Sielu on energiaa? Millä perusteella?

Eli kyse on siis oletuksesta tai yleistyksestä, että kun kaikki on energiaa, niin sielunkin on oltava sitä. Mutta miten asia on todettu, että siitä on voitu kirjoittaa sen sävyistä tekstiä, että kyseessä olisi TIETO?

kysyväoneksytetty kirjoitti:

Eli kyse on siis oletuksesta tai yleistyksestä, että kun kaikki on energiaa, niin sielunkin on oltava sitä. Mutta miten asia on todettu, että siitä on voitu kirjoittaa sen sävyistä tekstiä, että kyseessä olisi TIETO?

Lue lisää

Lopputuloksesta sen tietää.
Kun mitään ei tapahdu ennenkuin siitä on ajatus. Ajatus puetaan sanoiksi, sanoilla tehdään mitä milloinkin, usein aivan sanomatonta?
On koulukunta joka "tietää" että aivoissa muodostuu mieli, itse kuulun niihin jotka kuvaavat aivot ikäänkuin tietokoneen "raudaksi" joka käsittelee sinne tulevaa informaatiota ja käskyttää kehoa.
Voit vapaasti valita mikä selitys sinusta tuntuu hyvältä. Minä en koe olevani aivojeni juoksupoika, olen valitsija jolla on mahdollisuus (energiaa) "muuttaa" mielensä ja toimia pelottomasti rakkaudessa ja luottamuksessa.
Kiitos lopputuloksesta
Sielusta on monta määritelmää .... sielu on vahat muistikuvat - myös ne tiedostomattomassa mielessä olevat. Tiedostamattomasta mielestä lydät varmaan monta hyllymetriä kirjoitettua asiaa.

enkelipallo kirjoitti:

Lopputuloksesta sen tietää.
Kun mitään ei tapahdu ennenkuin siitä on ajatus. Ajatus puetaan sanoiksi, sanoilla tehdään mitä milloinkin, usein aivan sanomatonta?
On koulukunta joka "tietää" että aivoissa muodostuu mieli, itse kuulun niihin jotka kuvaavat aivot ikäänkuin tietokoneen "raudaksi" joka käsittelee sinne tulevaa informaatiota ja käskyttää kehoa.
Voit vapaasti valita mikä selitys sinusta tuntuu hyvältä. Minä en koe olevani aivojeni juoksupoika, olen valitsija jolla on mahdollisuus (energiaa) "muuttaa" mielensä ja toimia pelottomasti rakkaudessa ja luottamuksessa.
Kiitos lopputuloksesta
Sielusta on monta määritelmää .... sielu on vahat muistikuvat - myös ne tiedostomattomassa mielessä olevat. Tiedostamattomasta mielestä lydät varmaan monta hyllymetriä kirjoitettua asiaa.

Lue lisää

Viimeisessä Tieteen Kuvalehdessä oli artikkeli, jonka mukaan tutkijat pitävät vapaata tahtoa todellisuudessa vähemmän vapaana kuin millaisena sen koemme.

Valtaosa aivotoiminnastamme on tiedostamatonta. Tämä tietoisuuden ulkopuolella toimiva osuus pystyy tekemään monimutkaisia analyysejä ja tekemään itsenäisiä ratkaisuja. On havaittu, että tiedostamatta tehty päätös toiminnasta saattaa olla jo suoritettavana sillä hetkellä kun tulemme tapahtumasta tietoiseksi.

kehonomatahto kirjoitti:

Viimeisessä Tieteen Kuvalehdessä oli artikkeli, jonka mukaan tutkijat pitävät vapaata tahtoa todellisuudessa vähemmän vapaana kuin millaisena sen koemme.

Valtaosa aivotoiminnastamme on tiedostamatonta. Tämä tietoisuuden ulkopuolella toimiva osuus pystyy tekemään monimutkaisia analyysejä ja tekemään itsenäisiä ratkaisuja. On havaittu, että tiedostamatta tehty päätös toiminnasta saattaa olla jo suoritettavana sillä hetkellä kun tulemme tapahtumasta tietoiseksi.

Lue lisää

Mutta Jeesus on totuus ja voittaa varmasti. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.

kysyväoneksytetty kirjoitti:

Eli kyse on siis oletuksesta tai yleistyksestä, että kun kaikki on energiaa, niin sielunkin on oltava sitä. Mutta miten asia on todettu, että siitä on voitu kirjoittaa sen sävyistä tekstiä, että kyseessä olisi TIETO?

Lue lisää

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj 

”Shrimad-Bhagavatam” (1.1.2) julistaa: vedyaṁ vāstavam atra vastu śivadaṁ tāpa-trayonmūlanam - ”Todellisuus – vāstavam vastu, todellinen olemus, joka on kaikkien tämän maailman tekaistujen ja kuviteltujen asioiden yläpuolella”. Kaikki tähän maailmaan liittyvä kertynyt tieto on täyttä hölynpölyä. Se on seurausta vääristä käsityksistä ympäröivästä maailmasta, ja se on täynnä vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Sanakirjat, historia, eepokset - mitä tahansa ihmiset keräävätkin - ovat kaikki vain totuuden vääristelyä, ja me olemme niiden keskipisteessä. Se kiehtoo meitä, mutta samalla meidän on noustava todellisen elämän tasolle, sillä olemme osa tuota korkeampaa maailmaa. Meidän on siis palattava Jumalan luo, palattava kotiin.

Kotimme on siellä. Mikä meitä voi houkutella täällä, paikassa, jossa kuolema vallitsee, jossa meitä odottaa uusi syntymä, jossa kaikki on tunkkaista ja aiheuttaa hajoamista ja kärsimystä? Epätoivo, kärsimys ja kuolema, mutta tämäkään ei ole vielä kaikki, vaan meidän on jatkuvasti palattava tänne yhä uudelleen ja uudelleen, seuraten samaa elämänkulkua!

Yrittäkää löytää todellista lohtua ja auttakaa myös muita pääsemään takaisin todelliseen elämäänsä, jotta he pääsisivät pois tästä ei-toivotusta ilmapiiristä. Meidän on palattava ”takaisin Jumalan luo”, paikkaan, jossa kaikki on kaunista. Mutta mitä tämä ”takaisin Jumalan luo” tarkoittaa? Siellä on meidän kotimme - suloinen ja rakas kotimme! Olemme tuon maan lapsia, ja pyhät kirjoitukset rohkaisevat meitä: ”Teille on annettu tämä ihmiselämä, tämä tilaisuus, joten yrittäkää kaikin keinoin - pohtimalla, mietiskelemällä, kertomalla, kuuntelemalla - kehittää todellista identiteettiänne, jaloa yksilöllisyyttänne kotimaassanne, jossa sielu asuu. Ajatelkaa sitä aina ja jatkuvasti. Tehkää kaikkenne poistuaksenne tältä illuusion tasolta ja astuaksenne tuohon maahan”.

