Millaista on teidän deittailuelämänne? Kaikkialla painotetaan seksin tärkeyttä parisuhteen onnistumisen kannalta. Se ei tietenkään ole ainoa asia joka on hyvin tärkeää parisuheessa, mutta ihan varmasti yksi tärkeimmistä osatekijöistä. Itselläni ei ole juurikaan seksuaalisia haluja, koska käytin psykiatrisia lääkkeitä hieman yli kaksi vuotta. Olen nyt ollut käyttämättä niitä jonkun aikaa mutta mitään edistystä positiiviseen suuntaan tämän asian suhteen ei ole tapahtunut. Minulla on ihan olematon libido, en ajattele seksiä juuri laisinkaan enkä kykene masturboimaan. En oikeasti usko, että minulla on minkäänlaista tulevaisuutta miesten suhteen, eihän kukaan ole halunnut minua muutenkaan. Minulla ei ole mitään haluttavia ominaisuuksia, joita naiselta vaaditaan. Olen tuhoon tuomittu ja nyt masentuneempi kuin koskaan aiemmin.
Muita, jotka eivät ole seksuaalisia?
UnhappyWoman
31445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
"Minulla on ihan olematon libido"
Voi hyvä nainen. Jos luulet, että libido määrittää seksielämäsi ja kelpaavuutesi, olet väärässä. On miesten tapa ajatella, että libidon määrä on X, Y tai Z, ja että se pysyy lähes muuttumattomana, ja että jokin on pielessä jos tätä pakonomaista tarvetta ei ole tai jos sitä ei tyydytetä. Ei sinulla ole "seksidraivia" samalla tapaa kuin heillä. (Jos joku nainen nyt tulee kertomaan, että hänellä on selkeä ja muuttumaton tarve niin congrats, elämäsi on paljon mutkattomampaa ja ennakoitavampaa kuin monella muulla.)
"Millaista on teidän deittailuelämänne?"
On ihan normaalia, että himon kohteen puuttuessa itse himoakaan ei ole. Deittailunikin lienee normaalia, joskin sillä erotuksella, että sitä on eräällä tapaa sokea miehen himoittavuudelle. Suhteen pykääminen vie kauemmin, koska minun pitää tietoisesti pyöriä sellaisen "epähaluttavan" miehen lähistöllä, joka ehkä osaa näppäillä minua oikealla tavalla. Ja tietenkin, miehenkin pitää olla riittävän kiinnostunut. Todennäköisimmin hankaluuksia tulee nimenomaan siinä vaiheessa, kun joutuu iskemään ja tekemään itseään tykö täysin avoimessa tilanteessa - eli itsellä ei ole himoja yhtään, ja mieskin vaikuttaa epäröivältä. Lähtötilanne ei siis ole kovin hyvä, mutta tällaiset kortit sitä on saatu ja niiden mukaan se on elettävä.
"Minulla ei ole mitään haluttavia ominaisuuksia, joita naiselta vaaditaan. "
Well, himoitset miehen seuraa. Se on ihan hyvä alku.
Monet pointtini missasit ihan täysin. Totuus on se, että ennen lääkkeiden käyttöä olin hyvinkin seksuaalinen ja sensuelli ihminen, nyt lääkkeiden käytön jälkeen seksuaalisuuteni on kadonnut kokonaan. En saa edes itsetyydytyksestä minkäänlaista nautintoa, ajatus seksistä ei kiihota minua laisinkaan. En koskaan kykene olemaan suhteessa, enkä harrastamaan seksiä. Myös tunnepuoleni latistui niin paljon, etten kykene tuntemaan ihastumisen ja rakastumisen tunteita enää ollenkaan. Sehän siinä onkin, EN himoitse heidän seuraansa. Minulla on pysyvä aivovaurio lääkkeiden käytön takia, ne veivät minulta kaikki ihmisyyden rippeet. Minussa ei ole enää mitään ihmismäistä, olen vain tyhjä ja ontto kuori. Haluaisin kuulla miesten mielipiteen tästä asiasta, millaista se olisi heille elää naisen kanssa, jolla ei ole seksuaalisia haluja? Kuinka tärkeää seksi heille on?
