Minun salainen päiväkirjani

Kyllähän tuo ihan kiinnostavaa asiaa on. Jokin siinä miehesi ja tuon naisen välillä on, mikä ei ole vieläkään ratkennut. Voisit kirjoittaa lisää ja jutella miehesi kanssa asiasta. Kerro sitten miten meni ja mitä miehesi sanoi. Ehkä osaisin kommentoida.

Mieheni on vain kommentoinut, että minä voisin suhtautua naiseen ja hänen lähestymisyrityksiinsä neutraalisti ja jättää asian omaan arvoonsa. En kuitenkaan osaa suhtautua johonkin sellaiseen neutraalisti, joka uhkaa suhdettamme.
Mieheni myös sanoo, että jos asia haittaa minua, niin minun pitäisi itse sanoa naiselle suorat sanat. En kuitenkaan halua loukata ketään, vaikka hän yrittäisikin pilata suhteemme.

Asiasta toiseen. Mieheni on tietokoneella melkein 24/7. Vain kun hän nukkuu, katsoo televisiota tai käy ulkona niin silloin hän ei ole koneella.
Kesällä kävimme noin viikon lomalla Virossa ja mieheni ihme kyllä jätti tietokoneen kotiin. Oli ihanaa, kun saimme viettää mieheni kanssa omaa aikaa ilman, että hän oli koko ajan tietokoneen ääressä.
Mieheni etäopiskelee tällä hetkellä, joten ymmärrän, että hänen täytyy viettää paljon aikaa koneella. Mutta vaikka hän koko ajan valittaa, että hänellä on koko ajan kauhea kiire kouluasioiden takia, niin silti hän tekee koko ajan tietokoneella kaikkea muutakin, esim. selailee facebookkia tai lukee uutisia. Jos hänellä muka on niin kiire, miksi hän sitten tekee kaikkea turhaa samalla.
Mieheni lupasi, että kun häneltä loppuvat opinnot, niin hän on käyttämättä konetta kokonaisen viikon. En kuitenkaan usko, että hän pystyy tekemään sitä, sillä hän käytti miltei yhtä paljon konetta silloinkin, ennen kuin hän aloitti opiskelun.
Hän myös aina vetoaa kiireeseen kouluasioiden puolesta, kun minä ehdotan, että kävisimme jossain. Sitten jos hän itse haluaa käydä jossain, niin hän varmasti saa järjestettyä myös aikaa.
Kait tässä oli taas jotain vähäksi aikaa, jatkan taas, kun on jotain ajankohtaista kerrottavaa.

Kuulostaa siltä, että miehesi on koukussa nettiin. Tähän asiaan pitäisi teidän varmaan hakea jotain apua, jos hänen tahdonlujuutensa ei riitä katkaisemaan riippuvuutta. Hän tarvitsee tietokonetta etäopiskeluunsa, joten kokonaan hän ei voi olla konetta käyttämättäkään. Onhan täällä suomi24:lläkin keskustelu nettiriippuvuudesta, kurkistapa sinne aluksi.

Ystävämme kysyivät meiltä, lähdemmekö heidän kanssaan katsomaan pandoja ja käymään risteilyllä. Mieheni vastasi, että hän ei ainakaan koulukiireiden takia ehdi. Minäkin meinasin aluksi etten lähde, koska en tykkää käydä missään ilman miestäni. Aloin kuitenkin miettimään, että pitäisikö sittenkin lähteä. Me emme käy koskaan missään muuten vain lomalla, ellei sitten juuri kaverimme ole pyytäneet. Ajattelin sitten kysyä asiaa täällä.

Minusta sinun kannattaisi lähteä. Saisit hetkisen ihan omaa aikaa ja välimatkaa mieheesi. Se saattaisi tehdä hyvää.

Tänään sain kerrottua miehelleni osan asioista joista täälläkin olen kertonut. Minulla ei ruukaa palaa pinna helpolla, mutta ehkä se on välillä hyvä niin pääsee purkamaan tunteitaan. Minua alkoi ärsyttämään, kun mieheni on taas lähdössä käymään kaupungissa eikä hän ole suunnitellut ottaa minua mukaan. Hän vain kysyy, että mitä minä siellä tekisin. Olisihan se minusta mukavaa nähdä esim. se, millaiset lasit hän meinaa itselleen ostaa. Hän myös aikoo käydä katsomassa kytyä sairaalassa. Olisihan minustakin kiva nähdä, miten hän voi. En tiedä, jaksaako sitä alkaa kertaamaan niitä asioita, joista tänään puhuimme, koska olenhan kirjoittanut niistä jo tänne. Kysyä kuitenkin saa, jos joku haluaa kuulla.
Taas on paljon kerrottavaa. Jos vaikka aloittaisin eilisestä. Eilen mieheni entinen avovaimo soitti taas hänelle. Hän kyseli, että milloin he voisivat taas tavata ja viettää aikaa yhdessä. Tulee mieleen ihan joku etäsuhde jossa joku nainen soittelee miesystävälleen. En ymmärrä, että miksi mieheni ei sanonut, ettei hän halua tavata sitä naista. Hän sanoi vain, että hän ei ainakaan kerkeä tavata koko keväänä.
Siitä tuli tass mieleen. Mieheni sanoi, että hän on sen takia keksinyt minulle harrastuksia, jotta saisi omaa aikaa ilman minua. Mietin sitten, että minkä takia hän edes halusi kanssani naimisiin, jos hän ei kuitenkaan halua viettää aikaa kanssani vaan haluaa tehdä koko ajan kaiken yksin.
Voisin kyllä nyt kertoa yhden asian, josta puhuimme mieheni kanssa. Minä valitin miehelleni, että me teemme koko ajan vain kaikkea mitä hän haluaa. Siihen hän vastasi, että olemmehan me menossa Jyväskylään. En tajua miksi hän sanoi tuon puolustukseksi. Emmehän me mene käymään siellä sen takia, että minä haluaisin vaan sen takia, että meillä on siellä kokous. Olen myös oppinut, että en saisi antaa mieheni käydä yksin ainakaan missään isommassa kaupassa. Mieheni on nimittäin hamstraaja. Yhdesti meille oli ilmestynyt kassillinen tossuja ja kun minä asiaa tiedustelin, että mistä hän on hankkinut ne niin hän sanoi ostaneensa ne. Kun minä kysyin, että miksi niin siihen hän sitten vastasi, koska ne olivat halpoja. En ymmärrä, kuinka moni muu ihminen ostaa jotain vain sen takia, koska kyseinen tuote on halpa. Enhän minäkään osta vaikka kukkapurkkeja vain sen takia, että ne ovat halpoja. Enhän minä tee niillä mitään.
Sen takia juuri talomme on täynnä tavaraa. Kamarissa ja ullakolla pääsee kulkemaan vain, koska siellä on kulku-uria. Joissan kohdin pitää kulkea sivuttain, että mahtuu läpi. Mieheni on kuitenkin luvannut, että kesällä suurin osa tavaroista lähtee. Itse en kuitenkaan usko, että hän saa juuri mitään aikaiseksi.
Sitten jos pitää ostaa jotain tärkeää, esim. hänen lapsilleen talvivaatteita, niin niitähän ei varmastikkaan voi ostaa, ellei niitä tule kirpputorilta vastaan. Normaalista kaupasta ei saa mennä ostamaan. Hänen tyttönsäkkin juuri joutui käyttämään pieniä ja läpimärkiä haalareita, koska hänellä ei ole mitään muuta. Pojalla kyllä on kolmetkin eri talvivaatteet, koska tytöltä on jääneet yhdet pieneksi. Sitten kun minä ehdotan, että ostetaan kahdet ulkovaatteet niin kun toiset kastuvat, voi vaihtaa kuivat päälle. Siihenkin mieheni vastasi, että kyllä ne yhdet riittävät.
Toisaalta, voihan se olla, että sitä olisi jo jossain olemassa olevatkin ulkovaatteet, mutta niitä ei vaan löydä, koska talo on täynnä tavaraa. Välillä on löytynyt pieneksi jääneitä käyttämättömiä vaatteitakin.
Olisi mukava tähän väliin kuulla, ovatko viestini liian pitkiä, sopivia vai lyhyitä. Ymmärrän kyllä, että pieneltä näytöltä on inhottavaa lukea kauhean pitkää sepustusta.

Ihan sopivan pituisia viestisi ovat. Minulla on iso näyttö:)
Vastaan muihin asioihisi myöhemmin, kunhan ehdin miettiä.

Kyllä minusta nyt tuntuu siltä, että perheessäsi on paljon kaikenlaisia ongelmia. Tuo tavaroiden hamstraus miehelläsi on yksi. Hänen entinen avovaimonsa toinen. Ja kolmas se, että hän ei halua ottaa sinua mukaan mihinkään. En tiedä, mistä päästä näitä rupeaisi ratkomaan. Tuottiko äskeinen suuttumisesi pysyvämpiä tuloksia?

Hän ainakin lupaili kaikenlaista. Saa nähdä pitävätkö ne, mieheni nimittäin lupailee mitä sattuu, vaikka hän tietäisi, ettei edes pystyisi pitämään kaikkia lupauksiaan.
Pääsin myös lähtemään mieheni mukaan kaupunkiin. Ensimmäinen pysäkki matkan varrella on hänen ja hänen entisen naisystävänsä tapaaminen heidän tyttärensä opettajan kanssa. Kyseistä tapaamista taidetaan kutsua vanhempainvartiksi. Minä mietin, että onko kysyinen tapaaminen tarkoitettu vain tytön oikeille vanhemmille, vai saisinko minäkin äitipuolena osallistua. Siitä minä olen ottanut selvää, että vanhempainillat ovat kuulemma koulukohtaisia. Se on aina hankala hahmottaa kuinka paljon lapsipuolteni asioihin minä saan osallistua.
Nyt kun tuli mieheni entinen naisystävä puheeksi, niin voisin jatkaa siitä. Hänellä ja miehelläni ei ole kuulemma edes koskaan ollut hyvät välit. Siltikin heillä on kaksi lasta. Mieheni on sanonut, että hän vain halusi lapsia, ennen kuin on liian myöhäistä. Sitten eron jälkeen entinen naisystävä uhkasi muuttaa toiselle puolelle Suomea ja viedä lapset mukanaan. Niinpä mieheni osti heille muutaman kymmenen kilometrin päästä asunnon, jossa mieheni entinen naisystävä lapsineen on vuokralla. Minulla kyseinen asia ei ole oikeen koskaan mennyt jakeluun. Onneksi nyt mieheni entinen naisystävä on löytänyt itselleen uuden miesystävän, ja he aikovat hankkia yhdessä oman asunnon kaupungista ja ottaa lapset mukaansa. Lapset kyllä pääsisivät joskus meidän luokse kytyn kyydillä, koska hän asuu siellä lähistöllä. Me olemme kyllä miettineet sitäkin, että lapset alkaisivat käymään kahta koulua, sekin on kuulemma mahdollista.
Senkin vielä voisi mainita, että meidän talossa on muuten vieläkin mieheni entisen naisystävän tavaroita. En tajua, että miksi hän ei ole saanut haettua niitä jo pois, vaikka he eivät ole olleet yhdessä moneen vuoteen.