Paluu Jumalan luo on paluuta kotimaahamme, todelliseen kotiimme. Se, mikä nyt on meille yö, me teemme siitä meidän päivämme! Ja sieltä, missä nyt on pimeyttä, juuri sieltä löydämme valon, ja se, mikä näyttää niin ilmeisen yksinkertaiselta ja selkeältä, on hylättävä. Vakavissa laskelmissamme koko hyväksikäytön ja itsekkäiden etujen maailma on heitettävä syrjään pimeyteen, meidän on hylättävä tämä ”tieto” kokonaan. Ja se, mikä nyt on meille pimeyttä, meidän pitäisi yrittää tehdä siitä valoisaa kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiomme, ajattelemalla sitä syvällisesti ja yrittämällä jatkuvasti päästä tuohon korkeampaan maahan, siihen ihmeelliseen maahan, jossa kaikki on kaunista.

ölk

Joh1717 kirjoitti:

Mutta Jeesus on totuus ja voittaa varmasti. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.

Lue lisää

Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj
Shloka | Ero ihmisen ja eläimen välillä
 
[om ajñāna-timirāndhasya jñānāñjana-śalākayā
chakṣur unmīlitaṁ yena tasmai śrī-gurave namaḥ (1)]
āhāra-nidrā-bhaya-maithunaṁ ca
sāmānyam etat paśubhir narāṇām
dharmo hi teṣām adhiko viśeṣo
dharmeṇa hīnāḥ paśubhiḥ samānāḥ (2)
Tässä maailmassa eläimillä ja muilla elävillä olennoilla on samat olemassaolon elementit. Kaikki nämä elävät olennot, jotka ovat kehityksensä eri tasoilla, voivat nauttia samoista eduista: elää perhe-elämää, syödä, nukkua ja nauttia toisistaan. Tämä on luontaista kaikille eläville olennoille niiden ehdollistumisen vuoksi.
Ihmiset eroavat muista elävistä olennoista siinä, että sen lisäksi, että he voivat vain elää ja nauttia kaikesta tästä, myös kehittää henkistä tietoisuuttaan. Prosessia, joka auttaa luomaan yhteyden henkiseen maailmaan, kutsutaan uskonnoksi. Tämä prosessi toteutetaan henkisen yhteyden ja henkisen tiedon havaitsemisen kautta.
Henkinen yhteys on meille äärimmäisen tärkeää tässä olemisen ulottuvuudessa, koska henkinen yhteys ja aidosti henkinen yhteisö voivat auttaa meitä nousemaan transsendenttiselle tasolle. Todellisen, aidon henkisen yhteyden välityksellä mielemme ja aistimme tulevat tyydytetyiksi. Silloin aistien levottomuus vähitellen poistuu meistä.


iuo8y

Śrī Īśopaniṣad
Mantra yksi:
Kaikki tässä maailmankaikkeudessa, olipa se sitten elollista tai elotonta, on Hänen vallassaan ja kuuluu Hänelle. Siksi jokaisen tulisi käyttää vain sitä, mikä on välttämätöntä ja mikä on myönnetty hänen osuudekseen, eikä kajota mihinkään muuhun, ymmärtäen hyvin, kenelle kaikki kuuluu.


iuit7

"siis kehon paino"

Tämä on ammattilaiselle tuttua. Kuollessa kehon kaikki lihakset rentoutuvat, niin myös virtsarakon ja anuksen sulkijalihakset. Kehon paino alenee sillä hetkellä enemmän tai vähemmän, riippuen aivan kuinka paljon eritteitä valahtaa ulos.

Siivooja-Sinikka kirjoitti:

Tämä on ammattilaiselle tuttua. Kuollessa kehon kaikki lihakset rentoutuvat, niin myös virtsarakon ja anuksen sulkijalihakset. Kehon paino alenee sillä hetkellä enemmän tai vähemmän, riippuen aivan kuinka paljon eritteitä valahtaa ulos.

Lue lisää

Jos ruumiista irtoaminen olisi totta niin eikös kaikkien sen kokeneitten pitäisi olla havainnut tuo?

P.a.a.v.o kirjoitti:

Jos ruumiista irtoaminen olisi totta niin eikös kaikkien sen kokeneitten pitäisi olla havainnut tuo?

Keveneekö televisio kun sen kuvaruudulla näkyy "lähetys" eli ohjelma, silloinhan siitä erkanee jotakin?
Onko radiosingnaalit mitattavissa puntarilla siis vaakalla, entä valo
Onko kännykkä painavmpi silloin kun sen "henki" puhuu.

kysyvieläjotain kirjoitti:

Keveneekö televisio kun sen kuvaruudulla näkyy "lähetys" eli ohjelma, silloinhan siitä erkanee jotakin?
Onko radiosingnaalit mitattavissa puntarilla siis vaakalla, entä valo
Onko kännykkä painavmpi silloin kun sen "henki" puhuu.

Lue lisää

Jos jostakin lähtee sähkömagneettista säteilyä (kuten radioaaltoja tai näkyvää valoa), siitä erkanee silloin fotoneita. Niiden kantama energia on verrannollinen säteilyn taajuuteen. Fotoneilla ei ole massaa.

Yllä olevan kirjoituksen voi kopioida koneelle esimerkiksi tietynlaisesta näkemyksestä.

Tämä näkemys suojelee tietäviä ja hengen osaajia.
- ajatus, että voi olla olemassa vain kehossa ja että kuoleman jälkeen ei ole elämää. Näin pitääkin tietämättömien ajatella, sillä silloin hengen osaajat ovat edelleenkin ylivoimaisessa asemassa. Me voimme ilmestyä kehon ulkopuolelle ja elää kuoleman jälkeen. Kun uskotaan että me katoamme emmekä kulje kehon ulkopuolella, olemme ylivoimaisia. Myös se uskomus, että voi käyttää vain yhtä fyysistä kehoa, suojelee. Se on vain kuin Hydran yhden pään poistaisi, sillä voi olla tuhansia päitä (ruumiillistumia, perättäisiä inkarnaatioita).

Tietämättömyydellä on siis positiivisia vaikutuksia. Totuuksia voi rauhassa sanoa sensuroimatta, sillä eihän niihin uskota.

monipäinenhydra kirjoitti:

Yllä olevan kirjoituksen voi kopioida koneelle esimerkiksi tietynlaisesta näkemyksestä.

