdalla toimi että todella raskaita savotoita ovat aina olleet! Erosta on nyt 6 kuukautta ja viimeiset pari viikkoa on ollut kovaa aikaa
Sitä miettii että mitä kumppanille kuuluu nyt ja onkohan sillä uusi jo rinnalla ja miten onnellinen hän onkaan kun itsellä on todella vaikeaa niin sehän tekeekin ajatustyöstä raskasta ja raastavaa ja tuntuu että itse ei enää pysty mihinkään. Kuten sanoi että katselin noita videoita tubesta ja siellä eräs video sai oikeastaan hyviä juttuja aikaan jossa kerrottiin että kannattaa ajatella niin että ole onnellinen puolisosi nykyisestä onnesta ja että toivottavasti heillä menee paremmin kuin meillä meni! Ideahan siinä oli se että kun aivot on kemiaa niin ne mukautuvat ajatukseen ja sitä kautta alkaa se toipuminen. Olihan se todella raskasta ruveta niin miettimään mutta jotenkin se vaan alkoi toimimaan.. Itse en kyllä nyt seurustelua mieti että nyt on keskityttävä omaan hyvin vointiin ja vaikka siinä menisikin vuosia niin parempi niinkin kuin se että joutuisi näitä raskaita aikoja elämään ja ehkä sitten joskus tulevaisuudessa voi sen kumppanin saada vieressä kulkemaan.
Toivotan kaikille palstalaisille hyvää jatkoa ja voimia näihin koetuksiin sillä täällä käydessä sen huomasi että ei ole yksin ja kohtalotovereita on monia.
Sitä miettii että mitä kumppanille kuuluu nyt ja onkohan sillä uusi jo rinnalla ja miten onnellinen hän onkaan kun itsellä on todella vaikeaa niin sehän tekeekin ajatustyöstä raskasta ja raastavaa ja tuntuu että itse ei enää pysty mihinkään. Kuten sanoi että katselin noita videoita tubesta ja siellä eräs video sai oikeastaan hyviä juttuja aikaan jossa kerrottiin että kannattaa ajatella niin että ole onnellinen puolisosi nykyisestä onnesta ja että toivottavasti heillä menee paremmin kuin meillä meni! Ideahan siinä oli se että kun aivot on kemiaa niin ne mukautuvat ajatukseen ja sitä kautta alkaa se toipuminen. Olihan se todella raskasta ruveta niin miettimään mutta jotenkin se vaan alkoi toimimaan.. Itse en kyllä nyt seurustelua mieti että nyt on keskityttävä omaan hyvin vointiin ja vaikka siinä menisikin vuosia niin parempi niinkin kuin se että joutuisi näitä raskaita aikoja elämään ja ehkä sitten joskus tulevaisuudessa voi sen kumppanin saada vieressä kulkemaan.
Toivotan kaikille palstalaisille hyvää jatkoa ja voimia näihin koetuksiin sillä täällä käydessä sen huomasi että ei ole yksin ja kohtalotovereita on monia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei.
Hieno juttu, jos sait omaan oloosi lohtua siitä huomiosta, ettet tosiaankaan ole yksin kamppailemassa. Monet ja monet ovat ihan samassa kurjassa tilanteessa kuin sinä. Olet itsekin huomannut, että erotilanteessa on monelaisia vaiheita, välillä menee paremmin ja sitten taas ei, tulee uudelleen romahdus. Tämän romahduksen voi aiheuttaa milloin mikäkin asia. Mutta kun tiedät, että helpompi päivä tulee, voit luottaa sen tulemiseen, se voi olla jo huomenna. Itse ajattelen, ettei oikeastaan kannata ehkä ex-kumppanin oloa pohtia, onko se hyvä vai huono ja onko hänellä jo uusi ystävä. Ei sillä liene väliä. Parempi on huolehtia itsestään, sellaisin tavoin, jotka ovat itselle sopivat. Toivottavasti sinulla on joku luotettava ystävä, jonka kanssa voi jakaa tunnelmiasi ja ajatuksiasi.
Kaikkea hyvää sinulle,
Pirkko-pappi
Kuulehan pappi, kun on yhteisiä lapsia, väkisinkin miettii exän vointia. Se vaikuttaa myös lapsiin.
Hei "kirkkomitääntiedä"
Tottakai on selvää, että sitä toisinaan miettii exän vointia. Aloittaja kuitenkin kertoi olonsa painuvan hyvin alas, suorastaan romahtavan, jos hän alkaa miettiä onko exällä jo uusi kumppani... Alkuvaiheessa kannattaa huolehtia itsestään ja omasta voinnista, kunnes pääsee pahimman yli.