Kuinka tärkeää seksi heille on?
Elintärkeää.
No naiset ovat tod.näk. aina harrastaneet seksiä miestensä kanssa vaikkeivat ole siitä nauttineet. Jollei kerran tunnu miltään niin yhtä hyvin sitten voi antaa toiselle.
En todellakaan pysty harrastamaan seksiä, se on minulle ihan fyysisesti kivuliasta.
No sitten on kyllä jokin fyysisesti vialla, mutta todennäköisesti niin ei ole, silloin ei voi sanoa olevansa tyhjä tai ontto jos kerran asian kokee niin vastenmieliseksi.
"Minulla on pysyvä aivovaurio lääkkeiden käytön takia, ne veivät minulta kaikki ihmisyyden rippeet. Minussa ei ole enää mitään ihmismäistä, olen vain tyhjä ja ontto kuori."
Onko aivovaurio lääketieteellisesti todettu?
Kuulostaa siltä että sinulla on vähän muitakin ongelmia kuin se ettei seksi kiinnosta.
Minulla on ongelmia nimenomaisesti lääkkeiden käytön takia, ne tekivät ihan suunnatonta tuhoa kropassani ja aivoissani. En kuvittele enkä paisuttele ongelmiani, kuvailen niitä kaunistelematta. Ymmärrän että se joitakin ihmisiä ärsyttää, mutta eipä se minun ongelmani ole.
Moni väärinymmärtää joko tahattomasti tai tahallaan, joten kerronpa asian vielä kerran: synnyin siis ihan normaalina, terveenä ja kyvykkäänä ihmisenä, jolla oli seksuaalisuus. Jatkuvan psykiatristen lääkkeiden takia menetin nuo ihmismäiset piirteet itsessäni, en ole puoliakaan siitä ihmisestä joka olin ennen niiden lääkkeiden käyttöä. Haluaisin olla taas seksuaalinen, energinen, eloisa, onnellinen ja jaksava ihminen, mutta en siihen kykene.
Noiden asioiden menettäminen luonnollisestikin surettaa minua todella paljon, suren kadonneen minäni perään. Aivovauriota ei ole vielä virallisesti todennettu ja sellaisiin tutkimuksiin on vaikea päästä, koska psykiatrit kiistävät että psykiatrisilla lääkkeillä voi edes olla mitään pysyviä haittavaikutuksia. Tästä asiasta on olemassa tieteellistä näyttöä, joten heidän argumenttinsa ovat äärimmäisen heikkoja. Ihan maalaisjärjellä voi jo päätellä, että jos kognitiiviset kyvyt kuten muisti ja oppimiskyky, kehon hienomotoriikka, persoonallisuus ja tunne-elämä sekä muut kehon toiminnot muuttuvat huonompaan suuntaan, on silloin kyse vauriosta aivojen eri osa-alueilla, joista jokaisella on tehtävä säädellä eri kehon osien ja mielen toimintoja.
Kysymykseni kuuluukin, että miksi käytit noita lääkkeitä?
Voiko kukaan enää nykypäivänä sanoa, että ei olisi tietoa saatavilla näistä sivuvaikutuksista?
Minä en ole koskaan käyttänyt mentaali lääkkeitä, eikä siis tarvettakaan, mutta vaikka olisi, niin en käyttäisi sittenkään, koska jostain syystä minulla on tästäkin asiasta tietoa ihan riittävästi..
Miksi käyttää aineita, jotka tekee ihmisestä pölkyn ja seksuaalisesti tunnottoman? Itse en käyttäisi.
Se on vaan niin, että elämässä pitää, saa ja joutuu käyttää omaa järkeä..Asiassa kuin asiassa.
Asioita voi nähä jo ennalta ja ongelmat tiedostaa. Pitää vaan osata ajatella asioita ja ottaa selvää. Ei kaikkien tässä maailmassa tarvitse kiivetä perse edellä puuhun ja tehä samoja virheitä.
Silti olen varma, että joku nykin lukee tekstisi, mutta päätyy käyttämään samoja lääkkeitä, koska lääkäri nyt vaa niin määräsi ja omaa järkeä ei ole riittävästi muuta ku jälestäpäin viisastelemaan. Pitää oppia viisastelemaan edestäpäin.