Tämä näkemys suojelee tietäviä ja hengen osaajia.
- ajatus, että voi olla olemassa vain kehossa ja että kuoleman jälkeen ei ole elämää. Näin pitääkin tietämättömien ajatella, sillä silloin hengen osaajat ovat edelleenkin ylivoimaisessa asemassa. Me voimme ilmestyä kehon ulkopuolelle ja elää kuoleman jälkeen. Kun uskotaan että me katoamme emmekä kulje kehon ulkopuolella, olemme ylivoimaisia. Myös se uskomus, että voi käyttää vain yhtä fyysistä kehoa, suojelee. Se on vain kuin Hydran yhden pään poistaisi, sillä voi olla tuhansia päitä (ruumiillistumia, perättäisiä inkarnaatioita).

Tietämättömyydellä on siis positiivisia vaikutuksia. Totuuksia voi rauhassa sanoa sensuroimatta, sillä eihän niihin uskota.

Lue lisää

Valmistautumaton pelästyy, jos hän alkaa uskomaan Hengen Salaisuuksiin. Sen lisäksi valmistautumaton on kokematon. Hänen ”tieteellinen tietonsa” on vain uskoa, joka voi muuttua silmänräpäyksessä. Uskovaan ei voi luottaa, pitää olla oikeasti tietävä. Kokenut ja monessa liemessä keitetty. Tietävä ei näet muuta kantaansa pahan päivän tullen.

Huom. huumorin ja pelleilyn varjolla voi puhua totuuksia. Kokematon luulee juttuja vain pelleilyksi ja hulluudeksi. Kokeneelle hullut jutut voivat olla totta. Näin pitää ollakin. Kokemattoman ei pidä tietää liikaa, vain kokenut saa tietää.

Jehova, Samael the Fool - fool siksi että jyrisee suoraan?

Tuohon vois lisätä sen, että oman kokemuksen mukaan mulla on kolmea verhoa tai oikeammin korttia/hahmoa, joiden takana itse tietoisuutena oleilen. Mun totuus on se, että jos fyysisen hahmon poistaa, niin jäljelle jää vielä astraalihahmo ja sen takana on vielä mentaalihahmo. Mentaalihahmon takana on vielä yksi tietoinen kortti. Kaikki nää hahmot on roolihahmoja, paitsi viimeinen kortti. Fyysinen hahmo on vasta päällimmäisin kortti, joka ei kerro vielä paljon mitään.

Kuolemattomia roolihahmoja mulla on 1 kpl, se joka muistaa kaikki kokemukset pääpiirteissään. Mutta se muistajakin kausaalitasolla on rooli..

monipäinenhydra kirjoitti:

Yllä olevan kirjoituksen voi kopioida koneelle esimerkiksi tietynlaisesta näkemyksestä.

Tämä näkemys suojelee tietäviä ja hengen osaajia.
- ajatus, että voi olla olemassa vain kehossa ja että kuoleman jälkeen ei ole elämää. Näin pitääkin tietämättömien ajatella, sillä silloin hengen osaajat ovat edelleenkin ylivoimaisessa asemassa. Me voimme ilmestyä kehon ulkopuolelle ja elää kuoleman jälkeen. Kun uskotaan että me katoamme emmekä kulje kehon ulkopuolella, olemme ylivoimaisia. Myös se uskomus, että voi käyttää vain yhtä fyysistä kehoa, suojelee. Se on vain kuin Hydran yhden pään poistaisi, sillä voi olla tuhansia päitä (ruumiillistumia, perättäisiä inkarnaatioita).

Tietämättömyydellä on siis positiivisia vaikutuksia. Totuuksia voi rauhassa sanoa sensuroimatta, sillä eihän niihin uskota.

Lue lisää

Mielikuvitus on periaatteessa hieno asia, mutta ihmisellä on myös järki, joka arvioi sitä, ovatko mielikuvituksen tuotokset mahdollisia todellisuuden paikkansapitävinä kuvauksina. Vaikka järjellä onkin rankat rajoitteensa mielikuvitukseen verrattuna, niin järkikään ei ole pelkkää hyödytöntä pääntäytettä, vaan sitäkin kannattaa hyödyntää.

Toiminnallinen optimi suhteessa todellisuuteen ei siis sijaitse tuon mielikuvitus-järki -spektrin kummassakaan äärilaidassa, vaan sille on tyypillistä niiden vuorovaikutus. Tuo esittämäsi näkemys edustaa spektrin mielikuvituksenpuoleista äärilaitaa ja aiemmin esittämä näkemykseni edusti järjenpuoleista äärilaitaa. Kokeillaan siis seuraavaksi jonkinlaista näkemysten tasapainottelua, pienenä ajatteluharjoituksena.

Ensinnäkin, järki sanoo, että on itsestäänselvää, että kuoleman jälkeen ei ole elämää, koska kuolemahan nimenomaan tarkoittaa määritelmällisesti elämän loppua. Ilmeisesti tarkoitatkin siis väitteelläsi sitä, että ihminen voisi elää, vaikka hänen ruumiinsa olisi kuollut. Tuo ei kuitenkaan ole mahdollista, koska ihminen ei edes olisi ihminen ilman ruumistaan, puhumattakaan siitä, että voisi omata yksilöllisen tietoisuuden sisällön, koska ruumis tallentaa ja säilyttää ihmistä kuvaavan informaation. Ihmisellä on yksi ja vain yksi todellinen ruumis ja nuo erilaiset kuvaamasi kokemukset ovat sen toimintojen tulkintoja.

Ihminen voi kylläkin esimerkiksi kokea ilmestyvänsä kehonsa (tai ruumiinsa) ulkopuolella, jolloin ainakin ihmisestä itsestään voi tuntua varsin vakuuttavastikin siltä, että hänellä ikäänkuin olisi kaksi ruumista, mutta tuo tietenkin edellyttää sitä, että ruumis on käytettävissä. Kahta ei siis mitenkään voi olla olemassa ilman yhtä sellaista, joka on ainetta ja kykenee siis tallentamaan informaatiota. Ei ole olemassa mitään todisteita, mittauksia, kokemuksia, eikä edes tunnettuja havaintojakaan siitä, että oikeasti ruumiiton ihminen voisi ylipäätään olla olemassakaan.

Kaikki tuontyyppiset kokemuksetkin ovat sellaisten ihmisen kuvaamia, joilla ne kokiessaan ja myös kuvatessaan on ollut ruumis; siis aineellinen ruumis, koska muunlaisia ei oikeasti ole edes olemassakaan, vaan nuo muut ovat vain sen eri aspektien kuvauksia. Toisaalta nuo ja hyvin monet muunlaisetkin kokemukset ovat taatusti mahdollisia osana unennäköä ja tietysti myös osana sepitteellisiä tarinoita ja myös havaitsemamme aineellinen ruumis on tietysti ruumiin itsensä ja aivojen tuotos. Jos noilla kokemuksilla on joitakin erityisiä todentamattomia kausaalisia vaikutuksia, niin ne ovat seurausta ruumiin toiminnoista.

