On tämäkin joulu

Hyvää joulua kuitenkin, sytytä kynttilöitä, lämmitä glögiä, syö pipareita ja lue kirjaa.

Ap kysy vaimoltasi voisitko jotenkin häntä auttaa, mistä hän tulisi onnelliseksi ja miten voisit tehdä hänet iloiseksi. Kerro että rakastat häntä, käy hänelle ostamassa kukkia ja hiero hartioita. <3

Naiset niin kovasti haluaa naimisiin, minä en antanut periksi mutta tuossahan tuo minua on katsellut.

Valittamalla tilanne ei helpotu , mieti joitain myönteisiä aiheita tämän kiusaamasi vaimon työkuntoon saamiseen . Pitäähän jonkun kyetä duuniin kun arki palauttaa vilun ja nälän .

Sinun on pakotettava vaimosi kävelylenkille. Vain istuta hänet tuoliin, laita kengät jalkaan ja menette ulos.
Sinun on pakotettava vaimosi ottamaan kalaöljyä 1rkl joka päivä. ( tuota käytetään masennuksen lievittajänä lääkkeiden sijasta. Tehoaa useimmiten paremmin ja ilman sivuvaikutuksia!)
Sinun on pakotettava vaimosi istumaan viereesi ja kuuntelemaan kun luet vaikka “Mielensä pahoittaja” - kirjoja. Ne ovat niin poskettoman hauskoja ja arkipäiväiväisen syvällisiä.
Sinun on pakostakin halattava vaimoasi tullen mennen ja sanottava jotain rohkaisevaa. Ei mitään pitkiä puheita, vain että miten hyvä kun ei tarvitse nähdä vilua, ei nälkää. Keksi itse parin sanan positiivisia lauseita.
Vaimosi on kykenemätön ehkä reagoimaan heti, mutta tietoisuus että ainakin toinen näkee tosiasioissa valoisat puolet, on jo omiaan nostamaan hänet kaamoksesta.
Unohda puheet, vain ole vierellä ja pienin elein näytä että olet tukena..

Hei ffgggg


Masennus, kuten muutkin sairaudet ovat tavallaan aina myös koko perheen sairauksia. Masennus vaikuttaa vuorovaikutuskykyihin ja ilmapiiriin. Olisi tärkeää, että vaimo saisi riittävää tukea? Koska hänen tilaansa on viimeksi tutkittu lääkärissä? Joskus menee kauankin, että sopiva lääkitys tai muu tukimuoto löytyy. Mikäli vointi on huonontunut viime aikoina, suosittelen varaamaan pikaiseesti lääkärin.
Sinun itsesi olisi hyvä myös keskustella ilmeisen turhautuneista tunteistasi ulkopuolisen kanssa. Masentuneen omaisetkin tarvitsevat usein tukea, etteivät paina omilla tunteillaan masentunutta yhä alemmas, eivätkä sairastu itsekin. Toivottavasti perheellenne löytyy hyvä tasapaino. Pakottamisella masennusta ei saada kaikkoamaan, vaan oikealla tavalla suunnatulla tuella, tarvittaessa, jos masennus estää toimintakyvyn, sairaalahoidollakin, mutta sen tarpeen arvioi lääkäri, ei palstalaiset.


Merja, diakoni

Murheita on meilläkin.

Hopeahapsiklubien aktiviteettien puute vuoden vaihteen loman johdosta ilmenee vaimoni lievänä turhautumisena.
Vesijuoksu, mammajumppa, kutomiskerho ja viikkokokoukset ovat lomalla 14.12. > 15.01.

Minun harrastustani eivät pyhät häiritse. Olen yrittänyt houkutella vaimoani mukaan mutta turhaan. Normaaliaikana hän ei ehtisikään ja kuukauden vuoksi ei halua.

Sama ongelma minulla vaimon masennuksesta johtuen. Selvisi masennuksensa minulle vasta kun ratsasin lääkepurkin piilosta. Ei ole suostunut puhumaan minulle mitään. Selitti vain epämääräistä ja sanoi sitten käyvänsä keskusteluja psykiatrilla vanhoista jutuista jotka työpaikalla sattunut rikos laukaisi. Ei kuulemma saa kertoa asiasta, ei sitä mikään estä todellisuudessa. Rikollinen sattui tulemaan rakennukseen siis työpaikalle, ei siellä työasioista silloin ole kyse kun tehdään väkivaltaa työtoverille mielipuolen toimesta. Eikä työ ole turva-alaa tai hoitolaitos. Ihan varmasti saa puhua traumoita ja väkivällan tai uhan kokemisesta. Ei siinä paljasteta henkilötietoja tai liikesalaisuuksia.

Eniten harmittaa minun syyllistämiseni. Minä olen hylännyt hänet??? Itse on eristäytynyt ja puhumaton. Ihan väsynyt, muttei ota apua vastaan. Kaikki neuvot ja faktat on yhtä tyhjän kanssa. Mikään ei toimi ei edes kädestä pitäminen. Kaksi vuotta olen halannut ja hoitanut kotia ja huolehtinut. Laittanut lapset nukkumaan ja sammutellut valot. Venynyt ja venynyt.