Olin naiivi, tietämätön ja avun tarpeessa. Lääkärit puhuivat näistä lääkkeistä hyvin vakuuttavasti, joten uskoin heitä. Siksihän lääkärille menemmekin, heidän ammattitaitoonsa luottaen, eikö? Yksikään tapaamistani lääkäreistä ei maininnut halaistua sanaakaan näiden lääkkeiden mahdollisista fysiologisista ja psykologisista vaikutuksista. Minua ei varoitettu niistä, vaan haittavaikuksista kysyessäni niitä vähäteltiin, ja sanottiin että lääkkeet ovat ihan turvallisia käyttää. Siitä, että haitat voivat jäädä pysyviksi, ei lue yhdessäkään lääkkeen pakkausselosteessa. Et ymmärrä sitä, kuinka vahva dominanssi ja vaikutusvalta psykiatrialla silti valitettavasti on nyky-yhteiskunnassa, vaikka kyseessä on todellisuudessa puhtaasti pseudotiede. Heillä on valtaa ja auktorireettia, jota he käyttävät törkeästi oman etunsa tavoittelemiseen viattomien ihmisten kustannuksella.
Mulle kyllä sopisi,ja olen ollut samaisen lääkkeen orja alle vuoden,sitten luin pienen textin Tekee täysin haluttomaksi sexsiin ja olen mies,mutta lopetettuani haukuin lääkärin olen taas kutinoisa mukanaStondaa. oliko Mirtatsapin?
Hei CamelBoots!
Muistutan, että Suomessa on aika paljon ihmisiä, joille näitä lääkkeitä on annettu vasten heidän tahtoaan. Itse en ole ottanut ensimmäistäkään lääkeannosta vapaaehtoisesti, ja olen saanut pysyviä vaurioita lääkkeistä. Mielisairaalassa kun lääkejakelussa ei suostu lääkkeitä ottamaan, hoitaja kutsuu joukon mieshoitajia paikalle, jotka pistävät ruiskulla lääkeliuosta suoraan lihakseen. Suomessa ei siis ole itsemääräämisoikeutta mielisairaalaan passitetuilla omasta kehostaan. Lääkityksen saa aloittaa, vaikka valitusaika olisi menossa tai valitus hallinto-oikeudessa. Pakkohoitopäätös on siis ikään kuin lainvoimainen heti, vaikkei ole.
Itse en luota yhdenkään lääkärin ammattitaitoon.. Jos menen lääkäriin, niin tiedän jo etukäteen mikä minua vaivaa ja sitten sanon lääkärille tuotteen mitä haluan.
Nää lekurit määrää teille lääkkeitä, koska ne haluaa teistä vaan eroon..Heitä ei kiinosta pätkääkään mitä se teidän elämänlaatu on sen jälkeen..Se mikä heitä kiinostaa on, että asiakas sai jotain, pääsivät hänestä eroon ja sitten se oma tilinauha kaksi kertaa kuukaudessa.
Nuorille miehille esimerkiksi jotka kärsivät nykyään hyvin yleisesti matalasta testosteronitasosta, niin määrätään sumeilematta masennukseen masennuslääkkeitä, vaikka juuri syy oli vähäinen testosteroni!! Ja mistä tämä testosteronitasojen lasku johtuu nykyään, niin saasteet, muovit yms. Maapallon kantokyky on ylitetty ajat sitten ja nyt ollaan menossa kohti suuria ongelmia...Tämä on vasta alkusoittoa, mutta 200vuotta eteenpäin ja minäpä haluaisin olla näkemässä sen maailman.
Ovathan monet naimisissakin olevat seksittömässä suhteessa. Itseäni välillä ottaa päähän se ettei nykyisin tee mieli naista, ainakaan tarpeeksi että yrittäisin löytää. Toki tuohon voisi tulla kehitystä kun parantaisi muuten elämäänsä liikunnalla yms..