On toisaalta tietysti myös ristiriitaista sanoa, että: "Me voimme ... elää kuoleman jälkeen.", koska jos elää, niin silloinhan ei tietenkään edes ole kuollut. Esittämääsi väitettä ei myöskään voida todistaa mitenkään, vaikka se puettaisiinkin aiemmin kuvattuun täsmällisempään muotoon, eli se on uskomusasia ja sitä voidaan pitää sellaisena toiveajatteluna, joka mahdollistaa yliarvioidut mahdollisuudet ja siten myös rankat pettymykset.

Ihminen ei voisi käyttää yhtään ruumista, jos ihmisellä ei ylipäätään olisi ruumista. Ihminen voi kylläkin tietysti havainnoida myös muita kuin omaa ruumistaan ja hänen oma ruumiinsa voi tallentaa tuon informaation ja muodostaa sen perusteella kokemuksia, jotka simuloivat esimerkiksi sitä, miten muut toimivat ja myös sitä, että millaista olisi käyttää muita ruumiita, mitkä tiedolliset asiat voivat olla tehokkaan toiminnan kannalta erittäin hyödyllisiä.

Tuo ei siis kuitenkaan edellytä sitä, että ihmisellä olisi käytettävissään useampia ruumiita kokemuksen aikana, vaan yksi riittää, mutta se yksi onkin sitten välttämätön edellytys. Useamman ruumiin hyödyntäminen tarkoittamassasi merkityksessä edellyttäisi sitä, että ruumis voisi hajotessaan pompata toiseen ruumiiseen, mikä on tietysti täysin absurdi ajatus.

Ihminen voi tietyssä merkityksessä tosiaan kulkea ruumiinsa ulkopuolella ja esimerkiksi itsellänikin on tuollaisia kokemuksia ja monenlaisia muitakin kokemuksia, mutta tuo edellyttää sitä, että ihmisen oma todellinen ruumis on käytettävissä. Järjen näkökulmasta on täysin absurdia kuvitella, että ihmisen tietoisuuden sisältö voisi säilyttää tunnistettavissa olevan identiteettinsä ilman, että sitä vastaava informaatio ja siten aine olisi käytettävissä.

Onkin hyvin valitettavaa, että ihmiset kuvittelevat varsin yleisestikin, siis perusteettomasti ja tarpeettomasti, että olemassa olisi useampia kuin yksi substanssi; lähinnä kaiketi perinteisten uskomusjärjestelmien pintapuolisten ja karkeiden todellisuuskäsitysten vuoksi, koska tuollainen ajattelu johtaa helposti järjenvastaisiin ja sekaviin näkemyksiin. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että totuuksia voi sanoa rauhassa sensuroimatta, sillä eihän niitä yleensä uskota, paitsi tietysti ainakin ne, jotka tietävät noista asioista jo ennestäänkin suhteellisen paljon.

JumalanKumous kirjoitti:

Mielikuvitus on periaatteessa hieno asia, mutta ihmisellä on myös järki, joka arvioi sitä, ovatko mielikuvituksen tuotokset mahdollisia todellisuuden paikkansapitävinä kuvauksina. Vaikka järjellä onkin rankat rajoitteensa mielikuvitukseen verrattuna, niin järkikään ei ole pelkkää hyödytöntä pääntäytettä, vaan sitäkin kannattaa hyödyntää.

Toiminnallinen optimi suhteessa todellisuuteen ei siis sijaitse tuon mielikuvitus-järki -spektrin kummassakaan äärilaidassa, vaan sille on tyypillistä niiden vuorovaikutus. Tuo esittämäsi näkemys edustaa spektrin mielikuvituksenpuoleista äärilaitaa ja aiemmin esittämä näkemykseni edusti järjenpuoleista äärilaitaa. Kokeillaan siis seuraavaksi jonkinlaista näkemysten tasapainottelua, pienenä ajatteluharjoituksena.

Ensinnäkin, järki sanoo, että on itsestäänselvää, että kuoleman jälkeen ei ole elämää, koska kuolemahan nimenomaan tarkoittaa määritelmällisesti elämän loppua. Ilmeisesti tarkoitatkin siis väitteelläsi sitä, että ihminen voisi elää, vaikka hänen ruumiinsa olisi kuollut. Tuo ei kuitenkaan ole mahdollista, koska ihminen ei edes olisi ihminen ilman ruumistaan, puhumattakaan siitä, että voisi omata yksilöllisen tietoisuuden sisällön, koska ruumis tallentaa ja säilyttää ihmistä kuvaavan informaation. Ihmisellä on yksi ja vain yksi todellinen ruumis ja nuo erilaiset kuvaamasi kokemukset ovat sen toimintojen tulkintoja.

Ihminen voi kylläkin esimerkiksi kokea ilmestyvänsä kehonsa (tai ruumiinsa) ulkopuolella, jolloin ainakin ihmisestä itsestään voi tuntua varsin vakuuttavastikin siltä, että hänellä ikäänkuin olisi kaksi ruumista, mutta tuo tietenkin edellyttää sitä, että ruumis on käytettävissä. Kahta ei siis mitenkään voi olla olemassa ilman yhtä sellaista, joka on ainetta ja kykenee siis tallentamaan informaatiota. Ei ole olemassa mitään todisteita, mittauksia, kokemuksia, eikä edes tunnettuja havaintojakaan siitä, että oikeasti ruumiiton ihminen voisi ylipäätään olla olemassakaan.

Kaikki tuontyyppiset kokemuksetkin ovat sellaisten ihmisen kuvaamia, joilla ne kokiessaan ja myös kuvatessaan on ollut ruumis; siis aineellinen ruumis, koska muunlaisia ei oikeasti ole edes olemassakaan, vaan nuo muut ovat vain sen eri aspektien kuvauksia. Toisaalta nuo ja hyvin monet muunlaisetkin kokemukset ovat taatusti mahdollisia osana unennäköä ja tietysti myös osana sepitteellisiä tarinoita ja myös havaitsemamme aineellinen ruumis on tietysti ruumiin itsensä ja aivojen tuotos. Jos noilla kokemuksilla on joitakin erityisiä todentamattomia kausaalisia vaikutuksia, niin ne ovat seurausta ruumiin toiminnoista.

On toisaalta tietysti myös ristiriitaista sanoa, että: "Me voimme ... elää kuoleman jälkeen.", koska jos elää, niin silloinhan ei tietenkään edes ole kuollut. Esittämääsi väitettä ei myöskään voida todistaa mitenkään, vaikka se puettaisiinkin aiemmin kuvattuun täsmällisempään muotoon, eli se on uskomusasia ja sitä voidaan pitää sellaisena toiveajatteluna, joka mahdollistaa yliarvioidut mahdollisuudet ja siten myös rankat pettymykset.

