Kylmä totuus kohdallani 168/114,8
En jaksa enää, en edes ajatella kuinka kamalan näköinen olenkaan.
Masentaa, mutta en vain saa itseäni niskasta kiinni...hirvittävän epätoivoinen olotila.
Tämä on sairautta, mutta voisinko silti aloittaa jostakin?
En jaksa enää, en edes ajatella kuinka kamalan näköinen olenkaan.
Masentaa, mutta en vain saa itseäni niskasta kiinni...hirvittävän epätoivoinen olotila.
Tämä on sairautta, mutta voisinko silti aloittaa jostakin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
oletko ajatellut mistä johtuu, että ylensyöt? Onko sinulla jotain traumoja? Syötkö masennukseen?
Jos kyse on psyykkisestä oireilusta, neuvoisin sinua kääntymään psykologin puoleen.
että kun en ahmi, en ylensyö...mitä joskus normaalisti; eli kerran kuukaudessa!Ja voin sanoa tuon ihan käsi sydämellä, en yritä huijata itseäni! Liikunnan määrässä olisi varmasti parantamisen varaa, tunnin sauvakävely/pvä ei ehkä riitä? Ja siihen muu hyötyliikunta.
Painonvartioissa olen ollut, kilot ei tipu, ohjaajat ihmeissään, kuten minäkin. Ja niin kyllästynyt siihen, että paino on ja pysyy siinä ja samassa, parilla eka viikolla tippuu sen 3-5 kg ja siihen se jää. olen kokenut tuonkin jo 3-4 kertaa.
Siksi olen ajatellutkin, että tämä on fyysistä, eli jokin "sairaus" tai "häiriö".
Mutta en tahdo mennä lääkäriin, olen niin väsynyt kaikenlaisiin tutkimuksiin...hullua mutta totta.
Kenelläkään ollut vastaavaa?
Täällä vähän samanlaista kiikunkaakunjuttua. Autetaanko toinen toistamme?
Kylläpäs kuulostaa tutulta. Pituutta 167, painoa liki 120 kg, ja kaikki mahdolliset konstit kokeiltu. Liikun kohtalaisesti, syön kohtuudella (pieniä harha-askeleita lukuunottamatta). Ahmimiskausia ja salaa syömistä ilmenee aina silloin tällöin, näinä kausina tulee syötyä jääkaapista valokin. Painonvartijoissa olen ollut ja kiloja putosi n. 10, mutta jumittui siihen kuin seinään. Kaikki muutkin mahdolliset ja mahdottomat dieetit on kokeiltu ja voisi melkein sanoa että tiedän oikeista elämäntavoista ja laihduttamisesta kaiken mitä siitä on tiedettävissä. Koko ikä kun on kiloja vastaan tuloksetta taisteltu.
Nyt sitten tilasin ajan lekurille ja psykologille. Haluan tulla tutkituksi. Ikää kun on vasta 34 vuotta ja jo nyt alkavat polvet sanoa työsopimusta irti. Ei hyvä ei. Lekuri tutkikoon fyysisen puolen ja mahdolliset aineenvaihdunta- yms. häiriöt ja psykologi saa luvan pureutua pääkoppani sisältöön: miksi minulla on sairaalloinen suhtautuminen ruokaan. Mutta en tietenkään jätä asiaa ulkopuolisten "tuomittavaksi" vaan yritän tehdä itsekin asialle jotain. Olisi vaan kiva saada henkistä tukea saman kohtalon omaavalta ihmiseltä... Aviomieheni kun ei hoikkana ihmisenä aina oikein osaa ymmärtää vaikka fiksu kapistus mieheksi onkin.
Alettaisko jakamaan kokemuksia?
Olisipa kiva vaihtaa ajatuksia kanssanne!
Minun s-postini on [email protected]
joten eikun maileja vaihtamaan! Kun olette kirjoittaneet, saan osoitteenne sitä kautta sitten.
Kirjoitelkaapa kaikki joilla on samankaltaisia kokemuksia/ajatuksia...
=)
Kuulostaa siltä että sinulle voisi olla jotain ihan fyysisisä ongelmia, jos kaikki mitä sanot on totta ruokavaliostasi ja liikunnasta.
Voi olla että sinulla on ongelmia esim kilpirauhasen kanssa joka voi johtaa painonnousuun.
Joten mene nyt ihmeessä lääkäriin!!!
kai se olisi tehtävä, kun ajattelee ihan maalaisjärjellä, ja kaikki mitä kerroin on totta.
Kiitos tsemppauksestasi:)
Moro!
Voi kuulostaa kornilta ja kuluneelta...Kävele ja
pikkaisen katsot miten syöt. Pari vuotta sitten
olin 102kg. Sain nipattua about kympin veke kun
katsoin syömisen perään... Tän vuoden alusta iski
kipinä! Kävelyä, reipasta sellaista ja pikkaisen
skarppausta pöperön suhteen. Nyt 80kg. Se kyllä
onnistuu, älä tee sitä pakolla vaan sitten kun
saat siihen sen "kipinän".Sen kun olet saanut
niin olet jo lähes varma voittaja! Nyt köpettely
on mulle lähes kuin huumetta, ei osaa olla ilman.
Ei muuta kuin stemppiä!
Laita minulle sähköpostiosoitteesi os:[email protected] , niin kerron sinulle, miten voit laihtua terveellisesti.