En ole varma saisiko tällä palstalla aikaan älyllistä keskustelua momiavioisuudesta, mutta yritän kuitenkin aloittaa. Pelkästään tämän palstan perusteella nähdään moninaiset ongelmat, jotka seuraavat kahden ihmisen tiivistä suhteesta. Enimmäkseen se näyttääkin olevat sarja ongelmia, jotka johtavat eroon ainakin puolessa tapauksista, ellei kuolema ehdi sitä ennen.
Jos asian biologista taustaa pohditaan, todetaan ensinnäkin, että lähimmät sukulaiset, ihmisapinat ovat moniavioisia - on johtava uros, jolla on useita naaraita. Sama käytäntö on monissa ihmisten kulttuureissa. Muslimit ovat tosin rajoittaneet vaimojen määrän neljään. Kristityt kerrallaan yhteen. Peräkkäisiä suhteita sen sijaan voi, ainakin nykyään, olla rajattomasti. En ole vakuuttunut peräkkästen suhteitten ja erojen paremmuudesta pysyviin suhteisiin verrattuna.
Kun Afrikassa pakana kääntyy kristityksi, häntä vaaditaan hylkäämään muut vaimonsa ja jättämään heidät heitteille. Vaimot ovat siihen asti olleet yhdessä kaikessa sovussa, vahtien tostensa lapsia yhden ollessa sairaana ja auttaen toista aina tarvittaessa, kuten sisaret ikään, kulttuurin antaman ymmärryksen perusteella ja käytännön tarpeen auttamana. Vieras kulttuuri vain tarjoaa omaa malliaan, joka ei ole sen parempi, avioeroineen kaikkineen. Moniavoisessa kulttuurissa vaimoa ei tarvitse hylätä, kuten yksiavioisessa.- Onko hylkääminen jotenkin parempi tilanteessa, jossa nainen on vaihdevuosiensa takia uudessa tilanteessa, ja sukupuolisesti haluton, mutta mies ei? Kaikkialla muualla tilanne on ratkaistu eroamatta. Järjellä. Jos asiaa ajatellaan edelleen biologisen tarkoituksenmukaisuden kannalta, miksi naisen kannattaisi tyytyä, niihin "rupuleihin", joita moittii, kun kunnollisia miehiä on vain rajallisesti. Valitsevathan kaikki muutkin nisäkkäät vain parhaat jatkamaan sukua.
Jos asian biologista taustaa pohditaan, todetaan ensinnäkin, että lähimmät sukulaiset, ihmisapinat ovat moniavioisia - on johtava uros, jolla on useita naaraita. Sama käytäntö on monissa ihmisten kulttuureissa. Muslimit ovat tosin rajoittaneet vaimojen määrän neljään. Kristityt kerrallaan yhteen. Peräkkäisiä suhteita sen sijaan voi, ainakin nykyään, olla rajattomasti. En ole vakuuttunut peräkkästen suhteitten ja erojen paremmuudesta pysyviin suhteisiin verrattuna.
Kun Afrikassa pakana kääntyy kristityksi, häntä vaaditaan hylkäämään muut vaimonsa ja jättämään heidät heitteille. Vaimot ovat siihen asti olleet yhdessä kaikessa sovussa, vahtien tostensa lapsia yhden ollessa sairaana ja auttaen toista aina tarvittaessa, kuten sisaret ikään, kulttuurin antaman ymmärryksen perusteella ja käytännön tarpeen auttamana. Vieras kulttuuri vain tarjoaa omaa malliaan, joka ei ole sen parempi, avioeroineen kaikkineen. Moniavoisessa kulttuurissa vaimoa ei tarvitse hylätä, kuten yksiavioisessa.- Onko hylkääminen jotenkin parempi tilanteessa, jossa nainen on vaihdevuosiensa takia uudessa tilanteessa, ja sukupuolisesti haluton, mutta mies ei? Kaikkialla muualla tilanne on ratkaistu eroamatta. Järjellä. Jos asiaa ajatellaan edelleen biologisen tarkoituksenmukaisuden kannalta, miksi naisen kannattaisi tyytyä, niihin "rupuleihin", joita moittii, kun kunnollisia miehiä on vain rajallisesti. Valitsevathan kaikki muutkin nisäkkäät vain parhaat jatkamaan sukua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
muslimit ovat apinoita
niin on miehiä joilla vois olla useampi vaimo,ehkä suurin osa miehistä ei tarviis yhtäkään kun eivät osaa hoitaa eikä käsitellä
Onko tosiaan niin, että teksteihin on aivan mahdotonta saada KAPPALEJAKOA aikaiseksi???
Kuka jaksaa lukea/kirjoittaa tuollaista puuroa?!?!
koskaan tieteellistä tekstiä tai muuta pitkäjännitteisyyttä vaativaa, jos näin lyhyt tuottaa vaikeuksia.
Edelliset vastaukset eivät kertoneet minkäänlaisista älyllisistä ponnisteluista. Yritän silti pistää oman lusikkani tähän soppaan.