Ihminen ei voisi käyttää yhtään ruumista, jos ihmisellä ei ylipäätään olisi ruumista. Ihminen voi kylläkin tietysti havainnoida myös muita kuin omaa ruumistaan ja hänen oma ruumiinsa voi tallentaa tuon informaation ja muodostaa sen perusteella kokemuksia, jotka simuloivat esimerkiksi sitä, miten muut toimivat ja myös sitä, että millaista olisi käyttää muita ruumiita, mitkä tiedolliset asiat voivat olla tehokkaan toiminnan kannalta erittäin hyödyllisiä.

Tuo ei siis kuitenkaan edellytä sitä, että ihmisellä olisi käytettävissään useampia ruumiita kokemuksen aikana, vaan yksi riittää, mutta se yksi onkin sitten välttämätön edellytys. Useamman ruumiin hyödyntäminen tarkoittamassasi merkityksessä edellyttäisi sitä, että ruumis voisi hajotessaan pompata toiseen ruumiiseen, mikä on tietysti täysin absurdi ajatus.

Ihminen voi tietyssä merkityksessä tosiaan kulkea ruumiinsa ulkopuolella ja esimerkiksi itsellänikin on tuollaisia kokemuksia ja monenlaisia muitakin kokemuksia, mutta tuo edellyttää sitä, että ihmisen oma todellinen ruumis on käytettävissä. Järjen näkökulmasta on täysin absurdia kuvitella, että ihmisen tietoisuuden sisältö voisi säilyttää tunnistettavissa olevan identiteettinsä ilman, että sitä vastaava informaatio ja siten aine olisi käytettävissä.

Onkin hyvin valitettavaa, että ihmiset kuvittelevat varsin yleisestikin, siis perusteettomasti ja tarpeettomasti, että olemassa olisi useampia kuin yksi substanssi; lähinnä kaiketi perinteisten uskomusjärjestelmien pintapuolisten ja karkeiden todellisuuskäsitysten vuoksi, koska tuollainen ajattelu johtaa helposti järjenvastaisiin ja sekaviin näkemyksiin. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että totuuksia voi sanoa rauhassa sensuroimatta, sillä eihän niitä yleensä uskota, paitsi tietysti ainakin ne, jotka tietävät noista asioista jo ennestäänkin suhteellisen paljon.

Lue lisää

”Mielikuvitus on periaatteessa hieno asia, mutta ihmisellä on myös järki, joka arvioi sitä, ovatko mielikuvituksen tuotokset mahdollisia todellisuuden paikkansapitävinä kuvauksina.”

En ole monipäinenhydra, mutta silmiini osui tuo mahdottomuuteen vetoaminen. Mikä siis on järjellisesti mahdotonta, ja miksi – eli siis minkälaisten filosofisten tai uskonnollisten premissien pohjalta?

”Vaikka järjellä onkin rankat rajoitteensa mielikuvitukseen verrattuna, niin järkikään ei ole pelkkää hyödytöntä pääntäytettä, vaan sitäkin kannattaa hyödyntää.”

Kyllä, ja järjellä voidaan ymmärtää myös, että tietynlaisten asioiden mahdottomana pitämiseen vaaditaan jotkin premissit. Mutta ovatko ne premissit todet, on kokonaan toinen juttu. Esimerkiksi materialistisen aivotietoisuusoletuksen mukaan tietoisuuden irtautuminen ruumiista on mahdotonta. Ihmisillä on kuitenkin sellaisia kokemuksia, jotka näyttäisivät käyvän materialistista oletusta vastaan, ja kysymys ei näyttäisi olevan mielikuvituksesta, koska he raportoivat asioista oikein ja tarkasti ajalta, jolloin heillä ei ole ollut normaalit aistitoiminnot mahdollistavaa aivotoimintaa.

”Ensinnäkin, järki sanoo, että on itsestäänselvää, että kuoleman jälkeen ei ole elämää, koska kuolemahan nimenomaan tarkoittaa määritelmällisesti elämän loppua.”

Kuolemanjälkeisellä elämällä tarkoitetaankin yleisesti ottaen tietoisuuden jatkumista ruumiin elämän lakkaamisen jälkeen, eikä ruumiin elämän jatkumista ruumiin elämän lakkaamisen jälkeen. Ruumiin kuolema tarkoittaa tietenkin ruumiin elämän loppua, mutta jos tietoisuus on jotakin muuta kuin ruumiillinen prosessi, ei ruumiin hajoamisen tarvitse tarkoittaa tietoisuuden olemassaolon osalta juuri mitään, korkeintaan ehkä ympäristön vaihtoa. Asioitahan voi määritellä millä tavoin tahansa, mutta määritelmien esittäminen ei sanele todellisuutta, vaan todellisuus on mitä on määritelmistä riippumatta.

”Ilmeisesti tarkoitatkin siis väitteelläsi sitä, että ihminen voisi elää, vaikka hänen ruumiinsa olisi kuollut. Tuo ei kuitenkaan ole mahdollista, koska ihminen ei edes olisi ihminen ilman ruumistaan, ”

Jos ihmisyyteen määritellään sisältyväksi ihmisruumis tässä nykyisessä konsensustodellisuudessa, niin noin tietenkin on. Mutta sellaisen määritelmän esittäminen ei tietenkään tee millään muotoa mahdottomaksi sitä, että ihmisruumiissa ollut tietoisuus säilyy yli ruumiin kuoleman.

”puhumattakaan siitä, että voisi omata yksilöllisen tietoisuuden sisällön, koska ruumis tallentaa ja säilyttää ihmistä kuvaavan informaation.”

Tuokin on vain todistamaton oletus, että informaatio ja muisti voi olla talletettuna vain ruumiiseen. Mutta todellisuus ei piittaa ihmisen tekemistä oletuksista. Tosiasiahan on, että ihmiset muistavat tarkasti asioita ajalta, jolloin heidän aivotoimintansa on ollut joko kokonaan poissa tai niin kuralla, että minkäänlaiset muistitoiminnot eivät voisi olla aivotietoisuusparadigman mukaan mahdollisia – puhumattakaan tavattoman tarkoista ja yksityiskohtaisista muistikuvista.

”tuo tietenkin edellyttää sitä, että ruumis on käytettävissä.”

Miksi? Mistä oletuksesta johdat sen edellyttävän käytettävissä olevaa ruumista? Materialistisesta oletuksestako?

”Ei ole olemassa mitään todisteita, mittauksia, kokemuksia, eikä edes tunnettuja havaintojakaan siitä, että oikeasti ruumiiton ihminen voisi ylipäätään olla olemassakaan.”

”Ruumiiton ihminen” on käsitteellisesti mahdoton, jos ihmisen käsitteeseen sisällytetään ruumis. Mutta paljon on ruumiin ulkopuolisesta näkökulmasta tehtyjä, riippumattomasti oikeaksi vahvistettuja havaintoja ajalta, jolloin aivotoimintaa ei ole ollut.

