Minusta olen hajuton ja mauton, iloton. En ole tyytyväinen omaan tilanteeseen, tuntuu välillä, et haenko pohjia elämälleni, toki ilman alkoholia. Ihmettelen, ku kohtaan naisia joita vedän puoleeni magneetin lailla, kunnes huomaavat, että en reakoi tilanteisiin heidän haluamalla tavalla? Olen pettynyt itseeni ja saamattomuuteeni, en koe pärjääväni parisuhteessa nyt, siksi en halua lähteä sekoilemaan niissä ja pettyä pahemmin? Hymyjä tulee kohdattua paljon, muttei tartu muhun?
Olisiko lääke, että tilanne normalisoituisi, hetken erakoituminen jossain poissa nyky-ympyröistä?
Olisiko lääke, että tilanne normalisoituisi, hetken erakoituminen jossain poissa nyky-ympyröistä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi et ole tyytyväinen nykytilanteeseen? Kaipaatko kuitenkin seuraa, et vaan kiinnostu kenestäkään? Ehdotan lääkkeeksi heittäytymistä jonkun hymyilevän kelkkaan, edes hetkeksi. Palauttaisi iloa elämään. Eikä me kaikki hymyilevätkään mitään lupauksia kaivata, arki vaan vois olla mukavampaa jonkun kanssa.
Paljon häiriötekijöitä taustalla, en lähde erikseen erittelemään, sen voin sanoa et osa on itsestäkin johtuvia. Heittäytyminen kuulostaa hyvältä, mut ei haluais särkee sydämiä, jos sit haluaakin irtautua tilanteesta? Toisi lisä murheita arkeen, joita ei kaipaa lisää.
Mahdollista toki, et kaikki menis hyvin ja elämä alkais taas hymyilemään? Valo tunnelin päässä sammunut, toivoa on, muttei riittävästi? Tuntuu, et vaatisi naiselta paljon suhteen hengissä pitäminen, siksi mielummin ulkoistan itseni sellaisesta vaihtoehdosta.
Tulen kyl juttuun ihmisten kanssa, todisteena alkuviikosta juttelin pitkän tovin yhden lähes tuntemattoman äijän kanssa, ku tuli juttusille :) Itse en ole kovin aloitteellinen näissä, ku tilanne on mikä on? Hymy on tervettä ja tervetullutta, saan niistä kyl virtaa ja mielihyvää.
Matkusta Nepaliin ja hiljenny vuoden ajan yksinäisyydessä.
Olen kyl miettinyt kunnon irtiottoakin, mut yks haittatekijä taustalla, miksei voi ainakaan toistaiseksi irtautua kovin kauas. Kielitaito rajallinen, mikä hankaloittaa ja vie uskalluksen.
Jospa kerrankin kertoisit naisellesi/ystävällesi rehellisesti ongelmastasi..ehkä ymmärtäisi ehkä ei..mutta jos lähtee suhteeseen kokeilemaan onnistuuko vai ei niin melko varmasti epäonnistuu..ihmisiähän me kaikki olemme ja jokainen kaipaa toista,, kuka enempi kuka vähemmän..erkoituminen tekee ajan kanssa vain katkeraksi...miksen sillon edes yrittänyt kun vielä olisi ollut mahdollisuus...