hei!
Kiitos kaikille, jotka jaksaa kirjoitella tälle palstalle!
Luen palstaa miltei päivittäin ja tämä motivoi minua. On ihana kuulla, ku joku muukin pyöriskelee samojen ongelmien ympärillä ja vielä ihanampaa, kun joku on onnistunut pudottamaan kiloja!! Se auttaa itseäki, ku on heikko hetki ja herkut kutsuis..
Koitetaan yhdessä jaksaa taistella ja ymmärtää toisiamme, koska kaikki ympärillä olevat eivät välttämättä aina ymmärrä..
Tsemppiä ja aurinkoista päivää kaikille! :)
nim. 170/66..(tavoite 170/60)
Kiitos kaikille, jotka jaksaa kirjoitella tälle palstalle!
Luen palstaa miltei päivittäin ja tämä motivoi minua. On ihana kuulla, ku joku muukin pyöriskelee samojen ongelmien ympärillä ja vielä ihanampaa, kun joku on onnistunut pudottamaan kiloja!! Se auttaa itseäki, ku on heikko hetki ja herkut kutsuis..
Koitetaan yhdessä jaksaa taistella ja ymmärtää toisiamme, koska kaikki ympärillä olevat eivät välttämättä aina ymmärrä..
Tsemppiä ja aurinkoista päivää kaikille! :)
nim. 170/66..(tavoite 170/60)
Vastaukset 38
Vanhimmat
Todellakin, on niin paljon mukavampaa laihduttaa porukalla(vaikka netissäkin), kuin jos sen joutuisi tekemään aivan yksin. Täältä olen itse saanut tosi hyviä neuvoja ja saan itsekin enemmän puhtia laihduttamiseen kuullessani muidenkin onnistuneen. Ei siis muuta kuin jatketaan samaan malliin! :)
Jep, samaa mieltä. Ei ole pitkä aika, kun vasta näihin sivuihin törmäsin, mutta monta kertaa päivässä tääl poikkeen katsomas, onko uusii juttuja. Ja tää on ainut paikka, jossa painostani olen keskustellut ja kysellyt. En oo edes ukolleni puhunut painonpudotuksestani, tuntuu että se alkaa vain piruileen vaikka ei sitä pahalla teekkään. Ja kiva lukee muiden onnistumisii ja samoin huomata, että muillekin sattuu repsahduksii välillä kuin mulle. Kyllä, mun motivaatio on pitkälti näissä sivuissa.
hei!
Sama täällä, en ole puhunu kavereilleni tästä laihdutuksesta kovinkaan paljon, ku alkaa vaan se sama virsi: "Miksi laihdutat? Eikö elämässä ole tärkeämpiäki asioita, ku muutaman kilon panikoiminen?" jne..jne..
Täällä ihmiset ymmärtää..
En minä muiden takia laihduta vaan täysin itseni takia. Muutamallakin kilolla on suuri vaikutus itsetuntoon ja omaan oloon. No, miksi se vaikuttaa itsetuntoon, jos ei muiden mielipiteillä ole merkitystä? En tiedä...:) Niin se vain on. Onko jollain samoja kokemuksia: vaikket ole lihonut kuin vaikka 2 kiloa, niin se jo vaikuttaa mielialaan, vaikkei päällepäin oikeastaan mitään edes näy..??
Sekavaa tekstiä..sori!
joo kyllä mä ainakin ymmärsin...kamut aina sanoo et ei sun tarvi laihduttaa etc. mut sil ei oo mitään väliä ennen ku itse oon tyytyväinen.
Ehdottomasti samaa mieltä. Kiinnostais vain tietää, että mitkä palstalaisten henkilökohtaiset tavoitteet ovat? Paljonko painat nyt ja mihin tähtäät?
Itse olen n. 164 cm/60 kg. Kesään mennessä tavoitepaino 50-55 kg.
