Olen lukenut palstaa muutaman kerran vain siitä syystä, että itse olen kihloissa turkkilaisen miehen kanssa.
Olen käynyt lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi viime keväänä. Koko syksyn olen ravannut Turkki- Suomi väliä ja enimmillään ollut siellä 2kk putkeen. Taas jälleen Suomessa =) Maksamme poikaystäväni kanssa kaikki matkani puoliksi.
Tällä hetkellä hän opiskelee Antalyan yliopistossa kolmatta vuotta ja meillä on yhteinen asunto Antalyassa.
Olen tullut Suomeen lukemaan ja lääketieteelliseen pyrin ensi kesänä. Sen jälkeen jään Suomeen opiskelemaan.
Olen tuntenut miehen jo 4-vuotta. Eli, kun tapasin hänet olin n:16- vuotias.
Elämäni hänen kanssaan on ihanaa.
Olen kaunis nainen ja hän komea mies. matkustelemme paljon Turkissa ja viime kesänä kävimme yhdessä Saksassa.
On ollut SUURI rikkaus tutustua turkkilaiseen elämään ja voin sanoa, että olen tehnyt oikean valinnan. Olen saanut miehen joka rakastaa lapsia, on ahkera, urheilee ja palvoo minua. Hän on hyvin perhekeskeinen ja tykkää viettää sitä "parisuhdetta" kanssani. Olemme koko ajan yhdessä. Saan aamupalan sänkyyn joka toinen aamu ja jos hän lähtee opiskelemaan ennen kun herään, aamiainen on valmiinä pöydässä.
Luulin, että joutuisin luopumaan jostain hänen takiaan. Mutta en ole joutunut.
Hän on oppinut minulta paljon ja myös minä häneltä. Kunnioitamme toisiamme ja otamme kummankin tarpeet huomioon. Sopeutuminen ei välttämättä ole ollut helppoa, mutta hän on auttanut minua suunnattomasti. Myös hänen perheensä on ollut tukenani alusta alkaen.
Hän on mustasukkainen, mutta vain suloisella tavalla. Hän on minulle rakkainta tässä maailmassa oman perheeni lisäksi.
Hän ei petä minua tai halua Suomen kansalaisuutta. Hän ei juokse naisten perässä tai ryyppää baarissa. yliopistolta hän tulee kotiin ja vietämme aikaa yhdessä. menemme kuntosalille, kävelylle tai makaamme oman kodin sängyllä jutellen päivästä ja yleensä elämästä.
minun ei tarvitse varoa mitään mitä päästän suustani. Kun ole surullinen tai huudan, hän ottaa minut syliin ja pitää siinnä niin kauan enne kuin rauhoitun. Sen jälkeen hän laittaa kylpyveden valumaan.
Tuntuu, että olisin hänelle koko elämä, jota pitää suojella ja vaalia kaikelta pahalta. On jopa turhauttavaa, ettei hän ikinä huuda minulle tai paisko ovia.
Välillämme on paljon eroja, mutta olemme pystyneet voittamaan ne. Hän taitaa olla aikamoinen poikkeustapaus, mutta itse hän sanoo että minä olen muuttanut häntä! Minä olen tehnyt hänestä paremman.
On surullista lukea kuinka ihmiset puhuvat, vaikka itselläni elämä muslimin kanssa on mennyt paremmin kuin osasin ikinä odottaa.
Tämän miehen arvoissa ja tavassa elää/rakastaa olisi monella miehellä opettelemista.
Muistakaa, että jokainen turkkilainen mies on yksilö. Heillä kaikilla on erilainen kotikasvatus, erilaiset elämän arvot ja jokainen heistä elää omaa elämää.
Joku ei arvosta naista, joku toinen arvostaa. Joku pahoinpitelee, joku toinen ei.
Mutta sen tiedän, että olen hänelle kaikki tässä maailmassa
Olen käynyt lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi viime keväänä. Koko syksyn olen ravannut Turkki- Suomi väliä ja enimmillään ollut siellä 2kk putkeen. Taas jälleen Suomessa =) Maksamme poikaystäväni kanssa kaikki matkani puoliksi.
Tällä hetkellä hän opiskelee Antalyan yliopistossa kolmatta vuotta ja meillä on yhteinen asunto Antalyassa.
Olen tullut Suomeen lukemaan ja lääketieteelliseen pyrin ensi kesänä. Sen jälkeen jään Suomeen opiskelemaan.
Olen tuntenut miehen jo 4-vuotta. Eli, kun tapasin hänet olin n:16- vuotias.
Elämäni hänen kanssaan on ihanaa.
