Olen nyt jonkun aikaa ollut yksin. Siis oikeasti yksin . Ja nautin siitä suunnattomasti.
Tosin olen törmännyt ystäväpiirissäni outoon tilanteeseen siltä osin että yksi jos toinenkin kysyy jatkuvasti ettenkö ole vielä löytänyt ketään ja toisaalta yrittää ns naittaa minua yhdelle jos toiselle sinkku miehelle. Muutama ystäväni on syystä tai toisesta jääneet " sinkuksi" mutta eivät sitä yksin oloa ole kestäneet ja pian kohta heillä on siinä ollut uusi jos toinenkin kaveri.
Mietin vaan välillä että elämmekin loppujen lopuksi kuitenkin edelleen vanhojen arvojen ja periaatteiden mukaan siltä osin että naisen kuuluu asua ja elää kuitenkin parisuhteessa eikä sinkkuna . Onko se hyväksyttävämpää elämistä jos mies on vierellä? En ole myöskään mikään bilettäjä , kyllä joskus voin lähteä juhliin tansahtelemaan tai drinksuille mutta että tekisin sitä viikoittain tai kk tain ei kuulu elämän tapaani ei ole koskaan kuulunut. Tästäkin ajoittain minulle vihjataan etten ketään löydä kun en kulje missään??? Itse en kuitenkaan ketään hae. Onko niin että sinkku yksin eläjä nainen tai mies on vain outo lintu edelleen yhteiskunnassamme?
Tosin olen törmännyt ystäväpiirissäni outoon tilanteeseen siltä osin että yksi jos toinenkin kysyy jatkuvasti ettenkö ole vielä löytänyt ketään ja toisaalta yrittää ns naittaa minua yhdelle jos toiselle sinkku miehelle. Muutama ystäväni on syystä tai toisesta jääneet " sinkuksi" mutta eivät sitä yksin oloa ole kestäneet ja pian kohta heillä on siinä ollut uusi jos toinenkin kaveri.
Mietin vaan välillä että elämmekin loppujen lopuksi kuitenkin edelleen vanhojen arvojen ja periaatteiden mukaan siltä osin että naisen kuuluu asua ja elää kuitenkin parisuhteessa eikä sinkkuna . Onko se hyväksyttävämpää elämistä jos mies on vierellä? En ole myöskään mikään bilettäjä , kyllä joskus voin lähteä juhliin tansahtelemaan tai drinksuille mutta että tekisin sitä viikoittain tai kk tain ei kuulu elämän tapaani ei ole koskaan kuulunut. Tästäkin ajoittain minulle vihjataan etten ketään löydä kun en kulje missään??? Itse en kuitenkaan ketään hae. Onko niin että sinkku yksin eläjä nainen tai mies on vain outo lintu edelleen yhteiskunnassamme?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinulla hyviä mietteitä, itae kans funtsinut noita asioita, tuntenut myös itseni toisarvoiseksi parisuhteessa oleviin verrattuna? Tämä tullut esiin kekkereissä ym. tapahtumissa. Joten jäänyt niistäkin paitsi, kun ei innosta lähteä näihin leikkeihin mukaan. Kohdannut tekopyhyyttä, selän takana puhumisia ym. ei niin tervettä. Tärkeintä kaikesta on kuitenkin olla sinut itsensä kanssa.
Uskon sinunkin pärjäävän hyvin itsesi kanssa. Ei tarvetta parisuhteelle, jollei se anna jotain lisää myönteisiä asioita. Mielummin sinkku kuin huonossa suhteessa, on minusta hyvä pitää mielessä.
No näin. Ja joskus mietin että mikä se on ettei ihmiset osaa uskalla elää yksin? En pahalla sano on aivan ihanaa että on suhteessa eläviä ihmisiä ja jos suhde on kunnossa ja tasapainossa se on oikeasti mahtavaa. . Mutta mikä tämän päivän ihmisiä vaivaa ettei enää pystytä elämään olemaan yksin vaan pakko on löytää joku muuten ei tunnu ihmiset arvostavan itseään ja muita.
Katson juuri ympärilleni ja minulla on minun näköistä on siistiä ja kodikasta kaikki ei ehkä ole viimeisen päälle mutta esineissä tavaroissa näkyy minun oma jälki ja nautin suunnattomasti. Toivoisin että jokainen kokisi tämän onnen tunteen kun asiat oikeasti on hyvin ja mieli ja arki tasapainossa🌷
Miehenä olen myös elänyt pitkään yksin, joskus pidin siitä mutta en enään. Osaan ja uskallan kyllä elää yksin mutta en haluaisi, olisi mukava jakaa arki jonkun kanssa ja kiertää tapahtumissa, nähdä ja kokea, tuntea läheisyyden. Antaa rakkautta ja saada rakkautta. Vaikeeta vain on kohdata se toinen kun ei viihdy baareissa eikä muutenkaan alko maistu ja kun asuu pikku kaupungissa. Koskaan en ole haaveillut perhe-elämästä, minulle riittäisi se yksi ja ainoa. Miettii myös että tätäkö tämä sitten on loppu elämän.
On paljon tapahtumia joihin voi lähteä rohkeasti yksinkin, tarkoitan sellaisia paikkoja joissa alko ei näyttelisi suurtakaan osaa. Pitää vaan olla rohkea ja uskalias.
Minulla on mm monia ystäviä jotka käyvät esim tansseissa eivätkä juo mitään mutta tanssi on a ja o.
Toisinaan nautin suunnattomasti miesten kanssa keskustelusta ja jutustelusta monasti se on vaan hiukan erilaista kuin meidän naisten omat ihanat juttutuokiot.