Olen pohtinut samaa asiaa useinkin. Muistan lukeneeni miten esim. Kiinassa vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa oli aivan tavallista, että miehillä oli useita vaimoja. Ensimmäinen aina oli se laillinen vaimo ja loput jalkavaimoja. Laillisen vaimon vanhin poika oli myös omaisuuden laillinen perijä. Vaimoja (ja heidän myötään lapsia) oli useitakin, miehen varallisuuden mukaan ja miksei mittanakin. Laillisella vaimolla oli yleensä suurin valta talon asioissa. Nuorimmalla vaimolla, lapsineenkin, oli (usein) vähiten sanomista missään asioissa kauneudestaan huolimatta. Kullakin vaimolla piti olla oma yksityinen asuntonsa.
Samaan tapaan muslimien maailmassa vaimojen lukumäärä riippuu miehen kyvystä elättää vaimonsa ja jälkeläisensä.
Olen muistavinani, että tunnetaan myös sellaisia yhteisöjä, joissa yhdellä naisella voi olla useampia miehiä.
Kyse ei siis ollut ainoastaan seksistä, vaan järjestelmä toimi tarkoituksenmukaisuuden periaatteella. Kaikilla oli/on tehtävänsä, eivätkä ne loppuneet vuosien kuluessa, mutta muuttuivat kylläkin.
Jos taloudellinenkin tuki ja huolenpito on periaatteessa toiminut kaikkien parhaaksi, voisi olettaa systeemin olleen (ja olevan) niissä olosuhteissa varsin käyttökelpoinen. Rakkaudesta ei liene tavallisesti ollut kysymys.
Olihan muuten Suomessakin ennen esim. nuoren kappalaisen naitava edesmenneen papin leski ja otettava jälkikasvukin hoteisiinsa viran saadakseen. Variantteja siis riittää.
Vaan onko rakkaudesta kysymys nykysuhteissakaan? Suhteiden alussa ehkä, mutta usein hetken päästä esim. vallankäytöltä, hyväksikäytöltä, kaveruudelta ja seksiltä se enemmän vaikuttaa. Palikat taitavat olla tässäkin yhden puolison systeemissä sikin sokin.
Pohdiskelija, oletko Mies vai Nainen?
kirjoitukseen vaatii vastauksen. Olen mies. Mielenkiintoni kysymykseen ei kuitenkaan ole henkilökohtaista vaan yleistä laatua. Minusta nimittäin tuntuu, että monien muiden tekijöiden lisäksi nimenomaan läntisessä kultturissa hallitseva ehdoton monogaamisuus on epäbiologinen ja ihmislajin kehitystä estävä, jopa taannuttava tekijä.
Sen sijaan, että kuten aikaisemmin yleisesti tapahtui, eli että parhaiten elämässä selviävät, älykkämmät yksilöt saivat eniten jälkeläisiä. Nykyään tuntuu vähän siltä, että kaikkialla lännessä eniten lapsia saavat kaikkein heikoimmin eväin varustetut. - Ehkä poislukien uskonnollisten periaatteitten takia toisin toimivat.
Aivan, mutta yhtä hyvin naisella voisi olla monta miestä. Seksuaalisesti viriilin naisen tyydyttäminen päivittäin voi olla kova pala jollekin, joten monen miehen kanssa ei olisi tätä stressiä.
Bi-seksuaalina mielestäni paras vaihtoehto voisi kuitenkin olla 4-6 henkilön sekaryhmäavioliitto. Tämä vaatisi tietysti suurta kiintymystä ja luottamusta ko. henkilöitten välillä. Luulen, että tällainen moniavioisuus voisi olla yksiavioisuutta parempi vaihtoehto.
ajattelemisen arvoinen ajatus,että viiriilit ihmiset olis yksissä
Mielestäni polygamia on varteenotettava vaihtoehto ainakin yli nelikymppisille ihmisille. Kun lapset ovat jo isoja, ja kaveripiiristä alkaa yli puolet olla eronneita, niin eroamiselle voi harkita vaihtoehdoksi vapaata suhdetta.
Kaikilla se ei tietenkään onnistu, mutta pieni osa ihmisistä omistaa tarpeeksi laajan sydämen.
Se paras mies ei aina ole fyysisesti raamikkain lihaskimppu ja (omasta mielestään) panomies. Kyllä nyky yhteiskunnassa mies ja yleensäkin puoliso valitaan usein luonteenpiirteiden ja -ominaisuuksien perusteella, miellyttävä ulkonäkö on toki plussaa, mutta kauneus on aina katsojan silmissä. Moniavioisuus on eläimillä hyvin tyypillistä ja joissakin (alku)uskonnoissa. Empä lähtisi kehityksessä taaksepäin ja siirtyisi tuohon alkukantaisuuteen, jossa on eletty enemmän fyysisten arvojen kuin henkisten arvojen ja hyvinvoinnin perusteella. Toisaalta henkiinjääminen ja suvunjatkaminenkin on elämillä ja satoja vuosia sitten ollut toista luokkaa kuin nykypäivänä. Toki moniavioisuus on helppo ja mukava tapa aikuisille toteuttaa itseään = ). Perhe-elämään, sisvityneeseen yhteiskuntaan ja aikuismaiseen vastuulliseen parisuhteeseen se ei mielestäni kuulu.