Olen aikeissa ostaa Fenderin Straton, ja kysyn että kannattaako mennä ostamaan joku Mexikossa valmistettu halpis, vai Jenkeissä valmistettu vähintään tonnin kalliimpi laite? Siis olen kiinnostunut laadusta lähinnä (työnjälki ja sointi). Eräs mexikolainen malli maksaa 550€ eräässä liikkeessä (Thomann), mutta vastaavasti Jenkeissä valmistettu lähes samanlainen malli maksaa samassa nettiputiikissa n. 1600€.
Mallejahan on valtavasti, mutta tässä ne joita olen katsellut. Malmsteenin nimikkomallin (signeeratun) hinta jota olen myös katsellut, on tuossa firmassa 2200€ - sanottakoon se tässä lopuksi vielä.
Mallejahan on valtavasti, mutta tässä ne joita olen katsellut. Malmsteenin nimikkomallin (signeeratun) hinta jota olen myös katsellut, on tuossa firmassa 2200€ - sanottakoon se tässä lopuksi vielä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Suosittelen ostamaan käytetyn joita tulee lähes päivittäin myyntiin esim. muusikoiden.netissä. Eikä meksikaanitkaan mitään huonoja ole laisinkaan ja niitä voi modata eri tavoin ja mikit kannattaa ainakin vaihtaa parempiin.
Noh, olen tullut päätökseen ostaa uusi jenkki. Se on tunnekysymyskin minulla että väri on oikea, eikä ei ole kolhuja. Onhan siitä iloa vuosiksi, tai vuosikymmeniksi eteenpäin. Jenkkimallien hintakin säilynee paremmin. Sitten tärkeä pointti on 22 nauhaa, joita en juuri ole mexikon vehkeissä nähnytkään.
Meksiko tietty pitää tuo maan nimi kirjoittaa.
Puntaroin kovasti mikä on ratkaisuni, ja päätin että kun nyt ostan skittaa, ostan kerralla sellaisen josta nauttii pitkään. Päätös tuli tänään. En ole mikään nikkarimies näissä hommissa, vaikka käsityöt ovatkin halskassa. Siksi valinta on Amerikan malli.
Sori, tuo nikki on muualla käytössäni.
"Jenkkimallien+hintakin+säilynee+paremmin."
Esitän+oman+väitteeni+tueksi+vähän+vipuvartta:
Tärkein syy miksi maksaa jenkkimallista yli tonni enemmän on viimeistelyn laatu.
Siis ei ulkonäöllinen, vaan se näkymätön. Ne pienet asiat jotka tekevät soittimesta oikean soittimen lelun sijaan. Se että vire pysyy, se että nauhat on kiinni otelaudassa vielä ensi vuonnakin, se että otelauta on suora (eli voit säätää kielet ihan hiukan lähemmäs otelautaa = parempi soitettavuus). Ja ehkä aavistuksen paremmat mikin = parempi soundi.
Aloittelijan ei kannata ostaa sitä kaikkein halvinta paskaa. Joku ikänsä soittanut erkki-lapanen pystyy kyllä soittamaan niin halutessaan vaikka kuinka huonoa lapiota. Mutta aloittelijan ei kannata ottaa riesoikseen surkeinta vehjettä jolla soittaminen on ihan fyysistä tuskaa. Toisaalta aloittelijan ei kannata maksaa itseään kipeäksi huippusoittimesta, ei siinäkään ole järkeä. Osta joku perushyvä alemman keskihintaluokan soitin (max. 2k€) niin ei ole turha kapine. Ja siitä pääsee tarvittaessa eroon niin että myös saa jotain myydessäkin. Jos tuollainen tulee hyväkuntoisena käytettynä vastaan, niin mikä ettei. Mutta se alunperin paska kapine on käytettynäkin paskaa.