Kylläpä tuntuu miehesi ja hänen entisen naisystävänsä suhde olevan monimutkainen. Sellaista se on, kun on uusperhe ja lapsia entisestä avioliitosta. Vai osti miehesi hänelle asunnonkin! Se osoittaa, että hänellä on edelleen aika vahva side entiseensä. Ja lapset, heitä ei pitäisi riepotella kahteen suuntaan. Tuntuu, että miehesi ei oikein tiedä, mitä elämässään haluaa. Hankki lapsetkin vain, jottei jää liian myöhään.

Mieheni aloittaa työssäoppimisen, ja meillä on vain yksi auto. Itse tarvin autoa miltei päivittäin. Olen kysynyt mieheltäni, että voisimmeko lainata toista autoa tarvittaessa vaikka kytyltä. Hänellä on kolme aitoa, joten hän tuskin tarvitsee niitä kaikkia, varsinkaan nyt, kun hän on sairaalassa. Mieheni kuitenkin sanoi, ettemme tarvi kahta autoa. Kai minun sitten täytyy jäädä töistä pois aina, kun hän menee työssäoppimaan. Meilläkin on kyllä autoja vaikka muille jakaa. Niistä kuitenkin vain yksi on katsastettu. Voisimmehan kuitenkin katsastaa toisenkin. Kaikissa on kuitenkin korjattavaa, enkä tiedä, että kannattaako alkaa korjaamaan autoja, jotka joutaisivat muuten jo kuntonsa puolesta romuttamolle.

Siinä on taas uusi ongelma! Miksi pitää romuautoja nurkissa, jos ei ole edes kahta kunnossa olevaa? En ymmärrä. Onko miehesi ns. tee-se-itse-mies? Siinä tapauksessa voi olla käytännössä mahdotonta vieroittaa häntä autojen rassaamisesta. Mutta kyllähän sinulla pitää olla oikeus ja mahdollisuus käydä töissä aina kun tarvitset! Yritä vaan suostutella miehesi siihen, että lainaatte autoa kytyltä tarvittaessa. (Muuten, minulle on outo tuo kyty-sana. Mitä sukua hän on sinulle?)

Ei minun mieheni kauheasti autoja rassaa muutenkuin joitain pakollisia hommia. Jos hän rassaisi, niin varmaan olisi käyttökelvollisia aitoja enemmänkin kuin yksi. Nykyisin hänellä menee suurin osa ajasta tietokoneella olemiseen.
Kyty tarkoittaa miehen veljeä.
Kävimme nyt siellä Jyväskylässä. Lähdimme päivää aiemmin, jotta olisimme kerenneet tehdä sellaisia asioita, joita minä halusin. Mieheni sanoi, että lähtisimme jo aamusta. Lähtiessä kello oli kuitenkin jo kaksi ja matkaan meni kaksi ja puoli tuntia.
Olin myös ajatellut, että kävisimme kiinalaisessa syömässä. Mieheni kuitenkin kotona sanoi, että pitää ottaa ruokatarpeet mukaan ja tehdä paikan päällä. Siihen se koko päivä sitten menikin.
Seuraavana päivänä kerkesimme käydä vain yhdellä kirpputorilla. Siellä olisi ollut lasten takki, joka olisi ollut juuri sopiva tytärpuolelleni. Mieheni kuitenkin sanoi, että tytön pitäisi olla mukana, jotta voisimme ostaa hänelle vaatteita. Me emme kuitenkaan käy melkein koskaan kirpputoreilla, ja vielä vähemmän käymme niissä niin, että lapset ovat mukana. Pelkään, että tytöllä ei ole ensitalvena mitään päällepantavaa.

Tänään sain kuulla ilouutisen. Mieheni entinen naisystävä muuttaakin jo ensi kuussa isompaan kaupunkiin. Nyt pitää yrittää järjestää mahdollisimman nopeasti sellainen päivä, jolloin hän tulee uuden miesystävänsä kanssa hakemaan tavaransa pois. Samalla pitää alkaa kyselemään paikallisesta koulusta, onnistuuko lasten käydä kahta koulua. Mieheni ei ole kuitenkaan vielä kertonut ideasta entiselle naisystävälleen, hän haluaa tietää, että onnistuuko koko asia ennen kuin hän kysyy, että voivatko lapset muuttaa osittain meille.

Jospa se miehesi entinen nyt sitten jättäisi miehesi rauhaan. Ainakin mahdollisuus siihen kasvaa, kun hän muuttaa muualle. Toivottavasti hakee tavaransa pois pian.

Vielä kun saisi mieheni entisen avovaimonkin jättämään mieheni rauhaan niin silloin meidänkin elämämme alkaisi sujua jo oikein mallikkaasti. Toivottavasti hänkin löytäisi itselleen vaikka uuden miehen tai jotain vastaavaa. Hänellä on kyllä kuulemma ollut yksi mies mieheni jälkeen, mutta heidän suhteestaan ei kuulemma tullut mitään. Ei ole kyllä ihme, jos koko ajan on vain entisen miehensä perään.

Eikös hänellä omien sanojesi mukaan ole uusi mies? Pidän peukkuja että hän hakee tavaransa ja muuttaa. Silloin voisi olla yksi huoli vähemmän teillä. Kirpputorilta kyllä kannattaa ostella vaatteita, kun sattuu sopivia. Itsekin olen löytänyt sieltä uudenveroisia vaatteita monesti.

Mieheni entisellä naisystävällä on uusi miesystävä mutta entinen avovaimo ei ole sellaista saanut hommattua vaikka heidänkin erostaan on jo ikuisuus.

Mieheni entinen naisystävä on ajatellut, että lapset voisivat aina kulkea jonalla tänne. En kyllä tiedä, että onko viisasta lähettää alle kymmenvuotiaita lapsia junalla, varsinkin, kun epäilemme, että pojalla saattaisi olla ADHD. Tyttö varmaan voisi juuri osatakkin matkustaa junalla yksin, mutta onnistuisiko hänen myös pitää pikkuveljestään huolta. Mietin myös sitä, että entä jos he vahingossa menevätkin pysäkin ohi, meidän varmaan täytyisi hakea heidät sitten monen kymmenen kilometrin päästä.

No nyt käsitän. Miehelläsi on siis kaksi entistä naista. Siinä sitä onkin sovittelemista, kun he ovat kaiken lisäksi noin takertuvaisia. Mutta jospa asiat alkaisivat selvitä. Kyllähän se junalla matkustaminen on aika riskaabelia vielä noin nuorille lapsille. Varsinkin jos pojalla on ADHD. Hän saattaa yhtäkkiä saada päähänsä vaikka kadota junassa jonnekin. Tytölle on siinä hiukan liian suuri taakka harteillaan. Mutta katsotaan, miten asiat kehittyvät.

Tänään kävimme hakemassa lapset meille ja minä kysyin samalla mieheni entiseltä naisystävältä, koska hän meinaa uuden miesystävänsä kanssa käydä hakemassa tavaransa pois meiltä. Hän ikävä kyllä vastasi, että kesällä, kun lumet ovat sulaneet. Tavallaan se on ihan ymmärrettävää, koska meillä lämpiävät huoneet puilla ja jokaista täytyy lämmittää erikseen, jos ne haluaisi saada lämpimäksi. En kyllä tiedä, että suunnittelevatko he jotain päivävisiittiä meille vai poikkeavatko he ohikulkumatkalla, toivottavasti eivät yösijaa vaadi.

Mieheni entinen avovaimo soitti tänään taas miehelleni. Siinä menikin muuten hyvä viikko pilalle. Hän soitti jotain mieheni lapsista jota mieheni ei voi minulle heidän kuullensa kertoa. Nyt täytyy vain odottaa sopivaa hetkeä kysyä mitä se nainen oli taas vailla.

Ilmeisesti mieheni entisen naisystävän uusi miesystävä ei olekkaan muuttamassa heidän kanssaan. Hän asuu siinä vieressä minne mieheni entinen naisystävä on muuttamassa. Minä ainakin olen mieheni kanssa saanut sellaisen käsityksen, että he molemmat olisivat aikoneet muuttaa sinne. Mieheni entinen naisystävä sanoi, että mieheni voi käydä siellä katsomassa lapsia, minusta hän ei kuitenkaan puhunut mitään. Enköhän sitten ole tervetullut vai eikö hän vain jaksanut kirjoittaa nimeäni.

Asiat tuntuvat vain monimutkaistuvan.

Olen tilaamassa sukkahousuja tytärpuolelleni ja sanoin miehelleni, että hänen pitäisi tarkistaa kuinka monet sukkahousut minun tarvitsee ostaa. Mieheni vastasi, että ei kai sitä kannata ruveta hamstraamaan niitä. Vastasin, että kai sitä olisi hyvä tilata sukkahousuja, jos niitä ei kerta ole tarpeeksi. Siihen mieheni vastasi, että saattaahan sitä hänellä olla vaikka kahdetkymmenetkin sukkahousut äitinsä luona. Vastasin sitten, että eiväthän ne siellä hyödytä, jos niitä kerta täälläkin tarvitsisi.
Älytöntä, että mieheni ostelee kaikkea turhaa pölyttymään kaappeihin, ja jos minä ostan jotain, mitä joku oikeastikkin tarvitsee, niin sitten hän kutsuu sitä hamstraamiseksi.

Kuulostaa tosiaan siltä että miehesi on saita kun on kyse sinun tai lastesi tai hänen lastensa asioista, mutta tuhlaa jos on hänen itsensä tavaroista kyse. Millähän hänet saisi heräämään tämän asian suhteen? Tasa-arvoinen kohtelu pitäisi olla!

Nyt kun ei ole mitään kauhean ajankohtaista kerrottavaa, niin ajattelin kysyä, että millaisista aiheista haluaisitte minun kirjoittavan? Kerronko ikävistä asioista, hyvistä asioista, päivän tapahtumista yleensä, jos olen saavuttanut jotain esim. siirtänyt astiakaapin parempaan paikkaan ja kääntänyt sängyn eri asentoon vai jos mieheni on saavuttanut jotain esim. kun huomaan töistä tullessa että hän on oma-aloitteisesti poistunut tietokoneen äärestä ja järjestellyt tavaroita. Tai sitten tulevaisuuden suunnitelmista tai toiveista tms.

Minä ainakin tykkään lukea kaikista noista aiheista. En kovin paljon osaa kommentoida, mutta aina jotain.

Mieheni on taas käymässä kaupungissa, joten tarkistin itse, onko tytärpuolellani sukkahousuja. Häneltä löytyi kahdet sukkahousut, mutta kummatkin ovat kohta puhki kulumassa. Täytyy siis ostaa ehkä parit sukkahousut. Samalla käyn läpi sellaisia vaatteita, jotka odottavat kevään tuloa. Osa vaatteista oli ehjiä ja sellaisia, jotka voisivat olla käytössä nytkin. En tajua, että miksi niitä pidetään kaapissa odottamassa pieneksi jäämistä. Löysin myös yhdet rikkinäiset housut. Mitenkähän saisin ne hävitettyä ilman, että mieheni ottaa ne takaisin käyttöön ja sanoo, että ihan hyvin niitä voi pitää vaikka niissä nyrkin kokoinen reikä onkin. Täytyi ujuttaa poikapuolenkin rikkinäiset välihousutkin roskiin. Ne olivat jääneet tytärpuoleltani pieneksi, joten poikapuoli käytti niitä. Niissä oli sydämmiä ja samaten kamalan kokinen reikä.

