Olisitko suuttunut tästä?

Loukkaantuisitko tästä tai laittaisiko tämä miettimäään, välittääkö toinen vähääkään vai olenko itsekäs nirppanokka? Meillä on aina tapana ulkoiluttaa koira päivän viimeisen kerran n. klo 22-23 välillä illalla. (Viimeinen lenkki on enemmänkin vain tarpeidentekomahdollisuus, jossa kävellään max 15 min. esim. lähipuiston ympäri.) Tänään illalla lähdin sitten vahingossa ilman avaimia koirakävelylle. Ulkona -5c ja päivän aikana oli satanut valtavan paksut lumihanget. Noh, tehtyäni n. vartin lenkin oli klo jo 22.45, kun havaitsin, etten pääse sisään, kun avaimet jääneet. Asutaan kerrostalossa ja avainkoodi pois käytöstä. Tuohon aikaan illasta pakkasessa on kamala seistä ja muutenkaan pikku koiran kanssa enää kävellä ympäriinsä. Soitin useita krtoja miehelle ja laitoin viestejä eikä vastannut. Laitoin myös sähköpostin ja FB-viestin.. Tehtiin tietenkin vielä uusi lenkki koiran kanssa, jotta pysyttiin lämpiminä ja ajattelin vaan, et kyllä se jossain vaihees huomaa. Onneks mulla oli myös miehen auton avain sattumoisin mukana, joten päästiin autoon loppuajaks lämmittelee. Onko vähän outoa, että vasta klo 23.35 tajuaa vilkaista puhelinta, vaikka olin lähtenyt n. 22.30, ulkona on pimeää, pakkasta ja paljon lunta. Näki myös miten väsyneenä lähdin samalla kuitaten, et tehdään vain pieni pyrähdys ja on kylmä jne. Itse hengannut kotona koko päivän, kuten illankin. Lopulta siis soitti, eikä äänen väreestä mitenkään aistinut, että ois mitenkään yllättynyt, pahoillaan (siis mun puolesta eikä siksi et ois olut hänen syynsä tai myötätuntoinen), vaan kuittas vaan monotonisella äänellä, et heittää avaimet ikkunasta. Nekin heitti huomaamattani yläkerroksista hankeen hetkellä kun vielä kohelsin jonkun koiran fleksin kanssa autossa ja ulos päästyäni tärisin vielä 10 min. kuin idiootti pakkasessa, kun odotin, milloin tulee heittämään avaimet. Soitin äimän käkenä, muttei vastannut. Sitä vertaa ei viitsinyt tossakaan vaihees varmistaa, et oisin huomannut, kun viskasee avaimet hankeen. Sattumoisin samalla kun pihalla kärvistelin silmäni osuivat hangessa tummaan sukkamyttyyn, jonka sisässä avainnippuni oli huomaamattani hankeen viskattu. Sisälle päästyäni myönsin, että oma vikanihan avainten unohdus oli, mut närkästyin siitä, et sen jälkeen ku kerran tiesi, miten ikävä oli pakkasessa vaan toivoo, et joku tulis avaa oven tai hän huomais puhelun, sen sijaan vaan viskas nipun hankeen, ja jätti oottaa ku idiootin uudestaan pakkaseen. Suuttui mulle ja huusi, et "jätän puhelimen kotiin, niin tulkaa etsii mua tuolta hangesta". Miten tuokin mihinkään liittyi ja aivan kuin tahallaan olisin avaimet unohtanut... En puhunut miehelle mitään enää. Miten itse väsyneenä pakkaspimeässä odotelleena tuohon olisit reagoinut?