Eniten avioerohakemuksia Joulun jälkeen. Paloiko kinkku piloille vai lahjat huonoja vai onko sitä toisen naama taulua katsottu jo liian kauan, mene ja tiedä. Mekin mietittiin Joulun viettoa, Yleensä on kyllä ollut rauhaisaa vaikka onkin kumppanin kanssa mietytty huonoina aikoina välillä myös erilleen muuttamista, kaikesta kun ei päästä yhteisymmärrykseen ja yhteistä säveltä ei löydy mutta yksi asia toimii paremmin kuin ennen. Kompromissit ovat tulleet mun toiveesta parisuhteeseen, avovaimo ei niistä kauheesti välitä koska hän tuntee jäävänsä aina tappiolle kun jostain sovitaan ja sitten alkaa venkoilu ja sooloilu. Rahan käyttö on yksi pahimmista asioista meidän suhteessa, jos siitä pääsee sopuun alkaa helpottaa, Aika paljon myös perheriitoja Jouluna poliisin mukaan jopa veitsiä ollut käytössä, aika hurjaa.
Teksti TV uutisoi
iuwnj
1373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei.
Se on totta että avioerohakemuksia tehdään eniten joulun jälkeen, tammikuussa. Siihen on monia syitä. Ennen joulua, loppusyksystä niitä "säästellään", ei haluta rikkoa kotia ennen joulun aikaa, joka on kuitenkin monille tärkeä perhejuhla. Joulun vapaiden aikana on myös mahdollisuus miettiä loppuun asiaa erosta, jota on ehkä miettinyt jo pitempään. Joulun jälkeen on ainakin teoriassa helpompi muuttaa muualle. On aikaa ehkä enemmän etsiä asuntoa ja toteuttaa muutto ja tuleva ero on helpompi kertoa lapsillekin. Joulunpyhät myös toisinaan kärjistävät tilanteet loppuun, tulee varmuus siitä että oikeasti tahtoo erota. Kyllä niissä tammikuussa haetuissa avioeroissa on varmaan kyse isommista asioista kuin kinkun palaminen.
Mutta noin yleisesti joulun vietto ja siihen liittyvät perinteet kyllä aiheuttavat monessa huushollissa eripuraa ja "käden vääntöä". Mutta kompromissi on tärkeä sana, jota käytit. Kompromisseja tarvitaan jokaisessa pitkässä suhteessa. Joustaminen ja kärsivällisyys ovat avainasioita yhteiselämään. Ja sitä yhdessäolemista voi/saa/joutuu opettelemaan oikeastaan loppuun asti. Aika monet parit sanovat, että kun on paljon yhteisiä vuosia takana, menee aina vaan paremmin.
Rahan käyttö, kotitöiden jakaminen, ajan käyttö - ovat hyvin yleisiä riitojen syitä. Näistä kannattaa jutella ja pyrkiä tekemään "sopimuksia" silloin kun molemmat ovat hyvällä ja rauhallisella mielellä, kun asiasta ei ole epäsopua.
Kaikkea hyvää sinulle uuteen vuoteen,
Pirkko-pappi
Aika monet parit sanovat.... Mistä tuon otit, omasta päästä vai tutkimuksesta?
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000001107432.html
Jos et heti nosta suojamuuria pystyyn vain siksi, että kirkko tulee antamaan fiksun vastauksen.
Kirkko ei ole antanut fiksua vastausta.
Toinen eropiikki tulee kesäloma-ajan jälkeen. Arki menee tarpoessa, mutta lomalla ollaankin yhdessä 24/7 ja huonoissa suhteissa törmäys on väistämätön.
”Kompromissit ovat tulleet mun toiveesta parisuhteeseen, avovaimo ei niistä kauheesti välitä koska hän tuntee jäävänsä aina tappiolle kun jostain sovitaan ja sitten alkaa venkoilu ja sooloilu. ”
Anteeksi nyt, mutta avovaimosi luonne kuulostaa kamalalta. Pitäis aidosti molempien haluta tehdä epäitsekkäitä kompromisseja jotta toinen olisi onnellinen - ei niin että ajattelee edelleen lähinnä omaa etuaan ja kokee jääneensä alakynteen. Hyi ja yök.
Tämä joulun jälkeinen erobuumi on minulle uutinen.
Kesäloman vaikutuksesta olen lukenut aikaisemminkin.
Tosin ihmettelen sitä koska silloinhan ihmisillä on keskinäistä, leppoisaa aikaa.
Olen kuvitellut, että ruuhkavuosien arkiset paineet aiheuttavat eri syistä stressiä joka sitten saattaa heijastua parisuhteeseen mikäli vähemmän stressaantunut puoliso ei ymmärrä toisen paineita.
Itsekkäät hakevat kompromissia. Miksi aina pitäisi saada oma tahto läpi. Kompromissihan saattaa jättää molemmille, tai ainakin toiselle tunteen, että on sovun nimessä joutunut tinkimään omista tavoitteistaan. Keskinäinen ymmärrys perustuu konsensukseen.
Ihanne tilanne on se, jossa puolisoille tärkeät asiat eivät ole samoja. Kumpikin voi toteuttaa itseään itselle tärkeissä jutuissa ilman, että toinen kokee nöyrtyneensä tai tulleensa jyrätyksi.