Vastaan tuli vaatteita lajitellessa paita, jonka mieheni entinen avovaimo on hankkinut mieheni tytölle. Lapset tuntuvat pitävän tavaroista vain silläkin perusteella, että hän on antanut ne. Mutta tuskin he oikeasti tykkäisivät hänestä niin paljon, jos he tietäisivät, kuka hän oikeasti on ja millä perusteella hän koko ajan lähettelee lahjoja. Minua ärsyttää, koska talossamme on vaikka kuinka paljon senkin naisen tavaroita, vaikka hän ei ole edes koskaan asunut täällä.

Tänään lähdin töihin iloisin mielin. Linnut lauloivat ja taivaskin näkyi melkein pilvien takaa. Asiat kuitenkin muuttuivat, kun mieheni entinen avovaimo takertui mieleeni enkä pysty ajattelemaan muuta kuin miten saan hänet pysymään erossa miehestäni. Löysin netistä hänen numeronsa ja mietin, pitäisikö lähettää hänelle viesti, jossa käsken häntä jättämään mieheni rauhaan. Olisi kuitenkin mukavampaa lähettää viesti nimettömänä, mutta se ei onnistuisi kuin prepaid-liittymällä, enkä rupea kyllä sellaista hankkimaan.

Jos laitat viestin miehesi entiselle avovaimolle, hän kyllä luultavasti arvaa keneltä se on, vaikka laittaisitkin nimettömänä. En tiedä, aiheutuisiko siitä enemmän hyvää vai pahaa. Riskaabeli homma. Oletko muuten puheväleissä tämän entisen kanssa? Kasvokkain voisi olla tehokkaampaa vakuuttaa häntä jättämään miehesi rauhaan joskin yhteiset lapset varmaan aiheuttavat jonkin verran pakollista yhteydenpitoa.

Olen puheväleissä mieheni entisen naisystävän kanssa mutta mieheni entinen avovaimo asuu n. 4 tunnin ajomatkan päässä, joten hänen kanssaan ei tule paljon juteltua eikä hänellä ole yhteisiä lapsiakaan mieheni kanssa joten hänen ei tarvitsisi olla missään yhteyksissä minuun tai mieheeni.

Okei, on on teillä sitten monimutkaiset ihmissuhdekuviot! Siinä sitä onkin tasapainoilemista. Toivottavasti kaikki alkaa mennä hyvään suuntaan.

Tänään on sauna, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että mieheni jättää minut yksin lämmittämään sitä ja itse menee tietokoneelle. Lämmitykseen kuuluu veden kanto sisälle, kolmen pesän lämmitys ja kolmen huoneen lattian lakaisu. Yleensä niitä kaikkia on melko hankala tehdä yhtä aikaa. Onneksi silloin kun mieheni lapset ovat käymässä niin tytärpuoli auttaa useimmiten saunan lämmityksessä.

Ja tietenkin lattian lakaisuun kuuluu myäs olennaisena osana mattojen puistelu.

No on se nyt kumma, ettei miehesi voi edes huolehtia saunan lämmityksestä! Sehän on ilmiselvästi miesten työtä. Tietokone on hänelle tärkeämpi.

Tänään vanhempani kävivät kylässä ja he toivat pussillisen mandariinejä. En oikein tiedä, että mitä niille tekisi, sillä mieheni ei syö niitä kovin usein ja minulle on taas jäänyt kammo niistä. Kerran kun meinasin syödä niitä niin huomasin vasta puraistuani, että yhdessä oli matoja. En ole myöskään löytänyt mistään tietoa, että onko mandariineissä yleensäkkin matoja, vai tarkastetaanko ne yleensä jotenki siltä varalta että niissä niitä olisi.

Vai oli matoja! Enpä ole ennen moisesta kuullut. Tuskinpa niitä mandariineja sisältä mitenkään tarkastetaan. Sinne ovat madot pesiytyneet jo kai lähtömaassa.

Tänään kävin läpi äitini jättämiä vanhoja vaatteitani. Yritin kysellä mieheltäni, että mitä laitamme pois ja mitä jätämme. Mieheni ei kuitenkaan halunnut jättää tietokoneen tuijotusta kesken. Aina sama asia, kun minä yritän päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Yhdesti hän jopa sanoi, että häntä ei miinosta pätkääkään mitä minä sanon. Silloin todella tuntui, että hän pitäisi tietokoneestaan enemmän kuin minusta. Toivottavasti hän tosiaankin pitää lupauksensa ja alkaa käyttämään kesällä enemmän aikaa suhteeseemme mitä tietokoneeseen. Kytykin soitti muutama päivä sitten miehelleni, hän on päässyt sairaalasta ja meinasi, että hän tulisi tänään käymään naispuolisen ystävänsä kyydillä. Mieheni ei kuitenkaan kysynyt, että tarkoittiko hän että hän tulee meille vai mieheni vanhemmille, ja jos hän tulisi mieheni vanhemmille, niin pitäisikö meidänkin käydä siellä. Kytylläkin on kuulemma kaksi hyvää naispuoleista ystävää. Hän ei ole kuitenkaan kertonut seurustelevansa kummankaan kanssa. Toivottavasti hän kertoo toisellekkin naiselle, jos hän joskus alkaa seurustelemaan jomman kumman kanssa. Olisi ikävää, jos hän pimittäisi heitä toisiltaan, niin kuin jotkut miehet tekevät.

Niin, parempi olisi jos kytysi keskittyisi vain yhteen naiseen kerrallaan. Ja toivottavasti miehesi ryhdistäytyy kesällä ja alkaa käyttää aikaa muuhunkin kuin tietokoneeseen. Tavaroita kertyy helposti, kun asuu pitemmän aikaa samassa paikassa. Niitä pitää vain sitten kylmästi lajitella poisheitettäviin, säilytettäviin ja kierrätykseen vietäviin.

Meillä on vaikka kuinka monta tietokonetta, mutta mikään niistä ei ole täysin kunnossa. Mieheni usein tuskailee, kun joku tietokone alkaa temppuilemaan ja hänen täytyy aina välillä vaihtaa konetta. En tajua, että jos hänelle tietokoneella olo on niin tärkeää, niin miksei hän raski ostaa uutta ja toimivaa konetta niin voisi hävittää kaikki vanhat.
Asiasta toiseen, mieheni on sanonut, että minun pitäisi kysyä kytyltä, että voisiko hän joskus pyytää meidät kylään. Hän asuu lähellä erästä kylpylää, jonne olen halunnut mennä jo jonkin aikaa uimaan, ja mieheni sanoi, että voimme käydä silloin, kun kyty kutsuu meidät. Kestää kuitenkin varmaan ainakin kuukausi, ennen kuin hän saa mennä uimaan. Hän ei kuulemma vähään aikaan saa nostaa kiloa painavempia asioita.
Hän kävi meillä silloin kun olin töissä. Hän toi mukanaan patonkia ja pullia. Minusta on mukavaa, kun hän ruukaa tuoda herkkuja ja silloin kun käymme hänellä kylässä, niin hän laittaa jotain hyvää tarjolle. Mieheni ei oikein perusta herkuista, niin useimmiten syömme niitä silloin, kun joku tuo niitä. Olen minä kyllä joskus saanut luvan ostaa jotain hyvää.

Työskentelen lasten parissa ja mietin, että miten jotkut aikuiset antavat lastensa katsoa Putousta. Tytärpuolenikin seuraa sitä, hankala on kuitenkaan hänen äitiään alkaa määräilemään, mitä hänen tyttärensä saa katsoa ja mitä ei. Itse en antaisi lasten katsoa sellaisia ohjelmia, jotka sisältävät aikuisviihdettä.
Voisin myös kertoa työtilanteestani ja mitä siitä ajattelen. Olen kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta itse pidän sitä ihan hyvänä asiana, vaikka tiedän, että työpaikassani ei ole edes aikomustakaan palkata minua. Saan siitä kuitenkin pari sataa enemmän kuussa, kun käyn neljä tuntia neljänä päivänä viikossa töissä.
Työnantaja voisi palkata minut palkkatuellakin, mutta työpaikan hallitus on sitä mieltä, että tänne ei voi ottaa muita kuin ilmaisia työtekijöitä, lukuun ottamatta kesätyöntekijöitä.
En pidä palkkatuella työllistämistä järkevänä vaihtoehtona sellaisissa yrityksissä, jotka armotta potkivat työntekijät pihalle palkkatukijakson päätteeksi. TE-toimistokin tietää, että se on vain väliaikainen ratkaisu, mutta siltikin se katsoo asiaa läpi sormien.
Nykyään on puhuttu paljon aktiivimallista. Mieheni kannustaa sitä, vaikka hän ei ole itsekkään innokas työllistymään. En kyllä tajua, että miten hän edes kerkeäisi tekemään töitä opiskelunsa lomassa. Hän on kuitenkin sanonut TE-toimistolle opiskelevansa vain osa-aikaisesti, jotta hän saisi työttömuustukea. Hän myös vaatii niin korkeaa palkkaa ja hakee niin haastavia työpaikkoja, että hän tietää, että häntä ei varmastikkaan palkata. Silti hän ylenkatsoo muita sellaisia, joita ei työnteko kiinosta, vaikka ei ole itsekkään tehnyt töitä moneen vuoteen.

Parempihan se on käydä vaikka osa-aikatyössä kuin olla vain kotona. Töissä saa aina uusia virikkeitä. Mitäs se miehesi opiskelee?
Ei se aikuisviihde ole lapsille hyväksi katsoa. Mutta jos alat neuvoa heidän äitiään, niin voi olla, että hän suuttuu.

Mieheni opiskelee opettajaksi, en kuitenkaan oikein usko, että hän saa töitä ennen eläkeikää.

Tuli mieleen, että meillä on vain rikkinäisiä tai puhki kulumassa olevia lakanoita. Mieheni on sanonut, että voimme ostaa uusia, kun jompi kumpi saa töitä. Kuinkahan kauan siihenkin menee. Ajattelimme laittaa tyhjilleen jäävän asuntomme vuokralle lomalaisten käyttöön. Sanoin, että voin hankkia sinne uusia lakanoita sun muuta. Mieheni vastasi, että kyllä ne nykyiset kelpaavat. Emme varmaan sitten saa sitä kautta kovin paljon tuloja, jos vieraat valittavat kuluneista ja rikkinäiaistä lakanoista.