”Kaikki tuontyyppiset kokemuksetkin ovat sellaisten ihmisen kuvaamia, joilla ne kokiessaan ja myös kuvatessaan on ollut ruumis;”

Useimmat niistä ilman aivotoimintaa ja aivotoiminnan edellytyksiä.

”Toisaalta nuo ja hyvin monet muunlaisetkin kokemukset ovat taatusti mahdollisia osana unennäköä”

Aivotietoisuusparadigman mukaan unennäkö vaatii tietenkin toimivat aivot.

”ja tietysti myös osana sepitteellisiä tarinoita”

Selitys ”sepitteellisistä tarinoista” ei selitä sitä, miten heidän sepittämänsä tarinat vastaavat tarkalleen muiden ihmisten havaitsemaa todellisuutta.

”ja myös havaitsemamme aineellinen ruumis on tietysti ruumiin itsensä ja aivojen tuotos.”

Aivotietoisuusparadigman mukaan havaintojen tekeminenkin vaatii toimivat aivot. Lisäksi aivotietoisuusparadigman mukaan tarkkoihin visuaalisiin havaintoihin tarvitaan toimivan näköaivokuoren lisäksi myös auki olevat silmät, jotta informaatio voi päästä aivoihin, eikä esim. kiinniteipatut.

”Useamman ruumiin hyödyntäminen tarkoittamassasi merkityksessä edellyttäisi sitä, että ruumis voisi hajotessaan pompata toiseen ruumiiseen, mikä on tietysti täysin absurdi ajatus.”

Mikä oletus on pohjana tälle erikoiselle ruumiinhyppelyajatukselle, että tietoisuuden jatkuminen vaatisi toisiin ruumiisiin pomppivaa ruumista?

JumalanKumous kirjoitti:

Mielikuvitus on periaatteessa hieno asia, mutta ihmisellä on myös järki, joka arvioi sitä, ovatko mielikuvituksen tuotokset mahdollisia todellisuuden paikkansapitävinä kuvauksina. Vaikka järjellä onkin rankat rajoitteensa mielikuvitukseen verrattuna, niin järkikään ei ole pelkkää hyödytöntä pääntäytettä, vaan sitäkin kannattaa hyödyntää.

Toiminnallinen optimi suhteessa todellisuuteen ei siis sijaitse tuon mielikuvitus-järki -spektrin kummassakaan äärilaidassa, vaan sille on tyypillistä niiden vuorovaikutus. Tuo esittämäsi näkemys edustaa spektrin mielikuvituksenpuoleista äärilaitaa ja aiemmin esittämä näkemykseni edusti järjenpuoleista äärilaitaa. Kokeillaan siis seuraavaksi jonkinlaista näkemysten tasapainottelua, pienenä ajatteluharjoituksena.

Ensinnäkin, järki sanoo, että on itsestäänselvää, että kuoleman jälkeen ei ole elämää, koska kuolemahan nimenomaan tarkoittaa määritelmällisesti elämän loppua. Ilmeisesti tarkoitatkin siis väitteelläsi sitä, että ihminen voisi elää, vaikka hänen ruumiinsa olisi kuollut. Tuo ei kuitenkaan ole mahdollista, koska ihminen ei edes olisi ihminen ilman ruumistaan, puhumattakaan siitä, että voisi omata yksilöllisen tietoisuuden sisällön, koska ruumis tallentaa ja säilyttää ihmistä kuvaavan informaation. Ihmisellä on yksi ja vain yksi todellinen ruumis ja nuo erilaiset kuvaamasi kokemukset ovat sen toimintojen tulkintoja.

Ihminen voi kylläkin esimerkiksi kokea ilmestyvänsä kehonsa (tai ruumiinsa) ulkopuolella, jolloin ainakin ihmisestä itsestään voi tuntua varsin vakuuttavastikin siltä, että hänellä ikäänkuin olisi kaksi ruumista, mutta tuo tietenkin edellyttää sitä, että ruumis on käytettävissä. Kahta ei siis mitenkään voi olla olemassa ilman yhtä sellaista, joka on ainetta ja kykenee siis tallentamaan informaatiota. Ei ole olemassa mitään todisteita, mittauksia, kokemuksia, eikä edes tunnettuja havaintojakaan siitä, että oikeasti ruumiiton ihminen voisi ylipäätään olla olemassakaan.

Kaikki tuontyyppiset kokemuksetkin ovat sellaisten ihmisen kuvaamia, joilla ne kokiessaan ja myös kuvatessaan on ollut ruumis; siis aineellinen ruumis, koska muunlaisia ei oikeasti ole edes olemassakaan, vaan nuo muut ovat vain sen eri aspektien kuvauksia. Toisaalta nuo ja hyvin monet muunlaisetkin kokemukset ovat taatusti mahdollisia osana unennäköä ja tietysti myös osana sepitteellisiä tarinoita ja myös havaitsemamme aineellinen ruumis on tietysti ruumiin itsensä ja aivojen tuotos. Jos noilla kokemuksilla on joitakin erityisiä todentamattomia kausaalisia vaikutuksia, niin ne ovat seurausta ruumiin toiminnoista.

On toisaalta tietysti myös ristiriitaista sanoa, että: "Me voimme ... elää kuoleman jälkeen.", koska jos elää, niin silloinhan ei tietenkään edes ole kuollut. Esittämääsi väitettä ei myöskään voida todistaa mitenkään, vaikka se puettaisiinkin aiemmin kuvattuun täsmällisempään muotoon, eli se on uskomusasia ja sitä voidaan pitää sellaisena toiveajatteluna, joka mahdollistaa yliarvioidut mahdollisuudet ja siten myös rankat pettymykset.

Ihminen ei voisi käyttää yhtään ruumista, jos ihmisellä ei ylipäätään olisi ruumista. Ihminen voi kylläkin tietysti havainnoida myös muita kuin omaa ruumistaan ja hänen oma ruumiinsa voi tallentaa tuon informaation ja muodostaa sen perusteella kokemuksia, jotka simuloivat esimerkiksi sitä, miten muut toimivat ja myös sitä, että millaista olisi käyttää muita ruumiita, mitkä tiedolliset asiat voivat olla tehokkaan toiminnan kannalta erittäin hyödyllisiä.

Tuo ei siis kuitenkaan edellytä sitä, että ihmisellä olisi käytettävissään useampia ruumiita kokemuksen aikana, vaan yksi riittää, mutta se yksi onkin sitten välttämätön edellytys. Useamman ruumiin hyödyntäminen tarkoittamassasi merkityksessä edellyttäisi sitä, että ruumis voisi hajotessaan pompata toiseen ruumiiseen, mikä on tietysti täysin absurdi ajatus.

