Työpaikkaromanssi kuulostaa ohimenevältä jutulta, ja sen loputtua siitä tuntuu jäävän pääsääntöisesti vain katkeruutta ja katumusta. Minä ja työkaveri/avomieheni tunnumme olevan onnekkaita, kun puoli vuotta sitten rakastuimme FUDUM ja muutimme yhteen asumaan. Vaikka olemme superonnellisia, emme esiinny työpaikalla julkisesti parina emmekä missään nimessä nyhjää fyysisesti toisia mahdollisesti ärsyttäen.
Työpaikalla asia on ilmeisesti vaivannut muita, ja ällistelen miksi ihmeessä. Miksi juoruillaan, etsitään epäkohtia, puhutaan takanapäin pahaa? Se näkyy jopa esimiehen negatiiviseen päin muuttuneena käytöksenä. Mitä ihmisten päässä oikein tapahtuu?!
Työpaikalla asia on ilmeisesti vaivannut muita, ja ällistelen miksi ihmeessä. Miksi juoruillaan, etsitään epäkohtia, puhutaan takanapäin pahaa? Se näkyy jopa esimiehen negatiiviseen päin muuttuneena käytöksenä. Mitä ihmisten päässä oikein tapahtuu?!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sisarellani on ollut yhtä suhdetta lukuunottamatta, kaikki seurustelusuhteet työpaikkasuhteita, ja useita vuosia ovet kestäneet, nytkin on vakiintunut alaisensa kanssa ja hyvin menee, joten jos ei työltä liikene muuhun aikaa, niin sitten suhteet löytyvät työpaikalta.
Mistä on aikaa uraihmisellä aikaa löytää oma kulta? Joka ymmärtää, että lapset tulee jos tulee? Ei itselläni ole ollut aikaa juosta kavereiden järjestämillä treffeillä. Baareista ei löydä mitään. Harrastuksille ei löydy aikaa. Oma kulta löytyi töistä.
Nykyään asumme avoliitossa ja hyvin menee. :)
Kateus, skandaaalinhakuisuus? Jotain pitää olla mistä juoruilla ja ollaan tietävinään, vaikkei ne mitään tiedä. Seiskalehtijuoruilua.
Olen myös onnellinen työpaikkaromanssin kokenut. Kolme vuotta yhteistä elämää takana ja jokainen päivä vain vahvistaa suhdetta. Emme mekään meteliä pitäneet, emme esiintyneet yhdessä. Silti joku juoruleiri sai jostain kimmokkeen ja sen jälkeen jutut ovatkin olleet aivan käsittämätöntä luokkaa. Voi että niille on naurettu. Lähinnä ihmettelen, että eikö niillä känisijöillä ole omaa elämää? Suoraan sanoen, minä en niiden muiden yksityiselämästä tiedä juurikaan mitään.
No, ei se meitä haittaa. Pöly laskeutui aikanaan, mutta tiettty leima jäi ikiajoiksi. Onneksi minun elämäni on muualla kuin työpaikalla.
Sitä minäkin mitä 'sitä minäki' kirjoitti, että ilmiöt ovat nimeltään kateus, mustasukkaisuus, moralisointi ja ties mitä. Kahden ihmisen aito toistensa löytäminen vavahduttaa muiden perustuksia ja ensimmäinen julkituotu seikka oli se, että hyödymmekö jotain tästä suhteesta. Esimerkiksi yhteiset työmatkamme nähdään nyt hyödyntavoitteluna ja epämääräisenä arveluttavana nuhjaamisena.
Hirveästi saisi kulutettua energiaansa, jos rupeaisi pohtimaan muiden vaikuttimia ja mälläämään noita juoruja.
pohtiko niitä. Juuri sitähän te täällä koko ajan teette :-)