Olen kaunis nainen ja hän komea mies. matkustelemme paljon Turkissa ja viime kesänä kävimme yhdessä Saksassa.
On ollut SUURI rikkaus tutustua turkkilaiseen elämään ja voin sanoa, että olen tehnyt oikean valinnan. Olen saanut miehen joka rakastaa lapsia, on ahkera, urheilee ja palvoo minua. Hän on hyvin perhekeskeinen ja tykkää viettää sitä "parisuhdetta" kanssani. Olemme koko ajan yhdessä. Saan aamupalan sänkyyn joka toinen aamu ja jos hän lähtee opiskelemaan ennen kun herään, aamiainen on valmiinä pöydässä.
Luulin, että joutuisin luopumaan jostain hänen takiaan. Mutta en ole joutunut.
Hän on oppinut minulta paljon ja myös minä häneltä. Kunnioitamme toisiamme ja otamme kummankin tarpeet huomioon. Sopeutuminen ei välttämättä ole ollut helppoa, mutta hän on auttanut minua suunnattomasti. Myös hänen perheensä on ollut tukenani alusta alkaen.
Hän on mustasukkainen, mutta vain suloisella tavalla. Hän on minulle rakkainta tässä maailmassa oman perheeni lisäksi.
Hän ei petä minua tai halua Suomen kansalaisuutta. Hän ei juokse naisten perässä tai ryyppää baarissa. yliopistolta hän tulee kotiin ja vietämme aikaa yhdessä. menemme kuntosalille, kävelylle tai makaamme oman kodin sängyllä jutellen päivästä ja yleensä elämästä.
minun ei tarvitse varoa mitään mitä päästän suustani. Kun ole surullinen tai huudan, hän ottaa minut syliin ja pitää siinnä niin kauan enne kuin rauhoitun. Sen jälkeen hän laittaa kylpyveden valumaan.
Tuntuu, että olisin hänelle koko elämä, jota pitää suojella ja vaalia kaikelta pahalta. On jopa turhauttavaa, ettei hän ikinä huuda minulle tai paisko ovia.
Välillämme on paljon eroja, mutta olemme pystyneet voittamaan ne. Hän taitaa olla aikamoinen poikkeustapaus, mutta itse hän sanoo että minä olen muuttanut häntä! Minä olen tehnyt hänestä paremman.
On surullista lukea kuinka ihmiset puhuvat, vaikka itselläni elämä muslimin kanssa on mennyt paremmin kuin osasin ikinä odottaa.
Tämän miehen arvoissa ja tavassa elää/rakastaa olisi monella miehellä opettelemista.
Muistakaa, että jokainen turkkilainen mies on yksilö. Heillä kaikilla on erilainen kotikasvatus, erilaiset elämän arvot ja jokainen heistä elää omaa elämää.
Joku ei arvosta naista, joku toinen arvostaa. Joku pahoinpitelee, joku toinen ei.
Mutta sen tiedän, että olen hänelle kaikki tässä maailmassa
Vastaukset 26
Vanhimmat
juuri noin se menee kun löytää hyvän yksilön. mulla vaimo aasiasta ja tarina aika samanlainen. emme asu suomessa ja tuskin tulemme asumaan. onnea sinulle vaikka et taida enempää tatvita kuin sinulla jo on.
Turkissa on vielä arvoja jäljellä. Avioliitoista vain 6 % päättyy eroon kun Suomessa niistä päättyy kokonaista 56 %. Voitte tarkastaa tiedon osoitteesta www.divorcemag.com.
Mikä parasta turkkilaiset naiset ovat ihan hulluina suomalaisiin miehiin. Suomalaiset urheilijat ja tukkametallibändit ovat kovassa nousussa myös siellä päin.
niilä tytöillä on moraali kohdallaan, eivät anna heti niin kuin suomitytöt.
Ja jos suomityttö ei anna se on pihtari. Kaksinaismoralismia.
Taas sinä täällä. Ei turkkilaiset eikä pahemmin puolalaiset tiedä todellakaan suomalaista urheilijaa tai muusikkoa saatikka sitten olisivat hulluina niihin. Taitaa olla vain sinun keksimä juttu. Uskon vahvasti, että turkkilaiset naiset kyllä taitavat pitää oman maansa miehistä ja piutpaut välittää suomalaisista juopposankareista! Realistisuutta peliin kaveri!
Hyvä että suomen naiset ihannoi näitä turkkilaisia. Olikos se tilastojen mukaan 39 prosenttia epäiltynä rikoksista ja 97 prosenttia vähintään uhannut puoliso väkivallalla. Hienoja miehiä tosiaankin.
