Minulle on nyt tullu tilanne, että suhde ei kertakaikkiaan voi enää jatkua.
Ongelmia on ollut liikaa: hän on pettänyt mut aika rankasti, valehdellut vaikka mistä, elelee rahoillani.. On toki opiskelija, ettei rahaa paljon ole, mutta silti.
Vaikeaa on vain se jättäminen, tai siis lähteminen. Tiedän että mun pitää tehdä se, oman elämäni takia. En jaksa enää uskoa että tää tästä voi muuttua.
Jätin hänet jo, mutta tokihan sain mielenhäiriön ja "päätettiin vielä yrittää". Aamulla olin jo heti katumapäällä.
Lisäksi hän on itsesäälin vallassa, mikä tekee tietysti asiasta niin hankalan. Tiedän, etten voi säälistä enää yrittää.
Kellään samoja kokemuksia??? Valehtelua, rahallista hyväksikäyttöä, pettämistä.. Ei kai siitä enää ylös nousta??
En usko.
Ongelmia on ollut liikaa: hän on pettänyt mut aika rankasti, valehdellut vaikka mistä, elelee rahoillani.. On toki opiskelija, ettei rahaa paljon ole, mutta silti.
Vaikeaa on vain se jättäminen, tai siis lähteminen. Tiedän että mun pitää tehdä se, oman elämäni takia. En jaksa enää uskoa että tää tästä voi muuttua.
Jätin hänet jo, mutta tokihan sain mielenhäiriön ja "päätettiin vielä yrittää". Aamulla olin jo heti katumapäällä.
Lisäksi hän on itsesäälin vallassa, mikä tekee tietysti asiasta niin hankalan. Tiedän, etten voi säälistä enää yrittää.
Kellään samoja kokemuksia??? Valehtelua, rahallista hyväksikäyttöä, pettämistä.. Ei kai siitä enää ylös nousta??
En usko.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen vanhassa suhteessa roikkuva N. Oli hyvä lukea tuollaista suoraa tekstiä. Tee kumppanillesi palvelus:Tee päätös ja pidä se. Mutta jätä sydän avoimeksi itséksesi, että jos oikeasti tilanne muuttuisi, niin..MUTTA ÄLÄ ANNA MITÄÄN TOIVOA toiselle!Ei ole reilua pelata toisen tunteilla.
vielä sanoa, että mielestäni pettäminen on kyllä sellainen syy eroon, että toinen on ottanut tietoisen riskin!!!!!Meillä kysymys ei ollut tuollaisista ongelmista. Toinen omasta mielestäni on juominen...Maailmassa on myös ihmisiä jotka eivät petä ja eivät ole retkuja.
tuttu tilanne, mutta "pahana osapuolena"!
Mietin vaan, että jos jotain tunteita vielä sun puolelta löytyy, niin onko ero ainoa vaihtoehto!? Ymmärrän että susta tuntuu pahalta..mutta nykyään erotaan liian helposti! Suhteestasi en tiiä sen enempää, mutta puhuminen auttaa aina. Oletteko puhuneet asioista? Oletko kertonut hänelle kaiken, siis miltä susta tuntuu ja miksi et halua enää jatkaa? Uskon toiseen mahdollisuuteen, sitä toivon itsekin! Pettämiseen on yleensä jokin syy, en halua puolustella, mutta en usko että kukaan pettää suhteessa jossa toisiaan kunnioitetaan ja kaikki on hyvin!? Älä loukkaannu, en tarkoita että sussa ois vikaa, mutta ehkä suhtessanne on ollut muutakin pielessä!? Sanot että toinen säälii itseään, ehkä itsetunto on huono, usein pettäminen voidaan yhdistää hyväksynnän hakemiseen..kuulostaa ehkä hölmöltä mutta tiedän kokemuksesta! Mulla on ehkä maailman huonoin itsetunto! Vaikeita asioita nämä..tiedän itse että muuttaisin ainakin ihan kaiken jos vain saisin toisen mahdollisuuden..
Lueskelen näitä juttuja niin monessa kohtaa olen pysähtynyt miettimään, kun sanotaan että nainen kestää pidemmälle ja jaksaa odottaa sitä muutosta eikä ihan helposti anna periksi, ja kun on yleensä se tunteellisempi osapuoli.
Mietin usein sitä että miltähän naisesta tuntuu silloin kun tuntuu todella pahalta... Ei voi kuin kuvitella.
Itselläni on ikää 37 vuotta enkä voisi ikinä kuvitella että pettäisin sitä omaa parempaa puoliskoani, miten mä voisin katsoa sitä silmiin ja olla niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Koittakaa jaksaa Suomen naiset sillä te olette kuitenkin maapallon parhaita.
Sama tilanne.. Jätin jo avomieheni mutta pirun vaikeaa tulla hakemaan kamojaan ja tehdä tästä lopulllista. Mietin koko ajan luovutinko liian helposti ja pitäisikö jotain vielä yrittää, vaikka olen pettynyt tähän monta kertaa. Yli kolmea vuotta ei haluaisi noin vaan hukata. Enkä tiedä muuttuisiko suhde tästä vaikka yhdessä jatkettaisiinkin. Toisaalta pelkään että ongelmat ovat itsestäni kiinni ja että siirrän ne vaan taas seuraavaan suhteeseen.
En usko että löydän enää sitä oikeaa ja katkeroidun loppuelämäkseni, olen silti vielä nuori, 23 vuotta...
Ei ehkä kannata jatkaa. Jos on pettynyt monta kertaa niin se on vain itsensä kiusaamista jos ajattelee, "mä katson vielä vähän aikaa".
Julmaa mutta totta, elämä on aika raakaa.Jos vähän aikaa menee hyvin niin kyllä se seinä on taas kohta edessä, entistä korkeampana.
Sähän olet vielä nuori, sinulla on elämä edessä.
Hymyä huuleen, ja tee se suuri päätös vaikka pahalta tuntuu, kyllä se aurinko paistaa risukasaankin.