Minunkaltaisiani ei olla taida.

Mietin, eikö todella maailmasta löydy minun tyyppisiäni ihmisiä joiden kanssa olla ystävä. Minulle ystävyys on arvokasta. Olen ”lahkossa” kasvanut, ja ne kuviot jättänyt. Olen uskonnoton. Olen parisuhteessa rennon miehen kanssa, joka on samanlainen kuin minä. Jollain tavalla introvertti ja älyttömän avarakatseinen. Minulla ei ole lemmikkejä, mutta ehkä joskus hankin koiran. Olen vastuullinen kolmen lapseni kanssa (10-14v, ovat isällään osan ajasta), mutta pidän myös hauskanpidosta ja heittäytymisestä. Pidän pohdiskelevista keskusteluista, ehkä aika syvällisistäkin, vaivun välillä vähän melankoliaan. Mutta silti olen iloinen ja erityisen empaattinen. Huumori on iso osa elämää. En arvosta hienoja taloja, autoja ja muuta mammonaa. Opiskelen, ja pidän opiskelusta, mutten mikään sivistynyt älykkö enkä jäykkä, pidän aitoudesta. Pidän siitä, ettei tarvitse alistua muodollisuuksiin. Oon aika herkkäkin, ja arvostan toisen ihmisen kunnioittamista. Olen hylännyt ihmisiä, mutta vain sellaisia jotka eivät arvosta toisia, tai kohtelevat minua huonosti. Olen kokenut paljon murheita ja menetyksiä, mutta silti olen valoisa luonne. Tosin aika-ajoin koen merkityksettömyyttä, ja jännitän joitain sosiaalisia tilanteita. En välitä täysin netin varassa olevista ihmissuhteista. Olen vähän sellainen, että ympärilleni helposti kertyy ”reppanoita”, joita en sitten loputtomiin jaksa (joudun hoitaa, maksaa lystit ym). Kaipaisin tasa-arvoisia ystäviä, itsestään huolehtivia, joille ystävyys on elämän bonus. Eikö niitä ole?