Kyllähän ne pitäisi olla uudet ja ehyet lakanat vieraille. Muuten voi tosiaan tulla valituksia. Ei kai ne lakanat nyt niin kovin paljon maksa. Sano vaan miehelles, että uudet lakanat tai ei mitään:)

Siinä kyllä vain saattaa sitten käydä niin, ettei ole mitään. Olen kyllä ajatellut, että kun kesä tulee ja jos mieheni käy jossain ilman minua, niin pitäisikö vain raakasti polttaa pikku hiljaa hamstrattuja roskia ja rikkinäisiä tavaroita, toinen vaihtoehto on, että voisin salaa viedä kaikenlaista kierrätykseen. Kyllähän minä ruukaan padan pesään joskus pistää jotain pientä. Minua inhottaa, kun edes joitain roskia ei voi pistää roskiin, vaan ne pitää jemmata jonnekkin. Mieheni yrittää opettaa lapsillensakkin hamstrausta, ja tytärpuoleni on jo oppinut, että roskia ei voi laittaa roskiin. Poikapuoleni taas on alkanut kyseenalaistaa mieheni oppeja ja kysyy, että miksi meillä säilytetään roskia.

Kyllä sun kannattaa hävittää turhat roinat tavalla tai toisella. Ei ole kiva, jos kaikki nurkat ovat täynnä. Kannattaa varmaan edetä vähitellen, jottei miehesi huomaa että tavarat vähenevät.

Tytärpuoleni on soittanut viulua varmaan kohta n. 3 vuotta. Hänen soittonsa ei kuitenkaan kuulosta hyvältä, mikä kuulemma johtuu liian vähästä harjoittelusta. En tiedä miltä soitto kuulostaa tulevaisuudessa, jos hän alkaa soittamaan eri musiikkiopistossa. Pitäisikö vain suoraan sanoa hänelle, että hänen täytyisi soittaa joka päivä vähintään puolesta tunnista tuntiin tai muuten hän ei joko opi soittamaan tai sitten siinä kestää todella kauan. Hänen äitinsä on kyllä vasta ostanut hänelle uuden viulun, sääli, jos hieno viulu olisi ostettu turhaan. Hänellä tuntuu toisaalta olevan lahjoja pianon soittoon. Pitäisiköhän meidän ostaa tänne oikea piano. Meillä on sellainen, mistä saa kuulumaan vaikka minkälaista ääntä, mutta sen soittaminen menee melko lailla pelleilyksi, varsinkin, kun ADHD:ksi epäilty pikkuvelikin koko ajan haluaisi rämpyttää soitinta samaan aikaan.

Toisaalta, mietityttää sekin, että pääseekö hän edes isompaan musiikkiopistoon jos ei osaa soittaa kolmen vuoden harjoittelun jälkeenkään.

Onkohan se uusperheissä kuinka yleistä, että lasten vanhemman uusi kumppani tuntee olonsa kolmanneksi pyöräksi omassa suhteessaan? Mieheni entisellä naisystävällä ei ole autoa, joten meidän yleensä täytyy kuskata häntä edes takaisin. Sitten kun vielä lapset ovat mukana, niin mieleeni tulee onnellinen perhe, jossa on joku ulkopuolinen nainen sotkemassa pakkaa. Lapsipuoleni olivat kyllä niin pieniä mieheni ja hänen entisen naisystävän erotessa, että he tuskin edes muistavat sitä aikaa, kun he asuivat yhdessä. Toivottavasti tilanne muuttuu mieheni entisen naisystävän muutettua kauemmas ja silloin, jos hän joskus muuttaa uuden miesystävänsä kanssa oikeasti yhteen. Ellei heillä ole jo menneet sukset ristiin kun he eivät muutakkaan jo nyt samaan asuntoon.

Alkaa vaikuttamaan siltä, että aina kun voisimme käydä kirpputorilla, niin mieheni keksii jonkun tekosyyn, ettemme voisi lähteä. Hän sanoo, ettei jaksa, ei kerkeä tai on liian kylmä. Poikanpuolenkin haalarit jäävät ennen seuraavaa talvea pieniksi. Pääsemmeköhän ostamaan uusia talvivaatteita ennen ensi talven tuloa. Kohta he joutuvat värjöttelemään ohuella kesätakilla ja tavallisilla housuilla koko talven.

Enpä tiedä tuosta pianon ostosta. On aika kallis ja jos jää vähälle käytölle niin sääli.
Mitenhän sen miehesi saisi houkuteltua kirpputorille. Ja hänen entisen naisystävänsä vähän etäisemmäksi jottei tunkeutuisi väliinne. Nämä kun saisi kuntoon niin tilanteenne olisi jo aika paljon parempi.

Se on kyllä niin, että aina kun mieheni puhelin soi, niin pelkään, että sieltä soittaa taas mieheni entinen avovaimo toivoen kuulevansa mieheni äänen. Olisi ihanaa, kun ei koko ajan tarvisi pelätä hänen soittoaan.
Tytärpuolellani kuulemma pysyy sama viulunsoitonopettaja vaikka hän muuttaa kauemmas. Ei nähtävästi ole toivoa, että tytärpuoltani patisteltaisiin kovin paljon soittamaan koulun puolelta.
Yritin ratkaista sen vaateongelman siten, että käskin tytärpuoltani ostamaan talvivaatteita sun muita harrastustarvikkeita jos joskus tulee vastaan. Lupasin sitten maksaa takaisin kuittia vastaan. Toivottavasti voimme kuitenkin käydä tällä viikolla kirpputorilla, mutta en tiedä että onko edes turha toivoa.
Minua häiritsee myös mieheni valehtelu, hän lupailee aina jotain mitä hän yleensä ei täytä ja jos hän vaikka sanoo, että huomenna ei pelata, niin sitten kuitenkin pelataan. Yleensä olen yrittänyt sanoa miehelleni, että hänen pitää lopettaa valehtelu, mutta ei hän pidä sitä valehteluna. En sitten tiedä, mikä hänen mielestään sitten on valehtelua. En ole koskaan kuullut hänen sanovan lapsillensa, että he eivät saa valehdella. Mietin vain, että millaisia heistä isona tulee, jos he oppivat, että valehtelu on normaalia ja kuuluu jokapäiväiseen elämään.
En välttämättä kerkeä tarkistamaan joka päivä kommentteja tai kirjoittamaan mitään, koska lapsipuolet ovat kylässä. Ehkä joskus iltaisin kerkeän katsomaan, onko mitään uutta.

Minä inhoan sitä, kun lapsipuoleni ovat uusavuttomia sen takia, että mieheni tekee kaiken heidän puolestaan. Tytärpuolenikin varmasti osaisi valita jo itselleen sopivat vaatteet, mutta mieheni siltikin valitsee ne, vaikka olen sanonut hänelle monesti, että kyllä kai hän varmasti itsekkin osaisi valita vaatteensa. Lapsipuoleni myös "harrastavat" postimerkkien keräilyä. Oikeasti he keräilevät niitä niin, että mieheni antaa heille postimerkit ja lapsipuoleni vain lajittelevat ne kirjoihinsa. Joskus he jopa kysyivät, että mistä valot laitetaan päälle. Kun olimme hiihtämässä ja poikapuoleni kaatui ja hänellä meni lunta hanskaan niin hän vain otti hanskan pois eikä edes yrittänytkään itse tyhjentää sitä. Samaten minun piti ottaa häneltä sukset pois mitkä vain painetaan niin ne lähtevät, mutta ei hän osannut tehdä sitäkään itse. Mieheni valittaa, kun minä en neuvo hänen lapsiaan kädestä pitäen joka ikisessä asiassa, minusta on parempi kun lapset oppivat itse yrityksen ja erehdyksen kautta eivätkä vain odota, että kaikki tehtäisiin heille valmiiksi.

Eihän sitä pitäisi kaikkea tehdä valmiiksi lasten puolesta, koska muutenhan he eivät opi omatoimisiksi. Toivottavasti pääsette tällä viikolla sinne kirpputorille.

Mieheni on luvannut, että kävisimme huomenna kirpputoreilla. Saa nähdä, pitääkö hän tällä kertaa lupauksensa vai jääkö meillä taas menemättä.

Eilen mieheni aloitti riitelyn ja kun hän aamulla sopi, niin luulin, että tämä päivä menisi ihan hyvin. Mieheni on kuitenkin jatkanut valittamista koko päivän. Hän ei nähtävästi välitä siitä, että lapset joutuvat kuuntelemaan riitelyä. Hänen mielestään teen kaiken väärin ja nytkin minun olisi pitänyt odottaa, että lapsipuoleni ottavat ensin ruokaa. Niinpä minä sitten odotin ja otin vasta sitten loput ruuasta, kun he olivat ottaneet. Siltikin mieheni jatkoi valitusta, että vielä olisi pitänyt odottaa, en kyllä tajua, että mitä, koska lapsipuolet kuitenkin ottivat jo ruokaa. Eilen hän taas valitti, että joku epäpätevä lääkäri on joskus sanonut hänelle, että lapset eivät ruukaa hikoilla tippaakaan. Kun minä sitten sanoin, että todisteet sanovat toista, kun olimme saunassa niin lapsipuoleni ainakin sanoivat hikoilevansa. Yhtä tyhmä väite, että lapset eivät muka hikoile ollenkaan, kuin se, että vesi ei muka jäädy porstuassa, jos siellä menee lämpötila pakkasen puolelle.

Tänään nähtävästi riitely jatkuu ja eilinen ruokanikin kerkesi jäähtyä mieheni takia. Toivottavasti hän edes pitäisi lupauksensa kirpputorilla käynnistä.

Se oli näemmä taaskin vain valehtelua, että me menisimme tänään ostamaan mieheni lapsille heidän tarvitsemiaan vaatteita. Heillä ei näytä olevan edes tarpeeksi housuja.

Nyt mieheni kehui kerrankin, että olen saanut tehtyä jotain oikein kun järjestin tytärpuoleni vaatteet. Toivottavasti se valitus loppuu vihdoin. Kaikki muut lähtivät hiihtämään, mutta minä en ainakaan viitsinyt lähtä, jos mieheni kuitenkin keksisi jotain valittamisen aiheita.
Olen myös miettinyt, että pitäisikö minun pikkuhiljaa alkaa hävittämään mieheni entisen avovaimon lähettämiä tavaroita. Ärsyttää, kun niitä on joka paikassa.
Näyttää siltä, että muut ovat tulossa hiihtämästä joten minun pitää lopettaa kertomukset taas tältä erää.

Jospa se valitus tosiaan jo loppuisi.
Voisit ruveta vähitellen hävittämään miehesi entisen avovaimon lähettämiä tavaroita. Älä kuitenkaan hävitä kaikkea kerralla, jottei miehesi huomaa.

Mieheni lopetti eilen valituksen, kun tajusi olleensa väärässä. Hän myös sanoi, että me menisimme vasta pääsiäisenä kirpputoreille yhdessä. Mutta hyvä asia on se, että olen menossa seuraavan viikon lauantaina kaupunkiin, kun mieheni menee koulutuspäivälle ja minulla on koko päivä aikaa kierrellä kirpputoreilla.

Olen miettinyt, että pitäisikö joskus kysyä sitä, että pääsisinkö käymään lapsipuolteni kanssa kirpputoreilla ilman miestäni, kerta häntä ei kiinosta se, että hänen lapsillaan ei ole kunnollisia vaatteita.
Olen myös yrittänyt hävittää tytärpuoleltani pieneksi jääneitä vaatteita, koska en halua, että poikapuoleni joutuisi pukeutumaan tyttöjen vaatteisiin.

Ajattelin myös viedä joitain mieheni entisen avovaimon lähettämistä tavaroista pois lauantaina. Pelottaa vain, jos mieheni huomaa, että repussa on jotain ja hän haluaa tarkistaa, että mitä kaikkea on lähdössä.