Tänään oli hesarin Nyt-viikkoliitteessä artikkeli avioliitoista ja eroista, erityisesti huomioitavaa on että tilastojen mukaan (siis Nyt liitteen artikkelin mukaan) todennäköisyys eroon on suuri jos nainen suomalalainen ja mies turkkilainen.
En nyt halua liikaa yleistää mutta oikeasti näissä suhteissa on suuri riski.
marraskuussa tällä sivustolla oli linkki kepa.fi:n (kehitysyhteistyön palvelukeskus) sivujen tilastosta, jonka mukaan suomalais-turkkilainen liitto päättyy eroon 10x useammin kuin suomalais-suomalainen.
ai niin. tilastoja ei saanut lukea suoraan :DDD
Johtuu turkkilais miesten asenteesta. Heille Suomi nainen = ilmainen huora.
Länsimaisen naisen kanssa voi solmia velvoite avioliiton pelkästään seksiä varten ja sitten lempata ämmän kun ei enää maistu. Mies ei tästä menetä kasvojaan uskontonsa eikä kotiväkensä edessä.
Se on perheen "halventamista" jos menee vakavaan suhteeseen tai avioliittoon vain seksin takia ja hankkii lapsia.
Arvatkaa kuinka monesti juuri tästä asiasta on istuttu saman pöydän ympärillä (perheet yhdessä) ja puhuttu. Jos mies on kunniallinen, sellainen ei tule kuuloonkaan.
Avioerot eivät ole niin yksinkertaisia. Varsinkaan heidän kulttuurissa. Perhe elämää arvostetaan ja lapset ovat todella tärkeitä.
Olen tavannut ja jutellut monien turkkilaisten naisten kanssa. Voin sanoa, että heillä on tietynlainen arvomaailma kohdallaan. Monet heistä aivan ihania! Olen puhunut naisten kanssa joita aviomies pahinpitelee tai he kokevat muuta vääryyttä. Olen myös nähnyt sen. Surullista...
sille, että meidän liitto on huomenna kestänyt tasan 30 vuotta? Löytyykö tilastoa?
Tilastot ja yksittäinen tapaus EIVÄT ole sama asia.
Mutta riski että tällainen yhteiselämä päättyy eroon, ON suuri. Eli jos joutuu tilanteeseen että on ihastunut toisesta kulttuurista tulleeseen, erityisesti tähän tapaukseen, ja harkitsee avioitumusta, KANNATTAA pitää mielessä että riskit ovat suuret.
No toki se nyt on selvä asia, mutta ei ne tilastotkaa ole totuus. Ihan muuta siinä pitää miettiä kuin sitä mikä on riskikerroin.
Väitän, että se riski ei edes ole toinen uskonto/kansallisuus. Riski on otettava aina "liittouduitpa" kenen kanssa hyvänsä. Se ei ole sinänsä kansallisuuskysymys. Ongelmia tulee siitä, että ei tunneta toista tai uskotaan hänen muuttuvan haluamallamme tavalla. Ei kukaan noin parikymppinenkään enää ihan toiseksi muutu. Kyllä se koti ja kasvatus ovat mielessä ja niitä asioita ei helpolla muuta. Se vaatisi asioitten tiedostamista ja sitä ei aina osata ymmärtää. Ihan turha väittää, ettei uskonto vaikuttaisi meidän kaikkien elämään. Kyllä se vaikuttaa vaikka emme ns. uskovaisia olisikaan. Pitäisi myös osata erottaa mikä on siitä johtuvaa ja mikä taas ihan jotain muuta.
Asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia kuin usein ajatellaan. Väitän, että suurimmat ongelmat johtuvat siitä, ettei tunneta toista eikä edes välitetä ottaa selvää. Paitsi tunteita yhteisen elämän suunnittelussa tarvitaan myös järkeä. Ja kaikkein eniten siinä vaaditaan molemmilta suurta päättäväisyyttä ja halua onnistua.
Sanon tämän kolmenkymmenen vuoden kokemuksella. En väitä tietäväni kaikkea kaikesta, mutta aika paljon olen myös sivusta seurannut monenlaisia kirjavia kokoonpanoja avioliittomarkkinoilla. Parhaiten/pidempään ovat kestäneet ne liitot, joissa sitä halua ja tahtoa olla yhdessä on riittänyt. Tahtoa pitää löytyä silloinkin kun kaikki sukulaiset ja ystävät ovat puolestasi päättäneet, ettei enää kannata jatkaa. Sitä ympäristön negatiivisuuttakin on osattava varoa, ettei se tartu suotta.
Oikeastaan ihan lyhyesti: tuntemattoman kanssa ei pidä liitoutua ja satuihin ei kannata uskoa.
kun tilastoista puhutaan!