Väsyin minäkin ja aloin odottamaan kontaktia; meni kaksi viikkoa ja vihdoin alettiin haukkua kun en ole huoltanut hänen autoaan. Öljyvalo oli syttynyt, (vika poistuu öljyä lisäämällä! tiesi kyllä että öljyä takakontissa) auton huoltoväliä jäljellä 7000km. No nyt se on selvä: ei siis aloita millään keskustelua kanssani. Huutaa minulle vain kun joku on vialla.

Koetin illalla keskustelun avausta. Asiat kääntyi siihen etten ole hoitanut hänelle rahaa! No sanoin sitten, että juuri sain 2000€kun myin moottoripyöräni. En ollut kuulemma kertonut hänelle. En tod ollutkaan kertonut, koska hän ei ollut kertaakaan lähtenyt motstkarikyytiini ja nyt oli jäänyt viimevuonna omakin ajelu kokonaan. Ihan siksi myin, tai oikeastaan saan rahat kun ostaja tulee hakemaan pyörän. Ei mikään paras aika myydä mutta vaimo on vinguttanut visakorttinsa tappiin saakka, joten minkäs teet. No minulla meni yöunet ... kuten näkyy.

Tuttu juttu. Oma puoliso masentunut ja syö lääkkeitä. On lääkärin hoidon alla.
Vaikeaa olla masentuneen puoliso.
Ilmapiiri välillä outo.
Joskus tuntuu että tauti tarttunut minuunkin.
Raskasta katsella.
Ei siihen toisen kukat tai muut auta. Ei se masennus noin vain lähde kukilla.
Erokakin olen suunnitellut, tämä on niin kuluttavaa.
Siihen ei toisen apua auta.

Kyllä siihen masennukseen aina on joku syy. Se pitäisi löytää ja selvittää, muuttaa tilanne kuntoon. Mitään ei hyödytä toisen halailemiset ja ylivuotavat huomionosoitukset, ne saattaa vain lisätä masennusta, kun niistä ei tunne saavansa kuitenkaan mitään voimaa ja tuntee itsensä huonoksi, kun ei pysty nauttimaan eikä antamaan toiselle sitä mitä toinen tahtoo.

Joskus masennukseen auttaa kertakaikkinen elämänmuutos. Se ei tietenkään ole kaikille mahdollista. Mutta jotain uutta pitäisi saada aikaan. Ei mitään hyödytä myöskään ehdotus lähteä vaikka lomalle. Se voi olla jopa tuhoisaa. Mikäänhän ei kuitenkaan muutu, loman jälkeen on palattava takaisin siihen samaan tilanteeseen, mikä masentaa.

Puolisona voi tietenkin parhaiten auttaa, jos tutkii tilanteen itsensä kannalta, onko itse kenties se, joka aiheuttaa masennuksen. Tämän tiedän sanoa, koska oma vuosia kestänyt masennustilani johtui puolison elämäntavasta. Hän oli alkoholisti. Näin vain pelkkää mustaa ja alaspäin menoa. Kun puoliso raitistui sataprosenttisesti, masennukseni alkoi hellittää, jopa hyvin nopeastikin. Yhtäkkiä hänelle pystyi puhumaan, niin kuin normaalille ihmiselle, se on ihmeellistä ja vapauttavaa. Siihen mennessä olin jo vuosia "elänyt" ainoastaan työpaikallani ja harrastuspiirissäni, sielläkin tosin oli huomattu muuttunut olemukseni. Koti edusti minulle pimeyttä ja apatiaa. Kun masennukseni hellitti, näin miten ikäväksi kotini oli tosiaan muuttunutkin niinä vuosina. Siellä vain oltiin, mutta ei eletty.

Tällä en tahdo syyllistää ketään, en tietenkään, mutta tämäkin puoli kannattaa huomioida ja jos jotain muutettavaa on, niin muuttaa asian tila. Jos se siis omissa käsissä on.

Entä onko ympärillä ihmisiä, joiden olemassaolo on voimia vievä? Onko joku asia, mikä kuluttaa? Mikä on niin häiritsevä tekijä, että se kasvaa liian isoksi kestää ja vaivuttaa ihmisen voimattomuuteen ja apatiaan? Saako tämä masentunut ihminen elää vapautuneesti? Joutuuko hän pingottamaan jonkun takia? Onko hänellä velvollisuuksia, joista on tullut ylivoimaisia?

Usein ihmiset syyttää työpaikkaa ja sen aiheuttamaa stressiä, mutta voi olla, että se on vain se helpoin selitys, kun sitä syvempää ei halua kaivella eikä julki levitellä. Minäkin syytin masennuksestani työpaikan ilmapiiriä, mutta vaikka se ei niin hyvä aina silloin ollutkaan, niin siitä ei mikään johtunut. Kun asiat kotona tulivat kuntoon, työpaikan ilmapiiri oli maailman mitättömin asia.