Omakohtainen kokemus 3kk:n lomasta vieraassa kieliympäristössä.
Emme olleet tekemisissä muiden suomalaisten kanssa ja lähiympäristössäkin vain tervehtimissuhteessa ja pintapuolisessa keskusteluissa talon muiden asukkaiden kanssa.
Eipä ollut paineita minkään asian suhteen.
Sama koskee näitä 17 eläkevuottamme. Eläköidyimme parin kuukauden åorrastuksella.
Lomallahan sitä juuri ehtii rentoutumaan ja miettimään suhteen tilaa. Ei siinä muuta monet tajuu et hei olen mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin, ihme ettei ole aiemmin tullut mieleen. Olen taas itse mukavuuden haluinen ja kun katselin vanhempieni elämää ei ihme että erosivat, itse en ole halunnut koskaan naimisiin mutta perhettä on. Kummatkin nauttii omalla tavallaan elämästä.
Itsekkäät hakevat kompromissia? Ha ha.
Näin puhuu ihminen, joka ei näe omas tilannettaan pidemmälle.
Eli minun tilanteessani ei ollut mm. ok pyytää kompromissia, että exmies maksaa laskut aina minun tilille ja minä eteenpäin, kun jätti muuten ne maksamatta? (Vuokrasta puuttui puolet 4kk ajan, sähköt katkesi kolmesti, vesi kahdesti...)
Jotkut yrittävät saada kompromisseja, jotta suhde saataisiin vielä jaloilleen. Minusta se on välittämistä, yritetään tosissaan ennen kuin annetaan viimeinen armonisku.
En yritäkään nähdä omas tilannettani pitemmälle. En yritä viisastella yleisellä tasolla vaan tyydyn oman elämäni kokemuksiin.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että kompromissien tarve johtuu itsekkyydestä. Toisen osapuolen tai molempien.
Jos on yksituumaisuutta ja yhteishenkeä niin konsensus on luonnollinen ratkaisu.
Tuo kuvaamasi tilanne on sikamainen eikä siinä ole kyse edes kompromissin hakemisesta vaan vaatimuksesta noudattaa tehtyä sopimusta.
Kompromissi >< konsensus. Esimerkiksi tänään vaimoni oli katsonut ensi joulun yhdeksi vaihtoehdoksi Itävallan kiertomatkan jossa yhdistyisi joulumarkkina matka ja joulun vietto.
Minustakin sen ohjelma on hyvä ja konsensus oli valmis.
Minulle kompromissi merkitsee sitä, että kumpikin tinkii omista tavoitteistaan kunnes löytyy molempia tyydyttävä ratkaisu. Meille tämä on toistaiseksi kokematon tilanne.
Kaikkein hurjalta tuntuu tilanne "kun sinäkin sitä, täytyyhän minunkin tuota".
Todennäköisesti kumpikin on tyytymätön. Olen useamman kerran nähnyt tälläistä kaupan tekoa ja vielä useammin kuullut sellaisesta toisen osapuolen kertomana.
Eikähän niitä eroja tule sen takia koska nainen tekee jouluna kaikki kotityöt, leipoo joulusafkat ja tarjottavat eikä mies auta yhtään. Naiset on täysi työllistettyjä jouluna eikä naisen paska jännämiespoikaystävä auta yhtään.
Naiset voisi valita parempia miehiäkin koska minä ainakin auttaisin mielelläni keittiössä.
Totta vain puoliksi, esim. on paljonkin naisia jotka ei osaa edes tehdä ruokaa saati leipoa, olisko sitten näitä uusavuttomia nuoria naisia kun äiti on heille tehnyt kaiken valmiiksi. Minä olen miehenä tehnyt ruokaa kotona jo pari vuosikymmentä ja nainen on niistä tykännyt kuten lapsikin, pyykit hoituu ja muutkin kotiaskareet, jollei nainen ole tyytyväinen on syyt ihan muut.
Kinkku ei palann pillalle akka ei vaan antanu tuusaa lopulta vetäsin kinkkua ja täytyypi sanoa että paree oli ko akalla. Ens vuona ostamma 15 kilon kinkun.ä
Tässä odottelen eropapereita mutta olen laittanut kapuloita rattaisiin. Teen sen mahdollisimman vaikeaksi. Syy miksi en kerro mutta katsotaan nyt miten ja milloin se tapahtuu. Voin vain kuvitella mitä ne puhuu ja miettivät miten suhtautua papereihin. Tietää ne itsekin ettei samaan kaupunkiin ole jäämistä. Toki allekirjoitan kun ne vihdoin tulee. Saan myös läheisille kertoa sen totuuden erosta ja miten jouduin nolatuksi. Ei ainakaan lapset tule arvostamaan uutta isän pikku hutsua. Kyllä miestä vituttaa kun alkaa tajuta kuka tämän takana on ollut ja kuka minua kiusaa. Ei tahdo uskoa rakkastaan millään. Ei sellainen ole" näkee ilmeestä. Siksihän ne ensimmäiset paperit hävitettiin kaapista kun ilmi tulikin että tiesin asioista kauan ennen "ilmoitusta" toki tarina muuttui ja se mitä tahtoo muuttui sen myötä. Mutta tiedän niiden suunnittelevan tulevaa ja miten kertoa? Inhottavaa on se kun joku minua kiusaa ja kukahan se on?