Tilasto kertoo sen millä todennäköisyydellä jotakin tapahtuu tietyn ajan kuluessa.
Tällaisissa asioissa tilastot ovat kovaa faktaa.
Jossain nippelitiedoissa niillä voidaan vääristellä asioita, mutta ei sitä onko asiat ero/ei eroa joka on tiukkaa faktaa.
Oletko unohtanut, vale, emävale ja tilastot? Tilastot laaditaan hyvin pienistä otoksista ja siksi niitä ei faktoina voi pitää. Ne voi olla suuntaa antavia, riippuen otoksesta, mutta faktasta kaukana. Tiedätkö onko esim näissä erotilastoissa mukana sellaiset liitot, joissa henkilöt ovat vaihtaneet kansallisuuttaan? Kuinka moni on tehnyt sen jo ennen avioitumistaan jne. Muuttujia voi olla useita.
Väitteesi pitää paikkansa ennemminkin Suomessa. Kukapa täällä juurikaan enää piittaa omasta saati perheensä maineesta? Toinen toisimme, täysin vieraita ihmisiä haukutaan päivästä ja viikosta toiseen täällä palstalla. Enpä muista lukeneeni yhtään edes asiallista viestiä suomalaisesta naisesta tai miehestä. Jos me ei olla vajottu alas, niin kukapa sitten.
Parempaa elämää vain teille. Kaisa katoaa maailmalle.
OK, jos kerran sinusta vapaa sananvaihto on vakavampi rike kuin vaikkapa 10-vuotiaiden tyttöjen naittaminen nelikymppisille miehille, niin ole hyvä. Toivottavasti opit maailmalta vähän suhteellisuudentajua.
On sulla outo tulkinta edellisestä viestistä.
Heh, aina löytyy näitä vastaanhangoittelijoita jotka olemassaolollaan yrittävät todistaa jotain.
Lueppa tuolta vähän ylempää, taas joku turkkilainen mies - suomalainen nainen litto päättynyt eroon. Ihan turhaan täällä yrität todistella mitään. Näin se on 99% tällaisissa liitoissa, tilastot puhuvat karua kieltään.
Ehkä sinä sitten kuulut siihen 1%, poikkeukselliseen ryhmään? Sen takia ei kuitenkaan kannattaisi liikaa pullistella täällä ja rohkaista muita tekemään samoin koska onnistuminen on hyvin epätodennäköistä, liki mahdotonta.
Onko vaikea uskoa, että joku voi onnistuakin? Eikö kärsi ottaa asiaa ihan faktana eikä minään todisteluna tai rohkaisuna? Tykkäätkö, että paskaa saa jauhaa, mutta sen vastapainoksi ei saa hyvää asiaa kertoa?
Tottakai hyvän asian saa kertoa, mutta miksi te ette tuo myös esiin tätä faktaa että epäonnistumisen todennäköisyys on suuri?
Minusta on edesvastuutonta vaan kertoa että kaikki menee hyvin, jee jee , jne..
Tällaiset mielipiteet voivat saada aikaan sen että joku nuori ja vielä naivi nainen päättää tehdä saman tempun ja kuinkas ollakaan, päätyy sitten johonkin ankeaan Itä-Helsingin vuokraghettoon yh:ksi, kiitos teidän kapeakatseisen mainospuheenne seurauksena!
enemmän kuin mistään muusta! Montako Kaisan viestin kaltaista olet täällä saanut lukea? Eikä hänkään ole väittänyt, että elämä olisi ongelmatonta. Jos ihminen kokee, että asiat ovat hyvin sen voi kyllä kertoa eikä se ole edesvastuutonta. Ennemminkin edesvastuutonta on kirjoitella ihan mututuntumalla kaikenlaista soopaa.
Lainaus Kaisaa siteeraten:
"sille, että meidän liitto on huomenna kestänyt tasan 30 vuotta? Löytyykö tilastoa? "
Kyllä tämä oli aika uhittelevaa tekstiä ja saa sen kuvan että ei mitään ongelmia, vaikka tilastot osoittaa olevan täysin päinvastoin.
Ei se minusta ole uhittelua. Se on kyllä ihan väärä sana, uhittelu. Ennemminkin on kyse siitä, että Kaisa on vain ollut kyllästynyt yksípuoliseen negatiivisten asioitten esille tuomiseen. Jokainen tulkitkoon niin kuin haluaa, mutta eiköhän tämäkin asia nyt jo tullut loppuunkäsitellyksi.
Siltä, että tämä teksti on suomipojan käsialaa, eli pelkkä provo, mutta jos olen väärässä, niin toivotan paljon onnea teille molemmille!
.....=)