Olen huinannut että avomieheni on selvästikin itsekäs. Mielestäni parisuhteessa ja elämässä on niitä aurinkoisia ilonhetkiä kuin elämänkoitoksia esim. irtisanominen, sairaus, läheisen kuolema, burnout. Vaikuttaa että mieheni suuttuu kun avaudun joistain tälläisista asioista. Se ottaa pulttia ja haukkuu että kun sanoit niin ja niin ja oot negatiivinen. Onko väärin sitten avautua kumppanille?
Emme ole myöskään vieläkään päättäneet mitä teemme jouluna. En jotenkin jaksaisi mennä tuon ilkeän miehen kanssa hänen perheen luo joulua viettämään..
Emme ole myöskään vieläkään päättäneet mitä teemme jouluna. En jotenkin jaksaisi mennä tuon ilkeän miehen kanssa hänen perheen luo joulua viettämään..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vietä joulu yksin. Parempi mieli sinulla kun olet jouluna yksin. Miehen pitää tukea tyttöystäväänsä eikä miehes selvästi ymmärrä mitä parisuhde tarkoittaa. Ehkä sun pitä selittää sille selvä asia miten suhteessa tuetaan toista, kuunnellaan ja annetaan neuvoja. Huutaminen ja hukkuminen on tuhon tie suhteelle. Ehkä miehesi on väärä mies sinulle ja sinulle kyllä löytyy parempikin mies jolla on rauhallinen luonne ja mieli joka kuuntelee sinua.
Sinkkuna on kivampaa;) En jaksaisi ketää valittamassa tai höpöttämässä. Kyllä oma rauha vaan on parasta.
Tällaisesta avauksesta on täysin mahdoton tehdä mitään johtopäätöksiä, onko mies oikeasti itsekäs vai ei.
Ainoa neuvo on, että jos oikeasti pidät miestäsi ilkeänä, niin eroa heti.
Exäni oli samanlainen. Hänen kanssaan oli hyvä elää aikoina, kun kaikki oli helppoa ja "aurinkoista", mutta kun tuli vastoinkäymisiä, olin totaalisen yksin. Toki silloin, kun vastoinkäymiset osuivat hänen kohdalleen, häntä piti paapoa ja paijata. Mutta totta tosiaan, kun äitini vakavan sairauden ja sittemmin kuoleman aikaan olisin kaivannut "olkapäätä", johon tukeutua, mies totesi, että sellaisen odottaminen on heikon ihmisen merkki, yritä nyt pärjätä, aikuinen ihminen! Se sai minut tekemään omat johtopäätökseni ja "nostin kytkintä". Vaikka olenkin yksin ja omillani, en ole yksinäinen, toisin kuin parisuhteessa ollessa olin. Enää ei tarvitse kokea mielipahaa eikä pettymystä toisen tunnekylmyyteen.
Toisenlaisiakin miehiä/ihmisiä on ; ilokseni olen löytänyt yhteisen sävelen työkaverini kanssa ja on ollut ihana huomata, että toinen on aidosti kiinnostunut siitä, miten minulla menee - myös silloin, kun ei mene niin kovin "rapeasti".