Tekstejä ja kommenteja kun lukee niin saa käsityksen että naiset haluaa miehen joka on romantikko, hyvä rakastaja ja osaa hempeillä sopivasti ja sanoo rakastavansa naista usein. Minä en kuulu tuohon ryhmään, olen kyllä seurusteluaikoina sanonut tyttöystävälle että rakastan häntä mutta en ole koskaan jaksanut leperrellä rakkauden lurituksia, mielummin osoitan sen rakkauden arjen tekoina. En ole myöskään koskaan saanut naiselta moitteita seksistä jota on harrastettu noin 20 vuotta, tyytyväinen on tuntunut olevan vaikka viimevuosina on ollut peiton alla täysin kuollutta, aikansa kutakin kai. Rakkaus on muuttunut kiintymykseksi tai paremminkin kaveruudeksi, nainen ei kaipaa seksiä kanssani enää enkä minä halua häntä, muuten tullaan toimeen. Ajatus että olisi edelleen samanlaista kuin suhteen alkuvuosina ei vain voi toteutua...riisuisin häntä hiljalleen ennen seksiä ja nainen olisi täysin märkä ja kiihkossa ja odottaisi jo että otan hänet, näin oli ennen nyt ajatuskin jollain lailla ärsyttää ja syitä monia. Todetaan että normi Suomi mies ei kauaa naista kiinnosta, ensin loppuu seksi sitten läheisyys ja alkaa loppu häämöttää. Samoin kävi kaverilleni, on ollut lähes 15 naimisissa, lasten jälkeen alkoi seksittömyys jolle ei ole loppua tullut. Mies on kyllä toiveensa vaimolle kertonut mutta vaimopa ei niistä välittänyt. Kysyin että mitä vaimos sillä saavuttaa, ei kai mitään kaveri vastasi mutta ei tarvitse enää kun lapset tehty. Minä sentään vielä sain ihan normaalisti lapsen teon jälkeenkin ei seksi siihen lopahtanut, väheni kyllä mutta muuttui muuten mieluisaksi kunnes sitten vaan loppui. Meitä on moneksi...naiset kaipaa enemmän läheisyyttä miehet enemmän suoraa toimintaa ja mikä on lopputulos, majdoton yhtälö.
Olenko siis tavis
päivän_miete
1373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No jokainen tietysti tekee ne omat johtopäätöksensä suhteesta jos seksi loppuu. Jos sen kestää ja oikeasti hyväksyy niin ei siinä mitään. Mutta ei tuo mikää normaali olotila ole johon pitäisi vain tyytyä jos itse vielä seksiä haluaisi.
Moni nainen ajattelee että mies on niin laiska ja mukavuuden haluinen että ei seksin puutteen takia eroa ota ja moni onkin siinä oikeassa. Sinä ja kaverisi vaikutatte juuri tuollaisilta. Itse en kuitenkaan täysin kuivaa suhdetta katselisi, sen verran on vielä itsekunnioitusta jäljellä ja vaimokin kyllä sen tietää. Ehkä siksi seksielämä on yli 20 vuoden yhdessäolonkin jälkeen vielä ihan voimissaan.
"Tekstejä ja kommenteja kun lukee niin saa käsityksen että naiset haluaa miehen joka on romantikko, hyvä rakastaja ja osaa hempeillä sopivasti ja sanoo rakastavansa naista usein. "
Noh. Naisena totean, etten halua tosiaankaan hempeilevää ja romanttista miestä. Rakkautta ei tarvitse jankuttaa - sen vain tuntee - sydämessään jos tai kun toinen rakastaa. Mutta miehen on oltava realisti, hyväkäytöksinen, vuorovaikutteinen. Ja hyvä tai ainakin tyydyttävä rakastaja :). Kolmen minuutin mies ei kiinnosta, eikä minulla sellaista ole ollutkaan koskaan.
Se että seksi yksipuolisesti loppuu tarkoittaa mielestäni vaikeuksia parisuhteen henkisessä tilassa.
Monet naiset vaatii sanallisesti rakkauden tunnustamista, on sentään naisia tuossa minukin kainalossa ollut. Kun sitä ei sano nainen tuntee olevansa vain pano miehelleen. Suoraa toimintaa ja luritukset sikseen, se on ollut jo nuoresta mun mielipide ja siksi on vaikeaa löytää oikeanlainen nainen, no yksi sitten löytyi joka oppi tuntemaan mun tapani ja hyväksyi ne koska vieläkin olemme yhdessä mutta aiemmat suhteet päättyi melko nopeastikin. Olenkohan edes koskaan rakastanut naisia joiden kanssa olen ollut, ihastumisia on kyllä piisannut ja halua olla toisen kanssa mutta rakkaus...