Voisit tosiaan kysyä, laskeeko miehesi sinut kirpputorille ilman häntä lapsipuoltesi kanssa.
Kun viet hänen entisen avovaimonsa lähettämiä tavaroita repussa, niin toimi vikkelästi, jottei hän ehdi epäillä mitään eikä tarkastaa reppuasi.

Varmaan voisin yrittää sanoa, että siellä on minun vaatteitani, niitä hän ei ole varmaan ole yhtä innokas tarkistamaan.

Hyvä idea! Silloin saisit hiukan vähennettyä turhia vaatteita.

Haluaisin vain, että mieheni miettisi myös, mitä vaatteita hän haluaa minun laittavan pois. Jos hän näkee, että laitan vaatteitani reppuun, niin hän ei ehkä epäile, että siellä olisi myös jotain muutakin.

Tänään on ehkä ainoa päivä tällä viikolla, kun pystyn valitsemaan tavaroita, mitä laitan pois. Eikä minulla ole kuin ehkä n. 45 minuuttia aikaa ennen kuin mieheni pitäisi tulla kotiin. Samalla pitäisi keretä tekemään myös tavallisia kodin askareita, ettei mieheni aavista mitään. Toivottavasti kerkeän laittaa reppuun kaikki mitä ajattelin ennen mieheni tuloa.

Lapsipuoleni sanoivat, että he haluaisivat muuttaa mielummin meille, mitä kaupunkiin. Harmi vain, että siihen on vielä jokunen vuosi, että he saavat itse päättää, missä asuvat. Voivathan he kuitenkin yrittää puhua äitinsä ympäri siitä, missä he asuvat. Vielä jos mieheni saisi aikaiseksi kysyä kouluista, onnistuisiko lasten käydä kumpaakin ehkä vuoroviikoin tai sitten vuorokuukausittain. Ehkä lasten äitikin voisi suostua siihen.

Ajattelin viedä mieheni entisen avovaimon lähettämiä tavaroita siinä kaupungissa sijaitsevalle kirpputorille, jonne lapsipuoleni muuttavat. Pelkään, että he käyvät joskus kyseisellä kirpputorilla ja tuotteet ovat siellä yhä myynnissä ja he tunnistavat, että kyseiset tavarat ovat meiltä. Ajattelenkohan liikaa sellaisia asioita, jotka voivat mennä mönkään? Onkohan se kuinka epätodennäköistä, että sekin pelko käy toteen.

Onnistuiko repun pakkaaminen miehesi huomaamatta;) toivottavasti..

Minusta tuntuu, ettei tuon takia kannata jättää tavaroita viemättä. Tuskin se pelko käy toteen.

Pääsen pakkaamaan reppua vasta joskus neljän jälkeen. Pitää kertoa sitten, kun mieheni on tullut ja kun pääsen hänen huomaamatta kirjoittamaan tänne.
Seuraavalla viikolla mieheni entisen naisystävän pitäisi olla jo muuttanut asunnostamme lapsipuolteni kanssa niin pääsemme laittamaan sen lomailijoiden käyttöön jos suunnitelma pitää.
Enää ei tarvi keksiä tekosyitä jos joku kysyy kyseisestä asunnostamme jotain. Olisi ollut noloa aiemmin sanoa, että mieheni entinen naisystävä asui siellä.
Yhtä noloa kyllä on, jos joku kysyy mieheni entisen avovaimon lähettämistä tavaroista. Sanoisinkohan heille vain, että mieheni kaveri on lähettänyt ne, vai että mieheni entinen avovaimo on lähettänyt ne joka ei ole vieläkään päässyt yli miehestäni.

Tytärpuoleni haluaisi erään tietyn sormihyrrän, niitä saa kuitenkin vain netistä ja mieheni tuskin antaa minun ostaa sitä. Pelkään, että mieheni entinen avovaimo kuulee tytärpuoleni toiveesta ja ostaa sen hänelle. Minua ärsyttää, kun hän yrittää lahjoa lapsipuoleni pitämään hänestä. Tuntuu siltä, että minun pitäisi kilpailla hänen kanssaan lapsipuolteni suosiosta. Olisi ihanaa, jos hän joskus tajuaisi, ettemme halua, että hän ostelee kaikenlaista tavaraa ja lähettelee niitä meille.

En kerennyt pistää reppuun aivan kaikkea mutta kuitenkin suurimman osan.

Nyt olen pakannut reppuun myös pari vanhaa vaatettani mieheni katsellessa. Toivottavasti onnistun pääsemään lauantaina autosta ulos ilman, että mieheni alkaa epäilemään mitään. En taida pystyä pakkaamaan reppuun mitään muuta mieheni entisen avovaimon lähettämiä tavaroita, ellen sitten keksi jotain pientä minkä voin laittaa sinne huomaamatta.

No niin, hyvinhän se onnistuu.

Yksi hyvä asia on myös se, että jos mieheni aikataulu pitää, niin hänen koulunkäyntinsä pitäisi loppua toukokuussa. Toivottavasti hän tosiaan silloin alkaa käyttämään tietokoneensa sijasta enemmän aikaa suhteeseemme. Toivottavasti ei tule liikaa toistoa, saa kertoa jos ei kiinosta kuulla monesti samasta asiasta.

Kirjoita vaan aina sitä, mitä mieleesi tulee. En ole kyllästynyt toistoihinkaan:)
Kaikki arjen pikku tapahtumat ovat ihan kiinnostavia. Aina niistä jotain ajatuksia tulee mieleeni, ja joskus kommentoin.

Onkohan mahdollista anoa lähestymiskieltoa mieheni entiselle avovaimolle. Olisi kuitenkin tärkeää, jos se lähestymiskielto koskisi itseni lisäksi myös miestäni ja hänen lapsiaan. En myöskään haluaisi, että hänen tietoonsa tulisi, kuka kyseistä lähestymiskieltoa on hakenut.
Voin vain kuvitella ja toivoa, kuinka ihanaa olisi, jos minun ei tarvitsisi pelätä, että joku yrittää alituiseen hajottaa perheemme. Kerrankin olen saanut hankittua sellaisen suhteen, jossa tunnen voivani olla lopun elämääni. En halua, että kukaan yrittää viedä paikkani.
Mieheni on sanonut, että jos hänen täytyisi valita minun ja entisen avovaimonsa väliltä, niin hän valitsisi minut. Toivottavasti minun ei kuitenkaan koskaan tarvitse mennä niin pitkälle, että minun täytyisi pakottaa mieheni saamaan hänen entisen avovaimonsa jättämään meidät rauhaan. Toivottavasti hän joskus tajuaa tehdä sen oma-aloitteisesti.
En kuitenkaan ymmärrä, että miten mieheni kuvittelee suhteemme kestävän sen, että hänen entinen avovaimonsa koko ajan yrittää tulla väliimme. En ymmärrä myöskään sitä, että miksei hän tee asialle mitään. Hän vain sanoo, että jos minä haluan, että asiat muuttuvat, niin minun pitäisi tehdä sille jotain.
Minusta mieheni olisi kuitenkin pitänyt saada entisen avovaimonsa jättämään hänet rauhaan, ennen kuin hän edes alkoi olemaan kanssani. Minusta tuntuu, että miesten on jonkun takia hirveän hankala ymmärtää suhteessa sellaisia asioita, jotka ovat toisille itsestäänselvyyksiä.

Lapsipuolteni uusi koulu näyttää ottavan erityislapset paremmin huomioon. Toivottavasti poikapuoleni kohdalla sitten selviää, onko hänellä tosiaankin ADHD.

Et taida saada lähestymiskieltoa, jos et pysty todistamaan, että henkilö on vainonnut sinua pitemmän aikaa. Tuollainen asioihinne puuttuminen, josta kirjoitit, ei varmaankaan riitä lähestymiskieltoon. Mutta voithan kysyä poliisilta.

Toivottavasti löydän lapsipuolilleni jotain lauantaina ettei tule hukkareissua. Kerrankin sattui sellainen tilanne, että tytärpuolellani oli pienet verkkarit jalassa. Mieheni sanoi, että hänelle pitäisi katsoa isommat housut. Sanoin kuitenkin, että ei meillä ole kuin ne yhdet ainoat sopivan kokoiset housut ja nekin ovat pyykissä. Mikseiköhän mieheni tajua, että kuinka paljon meidän pitäisi löytää hänen lapsilleen vaatteita. Hän vain olettaa, että ne kirjaimellisesti ilmestyisivät tyhjästä.
Toivottavasti kesällä meidän talossamme ei olisi enää kenenkään vieraiden naisten tavaroita. Mieheni entinen naisystävä on kyllä luvannut hakea tavaransa pois, mutta vielä pitäisi keksiä, että miten saan mieheni entisen avovaimon lähettämät tavarat pois. Joitain sellaisia tavaroita on tuskin mahdollista hävittää huomaamatta, joita käytetään päivittäin. Haluaisin ajatella, että kotimme olisi joskus sellainen paikka, josta saa turvaa, jos ympäröivä maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Nykyään tuntuu, että kotimme aiheuttaa niitä ongelmia, joita sinne pitäisi paeta. En voi oikein pitää kotiamme oikeana kotina, jos siellä on kaikkien muidenkin tavaroita kuin oman perheemme.

Meille on tulossa huomenna vieraita ja he aikovat jäädä yöksi. Kysyin mieheltäni, että vaihdanko minä heille puhtaat lakanat. Mieheni kuitenkin sanoi, että jos he haluavat puhtaat lakanat, niin he saavat pestä ne itse. En tajua, miten mieheni voi olla noin töykeä vieraita kohtaan. Tottakai jos jonnekkin menee yöksi niin uskoo saavansa nukkua puhtaissa lakanoissa. Entä sitten, jos me laitamme sen asuntomme lomailijoiden käyttöön? Hekin saavat nukkua rikkinäisissä, kuluneissa ja vieläpä likaisissa lakanoissa. Kannattaisikohan vain pistää se suoraan oikeasti vuokralle eikä miettiäkkään sitä, että kannattaisiko se, jos se olisi lomailijoiden vuokrattavana.
Lapsipuolenikin ovat muuten tulossa lauantaina käymään sen jälkeen, kun tulemme kaupungista. Toivottavasti olen saanut jätettyä kirppikselle mieheni entisen avovaimon lähettämiä tavaroita jotka otan mukaan. Toivottavasti löydän sieltä myös niitä uusia vaatteita lapsipuolilleni niin he voisivat heti alkaa käyttämään niitä.
Jännittää nähdä, miten me sunnuntaina palautamme lapsipuolet heidän äidillensä. Viemmekö vain heidät siihen kaupunkiin, jossa he ovat tähän mennessä asuneet, hakeeko mieheni entinen naisystävä heidät uuden miesystävänsä kanssa, lähetämmekö heidät kytyn kyydissä, jos hän on käymässä täällä ja menossa sopivasti kotiinsa vai lähetämmekö heidät junassa sinne, mihin he nyt muuttavat.

