Varsin läheinen ystäväni on viime aikoina ollut tosi vaisu, suorastaan aneeminen. Tekee vain ns. pakolliset asiat eli työt ja opiskelut, mutta sosiaalinen puoli on lähellä nollaa, koska ei kuulemma mikään huvita. Auttaminen on kuitenkin tosi vaikeaa, kun toista ei saa puhumaan. Mitä pitäisi ystävän tehdä?
miten auttaa masentunutta
ystävää?
152057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aikoinani tarvitsin itse vain hieman väkisin repimistä, vaikkakin myös omaa rauhaa ja lauseita, jotka saivat minut ajattelemaan omaa hyvinvointiani ja sitä, että paikalleen ei kannata jäädä nysväämään.
ehkä kannattaa koettaa saada hänet se tajuamaan. Pidä yhteyttä niin paljon kuin mahdollista on, ja näytä että välität hänestä.
Kunhan vain olet lähellä ja kuulolla vaikket mitään sanoisikaan tai jatkuvasti yrittäisi piristää eri keinoin.
Kerro hänelle suoraan että haluat auttaa eli viettää aikaa hänen luonaan aamusta iltaan ja illasta aamuun tai miten sinulta aikaa liikenee. Eiköhän se sillä parane.
Et näköjään tiedä sosiaalisuudesta mitään, onhan hänellä koulut ja työt missä hän näkee ihmisiä. _on eri asia olla yksinäinen kuin yksin.
-itse perkele olen 24/7 sisällä ja tähän on tottunut, aluksi 2-3 viikkoa oli vaikeeta mutta nyt menee hyvin enkä haluakkaan nähdä ihmisiä.
kaikilla on vaikeaa.. mutta voi olla yksinäinen, vaikka olisi ihmisiä kuinka ympärillä!!!
Niin sinä sinä sinä,olet aika itsekeskeinen. Taidat olla itse ihan hoidon tarpeessa, jotkut ovat huolissaan ystävistään ja sinä kirjotat tänne tämmösiä. älä kato näitä jos ei kerran kiinnosta....
parasta on, että muistat ystävääsi tai yllätät jotenkin mukavasti ja annat häenn tietää että välität ja olet aina häntä varten, vaikka hän onkin maissa eikä jaksa mitään.
mukava tekstiviesti, puhelukortti, sähköposti, kukkalähetys, käsin kirjoitettu kirje, pienen "halinallen" antaminen, hauska piirrustus tai valokuva yhteisestä retkestänne tms. MITÄ VAAN, JOKA ILMOITTAA, ETTÄ HÄN ON TÄRKEÄ IHAN VAAN OMANA VAJAVAISENA ITSENÄÄN JA ETTÄ VÄLITÄT!
usein masentunut ei jaksa puhua asioistaan, sillä hänestä tuntuu,ettei kukaan ymmärrä.
kaikkein parasta olisi, jos sanoisit, että voit tulla vaikka hänen seurakseen katsomaan leffaa tai tekemään ruokaa tai ottamaan päiväunet tai keittämään hänelle teetä. masentunut ei kykene itse ottamaan kontaktia ja on tärkeää, että ystävät ja läheiset ottavat.
ON MYÖS TÄRKEÄÄ SANOA, ETTÄ JOS HÄN HALUAA PUHUA TAI HALATA TAI MITÄ VAAN, OLET HÄNTÄ VARTEN.
LÄSNÄOLOKIN TAI KÄDESTÄ PITÄMINEN RIITTÄÄ.
Mikäli ystäväsi masennus jatkuu pitkään, ohjaa ja tue häntä menemään lääkäriin. Ihan vaikka työterveyteen, opiskelijaterveydenhuoltoon tai vaikka päivystykseen, jos ei muu auta. läääkitys auttaa ja lisäksi on olemasssa erilaisia terapioita: keskusteluterapia, toimintaterapia, musiikkiterapia, psykologinen vyöhyketerapia jne.
Hei olen ylä-asteelainen tyttö luokallemme tuli viimevuonna uusityttö,hän on ihan masentunut ja asiat hyvin huonosti. Hän kyllä puhuu asioistaan mutta kukaan ei pidä hänestä koska hän on sellainen mikä on mikä neuvoksi?