Mä itse olen 167 cm pitkä ja tällä hetkellä painan sellaiset 66 kiloa.. tavoite ois ainaki 60 kiloon päästä, ja jos onnistuu niin 55 kiloo ois kyllä unelma! :D
Mä oon about 166cm ja viimeksi punnitessa (en nyt omista vaakaa) sellaiset 65kg... :( Tavoite on nyt aluksi 60kg - etenkin jenkkakahvat pois! - ja sitten kai 55kg, 50 olisi tietty vielä parempi... :) Mutta aloitan hitaasti ja rauhallisesti, en koita napata liian isoa suupalaa heti kerralla! ;D
normaalipainoiset?
Teidän painoindeksi on hyvä = hoikka, normaalipainoinen. Miettikää miltä tuntuu ihmisestä, jolla mitat on 168/85 huhuhuu, tehän olette hoikkia, jopa laihoja minuun verrattuna.
Auttakaa minua tai ymmärtäkää edes.
P.S. Olen varmasti teitä vanhempi ja tietty aika kriittinen, en pahalla, mutta kun painon lisäyksen voi aiheuttaa muukin asia kuin oma kyky kontrolloida sitä. Toivon mukaan huomioitte sen.
Hei!
Tarkoitukseni ei todellakaan ollut, että kukaan ajattelisi pahalla..
Juuri toisessa viestissäni kirjoitin, kuinka ne muutamat kilot on kamalia juuri itselle. En siis ajttelekaan, että joku pitäisi minua hirveän lihavana, vaan niiden muutaman kilon merkitys itselle on suurempi kuin muille.
Toivottavasti en aiheuttanut pahaa mieltä.. :(
keskustelua sinänsä hyvästä asiasta, jossa on toinenkin puoli. En itse ottanut sitä hläkohtaisesti. Oletan että on paha asia hlöille joilla on todellisia ongelmia. Syy ei sinun:)
Jokaisella on omat henkilökohtaiset tavoitteet.
Tiedän, että laihduttamiseni on typerääkin, mutta en voi itselleni mitään. Joskus itsetunto sattuu vain olemaan kiinni 27 tuumakoon farkkuihin mahtumisesta.
olen 169/68 ja tavoitteena olis 60kg.. ja samoin, kesään mennessä. se tuntuu vaan olevan NIIN lujassa.. mutta kyllä se pitää saada aikaan! :)
Olen laihduttanut 23 kg, joista pari on tullut takaisin. On todella vaikeaa pysyä "normaalipainoisena" Kerran syöppö aina syöppö. Siis
elämä ei sen helpompaa kuin aikaisemmin.
alussa 170/91 lopussa 170/68. Laihdutus on ikuinen prosessi, nyt tuntuu ettei jaksa ja kiinnosta.
Tosi hienoa! Älä vain millään anna periksi. Käytä apuna vaikka mielikuvaharjoittelua, ja muistele miten hankalaa elämäsi oli liikakilojen kanssa. Kesällä on kiva voida näyttäytyä bikineissä =).
Hei!
Älä anna periksi.
Tiedän, että välillä tulee sellainen tunne, että ihan sama, mutta yritä jaksaa pitää kiinni. Ajattele vaikka, että nyt ei tarvitse laihtua, mutta älä myöskään päästä itseäsi lihomaan. Syö ihan kunnolla, mutta muista liikkua.
Ja yritä vaikka, että et ajattele koko laihduttamista, niin kyllä se into taas sieltä kohta tulee!
Kateellisuus on yksi suomalaisten kansantaudeista. Sitähän tuntee jokainen, vaikka olisi ulkomuodoltaan Miss Suomi. Ei silti pidä vajota sinne kateuden ja itseinhon synkkään suohon vaan ottaa tämänkin palstan vähän hoikempien jutut siltä kannalta, että kun muutkin on onnistuneet niin kyllä minäkin.