Mieheni on sanonut, ettemme kerkeä syödä lauantaina aamupalaa. Olenkin yrittänyt miettiä, missä kahvilassa kävisin. En ole kuitenkaan ruukannut käydä kovin paljon kahviloissa, joten en yhtään tiedä, mikä voisi olla hyvä. En edes tiedä, haluanko jotain makeaa vai tuoretta ja terveellistä. Ruuan pitäisi olla kuitenkin sen verran täyttävää, että sillä pitäisi pärjätä siihen asti, että kävisin jossain oikeassa paikassa syömässä.

Taas kävi niin, että mieheni otti minulle eväät mukaan. Ei sitten tullu siittä kahvilareissusta mitään. Minkä takia hän vasta sitten päättää, että en voi käydä kahvilassa kuin vasta edellisenä päivänä. Nytkin olin jo saanut mietittyä valmiiksi, minne menen.
Hän ei kuitenkaan alkanut epäilemään, että repussa olisi muutakin tavaraa, kuin vain vaatteitani. Nyt vain pitäisi saada jätettyä ne jollekkin kirpputorille.

Toivottavasti saat ne nyt jätettyä kirpputorille.

Sain jätettyä tavarat kirpputorille. En kuitenkaan onnistunut löytämään melkein mitään ostettavaa. Löysin poikapuolelleni vain yhdet farkut ja yhden kevättakin. Tytärpuolelleni en löytänyt mitään. Ihme, että nuinkaan isosta kaupungista ei löydy kovin paljon sopivia lasten vaatteita.
Mieheni entinen naisystävä kävi uuden miesystävänsä kanssa hakemassa lapsipuolet ja samalla jättämässä asuntomme avaimet. Nyt mieheni voi jättää minut aina siksi aikaa sinne, kun hän menee työssäoppimaan. Sitten voin odotella siellä, että kirpputorit aukeavat ja käydä niissä etsimässä sopivia vaatteita.

Poikapuoleni sanoi heidän lähtiessään äidillensä, että hän haluaisi jäädä meille. En tiedä, että kuunteleeko heidän äitinsä heidän toivettaan, koska hän on jo aiemmin sanonut, etteivät he voi muuttaa meille. Mietin kuitenkin, että jos molemmat haluaisivat asua mielummin meillä, niin vaihtuuko ääni kellossa. Toivottavasti he voisivat muuttaa meille edes puolittain, mutta mieheni tuskin saa aikaiseksi kysyttyä sitä. Hän ainakin aikoo jättää sen niin viime tinkaan, että tuskin sitä kouluissa kerettäisiin edes miettiä.

Tytärpuoleni on kuulemma saanut jo pari kaveria uudessa koulussa, poikapuolesta ei ole kuitenkaan kuulunut, että häiritseekö hän samalla lailla muita oppilaita oppitunneilla mitä entisessä koulussa.

Unohdin aiemmin kirjoittaa, että joku vanhempi henkilö on jo kuulemma kysellyt asuntoamme. Vielä emme kuitenkaan tiedä, että haluaisiko hän vuokrata vai ostaa sen. Jos päättäisimme pistää sen vakituisesti vuokralle, niin silloin en pääsisi käymään siellä aina kun mieheni käy jossain muualla. Mutta hyvähän se on, jos joku haluaisi vuokrata sen. Ainakaan kenenkään ei tarvitsisi kärsiä niistä kuluneista, rikkinäisistä ja likaisista lakanoista. Pitää myöhemmin kertoa, jos tilanne päivittyy.

Jospa se asuntonne sitten menisi kaupaksi tai joku vuokraisi sen.

Mieheni on menossa perjantaina verenluovutukseen, joten minä pääsen sillä välin käymään kirpputorilla ja tarkistamassa asuntomme.
En kyllä tiedä, että miten tulevat vuokralaiset pystyisivät tiskaamaan siellä. Mieheni entinen naisystävä sai laittaa sinne haluamansa laiset keittiökalusteet ja ne ovat kyllä melko epäkäytännölliset. Hän käski meidän viedä tiskikoneen pois ja hankki vain yhden tiskialtaan. Siinäkään ei ole minkäänlaista laskupintaa märille astioille vaan siinä on vain tavallinen työtaso. Missäkähän ne astiat on tarkoitus sitten huuhdella, en tiedä, että kestääkö se työpintakaan, jos siihen aina lasketaan saippuaisia ja märkiä astioita odottamaan huuhtelua.
Varmaan mieheni entinen naisystävä valitsi niin epäkäytännöllisen ratkaisun rarkoituksella, koska juuri kun kaikki oli saatu laitettua, niin hän ilmoitti muuttoaikeistaan.

Tämänpäiväinen kirpputorireissu oli menestys. Löysin tytärpuolelleni pari toppatakkia ja yhden kevyemmän takin. Löysin myös parit toppahousut ja parit olohousut. Poikapuolelleni löysin yhdet ulkohousut.

Hyvä! Nyt heillä on ainakin ulko- ja sisävaatteita vähäksi aikaa.
Yksi tiskiallas on kyllä aika epäkäytännöllinen, jos ei ole tiskikonetta.

Harmi vain, että löysin vain sen kokoisia takkeja, että ne mahtuvat varmaan vain tämän kevään. Mutta sentään on edes jotain. Nyt saan pistää sen jo pari vuotta sitten pieneksi jääneen haalarin pois. Syksyllä pitää ostaa uusia takkeja, jos mieheni silloin suostuu lähtemään etsimään niitä. Olisi paljon kätevämpää ostaa syksyllä talvivaatteita, jotka mahtuisivat koko talven eikä vasta keväällä, kun niitä voi käyttää enää vain muutaman päivän. Toivottavasti pääsemme ensi syksynä taas ostamaan sopivan kokoisia vaatteita. Sentään housujen pitäisi olla vielä seuraavanakin talvena sopivan kokoisia.

Sinullahan on aika monimutkainen elämä. Siinä on monta ulottuvuutta. Suhde omaan mieheesi on yksi ja tärkein asia. Sitten on nuo miehesi entisen naisystävän kanssa olevat lapset. Sitten vielä tuo entinen avovaimo, joka pitää yhteyttä edelleen mieheesi.

Kannattaisi nyt ensin olla täysin tietoinen siitä, että miten lasten huoltajuus on virallisesti järjestetty erossa, koska se on ollut pakko sopia - kai olet siitä selvillä? Maksaako miehesi elatusmaksua lasten äidille ja minkä verran. Silloin pitää myös olla selvitetty se, kenen kuuluu ostaa vaatteet lapsille ja muut asiat. Kai ne on täsmällisesti sovittu miehesi ja hänen entisen naisystävän kanssa (lasten äidin kanssa). Lasten on vaikea sopeutua käymään kahta koulua, joten kannattaa yrittää selvittää asioita niin, että lapset voivat käydä yhdessä koulussa. Tuokin asia riippuu pitkälti siitä, miten on sovittu erossa tuo huoltajuusasia.

Se on todella hyvä, että lasten isä ja äiti voivat keskustella sovussa lasten asioista keskenään, että lapset voivat kokea saavansa isän ja äidin rakkautta. Toki sinun pitäisi olla niistä tietoinen miehesi aviopuolisona.

Tuo entinen avovaimo sitten on toinen juttu, sinun pitäisi siitä keskustella miehesi kanssa ja yrittää sopia, että miehesi oikeasti rajoittaisi hänen yhteydenottojaan minimiin ja kieltäytyisi ottamasta vastaan enää hänen lähettämiään lahjoja. Se suhde miehesi pitäisi jo jättää taakse, kun hänellä on uusi vaimo.

Teidän liitossanne on niin paljon ongelmia kaiken kaikkiaan, että olisi parasta jos saisit miehesi houkuteltua avioliittoleirille ja voisitte siellä saada purkaa tuota kaikkea 'kaaosta' elämästänne pois.
Tuon miehesi asunnon voi matkailijoille vuokrata myös sillä tavalla, että matkailijat tuovat omat liinavaatteet ja pyyhkeet itse mukanaan. Hotellipalvelujen tarjoaminen on aivan turhaa. Ihmiset mielellään tuovat omat lakanat ja pyyhkeet.

Mieheni ei maksa elatusmaksua ja yleensä lapsipuoleni ovat täällä lomilla ja viikonloppuisin.
Tuntuu tosiaan, että joskus jään pimentoon siitä, mitä mieheni ja hänen entinen naisystävänsä sopivat. Kuulen vasta jälkikäteen, että ai, näinkö on päätetty tehdä. Mieheni on sanonut, että voisin kysyä hänen entiseltä naisystävältään, että pääsisinkö minä vaikka jonnekkin sähköpostiryhmään, jossa viestit tulisivat kaikille. Minusta se kuitenkin tuntuu vähän häiritsevältä kysellä toiselta, että voinko minäkin ottaa osaa heidän keskusteluihinsa.
Mieheni ei jonkin takia ymmärrä, kuinka haitallinen hänen entinen avovaimonsa on suhteellemme. Olen yrittänyt sanoa siitä hänelle, mutta jonkin takia viesti ei mene perille.
En ole ennen kuullut avioliittoleireistä. Tulee vain mieleen parisuhdeterapia. Suhteemme ei kuitenkaan taida olla tarpeeksi huonolla mallilla sellaiseen, mutta pitää tutustua asiaan.
Olen kyllä miettinyt, että olisi tosiaan varmaankin parempi, jos matkailijat toisivat omat lakanansa, ainakaan sen puoleen ei tulisi huonoa palautetta.
Kävin tänään läpi lapsipuolteni kesäkenkiä, ne näyttäisivät jäävän molemmilta juuri pieniksi. Olisi kyllä ollut hyvä tietää se ennen kuin kävin kirpputorilla. Sentään poikapuoli voi käyttää tytärpuolen vanhoja kenkiä, kun ne eivät ole tyttömäisiä. Tytärpuolelle sen sijaan pitäisi ostaa uusia. Pitäisiköhän käskeä häntä etsimään itselleen uusia kenkiä, kerta hän on muuttanut lähelle kirpputoreja.
Piirsimme kerran pahville lapsipuolten jaloista kuvat ja leikkasimme ne irti, niillä on kätevä selvittää, ovatko kengät sopivan kokoiset.
Tännekkin aukeaa ensi viikolla kierrätyskeskus. Sinne saa viedä ilmaiseksi tavaraa, samaten sieltä saa ottaa ilmaiseksi. Täällä on kyllä myös kolme kirpputoria. Yksi niistä on auki kyllä vain kesäisin. Ne ovat kuitenkin pieniä eikä niistä löydy yleensä lastenvaatteita.

Avioliittoleiri voisi tosiaan olla hyvä ajatus, jos vain saat miehesi suostumaan. Ei sinne tarvitse avioliiton olla hajoamispisteessä. Voisitte saada uusia ideoita suhteeseenne.

Äiti kuulemma löysi poikapuolelleni haalarit ja lähettää ne postissa. Kohta on jo kaikki tarvittavat vaatteet koossa.

Äiti on innostunut ostamaan kaikkea muutakin lapsipuolilleni. Nyt hän kiertelee kirpputoreilla ja kaupoissa jos löytäisi heille jotain.
Pääsen itsekkin käymään taas perjantaina parilla kirpputorilla kun mieheni menee työssäoppimaan ja jättää minut asunnollemme.
Sinne kyllä pitäisi saada kalusteita. Nyt siellä ei ole oikein mitään. Kait meiltä kyllä jotain saattaa löytyäkkin sinne, kerta talomme on täynnä ylimääräistä tavaraa. Varmaan pitää katsoa tänään mitä löytyy.