Olen samaa mieltä. Päädyin keskihintaiseen laitteeseen. On mielekästä tosiaan soittaa kun tietää että sointipuoli on kohdallaan itse laitteessa, ja virheet ovat oman tumpeloinnin syytä. Siinä saa intoa harjoitella sitten. Itse olen maallikko näissä asioissa, mutta oppimistahan tämä ikä on, ja kiire ei ole tulla koskaan valmiiksi.
Itelläni on jenkki Fender deluxe strato ja enpä nyt sanoisi että tuo nyt niin paljon parempi olis, kun olen omistanut meksikossa tehdyn Hendrix mallinkin, joka ei paljon laadussa hävinnyt ja hintaakin oli vain puolet siitä. Välillä tuntuu, että tuo deluxe strato on fenderiksi vähän liiankin hienostunut kapistus. Oonkin ollut aikaissa myydä sen ja ostaa standardin tilalle. Osta pois jenkkistarato, jos sellaista haluat mutta kannattaa tosiaankin aina tsekata tuolta muusikoiden.netistäkin koska myynnissä on aika usein mint kuntoisia keppejä ja onhan käytetyissä se "sisäänajetun" tuntukin ja siinä on omat puolensa. Käytetyn stankun kun saa lähes puolella siitä mitä uusi maksaa.
Minä en tiedä vivahde-eroista näissä soinneissa koska olen käytännössä lähes aloittelija. Mulle riittää että peli soi silleen normaalin kuuloisesti puhtaasti, eikä hajoa heti kättelyssä. Katselin videota Tubesta jossa ukko korjaili Meksikon mallia. Kaula oli vinossa ja muutakin sanomista toisissa videoissa on niissä ollut.
On myös tunnekysymys ostaa uusi kiiltävä peli, enkä mahda sille mitään. Onhan näitä tarkoituksella nirhattuja vehkeitä esimerkiksi Eddie Van Haleninkin kitaroissa, mutta en voi niitä näön puolesta ottaa. Silmä ei sitä salli. Mutta jos kitara ajan kanssa omassa käytössä naarmuuntuu, siihen silmä tottuu ja on eri juttu.
Sain jenkkilaitteen, ja en voi muuta kun ihastella sitä. Työnjälki upeaa, ja sointi myöskin. Suosittelen jenkkiä jos budjetti sallii. Tonnilla saa jo jenkin, eikä siinä ole kuin muutama satanen eroa meksikolaiseen. Itse maksoin enemmän (1600€). Puhun siis uusista kitaroista.
Mulla on itsellä meksikolainen strato. Täydellinen kitara se ei ole, mutta käytettynä hinta-laatusuhteeltaan ihan loistava. Tuo tosin on ns. factory special run, eli tuossa on pieniä parannuksia kuten kunnon terästä oleva tallablokki ja lukitsevat virittimet. Lisäksi mikit olivat vaihtuneet Sheptoneihin.
Meksikon perusmalleihin vaihtaisin tallan parempaan (lue Callaham), mutta silloin hinta vaan nousee jo aika kovaksi jos työn teettää. Sama juttu mikkien kanssa. Mutta on tuossa meksikolaisessa stratossa perusasiat kunnossa. Kaula on suora, nauhan päät eivät ole pomppineet, kaulatasku on tiukka ja vire pitää kammen kanssa.
Ennen kuin kukaan vetää keskustelua siihen, monestako palasta oikean Fenderin runko pitää tehdä, tässä pieni video Kalifornian tehtaalta 50-luvulta. Kohdasta 1:15 eteenpäin näkee miten kolmipalaista runkoa siinä sahaillaan.
https://www.youtube.com/watch?v=nswcAPvH0P8
On kai noissa jotain eroja, itselleni on riittänyt mehicon strato mallit, standart, & jlv.
Mutta noissa on alkuperäistä enää vain rauta- ja puuosat vuosieen aikana on modailtu. Yksilöitähän nuo ovat niin kauan kun puuta soittimessa käytetään.