Tjaa. Ehkä et ole koskaan tosiaan sitten rakastanut, kun et ole kokenut tarvetta sitä sanoa. Olen ollut kolmessa tosi pitkässä parisuhteessa ja jokaisessa myös mies on spontaanisti sanonut välillä että olen hyvin rakas tai rakastaa. Mistä kummasta olet saanut käsityksen, että se on ”lurittelua”?
Viimeksi miehelleni tuli rakkauspuuska kesken kun latasin pyykkiä koneeseen ja hänellä oli ollut raskas päivä töissä. Ei se mitenkään panemiseen liity, se on jotain voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja onnea siitä että saa tulla kotiin juuri sen oman ihmisen luokse. Suhteen alussa pantiin kuin kanit joo, mutta ei me silloin vielä toisiamme rakastettu. Nyt me pannaan vähän vähemmän mutta rakastetaan enemmän :D
Eri mieltä aloittajan kanssa. Naisten ja miesten toiveet parisuhteelta ovat itseasiassa yllättävän samanlaisia, eikä suomalaiset halua yleensä kuuta taivaalta. Tavallinen, hyvä ja toista kunnioittava ja huomioiva suhde on parasta useamman miehen ja naisen mielestä.
Ihan tavis-duunarimies mullakin on. Romanttista oli, kun toi mulle viikonloppuna aamulla kahvin ja joulutortun vuoteen viereen, antoi aamusuukon ja jäi viereeni hetkeksi. Päivällä kun tein hyvää ruokaa ja vein hänelle kylmää olutta yllärinä, hän halas ja sano että rakastaa, puristeli pyllystä. Tehtiin vähän kotihommia yhdessä. Illalla katottiin huumorileffaa sylikköin ja juteltiin työstä ja lapsista (jotka on jo isoja ja olivat poissa), käytiin saunassa ja pestiin toisemme, sekstailtiin lavuaaria vasten kun ei ehitty olkkariin asti.
Aina ei ole näin kivaa, jompi kumpi työstä yliväsynyt tai stressiä, mutta ne päivät jaksaa kun saa sitten taas vapailla huilata ja olla yhdessä.
Eli näin me tavikset rakastetaan tosiamme ja uskalletaan se myös osoittaa. Ollaan joskus romanttisia, helliä ja intohimoisiakin, näytetään rakkaus myös teoilla ja sanoilla.
Sinun yhtälösi on mahdoton, Sitä en tiedä miksi, ehkä te ootte vaan vääriä ihmisiä toisillenne. Onko teillä parisuhdetta enää ensinkään, vai asutteko vaan yhdessä?
Se on ihan totta, että jos seksi loppuu (ja syynä ei ole jokin sairaus tai ikä) niin silloin on ongelmia parisuhteessa. Yleisin syy lienee, ettei toinen parisuhteessa enää huomioi toista ja pitää itsestäänselvyytenä. Kyllä sitä puolisoa voi kahdenkinkymmenen vuoden jälkeen yhä yllättää ja huomioida samalla tavalla, kuin suhteen alkuaikoina tai vaikka yrittää jotain uutta.
"näin oli ennen nyt ajatuskin jollain lailla ärsyttää ja syitä monia. "
Tätä kun mietit hieman syvemmin niin löydät varmaan syitä miksi suhteenne on mikä on.
Tilanteenne ei siis ole mitenkään se normaali kuten yrität uskotella itsellesi. Sellainen on tietysti hyvin inhimillistä että ajattelee että kaikilla on samalla tavalla koska silloin ei tarvitse sille omalle suhteellensa tehdä mitään eikä kohdata niitä vaikeita asioita.
Mutta valitettavasti asia on niin että moni suhde pysyy vuosienkin jälkeen hyvänä ja sitä kesikinäistä kemiaa ja vetovoimaa riittää.
Just näin. Aloittaja ei ole miettinyt onko omissa ja puolison parisuhdetaidoissa jotain kehitettävää. Vai onko muututtu niin erilaisiksi parin vuosikymmenen aikana, ettei parisuhde enää toimi. Kyllä siihen syy on, miksi rakkaussuhde väljähtyy kämppäkaveruudeksi.