Pitäisiköhän minun jättää kahvin juonti kokonaan pois? En ole koskaan oikein tykännyt ja sen takia en ole myöskään juonut kahvia. Töihin kuitenkin tuli yksi henkilö, joka juo kahvia ja hän keittää sitä aina yli tarpeen. Minä sitten aina olen ruukannut juoda kahvin loput, koska en ole halunnut, että se menisi hukkaan. Keskiviikkona minulle tuli kuitenkin huono olo kun join kahvia. Se jatkui melkein koko loppupäivän. Tänään en sitten muistanut silloista huonoa oloani joten join taas kupillisen. Puolessa välissä alkoi kuitenkin tökkimään enkä edes yrittänyt juoda toista kupillista. Eräs kaverimme juuri kärsii kahvin aiheuttamasta huonosta olosta ja päättelin, että minulla voi olla samaa vikaa.

Kävin läpi vintillä olevia tavaroita ja sieltä löytyi paljon sellaisia kalusteita, jotka joutavat ainakin minun puolestani pois. Vielä kun mieheni tarkistaisi, mitkä saavat lähteä.
Olisi hyvä saada vinttiin kerrankin tyhjää tilaa. Meidän pitäisi rakentaa sinne lapsipuolilleni huoneet, toinen on kyllä jo valmiina, mutta se pitäisi tyhjentää ja laittaa toinen ovi. Ajattelimme myös, että järjestäisimme sinne kesällä tilaa heidän tavaroillensa ja jonkun paikan, jossa puuhata.

Älä juo, jos siitä tulee sinulle huono olo. Yleensä kahvi on jopa terveellistä mikäli juo vain pari kupillista päivässä ja juuri keitettynä. Jospa juot sitä kahvia vasta kun se on ollut keittimessä seisomassa liian kauan ja on ns parkkiintunut.

Tämänpäiväinen kahvi oli ainakin juuri keitettyä.

Miehelläni ja minulla on pari asiaa, jotka toivon voivani ratkaista. Nekin vaikuttavat suhteeseemme kielteisesti. Juuri nyt toisen asian ratkaisuprosessi on kesken ja toivon, että se onnistuu. Mieheni on kuitenkin hankala suostua kompromisseihin, niin kuin kokemukseni mukaan muidenkin miesten.
Olisi taivaallista, jos saisimme kaikki suhdettamme piinaavat asiat ratkaistua. Silloin ei tarvitsisi enää pelätä suhteemme puolesta. Oletan kuitenkin nytkin, että se on tarpeeksi vakaalla pohjalla ja että saamme asiamme ratkaistua, ainakin pitkällä aikavälillä.
Vaikka kuitenkin saisimme ne ratkaistua, niin mieheni entinen avovaimo olisi vielä se yksi asia, joka piinaisi suhdettamme. Toivottavasti mieheni joskus ottaa asian hoitaakseen ja saa hänet tajuamaan, että hänellä ei ole enää paikkaa mieheni elämässä.
Niiden lisäksi minulla on kyllä unelmia, jotka haluaisin täyttää, mutta suhteemme menisi niiden edelle, jos pitäisi valita niiden väliltä.
Toinen on, että hankkisimme joskus hevosen. Olen aina halunnut sellaisen ja mieheni on kyllä sen luvannut, mutta meidän tarvitsisi ainakin rakentaa ensin aita alueen ympärille, josta voisimme tehdä laitumen. Sekin on iso urakka, koska suunnittelimme tekevämme perinteisen riukuaidan.
Toinen on, että voisimme matkustella ympäri maailmaa. Kun mieheni oli vielä entisen avovaimonsa kanssa niin he kiertelivät ympäri Eurooppaa, mutta minä olen käynyt mieheni kanssa vain siellä Virossa.
Hän on sanonut, että voimme käydä kaiken laisissa paikoissa ja että hänkin pitää matkustelusta. Jonkun takia hänen on silti hirveän hankala lähteä, toivottavasti asia muuttuu silloin kun hän päättää opiskelunsa.

Äidin lähettämän lastenvaatepaketin pitäisi olla noudettavissa torstaina töiden jälkeen ja lapsipuolteni pitäisi tulla sopivasti perjantaina. Miehelläni on silloin työssäoppiminen ja se on noin puolimatkassa siitä paikasta, jossa he asuvat. Toivottavasti vaatteet sopivat ja he pääsevät heti käyttämään niitä.

Aihe, josta nyt yritämme päästä mieheni kanssa yhteisymmärrykseen, on myös niitä useimmille ihmisille itsestäänselvyyksiä, jotka yleensä hoidetaan jo ennen suhteeseen rupeamista. Jonkun takia mieheni ei kuitenkaan ymmärrä, miksi hänen pitäisi tehdä kyseiselle asialle yhtään mitään.
Ehkä olisi hyvä, jos tulevaisuudessa ihmiset joutuisivat käymään jonkun koulun tai kokeen, jotta voisivat ruveta seurustelemaan. Silloin tällaiset itsestäänselvyydet saataisiin kaikkien ymmärrettäväksi.

Hevonen tarvitsee tallin ja paljon ruokaa talveksi - se ei ole ihan yksinkertainen hankinta. Matkustelu tarvitsee paljon lännen tuohta eli rahaa, eikä sekään ole yksinkertainen ratkaisu ja lisäksi se vaatii aikaa, joko lomia tai muuta vapaata.
Unelmia pitää olla aina ihmisellä, mutta ne eivät saa muuttua todellisiksi, ennen kuin niiden täyttäminen on mahdollista.

Varmaan ensimmäistä kertaa suhteemme aikana mieheni kysyi, mitä hänen pitää tehdä, jotta asia saataisiin ratkaistua niin, että myös minä olisin siihen tyytyväinen. Tuntuu siltä, että mieheni edistyy koko ajan siinä, miten pitäisi elää, jos on suhteessa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi hänen edes täytyy kysyä kyseistä asiaa, sillä olen kertonut sen jo kaksi kertaa. No, toivottavasti päädymme sellaiseen ratkaisuun joka miellyttää meitä molempia.

Äiti soitti eilen ja sanoi, että facebook-profiilini löytyi haussa. Olen kyllä jo poistanut sen jokunen vuosi sitten enkä enää muistanut kyseiselle tilille sähköpostiosoitetta koska se on vaihtunut niin usein enkä tiennyt muistavani edes salasanaa. Tänään kuitenkin yritin kirjautua sille, sillä ilmeisesti sinne voi kirjoittaa puhelinnumeron sähköpostiosoitteen sijaan. Ihme kyllä salasanakin meni kerrasta oikein. Nyt täytyy miettiä, poistanko sen taas, vai otanko käyttöön. En kyllä tiedä, että miksi profiili on ilmestynyt sinne, tuskin kukaan on keksinyt salasanaakaan eikä siellä oleva sähköpostiosoitekkaan ole ollut vuosiin olemassa.

Katselin facebookista entisen kaverini sivuja. Yhteydenpitomme lakkasi muutama vuosi sitten hänen muutettua muualle. Masentavaa, että tunnen itseni tuon urakan jälkeen aivan tyhjäntoimittajaksi. Hän on näyttänyt saavan aikaan näinä vuosina vaikka mitä, kun itse en ole kokenut kuin lähinnä epäonnistumisia. Hän on käynyt koulun jos pari, päässyt armeijaan, jonne hän lupasi, että menisimme yhdessä, aloittanut kolme uutta fyysistä harrastusta, hän myös matkustelee ympäri Suomea jä välillä Euroopassakin, ja on hankkinut vielä oman asunnon.
Minä en ole kuin jumissa avioliitossani, jossa ei tapahdu yhtään mitään eikä minulla ole päämäärästä mitään tietoa. Toivottavasti kesällä tulisi jonkinlainen suunnanmuutos ja saisimme edes jotain aikaiseksi.

Kävin siinä tunnontuskissani raivaamassa tavaroita vintillä. Pitäisikö vain tehdä niin, että ostaisin kaupasta jätesäkkejä ja miehestäni välittämättä sulloisin kaikki rikkinäiset asiat niihin ja heivaisin roskiin? Olen kyllästynyt siihen, että talomme on täynnä rikkinäistä, kelvotonta ja turhaa roinaa. En millään jaksaisi odottaa kesään ja miettiä, että pitääkö mieheni varmasti lupauksensa siitä, että kesällä siivotaan.

Olen nyt odottamassa asunnollamme kirpputorien aukeamista ja muistin tietenkin vasta matkalla, että ne pahviset läpyskät jäivät kotiin, joita minun piti käyttää, että osaisin ostaa lapsipuolilleni oikean kokoisia kenkiä. No, täytyy varmaan ostaa pelkän numeron perusteella, vaikken ole aivan varma siitä, että mahtuvatko ne edes.
Mieheni hakee lapsipuolet, kun hän on saanut työssäoppimispäivänsä päätökseen. Hän on puolessa välissä sitä paikkaa, jossa he asuvat. Kytykin on käymässä mieheni vanhemmilla, joten hän ehkä voi viedä lapsipuolet sunnuntaina heidän äidilleen.
Saimme puitua mieheni kanssa sen yhden asian, joka häiritsi suhdettamme, toivottavasti hän tajuaa käyttäytyä jatkossa järkevämmin. Otimme myös sen toisen aiheen käsittelyyn, kun se sivusi sitä toista, siitä kyllä näkee vasta keväällä, että oliko avautumisellani mitään vaikutusta.

Ehkä minun pitäisi yrittää hillitä ostelua kirpputoreilla. Nytkin mukaan lähti vaatteita, jotka viime kerralla jätin ostamatta. Sen kai se teettää, jos kirpputoreilla pääsee käymään niin harvoin. Ostin sellaisiakin vaatteita, joista ei välttämättä olisi edes pulaa. Ostin myös yhden talvitakin poikapuolelleni, se on muutaman sentin liian iso, joten en tiedä, että käyttääkö hän sitä edes tänä keväänä, tai, että mahtuuko se edes seuraavana syksynä. No, sentään meille on nyt tullut se uusi kierrätyskeskus, joten ylimääräisistä vaatteista pääsee helposti eroon. Samalla kyllä kun se tuli, niin yksi kirpputori lähti.

Nyt on todella mukavaa, kun tytärpuolellani on pitkästä aikaa sopivan kokoiset vaatteet päällä. Hän tykkäsi kaikista vaatteista mitä minä olin ostanut ja äiti lähettänyt.
Äiti oli kyllä myös lähettänyt poikapuolelleni tyttöjen kengät, en tajua miksi. Olen pyrkinyt laittamaan pois tytärpuoleni vanhoja vaatteita, jottei poikapuoleni joutuisi käyttämään niitä ja nyt äiti osti hänelle uudet tyttöjen kengät. Ei oikein kehtaisi niitä laittaa suoraan pois, joten kai poikapuoleni joutuu käyttämään niitä.

