Lounge
Töölössä hotelli Crown Plazan loungessa oli paikalla joukko naisia ja minä. Naiset olivat luultavasti menossa Oopperaan, koska suhteellisen kovaääninen keskustelu viittasi tällaiseen. Heillä jokaisella oli valkoviinilasilliseen kuuluva oopperalookki päällä ja ikää neljäkymmenen molemmin puolin. Yksi naisista tuntui olevan helsinkiläinen ja loput, murteiden perusteella, muualta Suomesta. Helsinkiläinen nainen toimi eräänlaisena seremoniamestarina, oppaana, matkanjärjestäjänä tai kapellimestarina, sillä hän oli kovaäänisin, ja tuntui tietävän, mistä puhui. Hän oli myös pukeutunut selvästi muita tyylikkäämmin.
Jos en täysin ollut hukassa, niin asu oli uusi ja varta vasten tähän tilaisuuteen ostettu. Tällainen paljasti jotain naisesta, kuten asun väri, joka oli musta, oli sekin paljastavan rajamailla. Koruja ei ollut. Ei mitään. Luonnonvaaleat hiukset ja kompakti vartalo. Nainen selvästi luotti itseensä, luotti kehoonsa ja luotti mieleensä. Kasvot hänellä olivat tehokkaat ja intensiiviset, katse lähes julma.
Itse istuin sivummalla hotellin mukavalla sohvalla ja näpläsin kännykkääni. Äiti oli ojentanut jääkaapista purkillisen Fantaa. Oma asentoni ja asuni oli vetelän ja löysän rajamailta. En kuitenkaan osannut olla rekisteröimättä mitään. Näytin umpikuurolta, mutta minulla oli erinomainen kuulo. Elämä oli liikkuvaa kuvaa, jota kykeni kelaamaan vuosien taakse aina aikojen alkuun asti ja mielikuvituksella sen alun yli eiliseen tällaiseen, tällaisiin ääniin, joita huoneessa oli ja eli, sinkoili. Kännykästä en löytänyt mitään uutta ja jännittävää, ja pelkäsin olevani kuollut, menehtynyt mystisessä virtuaalionnettomuudessa, mutta sitten romanialaiset ruusut pelastivat minut tammikuussa, koska ne eivät suostuneet nukahtamaan vuotuisille talviunilleen, vaan kukkivat vehreissä puistoissa kuin ikuisuus itse.
(Hihitystä)
Töölössä hotelli Crown Plazan loungessa oli paikalla joukko naisia ja minä. Naiset olivat luultavasti menossa Oopperaan, koska suhteellisen kovaääninen keskustelu viittasi tällaiseen. Heillä jokaisella oli valkoviinilasilliseen kuuluva oopperalookki päällä ja ikää neljäkymmenen molemmin puolin. Yksi naisista tuntui olevan helsinkiläinen ja loput, murteiden perusteella, muualta Suomesta. Helsinkiläinen nainen toimi eräänlaisena seremoniamestarina, oppaana, matkanjärjestäjänä tai kapellimestarina, sillä hän oli kovaäänisin, ja tuntui tietävän, mistä puhui. Hän oli myös pukeutunut selvästi muita tyylikkäämmin.
Jos en täysin ollut hukassa, niin asu oli uusi ja varta vasten tähän tilaisuuteen ostettu. Tällainen paljasti jotain naisesta, kuten asun väri, joka oli musta, oli sekin paljastavan rajamailla. Koruja ei ollut. Ei mitään. Luonnonvaaleat hiukset ja kompakti vartalo. Nainen selvästi luotti itseensä, luotti kehoonsa ja luotti mieleensä. Kasvot hänellä olivat tehokkaat ja intensiiviset, katse lähes julma.
Itse istuin sivummalla hotellin mukavalla sohvalla ja näpläsin kännykkääni. Äiti oli ojentanut jääkaapista purkillisen Fantaa. Oma asentoni ja asuni oli vetelän ja löysän rajamailta. En kuitenkaan osannut olla rekisteröimättä mitään. Näytin umpikuurolta, mutta minulla oli erinomainen kuulo. Elämä oli liikkuvaa kuvaa, jota kykeni kelaamaan vuosien taakse aina aikojen alkuun asti ja mielikuvituksella sen alun yli eiliseen tällaiseen, tällaisiin ääniin, joita huoneessa oli ja eli, sinkoili. Kännykästä en löytänyt mitään uutta ja jännittävää, ja pelkäsin olevani kuollut, menehtynyt mystisessä virtuaalionnettomuudessa, mutta sitten romanialaiset ruusut pelastivat minut tammikuussa, koska ne eivät suostuneet nukahtamaan vuotuisille talviunilleen, vaan kukkivat vehreissä puistoissa kuin ikuisuus itse.
(Hihitystä)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiesittekö, että maailman hitaimman kalan saalistustekniikka perustuu sen hitauteen.
Se on merihevosen bravuuri.
(Hirn)
Mielestäni taas merihevosen bravuuri on siinä että se vastustaa virran mukan menemistä. Myös lisääntymistyyli ja populaation uusintaminen on riemastuttava, koska varhaiskasvatus on raskautettu miehille. Ihmisnaiset voisivat ottaa oppia ja laajentaa merihevosmaisesti reviiriään, mutta eivät he halua. Luontoko se naisen kotio ajaa.
Mjoo
Äärimmäisen hidas vastailuni johtuu yksinomaan siitä että olen hieman viinissä.
Luonnon paimentaminen on illuusio.
On vain leijonia, lampaita ja paimenia, kaikki muuttujia yhdessä paketissa.
(Reps)