Kerronpa masentuneen näkökulmasta, mitä ei todellakaan kannata tehdä. Minun ystäväni vetäytyi varovasti taka-alalle jäätyäni työttömäksi ja siitä syystä tultuani alakuloiseksi. Pidin oma-aloitteisesti yhteyttä ja kerroin tuntemuksistani. Kiitin häntä ystävyydestä ja kerroin, miten tärkeitä ystävät minulle siinä tilanteessa olivat. Pian hän katkaisi ystävyyden, koska olin hänen mielestään mm. raskassoutuinen. Hän halusi olla iloisempien ihmisten seurassa!! Näen jo kirjoituksestasi, ettet sinä tekisikään tällaista, mutta tämä on suunnilleen pahinta, mitä masentuneelle voi ystävä tehdä.
Sama täällä.....
Sain aika nuivaa kohtelua ystäviltä, kun kerroin, ettei kaikki ole kohdallaan, olin siis keskivaikeasti (tai jotain sine päin) masentunut erään ajan jakson ajan....
Yksi kaveri ei enää ottanut lainkaan yhteyttä (yritti myöhemin n. 1,5 vuoden päästä, mutten enää "ottanut takaisin" ystäväkseni).
Tämän kokemuksen jälkeen en sitten muille viitsinyt kertoa, keksiskelin aina tekosyitä miksi en itse jaksa pitää yhteyttä, miksi en ikinä lähde mihinkään (olin "niin kiireinen" vaikken oikeasti tehnyt ikinä mitään eikä mikään kiinnostanutkaan).
Aika vaikeaa oli vaihe jossa masennuksesta oli pääsemässä vihdoin ulos ja asiat alkoi kiinnostamaan.... miten sitä yhtäkkiä sanoo kavereille että no nyt viitsinkin jo lähteä teidän kanssa sinne ja sinne. Onneksi suurin osa otti sen hienosti....
Sinä, joka kysyit neuvoa, koita jaksaa kysyä häntä mukaasi kaikenlaisiin juttuihin. Se ainakin muistuttaa että elämää on neljän seinän sisäpuolellakin, ja että sitten kun häntä taas kiinnostaa, hän voi tulla mukaan.
Onko tämä nyt ihan viisasta? Täällä käyttäydymme kuin pikkulapset ja nekin käyttäytyy paremmin. Ensimmäinen koittaa auttaa,toinen koittaa syrjiä auttajaa ja kolmas vaan ei ymmärrä mitä ongema edes tarkoittaa. Joten ihmiset joilla ei ole tänne asiaa ni vois pysyy pois täältä -.-
Kiva saada rakentavia, asiallisia vastauksia. Tilanne on sikäli ikävä, että oma elämäni on tällä hetkellä aika hektistä enkä ehdi uhrata ystävyydelle niin paljon aikaa kuin toivoisin. Kuitenkin halu auttaa on sen verran suuri, että aion kyllä jotenkin järjestää aikaa kaverilleni. Toinen ongelma on, ettei ystäväni itse puhu oikeastaan koskaan henk.koht. asioista, mikä vaikeuttaa toisen auttamista ja ymmärtämistää tosi paljon...
Hei!
Sinulle on tullut tosi paljon ja hyviä vastauksia, mutta sen haluaisin sanoa vielä noiden muiden lisäksi lähihoitajaopiskelijana, että pitkään jatkunut masennus on sairaus ja se pitää hoitaa. Usein masennusta hoidetaan niin, että lääkitys ja terapia on yhtäaikaa. Hoitamattomana masennus vain pahenee ja se ei ole ollestaan hyvä juttu.
Ei tuo pelkkä läkitys ja lääkärissä käynti auta :( Mikäli sinulla (kuten minulla) ei ole ystäviä joiten kanssa jakaa pävittäisiä asia oita ja jutella ihan mistä tahansa niin ei tästä masennukseta pääse eroon.
Tiedän että saan kohta kommentteja "lähde ulos pois kotoa....yms" niin voin sanoa teille etä kun olen lähtenyt ulos niin olen törmännyt muiden ihmisten onnellisuuteen joka on enemmän masentanut minua kun minulla ei ole koskaa ystäviä joiten kanssa viettää hauskaa ;(
Minulla ei ole ystävie joiden kanssa voisin viettää hauskaa. Yksinäisenä ei hauskan pito onnistu. Eikä kukaan ole kiinnostunut minusta vaikka olenkin yrittänyt luoda kontakteja muihin ;(
Koska en voi kokea positiivisia ja onnistumisen kokemuksia en pääse tästä masennnuksesta eroon. Tuntuun että elämä menee eteenpäin ongelmasta toiseen ;(