Epäoleellisuuksilla ja kliseillä suomimiehestä voi toki uskotella itselleen, että mitään ei olisi voinut tehdä toisin ja kaikki muutkin suhteet on yhtä huonoja kuin oma. Harmillista elämän haaskausta mun mielestä, kun onnellinenkin voisi olla.
Ei Suomalaista miestä ole tehty lepertelemään eikä rakkauden sanoja julistamaan, suoraviivainen toiminta on munkin juttuni, en ole muijalle rakkautta julistellut mutta niin vain pysyy vierellä vuodesta toiseen. Samoinhan se nainen toimii, muija kysyy multa suoraan että haluunko seksiä tai pillua ei siinä tarvii luritella ja kiehnätä kyljessä puolta tuntii. Kyllä niin hyvin tunnetaan toisemme että ylimääräiset hienostelut on jääny jo ainakin vuosikymmen sitten.
Hellyys on ”hienostelua”. Ookoo.
Sit nämä samat pahvit keulivat, että muuksi en muutu ja että on se muija tuossa vierellä pysynyt. Sitten jossain kohtaa hämmästytään, että ei tämä kelvannutkaan ja nainen otti lopulta eron umpimielisestä, tunteitaan ilmaisemattomasta juntista. Ottikin naapurin Pertin, joka on yhtä tavis mutta osaa olla läsnä kaikin tavoin, fyysisesti ja henkisesti.
Osa ei opi, ei millään. Osan ei tarvitse oppia, kun osaavat luonnostaan.
Kukin tavallaan, joillekin naiseille se seksikin on riittävä todiste rakkaudesta ja voisimpa sanoa että puhun kokemuksesta. Nainen tuntee olevansa haluttava ja seksiskäs kun mies haluaa ja jos halut häviää nainen ei tunne enää olevansa miehensä valittu. Ei se auta että sanoo rakastavansa toista ei sanoilla ole merkitystä jos tunne puuttuu, voihan sitä paskaa jauhaa vuodesta toiseen ja toinen luulee että rakkautta on. Parempi kuitenkin turvattu arki ja rauhallisuus kuin tappelu ja riitaisa ero.
"Kukin tavallaan, joillekin naiseille se seksikin on riittävä todiste rakkaudesta j"
No tuossahan päästään juuri siihen asian pointtiin että tärkeintä on että että tuntee itsensä rakastetuksi, oli se sitten mikä tahansa asia joka sen tunteen tuo. Teillä siihen riittää seksi mutta monilla ei taas riitä vaan kaivattaisiin jotain muutakin, esim. sanallaisia asiota.
Siinä ei sitten kyllä auta lainkaan että hokee vain että "ei meitä suomalaisia miehiä ole tehty puhumaan" jos se kumppani kuitenkin sitä puhetta kaipaa tunteakseen itsensä rakastetuksi. Sen toisen halut ja tarpeet parisuhteessa kun eivät muuksi muutu vaikka kuinka haluaisit.
Toinen, epäromanttinen tavis.
Minäkään en ole hokenut rakkauttani vaan kiintymys on ilmennyt käytännön elämässä monin tavoin.
Vaimoni lienee myös epäromanttinen koska tuo on näyttänyt riittävän hänelle.
Seksielämässämme oli eniten häiriötekijöitä 47v - 55v ikähaarukassa jolloin singahtelin puutteen torjunnassa siellä missä se oli mahdollista. Tuo jälkimmäinen ikämääre ei ole tarkka vaan siinä on muutaman vuoden haarukka.
Vuosien mittaan syventynyt kiintymys lienee seksin jatkuvuuden kannalta avainasemassa?
Olemme vuosikaudet eläneet vaimoni ehdoilla ja ymmärrän pian 70v täyttävän naisen tarpeet ja empatian.
Juuri äskettäin oli poikkeuksellinen tilanne. Läheisessä löhäilyssä vaimoni sanoi, että huomenna on lauantai joten älähän hättäile. En osaa pitää sitä edes torjumisena koska se olisi merkinnyt poikkeamista viikkorutiineista joista huomattava osa on harrastuksia ja loppu energia ja aika käytetään kahden keskiseen seurusteluun.
Kuvittelen olleeni tavis tuonne 53v - 57v tienoille saakka. Sen jälkeistä aikaa pidän onnekkana ja tästä uskosta minua on vaikea suistaa ilman jotain dramaattista tapahtumaa terveydessä tai vastaavassa.
Loppuhan tässä lähenee joka tapauksessa.