Taas yksi vahva vahvistus ja selvä syy miksi naimisiin ei kannata mennä, itse en ainakaan sitä virhettä tee ja pilaa elämääni. Yksi paikallislehti uutisoi, kyseisessä kaupugissa 100-150 avioeroa vuosittain, ja jotkut ex parit käräjöivät ja taistelevat oikeudessa jopa vuosia ja suurimmat riidat aiheuttaa lapsen huotajuus ja raha. Kukapa ei rahaa haluaisi varsinkin jos erotessa on mahdollisuus hyötyä ex kumppanista ja toisen omaisuudesta, tehty jopa rikos ilmoituksia toisesta, kyllä on viha ex puolisoa kohtaan syvä ja katkeruus vaan lisääntyy ja vielä lapsetkin kärsii. Sitten vielä eron jälkeen levitellään juoruja ja valheita perään. Itse olen päättänyt pysyä avosuhteessa niin kauan kuin henki pihisee onpa ainakin tuleva perintö ja oma omaisuus taattu eikä tarvitse mahd, teiden eroamisesta huolta kantaa. Jos toinen lähtee nostelemaan niin lähtee omien tavaroidensa kanssa kuten kuuluu. Yksi tuttu mies on eronnut ja sanoi että ex vaimo yritti vielä osansa saada miehen autostakin ja puhelin osakkeesta mutta mies oli sanonut että on hankkinut ne jo ennen avioita eikä tule niistä luopumaan no vaimo tietenkin kiukutteli mutta turhaan.
Kiinnitti huomion
hienoaelämää
1184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pahus oli auton ja puhelinosakkeen hankkinut ennen aviota ja vaimo vielä kiukutteli. Olipa isoista asioista kyse. Ni ei tainnut olla tuo liitto kovinkaan kauaa kestänyt kun auto vielä sama erotessakin. Auton arvo kun romahtaa. Ja se puhelinosakkeen arvo aika mitätön. Eiköhän tuo vaimo pärjää ja kaverisi voi hyvällä syyllä kylillä kehua kuinka kiukuttelija oli vaatimassa niitä eikä saanut. Joopa joo kuka tuollaiseen uskoo. Ei kukaan. Toki katkeria eroja löytyy. Se miten omaisuus jaetaan on noiden kahden asia. Mitä helvettiä se sulle kehui asiasta. Niin no pitäähän sitä kertoa syitä ja seurauksia erosta jne. Eikö juuri tuon eron jälkeen pitäisi osata pitää suunsa kiinni? Mutta voidaan hankkia sitä nyt vaikka sanoa että vaimo vei tuhkatkin pesästä uskoisitko senkin? Älä ihmeessä avioon mene jos pelkäät rahojesi puolesta. Vai vielä yksi syy ettet avioon astu. Kuvittelitko avoliitossa lähteä noin vain? Ehei sekään onnistu nykypäivänä. Tulet sen joko näkemään tai kokemaan. Mutta hyvä mies pidä turpaan kiinni erostasi. Sillä siitä pääsee.
Lueskellessani näistä rettelöistä ihmettelen väistämättä, että millä perusteilla on parisuhteeseen menty?
Onko eroissa muitakin syitä kuin omien vanhempien ainutlaatuiseksi, mukavuudenrakkaaksi ja itsekkääksi kasvatettu kultamuna?
Se tulee mieleen, kun itse on pitkässä suhteessa ja niin on seuraava sukupolvikin.
Jos avioehtoon ei suostuta, se kertoo, ettei yhteiselle elämälle ole kunnon pohjaa vaan maallista mammonaa toinen jahtaa.
Mutta sitten; mukaansa ei mitään saa; haluatko jäämistösi sukulaisille vai avokumppanille?
Henkilö, joka kai avaa uuden ketjun samasta aiheesta joka viikko, voisi vaihteeksi keskustella niissä entisissä ketjuissa!
Aloittajalle tiedoksi että tekemällä avioehdon, varmistat että omaisuudesta ei tarvitse tapella erossa. Lapsista ja elatusmaksuista sitten taas voi tulla kiistaa ihan riippumatta siitä onko ne tehty avoliitossa vai avioliitossa.
Kaikki eivät suostu avioehtoon, on koettu henk. kohtaisesti joten suhde jäi.
No sitten ei kannata mennä naimisiin. Mutta se on silti keino jolla omaisuuden voi suojata.
Juu ja kun eroaa avoliitosta niin sehän tapahtuu aina ilman selkkauksia tai ristiriitoja. Sopuisasti omaisuus jaetaan jne. Salli mun nauraa !!!
Kun avolittoni päätyi eroon ei ollut mitään ongelmaa, molemmat keräsi romppeensa ja elämä jatkui, ei riitaa rahasta eikä mistään muustakaan, muutama yhteinen asia mistä sovittiin, toinen pitää tai maksaa hiukan siinä se.
Hienoaelämää, susta ei vieläkään ole miestä kosimaan !
Avioituminen muutti elämäni suunnan.
Elin näköalatonta, levotonta poikamiehen elämää muutama vuosi Ruotsissa piipahtaen pikaisesti myös Oslossa postikuskina.
Omaisuus mahtui alkuun jenkkikassiin eikä tullut edes täyteen. Myöhemmin oli sentään jotain kuplan takapenkillekin heitettävää.
1964 jouluaattona törttöilin pahemman kerran umpikännissä, illalla Södertäljen pääkadulla, laina-autolla.
Muutakin hauskaa sattui mutta vältyin viranomaisyhteyksiltä paitsi yhdessä pahoinpitelyjutussa ja yhdessä salakuljetuksessa.
Aloin jotenkin kaipaamaan elämääni jotain järjestystä.
Se järjestys tuli vakioseurustelun ja opiskelun myötä. Seurustelu johti avioitumiseen jonka koin epämiellyttävänä vastuun ottamisena.
En tiedä miten olisi elämäni muotoutunut ilman tuota 48 vuotta sitten tehtyä sitoutumista.
Tuskin olisin hengissä.
En koskaan osannut kuvitella elämäni muodostuvan näin hyväksi kuin on tapahtunut.
Avaintekijänä on ollut avioituminen ilman mitään sivuehtoja.
Minäkin olin iloinen siitä, että tyttöystävä löytyi joka pojalle. Sanoin, ett poikaporukan kanssa menee helposti kaljoitteluksi. Siihen joku, ett juo ne nykytytötkin kaljaa (ja muutakin).
Eli se on hyvä, kun elämäntapa on samansuuntainen, yhtä kiltti ja yhteisistä tavoitteista (esim lapsi vai ei, oma asunto vai vuokraluukku) on samansuuntaisia ajatuksia ja vastuuntuntoa löytyy.
Minäkään en tiedä missä olisin ilman miestäni, tuskin tässä missä nyt.