Mulla oli aikanaan aikalailla samat mitat kuin sinulla nyt, luulen siis edes vähän osaavani kuvitella miltä sinusta tuntuu. Tiedän myös se, että painon nousuun vaikuttaa muutkin seikat kuin omat halut ja kyvyt. Oma perheeni ja sukuni on ylipainoista ja tiedän mitä on, kun jokainen suupala jämähtää vyötärölle ja lanteille. Lihavuus voi siis olla tiettyyn pisteeseen perinnöllistä. Ja en lisäksi on lukemattomia muita syitä ja tekijöitä jotka vaikuttavat. Mutta vaikka kaikista ei koskaan tulisi mallin mittaisia, voi suurin osa ihmisistä silti kovalla työllä ja tahdolla saada itsensä normaalipainoiseksi. Se todellakin on mahdollista, olen elävä esimerkki siitä :)
Älä lannistu vaan aseta itsellesi tavoite ja pyri sitä kohti hitaasti ja määrätietoisesti. Ja jos tulee uskonpuute, tule tänne niin saat varmasti kannustusta.
Kaikkea hyvää sinulle!
Tiedän on turhaa olla kateellinen. Joskus tuntuu vaan pahalta, kun ihmiset jotka ovat oikeasti normaalipainoisia ja hyvännäköisiä puhuvat niin fanaattisesti olevansa lihavia ja että on pakko laihduttaa. Itselläni on totta vie paljon tekemistä ja toivoisin pääseväni edes 168/70 se olisi jo hyvä, sillä en koskaan aikuisiällä ole ollut alle 168/65 ja silloin olin mielestäni hyvännäköinen ja jopa muidenkin mielestä (kuvat kertovat). Olen ruumiinrakeenteeltani leveä hartiainen ja isoluinen, vatsa on lapsesta lähtien ollut ongelma, ei lantio, ei reidet, ei jalat. Ja kiitos kaikille kannustuksesta, yritän kyllä kovasti. Se perussairaus mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja huono sokeritasapaino, joiden kanssa täytyy kamppailla.
:))))
Tiedän miltä tuntuu kun laihat puhuu olevansa lihavia. Kerran istuessani junassa takanani istui kaksi ikäistäni ja aikalailla pituistani nuorta naista.
Toinen sanoi toiselle: "Mulla on kamalan leveet reidet ja läski maha."
Siihen kaveri: "Eikä oo! Paljo sä painat?"
Ja vastaus: "54".
"No niin, mä painan 52. Eli melkein saman verran." vastasi kaveri.
Ensimmäinen jatkoi: "Mun pitäs saada ainakin 5 kiloo pois. Tämä maha on kamala!"
Siinä minä, 167/66 sitten kuuntelin enkä tiennyt itkeä vai nauraa.
Meitä on moneen junaan :)
oonpas mä aktiivi :)
Anopillani on tuo sama kilpirauhasongelma eli tiedän jotain siitä, miten hankalaa sen kanssa on.
Joten toivotan sulle onnea, jaksamista ja menestystä vielä tuplasti enemmän! ;)
Minua hieman huvitti tuo "miettikää miltä tuntuu ihmisestä, joka on.." No sehän riippuu todellakin ihmisestä, mutta itse voin sanoa, että tottakai minulla oli ylimääräistä ja olin pyöreä, mutta kukaan ei ikinä olisi arvannut, että painan niin paljon. Olen todella siroluinen ja vaikka läskiä oli kertynyt paljon, näytin normaalivartaloiselta,jolla vähän ylimääräistä.
Ja ihan salettiin olen kauniimpi kuin monet kanssasisareni, omistan upeat kasvot jne. Ja nyt kun olen laihtunut, piirteeni vain korostuvat.
Tavoitteenani on 59kiloa, ja silloin..olen uskomaton ilmestys..olenhan sitä jo nyt:)
Onnea kaikille muillekin laihduttajille, kyllä me siihen pystytään!
Jännä juttu se miten ihmiset näkee kaksi naista. Molemmat saman pituisia ja painavat yhtä paljon. Molemmat käyttää xl- vaatteita ja silti toiselle sanotaan, että ethän sinä ole lihava, luulet vain. Molemmat 166/86. Toinen on pyöreä keskivartaloltaan. Joten näyttää lihavalta. Toisella on vyötärönpaikka näkyvissä, mutta leveä takamus, niin hän ei näytä lihavalta. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Hei!