Hirveästi en itse mieti olenko lopun elämäni yksin vai kohtaanko jonkun joka vie ja valloittaa sydämeni Sekin on sitten sen ajan juttu. Tapaan elää hetkessä tässä. Ja tunnen suurta onnea, joskus tunnen jopa huonoa omaatuntuntoa tästä olotilasta. On niin uskomatonta että elämässä on päässyt tähänkin ikään elossa ja ettei mitään suurempia sairauksia tai onnettomuuksia ole kohdalle sattunut. Olen myös onnellinen omista läheisistä ja ystävistä jotka ovat ympärilläni.
Ollen oppinut että onnellinen elämä ja arki oikeasti saavutetaan hyväksymällä itsensä juuri sellaisena kuin on ja arjen ihanat pienet asiat tekevät elämän elämisen arvoiseksi.
Hyvä muistaa, että onnellisuus lähtee sisältä, joku voi sen myös ostaa itselleen hetkellisesti. Itse opettelemassa elämään säästeliäämmin, pienemmillä kuluilla mieleisempää elämää. Kavereita olen kadottanut, en niin tarkoituksellisesti, haluaisin rakentaa asioita luottamuksen varaan, siksi mennyt osin saanut jäädä taka-alalle. Välillä miettinyt myös, yksin on ihan mukavaa, mut olisiko kaksin vielä mukavempaa? Ehkä jos löytysi vierelle kumppani, jonka kanssa voi olla oma itsensa hyvine, huonoine puolineen, molemminpuolinen arvostus.
Olen oppinut antamisen ilon, sen kun näen toisen silmistä, että teko tuo toiselle hyvän mielen. En koe itseäni arvokkaaksi, enkä halua kokea itseäni arvostetuksi, riittää jos saan olla samanarvoinen kuin toinen. Olen kohdannut ihmisiä, jotka haluavat nostaa itsensä korokkeelle, kerjäävät arvostusta, ovat säälimättömiä, häikäilemättömiä, alistavia ja ylimielisiä. Minulle tällaiset ovat menneisyyttä, toivottavasti ei tarvetta kohdata moisia enempää?
Totta toikin. Joskus saattaa sekin olla kun joku on niin tyytyväinen omaan elämään ja omaan arkeen haluaa levittää sitä iloa ympärille tarkoittamatta nostaa itsensä korokkeelle. Meillä ihmisillä kun on sellainen taipumus että hyväksymme kyllä toistemme pahat olot ja kun toisilla menee huonosti .. niistä kun lupa puhua aina äänekkäästi ja hyväksytysti mutta jos jollakulla on asenne ja elämän arvot kohdallaan ja tuntee hyvää oloa niistä ei sitä katsota hyvällä😊
Hyviä ajatuksia molemmilla. "HyvinPyyhkii" on totta että onnellisuus lähtee sisältä mutta kyllä kaksin on mukavempaa kun saa jakaa sen onnelisuuden toisen kanssa. Niin sen pitää olla että voi olla oma itsensä toisen kanssa, niin hyvine kuin huonoinen puolineen, molemmat ja arvostus on molemminpuoleista. Mielummin yksin kuin huonossa suhteessa pitää paikkansa, mutta eikö hyvässä suhteessa olisi parempi kuin yksin, minusta ainakin. Minäkin haluaisin antaa toiselle ilon, että minun tekoni saa toisen iloiseksi, niin se tekisi myös minut onnelliseksi.
"Flows" Tanssit olisi hyvä paikka seuran hakuun, pitäisi vaan opetella ensin, kiinnostusta ja halua kyllä olisi. Totta että se vaatii rohkeutta ja myös pitää olla uskalias.
Minäkin pidän keskuteluista naisten kanssa ne on aivan erillaisia kuin miesten kesken, sain kesällä eräästä naisesta ystävän ja meillä on ollut oikein mukavia keskusteluita keskenämme, hänen kanssa on aina mukava jutella.
Hmm totta kyllä kaksikin on hyvä kun sen aika on Toisinaan on oikeasti kiva olla vaan itsekseen. Tulevaisuudesta kun kukaan ei tiedä, mutta ehkä olen alkanut viehtyä ajatuksesta että jos jonkun miehen kanssa haluan elämäni jossain vaiheessa jakaa ei se välttämättä olekaan huono järjestys että jos molemmilla onkin omat asunnot johon kumpikin voi välillä vetäjä. Tiedä sitten onnistusko se kun olen kumminkin sellainen halikissa ja kainalossa kuitenkin kokoajana kehräisin🙃
Tällä hetkellä elämäni on niin ihanaa asuessani ominpäin että olen vain kiitollinen ja tyytyväinen että asiat ovat näin.
Toivon että löydätte ensivuonna oman kultanne ja voitte nauttia siten yhdessä omistanne ja yhteisistä kokemuksista.
Olin tämän keskustelun jo kadottanut näköjään, olen samaa mieltä, et jos löytää toisesta ns. hengen heimolaisen, jonka kanssa viihtyy ja nauttii yhdessä olosta niin tilanne on mielestäni paras mahdollinen. Hyvien asioiden jakaminen ja antaminen tuottaa iloa ja hyvää mieltä ympärillä. Toi vanha nimimerkkini oli näköjään omittu toisaalle, kun ei antanut käyttää enään sitä?
👍👍👍👍🌸no näin
Anna homo olla rauhassa. Käytelkööt lainausmerkkejään miten lystää. Pelle se on.
Jos onkin oikeasti sairas kun siltä vaikuttaa. Hinttarit usein käyttäytyy oudosti.
Varma homo sen tunnistaa.
Samoilla ajatuksilla edelleen😊Ihana syksyinen aamu.