Hyvää vointia sinulle,
Pirkko-pappi
minulla on raskasta kun ero tulossa. mies rakentaa omaa hienoa kotiaan ja puhuu siitä. itse jään isoon taloon, jossa aika sekaista välillä. lasten asuminen sopimatta ja se on todella raskasta. en tahdo jäädä yksin, olen äiti lapsille ja teen kaikkeni että he voivat hyvin, ulkoilen syötän rytmitän pvän hyvin, mies ei tee sitä, mutta on kyllä sohvalla heidän kanssaan. tahtoisin että lapsien koti särkyisi ja nykyinen koti pysyy, en tahdo repiä heitä
Itse olen vasta erouutisen saanut. Olen aina ollut kotiäiti koska miestä on kiinnostanut tehdä uraa. Nyt se sitten kostautui ja istun tyhjän päällä. Yritän muistaa että muutkin on selvinnyt ja kun luen teidän juttuja, yritän kääntää sen voimavaraksi. Joku muu on kokenut saman kuin minä ja on vielä hengissä... Me ei olla vielä keskusteltu lapsista , ei olla oikein keskusteltu mistään käytännön asioista..En pysty istumaan sen vieressä itkemättä, joten keskusteluista ei oikein tule mitään.
Jos kykenet ymmärtämään tosiasiat, selviät varmasti. Toisen osapuolen haukkuminen on pahin virhe, siitä kärsii ainoastaan lapset ja läheiset.
Jokainen ihminen joutuu itse tekemään päätökset omasta hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Jos olet aikoinasi hyväksynyt ( Olen aina ollut kotiäiti koska miestä on kiinnostanut tehdä uraa.) tilanteen, olet sen tehnyt tietoisesti, on arveuttavaa syyttää toista osapuolta siitä, ette itse ole hoitanut omaa hyvinvointiaan aikanaan.
Nyt on korkea aika ottaa vastuu omista asioista, itku ei auta mitään, on kyettävä ajamaan omia asioita ja samalla huomioiden lasten asiat. Hae apua ammattiauttajalta, jolla jalat maassa, riidat eivät auta kuin pettyneitä eronneita ketä tuppautuvat ns.. tukihenkilöiksi.
Ei ole olemassa kahta samanlaista perhettä, jokainen eroperhe joutuu ihan itse tekemään päätökset, juuri oman perheen tilanteen mukaan. Keskusteluyhteys on oltava exään ja sen aikaansaamisessa joutuu usein tekemään joustoja, jotka tuntuvat epäoikeuden mukaisilta.
Viestini on
Exän kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta lasten asiat on hoidettava ja tämä vaatii keskustelu yhteyden. Jos tämän ymmärrät, pääset huomattavasti helpommalla, kun katkerat tukihenkilöt, myös lapset ja läheiset kiittävät/arvostavat sinua
Riitaan tarvitaan aina vähintään kaksi. Minusta paras tapa oppia erosta on muistella riitoja, mistä riidelty, sitä helpompaa mitä enemmän näkee siellä toisen virheitä, joita et halua ymmärtää? Aika kultaa muistot, onko osa syynä, kun kuulee juttuja mm. vanha suola janottaa ym.?
Juuri näin.
Usein ihminen oppii kriiseissä ja muutoksissa eniten itsestään, jos vain sallii tämän itselleen.
Moni ystäväni ja tuttavani on ollut aivan hajalla avioliiton päättyessä puolison tahtomaan eroon. He ovat sanoneet "MIKSI? Kun meillä oli KAIKKI hyvin".
Kun he ovat muutamia kertoja käyneet psykologin tai muun ammattiauttajan luona, niin vasta se on saanut aukaistua itsessä asioita, jotka auttavat näkemään avioliiton ajan, parisuhteen realistisesti. Ihan jokainen on oppinut ymmärtämään syyt, joiden vuoksi kumppani haki eroa, ja vielä paremmin sen, ettei liitossa ollutkaan kaikki hyvin. Ei oikeastaan mikään. Useat ihmettelivätkin erosta parin vuoden jälkeen, miten ihmeessä he olivat voineet ajatella kumppaninsa täysin korvaamattomaksi, sankarimaisen ihanaksi, eron aivan kauhistuttavaksi epätodelliseksi onnettomuudeksi. Miten paljon oma kapoinen putkinäkö voi erehtyä.
" tukipilari on viereltäni poistunut ikuisesti"
Tuli vain tuosta mieleen, että tukeudutkohan/ripustaudutko liikaa toiseen? Sillä sitä vaativampi ero, mitä enemmän on elänyt elämäänsä toisen kautta. Sanoit ajattelevasi mitä exälle kuuluu etkä itse pysty mihinkään. Tämä viittaisi edelliseen; et elä omaa elämääsi vaan haikailet exää, romantisoiden aikaa hänen kanssaan. Olet jumissa. Kannattaisi hakeutua ammattiauttajan pakeille, siellä saisit haitallisen ajatuksenkulkusi käännettyä uusille paremmille urille. Ihmiset kärsivät suotta itsekseen kuukausikaupalla, jopa vuosia (tai läpi elämän :(). Apua saa.
Mitä hörhöjä, miksi kukaan ei ota vastuuta tekemisistään, hirveää selittelyä. jokaisen tulee huolehtia itse omasta hyvinvoinnista.
Jälkeenpäin on turha viisastella jos ei aikanaan ole omia asioita hoitanut, mikä vajakki porukka täällä hörhöilee