Joo, olen huomannut saman asian..
Itselläni on aika isot rinnat ja minua pidetään yleensä lihavampana kuin jotain toista samankokoista, joka ei ole niin uhkea.
Olen miettinyt myös sitä, että kyllähän rinnatkin painaa ja näin vaikuttaa painoon..eikö?????
Eli kerroin aikaisemmin ruumiinrakenteestani ja olet totta vie oikeassa unohdin mainita sen, minullakin on isot rinnat (ei kiva asia, painavat, roikkuvat jne), sen lisäksi että leveät hartiat ja iso vatsa. Tosi kurja juttu, olen harkinnut pienentämistä, mutta ensin pitää laihtua. Niin hartiat, rinnat kuin vatsakin ovat olleet ihan pienestä/nuoresta pitäen olemassa, joten ei hankittu itse mielestäni. Ja painavat varmasti myös paljon.
Minulla on taas päinvastaiset kokemukset. Omistan c-kupin kauniit ei-roikkuvat rinnat ja ystäväni, joka on samanpainoinen on lähes rinnaton. Hän näyttää lihavammalta, koska hänen vatsansa korostuu enemmän kuin minulla. Vaikka minullakin on ylimääräistä joka paikassa, niin olen kuitenkin ns. paremman mallinen luonnostani. Hoikkanakin minulla on tissit:)
Toivoisin totisesti, että minulla olisi kauniit, pienet esim. c- tai a-kupin rinnat, olen toivonut sitä jo 12-vuotiaasta asti. Mutta ei "luoja" ole ymmärtänyt. Mielästäni tissit saa olla, mutta kohtuudella kaikkea. En ole ajatellut mitä se vaikuttaa ulkoiseen olemukseen vertaa hartiat,rinnat, vatsa jne. Kokonaisvaikutelma on varmaan erillainen. Kyllä totuus on se, että useinmiten isoista rinnoista (luonnollisista) on monta kertaa enemmän riesaa, kuin iloa. Näin olen itse kokenut.
Hei
Tarkoitukseni on laihduttaa kesäksi uimarantakuntoon 174/99 olisi jo hyvä.
Tällä hetkellä 174/113
Muistakaa infota palstalla miten projektinne etenee. Tsemiä kaikille!
kerrankin joku joka on oikeesti ylipainoinen, niinkuin minäkin. olen 165/100 naurattaa nuo laiheliinit jotka luulee olevansa lihavia. minunkin pitäisi laihtua ainakin 30 kg. siinä onkin tavoitetta,lääkäri on määrännyt minut laihtumaan. harrastan vesijuoksua ja neuvon sinuakin alkaa sitä harrastaa, se kiinteyttää vatsanahkaa kummasti,ei varsinaisesti laihduta mutta kiinteyttää ja on hyvää liikuntaa. 3 kertaa viikossa 1 tunti kerrallaan on sopiva tahti. voi kun se ruoka on niin hyvää, yritetään yhdessä.
Ylipainoa yli 20 kiloa. Tavoite saada pois 10 kiloa kesään mennessä. Olen aloittanut säännöllisen liikunnan. Nyt pidän ruokapäiväkirjaa. Merkkaan tarkkaan: milloin, missä, mitä, kuinka paljon, kenen kanssa ja millainen nälkä ja mieliala. Aika paljastavaa jos on todella rehellinen. Vaatii hiukan aikaa ja muistamista. Kannatta merkata heti syötyä ylös, illalla ei taatusti muista mitä on päivän mittaan syönyt. Ensi viikolla teen analyysin ja tarvittavat muutokset ruokailutottumuksiin. Apuna on ollut personal trainer, jonka olen palkannut kolmeksi kuukaudeksi. Tulee kalliiksi, mutta nyt viimeistään pitää satsata itseensä. Ikää on 46v, ylipaino alkaa uhata terveyttä.