Tänään on taas saunapäivä ja tällä kertaa kysyin mieheltäni, että kai hän jää auttamaan, ettei minun tarvitse taas tehdä kaikkea yksin. Hän suuttui ja sanoi, että hyvähän täällä on lämmittää saunaa kun kaikki on valmiina. Kuitenkin aina kun hän lämmittää saunaa, niin hän pyytää minua jäämään auttamaan, koska hän ei pärjää yksin. Minusta on ärsyttävää, kun minä aina autan häntä ja jos minä tarvitsen edes yhden kerran apua, niin sitten aletaan valittamaan. Saimme kuitenkin riidan nopeasti sovittua, ja hän lupasi jatkossa auttaa valittamatta ja tehdä asioita enemmän kanssani.

Mieheni ilmoitti aamulla aikovansa erota yhdestä puheenjohtajuudesta ja yhdestä hallituksesta, jotta meillä olisi enemmän aikaa olla yhdessä. Hän myös sanoi kertovansa päivällä, mitä suunnitelmia hänellä on muiden yhdistystehtäviensä suhteen.

Mukava kuulla, että alat saada enemmän aikaa mieheltäsi. Olet ollut niin mukautuvainen ja kärsivällinen hiukan liiankin paljon. Kyllä omaakin tahtoasi pitää yhteiselossa noudattaa tasapuolisesti.

Minusta näyttää, että perhe-elämänne on menossa parempaan suuntaan. Miehesi on ruvennut kuuntelemaan sinua ja muuttamaan käyttäytymistään. Toivottavasti suunta jatkuu.

Mieheni ei kertonutkaan eilen muista yhdistyssuunnitelmistaan vaikka lupasi. Nyt hän sanoi, että hän kertoo niistä vasta kokouksen jälkeen, kun hän ilmoittaa muille aikovansa luopua puheenjohtajuudestaan ja kun hän näkee, miten siihen reagoidaan.

Mieheni on alkanut unohtamaan entistä enemmän sellaisia asioita, mitä hän on sanonut, tai joskus myöhemmin hän saattaa sanoa jotain aivan päinvastaista. Johtuukohan se siitä, että hän sanoo mitä sylki suuhun tuo vai onko häneltä alkanut mennä muisti. Hänen äidillään kyllä taisi olla alzheimer. Ehdotin, että jos kirjoittaisin hänen sanomisiaan lapulle ja teippaisin vaikka kaapin oveen niin hän muistaisi ne. Tänäänkin hän sanoi, ettei muista luvanneensa, että menisimme tänä viikonloppuna kirpputoreille, jos edes mikään on silloin auki.
Mieheni ei ole koskaan suostunut sanomaan, miksi hän erosi entisen avovaimonsa kanssa. Voisin kyllä veikata, että hän oli liian takertuva. Mieheni ei kuitenkaan heidän suhteessaan ollut kiinostunut järjestämään aikaa parisuhteen ylläpitämiseen, joten meidän suhteessamme ainakin se asia on paremmin.

Mieheni on kyseisen uskontokunnan hallituksessa, johon me kuulumme. Mieheni tykkää käydä sen järjestämissä juhlissa, mutta minä inhoan niitä. Mieheni on luvannut, että hän yrittää saada juhlat järkevimmiksi, tai hän eroaa hallituksesta. Nykyään juhlat ovat kuin jonkun sekopäisen kaveriporukan tapaamisia. Toivoisin, että niistä saataisiin enempi ammattimaisia. Olisi mukava vaikka ottaa lapsipuolet mukaan juhliin, mutta nykyään ne ovat sellaisia, että ei niihin kyllä ole lapsilla mitään asiaa.

Kuulemma matka sujui epäilyksien mukaan hyvin. Jännittää kyllä nähdä, pääsemmekö tänäkään viikonloppuna käymään kirpputoreilla, niinkuin mieheni on luvannut. Jotkut kirpputorit ovat ainakin auki. En kyllä tiedä kiinalaisista ravintoloista, koska mieheni lupasi, että kävisimme sellaisessakin.

Mieheni ei yleensä kerro, jos hänen entinen avovaimonsa ottaa taas yhteyttä. Kun minä kysyn, että miksei, niin hän sanoo, koska en ole kysynyt. En kuitenkaan joka päivä haluaisi tiedustella, onko taas tullut epämiellyttäviä yhteydenottoja. Se voisi olla henkisesti todella raskasta. En kuitenkaan myöskään halua, että mieheni pimittää minulta hänen ja hänen entisen avovaimonsa keskusteluja. Kait minun on sitten vain pakko riskeerata henkinen terveyteni ja kysellä joka päivä, onko kyseinen henkilö taas ottanut yhteyttä, ainakin siihen asti, että mieheni tajuaa itse kertoa, jos näin on käynyt.

Tytärpuoleni jatkaa muuten vasta syksyllä viulunsoittoa. Hän ei muutenkaan soita tarpeeksi, niin en kyllä tiedä, että onko monen kuukauden tauko hyväksi.

Pitäisiköhän minun käskeä miestäni tekemään lopullinen päätös minun ja hänen entisen avovaimonsa väliltä? Hän on kyllä jo sanonut (niin kuin kerroin), että aikoisi valita minut, mutta pelkään vain, että minä olisin se, johon yhteydenpito loppuu.
En vain voi kuvitellakkaan, että koko loppuelämäni olisi sellaista, että meidän suhteen väliin yrittäisi tulla joku.

Kerroin tänään miehelleni, mitä ajattelen hänen entisestä avovaimostaan, hänen yhteydenotoistaan ja hänen lähettämistään romuista. En kuitenkaan sanonut suoraan, että mieheni pitäisi valita minun ja hänen väliltä. Muistutin vain, että ainakin viimeksi hän sanoi valitsevansa mieluummin minut ja että suhteemme toimisi paljon paremmin ilman sitä naista. Tulevaisuus näyttää, oliko tämänkertaisella avautumisella vaikutusta.

Hei, keskustele aivan vapaasti itsesi kanssa tällä palstalla, mutta voisitko luopua tuosta marttyyrin "sädekehästä"? Oksettaa, että haet kuukausia myötätuntoa itsellesi aivan tavalliseen parisuhteen epäonnistumiseen. Normi-ihmiset ohittavat tuollaisen ja jatkavat elämäänsä.

Jotkut ihmiset eivät näemmä ole huomanneet, että minä en ole ainoa, joka kirjoittaa tälle palstalle. Enkä sitä paitsi yritä kerätä mitään säälipisteitä tai myötätuntoa muilta ihmisiltä. Haluan vain kuulla, mitä muut ihmiset ovat mieltä elämästäni ja sen tapahtumista. Jos joku haluaa kuulla minun elämästäni, niin ei se ole minun syytäni, en minä tänne kirjoittaisi, jos ketään ei elämäni kiinostaisi.

Minä myös olen sitä mieltä, että saat kirjoittaa ihan vapaasti mitä mieleesi kulloinkin tulee ja miltä tuntuu. Olen seurannut tätä päiväkirjaasi alusta asti, ja se on ihan mielenkiintoista.

Jos nyt jatkan siitä mihin jäin.
Emme käyneet nytkään kirpputoreilla. Mieheni vitkasteli niin kauan päätöksenteossa ja kun olisimme voineet vihdoin lähteä, niin anoppi käski meidät syömään.
No, eihän siellä kirpputoreilla käynnillä enää mikään hengenhätä ole, sillä olen onnistunut löytämään jo tarvittavia vaatteita.
Mieheni myös lupasi tällä kertaa lapsillensakkin selvittää, että onnistuisiko heidän käydä kahta koulua. Kummatkin haluaisivat muuttaa mielummin meille, mutta sekin kuulosti heistä ihan mukavalta, jos he voisivat asua kummassakin paikassa.
Olen seuraavalla viikolla menossa sinne kaupunkiin, jossa lapsipuoleni asuvat. Miehelläni on siellä kokous, joten minulla on taas koko päivä aikaa kiertää kirpputoreja.
Mietin myös, että minkä takia mieheni entisellä avovaimolla on pakkomielle mieheni lisäksi myös hänen lapsiinsa. Tytärpuoleni kuulemma tapaa hänet parin viikon päästä, kumpa voisin jotenkin estää sen ja kertoa, mikä siinä on taka-ajatuksena.

Tänään kuulin ensimmäistä kertaa tänä vuonna joutsenten laulua. Myös eräs tie työmatkani varrelta on jo puoleksi sulanut. Mukava, kun kevät tulee.
Minun pitäisi ostaa lapsipuolilleni uimavaatteet. Olisi joskus mukavaa käydä uimassa. Ajattelin, että voisin ostaa poikapuolelleni tänä viikonloppuna uimahousut, jos löydän sopivat. Tytärpuolelta kuitenkin varmaan pitää vielä kysyä, että millaisen uimapuvun hän haluaa.
Kohta varmaan pitää ostaa myös miehelleni valmistujaislakki, jos hän valmistuu ajoissa.

Katsoin eilen televisiosta ohjelman, jossa puhuttiin anoreksiasta. Siinä sanottiin, että anorektikkojen aivot vääristävät omaa minäkuvaa ja saavat kehon näyttämään lihavammalta kuin se oikesti on, en kyllä tiedä, miten se on mahdollista. Itse olen mieltänyt anorektikot sellaisiksi, joilla näkyvät luut. Rupesin ohjelman myötä miettimään, olenko minäkin oikeasti anorektikko. Olen ainakin merkittävästi alipainoinen, mutten sentään vielä sairaalloisesti. Minä ainakin useimmiten näen itseni lihavana. Olen ajatellut, että se johtuu perinnöllisestä lihavuudesta ja olen aina miettinyt, että kuinka paljon minun pitää pudottaa painoa, ennen kuin minä olisin laiha. Olisi kyllä mukava saada selville oma rasvaprosentti, se on kuulemma suurempi laihoilla ihmisillä joilla kulkee lihavuus suvulla kuin normaaleilla ihmisillä. Voisin painaa enemmänkin, jos vain saisin muutettua sen ylimääräisen rasvan lihaksiksi.

Olen ehkä onnistunut löytämään lapsipuolilleni hyvät uima-asut, ne vain pitäisi tilata netistä, jos mieheni antaa luvan.
Ajattelin ostaa poikapuolelleni pitkät uimashortsit, mutta ne ovat kiellettyjä ainakin joissain kylpylöissä. Olen nyt käymässä läpi kaikkia kylpylöitä, joissa voisimme joskus käydä. Kaikissa muissa saa käyttää pitkiä uimashortseja paitsi yhdessä.
En nyt sitten tiedä, että pitääkö minun ostaa poikapuolelleni vain sen yhden kylpylän takia tavalliset uimahousut vai tekisimmekö niin, ettemme kävisi siellä uimassa. Siellä myös pitää käyttää ihonmyötäisiä uimapukuja, ja tytärpuolelleni meinasin ostaa bikinit, joissa on hame ja olkapäissä röyhelöä. Menevätköhän nekin uuteen harkintaan.
Minullakin on bikineissä hame, pitääköhän itsellenikin ostaa yhden kylpylän takia uudet uimavaatteet. En kuitenkaan tiedä, että kehtaisinko nykyään käyttää ihonmyötäisiä bikineitä, koska pidän niitä liian paljastavina.

Pöö