He voivat alkaa harrastaa seksiä milloin haluavat, PSSD:stä kärsivät eivät. En saa itseeni seksuaalista halukkuutta ja himoa vaikka kuinka haluan, kyseessä on psykiatristen myrkkyjen aiheuttama tila. Yksi yleisimpiä haittoja, josta ei puhuta yleisesti missään. Lääkärit mitätöivät ja vähättelevät ongelmia, ja laittavat lääkkeiden aiheuttamat negatiiviset oireet sen ns. sairauden eli psykiatrisen diagnoosin/diagnoosien piikkiin.
Tuskin ennen, tai nykyäänkään, monilla naisilla oli halukkuutta tai intohimoa mutta kuitenkin antoivat miehilleen. Ei ääritapauksessa tarvitse edes tehdä mitään kuin vain maata.
nykyään annetaan väärä kuva tahallaan kaikki on vain seksiä suoritteineen,itse 23 vuoden suhteessa kaveruus oli tärkeämpää vaikka naista nuo peti puuhat ei aina kiinnosta.
.. Noh.. ToivotaanToivotaan, että tuo johtuu jostain muusta, kuin noista Lääkkeistä.. Ja vaikka johtuiskin, niin toivottavasti eivät ole oikeasti Vaurioittaneet Aivoissa mitään Lopullisesti.. ;P
.. Ja mistä sitä tietää, että jospa tuo on vain ns. RuususenUnta.. Jonka Vain SeOikea voi Murtaa.. Olis meinaa Aikast Romanttista.. =)
totta kun tapaa sen oikean niin kaikki onnistuu ja luonnistuu
Ei tasan johdu muusta, ei minulla ollut minkäänlaisia terveyteen liittyviä ongelmia ennen näiden lääkkeiden käyttöä. Seksuaalisuuteni oli viriili ja libidoni täysin normaali. Nyt siitä ei ole tietoakaan.
Kyllä tuo lääkkeiden määrääminen on karannu Suomessa ja maailmalla täysin käsistä.
Pitäisi ensin selvittää masennuksen juurisyyt, eikä lähteä lääkkeillä lutraamaan. Joka vaivaan määrätään masislääkkeet ja sitten tulos on tuossa.
Sinulla on dopamiini/serotoniini akseli perseellään tällä hetkellä.......Jätät vain kaikki lääkkeet pois ja annat ajan kulua.
Nettitreffeillä voit selkeästi hakea a-seksuaaleja miehiä.. Kannattaa muistaa, että olet nainen ja naiselle löytyy kyllä mies vaikka olis kolme tissiä kahen sukupuolen vehkeet..
Täysin samaa mieltä kanssasi, tällaisia lobotomisoivia ja neurotoksisia kemikaaleja syödään kuin nallekarkkeja ja sitten ihmetellään, että miksi ihmisistä kehkeytyy sairaita ja työkyvyttömiä raakkeja. Lapsillekin määrätään nykyään neuroleptejä! Ihan kammottavan sairasta touhua.
nykyään lääkkeet on päivän sana niillä kun kuulenma saa eläkkeenkin.
Mulla on kyllä jonkun verran himoa vielä jäljellä, mutta en harrasta deittailua. Syy on siinä, etten pysty enää ihastumaan tai rakastumaan kehenkään. Mun kohdalla tähän ei ole syynä lääkkeet vaan epäilisin ennemminkin jonkinlaista traumaa. Joka tapauksessa päässä on jotain pysyvästi vialla ja on muitakin asioita kuin tuo kyvyttömyys tunteisiin. Oon ollut jo niin monta vuotta ilman naisen läheistä seuraa, että ajatus iholle päästämisestä tuntuu hankalalle. Luultavasti tuottaisin toiselle seksuaalisessa mielessä pettymyksen, kun en ole mikään nuori enää ja ns. kokemusta pitäis siis olla. Mutta joo, tuntuma omaan itseen on muuten sama, sisällä ei ole mitään mistä antaa tai ottaa. Eli olo on aivan tyhjä, ruumis vaan elää.
Olet kuin palsta ätmi. Ätmeillä ei ole mitään haluttavia ominaisuuksia ja tulevaisuutta ätmeillä ei ole naisten kanssa.