Mukava saada itselle ja muille tämäntasoista palautetta ja eikun menox sano... en tiedä, pitää olla huumorintajua ja itsekritiikkiä tasapainossa ja sinulla myös hyvä itsetunto.
Sinä vaikutat ihmiseltä, joka tietää mistä on kyse silloinkun oikein asian oivaltaa. Sinulle tsemppiä ja yritetään yhdessä ja erikseen.
J.K minullahan oli tavoite 15 kg nyt ensin ja loput viisi kiloa sitten joskus tai ei tarvitse
J.J.K lisäksi on tuon vatsan (aina ollut iso) kanssa vaikeuksia ja uimahalliin en oikeesti voi mennä, kun tuntuu, että kaikki arvostelee, vaikka olenkin sen yläpuolella...,?
Tässä mun resepti: Älä mässytä herkkuja ja urheile. Ei tarvitse mitään tukiryhmiä tms. Tarvitsee vain nousta itsesäälin suosta ja tehdä asialle jotain....
Kyse ei ole mistään itsesäälin jauhamisesta, vaan ihan vain kokemuksien vaihtamisesta. Ihan samalla tavalla kuin kavereiden kanssa puidessa elämän iloja ja suruja.
Sinun tapa reagoida tähän on huono, etten sanoisi rasistinen. Et lainkaan ota huomioon muita ihmisiä ja et tiedä mitään tästä asiasta tai sitten olet muuten vaan hukassa. Turha yrittää lannistaa porukkaa, joka yrittää huolimatta monista vaikeuksista ja ei ole itsesäälin suossa., HÄPEÄ!
yhdestäkään viestistä ei paistanut itsesääli. En itsekään ole vaipunut itsesäälin suohon oikeasta ylipainosta huolimatta. Ylipainoa voi tulla eri syistä. Omalla kohdallani se johtui vuoden aikana tehdyistä kahdesta isosta vatsaleikkauksesta. Ekan leikkauksen jälkeen vatsa oli "paketissa" puoli vuotta ja olin kykenemätön liikkumaan. No, näillä taustoilla olevia tapauksia ei Suomessa varmaan montaakaan ole, joten en viitsi tarkemmin selvittää.
Ennen leikkauksia olin normaalipainoinen.Ylipaino tuli ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Nyt olen kuitenkin onnistunut laihduttamaan n. 15 kg. Yksin sen olen tehnyt, mutta uskon, että jonkilaisen tukiryhmän kanssa se voisi onnistua paremmin. Välillä tulee uskonpuute, tai jotain. Mutta pakko ne kilot on saada pois terveydellisistä syistä, ei niinkään ulkonäköseikkojen takia.
Tosiaan.. yksityiskohtaisen ruokapäiväkirjan pitäminen olisi varmasti asia, joka auttaisi.
Mistä muuten mahtaa tulla käsitys, että (kaikki) ylipainoiset ovat itsesäälissä tai heillä on huono itsetunto?
On vain niin, että ylipainoisia katsotaan "eri silmällä" kun muita. On tullut mieleen, että olemme yhteiskunnan rasitus, josta aiheutunee se käsitys ja myös tarkoitus itsesäälistä. Mutta totta kerroit ei todellakaan ole kysymys itsesäälistä, vaan tarpeesta hoitaa terveydellisiä seikkoja. On se ulkonäkökin tärkeä asia tämän päivän työeleämmässä olevalla ihmiselle. Tsemppiä tasapuolisesti.
J.K. Taustat ovat asioita, joita useimmat eivät ota huomioon, syystä?
liikun paljon, enkä syö makeita. mun heikkoudet on suolaiset..
Itsekin pidän enemmän suolapaloista, kuin makeasta ja voileivät kaikilla herkuilla on mun nautinto, joka on kyllä jostain syvältä. Usein syön ensteksi makeaa (vähän) ja sitten jo kaipaan suolaista "jälkipalaa"?
Kuka käski olla lihava?