Ihminen voi tietyssä merkityksessä tosiaan kulkea ruumiinsa ulkopuolella ja esimerkiksi itsellänikin on tuollaisia kokemuksia ja monenlaisia muitakin kokemuksia, mutta tuo edellyttää sitä, että ihmisen oma todellinen ruumis on käytettävissä. Järjen näkökulmasta on täysin absurdia kuvitella, että ihmisen tietoisuuden sisältö voisi säilyttää tunnistettavissa olevan identiteettinsä ilman, että sitä vastaava informaatio ja siten aine olisi käytettävissä.

Onkin hyvin valitettavaa, että ihmiset kuvittelevat varsin yleisestikin, siis perusteettomasti ja tarpeettomasti, että olemassa olisi useampia kuin yksi substanssi; lähinnä kaiketi perinteisten uskomusjärjestelmien pintapuolisten ja karkeiden todellisuuskäsitysten vuoksi, koska tuollainen ajattelu johtaa helposti järjenvastaisiin ja sekaviin näkemyksiin. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että totuuksia voi sanoa rauhassa sensuroimatta, sillä eihän niitä yleensä uskota, paitsi tietysti ainakin ne, jotka tietävät noista asioista jo ennestäänkin suhteellisen paljon.

Lue lisää

”Ihminen voi tietyssä merkityksessä tosiaan kulkea ruumiinsa ulkopuolella ja esimerkiksi itsellänikin on tuollaisia kokemuksia ja monenlaisia muitakin kokemuksia, mutta tuo edellyttää sitä, että ihmisen oma todellinen ruumis on käytettävissä.”

Mistä oletuksesta tuon johdat?

”Järjen näkökulmasta on täysin absurdia kuvitella, että ihmisen tietoisuuden sisältö voisi säilyttää tunnistettavissa olevan identiteettinsä ilman, että sitä vastaava informaatio ja siten aine olisi käytettävissä.”

Tuossahan näytetään jopa samaistettavan ”järjen näkökulma” ja materialistinen oletus keskenään. Mutta onko järjen näkökulman samaistaminen materialistiseen oletukseen millään muotoa oikeutettu, ja siinä mielessä edes mahdollisesti järjellinen?

”Onkin hyvin valitettavaa, että ihmiset kuvittelevat varsin yleisestikin, siis perusteettomasti ja tarpeettomasti, että olemassa olisi useampia kuin yksi substanssi”

Materialismihan ei ole suinkaan ainoa yhden substanssin mahdollisuus. On mahdollista myös, että tietoisuus luo materian.

MahdotontaJoOletuksissa kirjoitti:

”Ihminen voi tietyssä merkityksessä tosiaan kulkea ruumiinsa ulkopuolella ja esimerkiksi itsellänikin on tuollaisia kokemuksia ja monenlaisia muitakin kokemuksia, mutta tuo edellyttää sitä, että ihmisen oma todellinen ruumis on käytettävissä.”

Mistä oletuksesta tuon johdat?

”Järjen näkökulmasta on täysin absurdia kuvitella, että ihmisen tietoisuuden sisältö voisi säilyttää tunnistettavissa olevan identiteettinsä ilman, että sitä vastaava informaatio ja siten aine olisi käytettävissä.”

Tuossahan näytetään jopa samaistettavan ”järjen näkökulma” ja materialistinen oletus keskenään. Mutta onko järjen näkökulman samaistaminen materialistiseen oletukseen millään muotoa oikeutettu, ja siinä mielessä edes mahdollisesti järjellinen?

”Onkin hyvin valitettavaa, että ihmiset kuvittelevat varsin yleisestikin, siis perusteettomasti ja tarpeettomasti, että olemassa olisi useampia kuin yksi substanssi”

Materialismihan ei ole suinkaan ainoa yhden substanssin mahdollisuus. On mahdollista myös, että tietoisuus luo materian.

Lue lisää

melkoisen hyviä kysymyksiä sinulla MahdotontaJoOletuksissa: Peukkuja
Vain mielikuvitus on rajana millaisen materialismin luon Jumaluudessani
Valvetilasi on unta Sri Nisargadatta Maharaj
Antaa kaiken olla niin kuin on

"Mihin tässä kaaviossa asettuu keksinnöt. Onko mahdollisesti kaikki luotettavat havainnot jo tehty, omasta puolestani edellytän itseltääni mahdollisuuden oivaltaa ennen kokematonta, ennen havaitsematonta."

Ihminen voi vastaanottaa uutta informaatiota havainnoimalla ympäristöään tai omaa rakennettaan sellaisilla tavoilla, jotka tuota informaatiota tuottavat. Keksinnöt ovat lopputuloksia vastaanotetun informaation muokkaamisesta keksintöjen mahdollistamiseksi ja voivat olla mahdollisia myös jo aiemmin vastaanotetun informaation uudelleenmuokkauksen kautta ilman lisäinformaatiota.

"Se on totta että vain se on mistä on havaintoja, joten joku on joka havaitsee."

Havaitsijahan ei määritelmällisesti ole havaitsija ennen kuin vasta sitten, kun se on ns. havainnut jotain, eli havaitsija ja havainto ovat toistensa välttämättömiä edellytyksiä. Tästä ei tosin seuraa, että havaitsemisen edellytykset edellyttäisivät havaintoa. Havaitseminen ei edellytä järjestelmän itsetietoisuutta, vaan se on informaation vastaanottamista järjestelmän ympäristöstä aistien kautta.

Jos havaitsemisen käsitteeseen kuitenkin sisällytetään myös järjestelmän suorittama itsensä tarkkailu, niin silloin on kyse siitä, että jokin järjestelmän osajärjestelmä(t) vastaanottaa informaatiota järjestelmän muista osista. Ihmisen aivojen osat ovat tuollaisia osajärjestelmiä ja ne ovat erittäin monipuolisesti kytkeytyneitä toisiinsa hermoratojen kautta, joissa informaatio välittyy.

Ihmisen aivot ovat jatkuvasti käynnissä, mutta ihminen itse tiedostaa niiden toiminnasta vain erittäin pienen osan. Tuo liittyy epäilemättä aivojen fysiologisiin rajoitteisiin. Aivojen ei ole mahdollista muodostaa kuin hyvin epätäydellinen malli omasta toiminnastaan, koska mallintamista suorittava osajärjestelmä on aina väistämättä vain kokonaisuuden osa ja mallin ylläpito siten, että se vastaisi aivojen jatkuvasti muuttuvaa tilaa edellyttäisi erittäin aktiivista informaation välitystä.