Kun kerran on muitakin mielialalääkkeitä niin miksei tehdä ekstaasista sopivaa tabua ihmissuhteiden kehittämistä varten. Siinä olisi sitä kemiaa.
"Itselläni ei ole juurikaan seksuaalisia haluja, koska käytin psykiatrisia lääkkeitä hieman yli kaksi vuotta. Olen nyt ollut käyttämättä niitä jonkun aikaa mutta mitään edistystä positiiviseen suuntaan tämän asian suhteen ei ole tapahtunut. Minulla on ihan olematon libido, en ajattele seksiä juuri laisinkaan enkä kykene masturboimaan."
Mitä lääkettä? Kuinka kauan olet nyt ollut käyttämättä?
Minulle syötettiin risperidonia suurehkolla annoksella, minkä seurauksena mikään ei tuntunut miltään (anhedonia). Aivan hirveä olo. Mikään ei tosin harmittanutkaan. Kun pääsin kotiin käymään, piti tietenkin mennä nettiin katsomaan videoita ja masturboimaan (testinä ja perusrutiinina). No, vehkeeseen ei pakkautunut verta ollenkaan. Ei ollut ikinä ollut tällaista. En pystynyt myöskään kokemaan tai kuvittelemaan mitään "rakkauta" tai sitä, kuinka ihanaa olisi vain halata tai koskea. Huonosti selitetty, mutta mikään seksuaalinen ajatus ei toiminut, koska risperidoni. Risperidonin lopetuksen jälkeenkään ei asioihin tullut havaittavaa muutosta, kunnes sitten tuli. En tiedä, olenko palautunut lääkitystä edeltävälle tasolle, mutta saan mielihyvää asioista nyt taas. Naisetkin ovat mielessä jatkuvasti, mikä kertoo palautumisesta, mutta tekee surulliseksi, koska en voi koskaan sellaista saada. Jos ei mielihyvän kokeminen (myös siis seksuaalinen kiinnostus) ole palautunut puolessa vuodessa, voi olla pysyvä(mpi) ongelma. Minulla siis kesti muutamia kuukausia palautua.
"Totuus on se, että ennen lääkkeiden käyttöä olin hyvinkin seksuaalinen ja sensuelli ihminen, nyt lääkkeiden käytön jälkeen seksuaalisuuteni on kadonnut kokonaan."
Entä käytön aikana? Mikä lääke ja annos? Jos ns. psykoosilääke, on todennäköistä, että ainakin osittain tilanne palautuu. Aikaa voi mennä puolikin vuotta. Noita lääkkeitä ei pitäisi ottaa vapaaehtoisesti kuin erittäin pienessä määrässä tilanteita. Pysyviä vaurioita aiheuttavat, pienentävät aivoja jne. Mitä nuorempi olet, sen paremmat mahdollisuudet.
"En koskaan kykene olemaan suhteessa, enkä harrastamaan seksiä. Myös tunnepuoleni latistui niin paljon, etten kykene tuntemaan ihastumisen ja rakastumisen tunteita enää ollenkaan. Sehän siinä onkin, EN himoitse heidän seuraansa. Minulla on pysyvä aivovaurio lääkkeiden käytön takia, ne veivät minulta kaikki ihmisyyden rippeet."
Tiedän tilanteen omakohtaisesti. Koita jaksaa kestää se puoli vuotta ennen kuin teet tuollaisia johtopäätöksiä.
Mäkään en ajattele seksiä yhtään siihen kyllä tottuu.
mitä ennenmän siitä puhutaan sitä vähenmän seksiä harrastetaan ainakin tilaston valossa.
Ap:n tilanne ei liene ihan harvinainen, ainakin tällä palstalla moni nainen on kertonut että seksi ei kiinnosta mutta kaipaa ihmistä jonka kanssa voi tehdä kaikennäköistä.
Miksi sinä tarvisit miestä elämääsi jos seksi ei ole se sun juttusi enää? Panosta ystävättäriisi, tehkää yhdessä kaikkea kivaa.
Mene ulkomaille niin alkaa haluja tulla. Suomalainen sohvaperunamiestä ei kukaan halua.