Jankuttaminen ja kyseleminenkään ei auta, vaan kenties puolison kannattaa vain olla pitkäpinnainen ja ilmaista selkeästi, että tässä olen ja sinua tuen, milloin vain sitä haluat. Voit kertoa minulle ihan vapaasti, en takuulla suutu enkä kerro ulkopuolisille enkä yritä sinua väkisin parantaa. Jos huoli on sen laatuinen, että se on käytävä läpi pohjamutia myöten, niin sitten on niin tehtävä, mutta jonain päivänä sinne aurinko kuitenkin paistaa. Sitä päivää kannattaa odottaa. Jos toiselle vaan sanoo, että sulla ei kuule ole mitään syytä olla masentunut ja nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja alat elää niin kuin ennenkin, niin voi olla aika varma, että masennus vain syvenee.

Tietenkin on olemassa myös niitäkin ihmisiä, jotka hakee huomiota "masentumisella" ja käyttävät sitä hyväkseen. Se pitäisi pystyä erottamaan oikeasta sairaudesta.

Vielä pieni juttu elävästä elämästä. Sukulaiseni yritti itsemurhaa ja joutui sairaalahoitoon. Siellä selvisi, että hän sairasti jo pitkään jatkunutta masennusta. Kaikki pallasivat ja paapoivat häntä ja yrittivät saada häntä ns. kuntoon. Kun hän tuli välillä lomalle sairaalasta, hän vaipui vain syvempään ahdinkoon ja kaipasi takaisin sairaalaan. Loppujen lopuksi hän toipui vasta sitten, kun uskalsi laittaa avioeron vireille. Myöhemmin hän kertoi, että koko se koti ja elämä siellä puolison kanssa oli niin ahdistavaa, että hän olisi varmasti yrittänyt itsemurhaa uudelleen, jos ei olisi uskaltanut viimeinkin ottaa ja lähteä. Sitä ennen hän ei vain ollut uskaltanut edes ajatella avioeroa, se vain ei jotenkin ollut hänestä oikein, vaikka elämä puolison kanssa ei koskaan ollut ollut hänelle tyydyttävää, he olivat niin erilaisia luonteiltaan ja elämänarvoiltaan. Joku psykiatri oli saanut hänet avautumaan ja saanut hänet myös ymmärtämään, että joskus on uskallettava tehdä isojakin ratkaisuja elämässä, jos se on ajautumassa umpikujaan, mutta itsemurha ei koskaan saa olla se ratkaisu, koska muitakin teitä on käytettävissä. Tämä on tietenkin vain yksi tarina.

Itsetuhoisia ajatuksia. Minulla kerran elämässäni.

Olin aloittanut uudessa työpaikassa vuoden 1998 alussa. Matkaa kotoa noin 250km joten asuin arkiviikot työpaikkakunnalla maksaen itse kustannukset enkä saanut päivärahoja tai muutakaan kompensatiota.

Marraskuisena pimeänä perjantai-iltana, ajaessani loskapaskassa kotiin päin, kävi mielessäni, että jos päräyttäisin täysillä siltapilariin, ja varmuuden vuoksi ilman turvavyötä, niin loppuisi sekin rähjääminen. Lapset olivat aikuisia ja omissa ammateissaan tahoillaan.
Vaimokaan ei tajunnut miten vakava tilanne oli.

Ratkaisu oli helppo. Sovimme työnantajan kanssa työsopimukseni muuttamisesta määräaikaiseksi, päättymään vuoden lopussa.
Siihen jäi masennus ja pimeät ajatukset. Täytin joulukuussa 55v.

iltasanomat aina mainostaa pettämistä ja joka päivä monta seksiin liittyvää uutista. vaimo masentunut ja olemme kuin kavereita. milloin tämä kimppa päättyy. yhdessä oltu 23v-.onko ätmä ongelma vain kaupungissa. kadehdin kultaisen 70 luvun pareja.

Koitappa+kuvitella+tämän+päivän+ihmisten+jouluja.+Laske+siitä,40%+avioliitoista+eroaa++lisäksi+avoliitosta+eroavat.+Isät+ja+äidit+ryyppää+,hakkaa+ja+riitelee+,nimenomaan+juhlapyhinä+ts.jouluna.+Nämä+samat+ihmiset+ovat+tehneet+lapsia+ja+tyhminä+uskovat+,+ettei+kaikki+tämä+vaikuta+lapsiin.+Lapset+varmasti+kärsivät+eniten+ja+jatkavat++kasvettuaan+samaa+hullua+elämää.+Ah-+miksiköhän+on+niin+paljon+mielenterveysongelmia.++++++++Sitten+kaikki+nämä+edellämainitut+ihmiset+menevät+uudelleen+naimisiin+ja+eroavat+entistä+kiivaammin,kun+se+uusperheen+elämä+on+niin+rankkaa.+Siis+järjetöntä+touhua.

Mullakin vaimo masentunut. Mitä voin tehdä?

Tuttua on liiankin kanssa, on se kivaa kun ei enää tunne toista, kaikki saa kaivaa suusta ulos, joka sanan. Jos on kerran masentunut ja väsynyt ihme että naamakirja maittaa.