Nuori ja innokas=rasittava?

Itse olen ollut nykyisessä työpaikassani 5 vuotta. Oma esimieheni yrittä "piiskata" meitä alaisiaan tekemään aina vaan kovemmin töitä ja tuntuu ettei mikään riitä. Esim viime kesänä tämä tapahtui siten että 2 kesäapulaiselle sanottiin että heidän täytyisi kertoa kehityskohteita ja uusia juttuja millä työtehtäviämme saataisiin nopeutettua. Tämä näkyi sitten siten että uudet ihmiset listasivat innolla töitä jotka ovat turhia. Varmasti näin tulikin esille epäkohtia joita oli hyvä muuttaa.

Toisaalta koko alkukesä meni niin että kesäsijaiset kertoivat klo 12 että päivän hommat on jo tehty. Tästä muistettiin mainita suureen ääneen esim. ruokatauolla. Toisaalta nämä hommat oli tehty niin nopeasti että joltakin meistä kauemmin olleista saattoi mennä seuraavana päivänä muutama tunti edellispäivän virheiden korjaukseen. Voit vain arvata mille tuntui kun pomokin innostuksissaan alkoi olla sitä mieltä, että tässähän selvitään jatkossa pienemmällä porukalla jne.
Olet itse ollut nykyisessä paikassasi puoli vuotta. Oletko varma, että tiedät hyvin miten tämä esimieskuvio teillä pyörii ? Meillä ainakin pomon taktiikka on se että hän omasta mielestään "kannustaa" ihmisiä parempiin suorituksiin kehumalla jotakin toista työntekijää ja samalla antaa ymmärtää että itse teet jonkun asian huonosti. Olen ollut työssä myös muualla ja tämä on kyllä ensimmäinen kerta kun minulle sanotaan että henkilö X on niin viisas, ettei ole väliksi vaikka kaikki rutiinihommelit jäävätkin aina muiden tehtäväksi.
Kun sinulla on jotakin uudistettavaa mielessä, niin kerrotko siitä pomollesi joka sitten tuo asian esille muille ? Ehkä joissakin asioissa kannattaisi yrittää keskustella työkavereiden kanssa ja tavallaan yrittää tehdä uudistuksesta yhteinen asia, jota voitte sitten yhteistuumin kehitellä eteenpäin.
Omalla työpaikallanikin on näitä 20 vuotta talossa olleita,jotka tietävät aina kaiken. Itse olen huomannut että juuri tämä asian yhteiseksi tekeminen saattaa joskus toimia. Alussa minulla oli samanlaisia ajatuksia kuin sinullakin. Niin se vaan ihminen on kuitenkin kumallinen, että nyt muutaman vuoden talossa olleena osaan asettautua myös siihen "konkarin" asemaan. Toivottavasti sinäkin ajan myötä pääset paremmin porukkaan mukaan ja saat omia ajatuksiasi/ ideoitasi esille. Toisaalta jos kohtelu on sinun mielestäsi aivan asiatonta, niin ehkä olisi hyvä keskustella siitä pomon kanssa niin hänkin sitten tietää mille sinusta tuntuu.

Olen kokenut aivan saman. Olen aina ollut todella innokas työssäni ja halunnut tehdä hyvää jälkeä. Esimiehet ovat aina tykänneet työskentelystäni ja innostuneisuudestani todella paljon, mutta muita työtovereita se on toisinaan ilmeisesti ärsyttänyt.
Riippuu varmaan minkä tyyppisessä työyhteisössä on, et miten asioihin suhtaudutaan. Itse olen aina tehnyt töitä julkisella sektorilla ja olen nyt 6 vuoden kokemuksella havainnut, että näissä yhteisöissä noin ylipäätänsäkin ei kehity mikään. Nämä yhteisöt elävät ihan omaa elämää ja ei niillä ole tajua, mitä muualla maailmassa tapahtuu, kyllä ne luulee tietävänsä, mutta kun seurailee sitä touhua, niin vissiinkään eivät tiedä. Olin kerran yhdessä paikassa, jossa oli eräs alanvaihtaja töissä hankkimassa opiskelurahoja. Hän oli yksityiseltä, toiminut mm. johtotehtävissä ja hän oli sitä mieltä, että tämä julkisen sektorin toiminta on valovuoden päässä siitä, mitä se on yksityisellä. Julkisen ongelma on se, että siellä palkkansa eteen ei tarvitse välttämättä tehdä kovinkaan paljon jos sen viran on jo ehtinyt saamaan. Palkka kilahtaa tilille, vaikka ei niin kovin innokkaasti sitä työtä tekisikään. Yksityisellä irtisanominen käsittääkseni on paljon helpompaa, jolloin luonnollisesti jokainen joutuu hieman enemmän panostamaan työhönsä.
Itse olen myös vakituisessa virassa, mutta nyt olen kyllä vakavasti suunnitellut työpaikan vaihtamista, jotta pääsen tekemään työtä, jossa minun innokkuudelle ja kehittämishaluille löytyy sijaa ja arvostusta.
Mielestäni ei ole kovinkaan suurta merkitystä, kuka niitä ideoita esittää ja miten, vaan olennaista on se, että niitä ei saisi ylipäänsäkään esittää. Mitään ei saisi muuttaa, mielummin tehdään vaikka miten hankalalla tavalla, joka ei palvele ketään.
Ja jos katsotaan työpaikkailmoituksia niin julkiselle itse asiassa ei yleensäkään haeta ihmisiä, jotka ovat innokkaita, oma-aloitteisia, kehittämishaluisia, vaan sulla pitää olla vaan oikea koulutus ja työkokemus. Itse olen ainakin ihan läpeensä kyllästynyt julkisen sektorin työkulttuuriin, et jos satut sillä saralla olemaan, niin suosittelen pikaista hakeutumista muualle! Näissä paikoissa katoo kaikki halut ja innostukset...
Tseppiä!

Olen havainut ollessani sellaisessa työpaikassa jossa on pieni vaihtuvuus, että vaikka onkin innostunut uusista asioista, pitää kuitenkin "esittää" ulospäin ikäänkuin asia ei niin erityisen paljon kiinnostaisi. Sopivissa tilanteissa tietysti. Liika innostus aiheuttaa aina "vanhoissa" kateuttta, ikään kui se olisi heiltä pois, jo uusi oppii. Näin se vain monasti on. Joskus pitää esittää pöljempää kun onkaan, Kalle Päätaloa siteeratakseni.

ja ehdottoman samaa mieltä siitä, että kannattaa lähteä vielä kun voi. Tarpeeksi kauan kun tuollaisessa paikassa työskentelet, niin nuo positiiviset piirteet on kitketty sinusta pois. Jos vielä tulevaisuudessa käy niin, että vaihdat julkiselta yksityiselle, niin löydätkös enää ne piirteet, jotka silloin olivat haitta, mutta nyt niille olisi kysyntää, itsestäsi. Se mikä kuolee, ei välttämättä enää herää henkiin. Julkiset alat ovat positiivisen ja energisen hengen tappo.