Tietoisuuden ylläpito on siis ilmeisesti toiminnallisesti vaativaa ja kuluttaa runsaasti energiaa. Mahdollisesti kyse on siitä, että aivojen eri osajärjestelmät ovat aktiivisesti yhteydessä toisiinsa samanaikaisesti, eli niiden välisissä yhteyksissä; joiden määrä vaikka onkin siis suuri, on silti aina rajallinen, välittyy tuolloin suuri määrä informaatiota, joka mahdollisesti liittyy myös siihen, että aivojen eri osien toiminta samankaltaistuu ja synkronoituu joidenkin oleellisten aspektien osalta.

Minä-tietoisuus edellyttää mallin muodostamista järjestelmän rakenteesta, tuon mallin pitkäkestoista pitämistä muistissa ja tuon mallin havainnointia ja sen vertaamista järjestelmän ja ympäristön väliseen vuorovaikutukseen. Minä-tietoisuus on siis vain järjestelmän malli, eikä vastaa kuin hyvin puutteellisesti kuvattavaa järjestelmää. Oleellisesti kyse on järjestelmän sisältämän aineen osajoukosta. Esimerkiksi ihmisen käsitys ruumiistaan on vain hyvin pinnallinen abstraktio ja ihmisen vastaanottaessa lisää signaaleja tietystä ruumiinosastaan, tuo malli voi tarkentua huomattavasti siltä osin.

JumalanKumous kirjoitti:

"Mihin tässä kaaviossa asettuu keksinnöt. Onko mahdollisesti kaikki luotettavat havainnot jo tehty, omasta puolestani edellytän itseltääni mahdollisuuden oivaltaa ennen kokematonta, ennen havaitsematonta."

Ihminen voi vastaanottaa uutta informaatiota havainnoimalla ympäristöään tai omaa rakennettaan sellaisilla tavoilla, jotka tuota informaatiota tuottavat. Keksinnöt ovat lopputuloksia vastaanotetun informaation muokkaamisesta keksintöjen mahdollistamiseksi ja voivat olla mahdollisia myös jo aiemmin vastaanotetun informaation uudelleenmuokkauksen kautta ilman lisäinformaatiota.

"Se on totta että vain se on mistä on havaintoja, joten joku on joka havaitsee."

Havaitsijahan ei määritelmällisesti ole havaitsija ennen kuin vasta sitten, kun se on ns. havainnut jotain, eli havaitsija ja havainto ovat toistensa välttämättömiä edellytyksiä. Tästä ei tosin seuraa, että havaitsemisen edellytykset edellyttäisivät havaintoa. Havaitseminen ei edellytä järjestelmän itsetietoisuutta, vaan se on informaation vastaanottamista järjestelmän ympäristöstä aistien kautta.

Jos havaitsemisen käsitteeseen kuitenkin sisällytetään myös järjestelmän suorittama itsensä tarkkailu, niin silloin on kyse siitä, että jokin järjestelmän osajärjestelmä(t) vastaanottaa informaatiota järjestelmän muista osista. Ihmisen aivojen osat ovat tuollaisia osajärjestelmiä ja ne ovat erittäin monipuolisesti kytkeytyneitä toisiinsa hermoratojen kautta, joissa informaatio välittyy.

Ihmisen aivot ovat jatkuvasti käynnissä, mutta ihminen itse tiedostaa niiden toiminnasta vain erittäin pienen osan. Tuo liittyy epäilemättä aivojen fysiologisiin rajoitteisiin. Aivojen ei ole mahdollista muodostaa kuin hyvin epätäydellinen malli omasta toiminnastaan, koska mallintamista suorittava osajärjestelmä on aina väistämättä vain kokonaisuuden osa ja mallin ylläpito siten, että se vastaisi aivojen jatkuvasti muuttuvaa tilaa edellyttäisi erittäin aktiivista informaation välitystä.

Tietoisuuden ylläpito on siis ilmeisesti toiminnallisesti vaativaa ja kuluttaa runsaasti energiaa. Mahdollisesti kyse on siitä, että aivojen eri osajärjestelmät ovat aktiivisesti yhteydessä toisiinsa samanaikaisesti, eli niiden välisissä yhteyksissä; joiden määrä vaikka onkin siis suuri, on silti aina rajallinen, välittyy tuolloin suuri määrä informaatiota, joka mahdollisesti liittyy myös siihen, että aivojen eri osien toiminta samankaltaistuu ja synkronoituu joidenkin oleellisten aspektien osalta.

Minä-tietoisuus edellyttää mallin muodostamista järjestelmän rakenteesta, tuon mallin pitkäkestoista pitämistä muistissa ja tuon mallin havainnointia ja sen vertaamista järjestelmän ja ympäristön väliseen vuorovaikutukseen. Minä-tietoisuus on siis vain järjestelmän malli, eikä vastaa kuin hyvin puutteellisesti kuvattavaa järjestelmää. Oleellisesti kyse on järjestelmän sisältämän aineen osajoukosta. Esimerkiksi ihmisen käsitys ruumiistaan on vain hyvin pinnallinen abstraktio ja ihmisen vastaanottaessa lisää signaaleja tietystä ruumiinosastaan, tuo malli voi tarkentua huomattavasti siltä osin.

Lue lisää

On totta, että kognitiivisissa prosesseissa on monia hierarkisia kerroksia, ja että suurin osa niistä tapahtuu "pinnan alla" eli tietoisuutemme ulkopuolella. Nämä prosessit saattavat siitä huolimatta käsitellä hyvinkin korkealla abstraktiotasolla olevaa informaatiota.

Yksi hyvä esimerkki tästä on tuttujen kasvojen tunnistaminen, jonka aivot hoitavat, kyllä vain, tiedostamattamme. Tämä onnistuttiin saamaan hiljattain selville mittaamalla yksittäisten neuronien aktiivisuutta, samalla kun tutkittiin epilepsiapotilaita.

Hierarkisuuden takia on tapana puhua kognitiosta ja metakognitiosta - tai tietoisuudesta ja metatietoisuudesta. Arkikielessä tietoisuudella tarkoitetaan tavallisesti jälkimmäistä.

"koska mallintamista suorittava osajärjestelmä on aina väistämättä vain kokonaisuuden osa"
Eli on olemassa kokonaisuus, puuttuuko vain kokemus "keksintö" siitä

"Havaitsijahan ei määritelmällisesti ole havaitsija kunes se on havainnut jotain, eli havaitsija ja havainto ovat toistensa välttämättömiä edellytyksiä."
Eli on oltava kana koska on muna tai toisinpäin, tai koska (x) on niin on oltava (x)
Pääsin alkuun koska on sielu niin on oltava sielu, sen laatu taas riippuu millä mitataan- tutkitaan jopa niin että mihin tutkija uskoo, sen hän löytää ainakin lopulta
Lähin esimerkki - valo on aaltoja jos mitataan aaltoja valo on hiukanen kun mittarit viritetään tunistamaan hiukkasia.