Heti alkuun selväksi: olen itse nainen
Mikä teidät saa flirttailemaan varatuille miehille? Missä menee raja? Missä kohtaa miehen vastuu alkaa teidän mielestänne, missä kohtaa teillä ei ole enää vastuuta varatun perhettä (ja omaa perhettänne) kohtaan?
Haluaisin ymmärtää. On niin kaukana omasta ajatusmaailmastani. En haluaisi olla katkera, en vihata, en sääliä. Haluaisin oikeasti ymmärtää. Jokaisella on syynsä tehdä mitä tekee, mutta missä se raja - miltä se tuntuu mennä rajan yli? Tajuaako sitä ollenkaan, onko se tunne niin huumaava että syyllisyys soimaa vasta perästä päin?
Mikä teidät saa flirttailemaan varatuille miehille? Missä menee raja? Missä kohtaa miehen vastuu alkaa teidän mielestänne, missä kohtaa teillä ei ole enää vastuuta varatun perhettä (ja omaa perhettänne) kohtaan?
Haluaisin ymmärtää. On niin kaukana omasta ajatusmaailmastani. En haluaisi olla katkera, en vihata, en sääliä. Haluaisin oikeasti ymmärtää. Jokaisella on syynsä tehdä mitä tekee, mutta missä se raja - miltä se tuntuu mennä rajan yli? Tajuaako sitä ollenkaan, onko se tunne niin huumaava että syyllisyys soimaa vasta perästä päin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Flirtin pitäis olla piristävää ja pinnallista vaan. Voi olla vähän ihastunutkin, mutta en lähtisi vaarantamaan omaa suhdetta, perhettä. Annat ymmärtää, muttet "ymmärrä" antaa. Flirtti ei ole pettämistä, se on ihan toinen juttu... jos on henkilökohtaista viestittelyä, tapaamisia, suutelua se sitten on jo pettämistä.
Eli viestittely on sinulla rajana. Onko siinä joku tietty kohta, milloin menee liian "henkilökohtaiseksi"? Milloin voi vielä perustella itselleen , että kyse on tavallisesta kaverillisesta viestittelystä jos tunnetaan valmiiksi?
(taustana tälle kyselylle se että kaksi läheistä perhettä joissa molempien pariskuntien toiset osapuolet alkoivat ylittää näitä rajoja ja eivät itsekään tajua missä kohtaa se rajanylitys tapahtui ja milloin asia meni liian pitkälle)
Olen yli nelikymppinen nainen ja perheellinen ja olen kyllä harrastanut aika avointakin flirttiä olessani jo parisuhteessa nykyisen mieheni kanssa. On voinut olla pientä silmäpeliä enkä ole sitä pahana pitänyt. Tai sitten ihan normaalisti olen voinut baarijakkaralla istuessani nostaa reiteni toisen päälle sillä tavalla että hame nousee ylemmäksi, jotkut miehet yhdidtävät sen seksiin jostain syystä. Koskaan en ole ollut tyrkyllä mutta miehiä on aina pyörinyt ympärillä, nykyinen mies kehui suhteemme alussa että olen hyvännäköinen nuori nainen ja myös hänen silmissään seksikäs. Samaa ole kuullut vieraiden miesten suusta. Koskaan en ole pettänyt mutta flirttailen mielelläni jos sellainen tilanne tulee enkä sitä peittele.
Vau että miehenä olen aina nauttinut paljastuvasta kiinteästä reidestä. Menen usein tekemään tuttavuutta ,joskus onnistuen, joskus epäonnistuen. Ellei yritä jää taatusti ilman.
Jos mun mehelle nostaisit reittä syliin ja avoimesti flirttaisit saisit kokea miltä tuntuu nyrkki silmässä! Olet siinä kyllä mennyt rajan yli jo kauan sitten.
Rakastan ja haluan miestäni vielä 6-den vuoden yhdessä olon jälkeen. En flirttaile kenellekään koska ei ole tarvetta. Sinkkuaikoina oli pikkaisen flirttiä tottakai jos komean ja mukavan miehen kohtasi.
Kyllä sitä vielä tuossa vaiheessa hempeillään, odotas kun tulee 20 vuotta yhdessäoloa täyteen, ei valttämättä enää se toinen kiinnostaakkaan kovin paljon. Vaimoni pysyi myös aika hyvin ruodussa ja flirttaili vain mulle mutta aika teki tehtävänsä ja pian alkoi flirttailla muillekin miehille tietyin seurauksin.
Naiset ei välttämättä myönnä tai tiedodta itse mutta huomannut olen että varattujen naisten flirtti on välillä aika kuumaa näin miehen silmissä. Joskus johtaa muuhunkin mutta välillä jää siihen pieneen kiusoitteluun kuten hiplailuun tai silmäpeliin, ja vessakäynnin jälkeen on saattanut pari ylimmäistä paidan nappia jäädä juuri sopivasti auki joka tuo taas tissivaon näkyviin. Onhan se kivaa piristystä.
Mikä sopii yhdelle, on toisesta jo liikaa. Mikä luokitellaan flirtiksi? Olin itse nuorempana hieman kade ystävälleni, joka osasi kevyen flirtin taidon luonnostaan, hän oli siinä "hyvä" ja osasi vetää rajat niin, ettei vastapuolelle jäänyt epäselvää sen suhteen, että kyseessä olisi ollut iskuyritys.
Mutta niin... Miksi kysyt flirttailevien naisten rajoista ukkomiesten suhteen? Ei kai kenenkään ole pakko lähteä leikkiin mukaan, jossei halua? Jokainen määritelköön omat rajansa ja pysyköön niiden sisäpuolella. Tai parisuhteessa ollessa asioista pitää voida puhua ja sopia niin, ettei tarvettä toisten rajojenylitysten tarkisteluun ole.
Mistä nainen tietää onko joku mies suhteessa, kaikki kuten minäkään ei pidä sormusta, minulle se ei enää edes mahdu mutta kyllä minä asialliseen flirttiin vastaa jos sikseen tulee jos joku haluaa jotakin muuta kieltäydyn kuten tähänkin asti, en halua riskeerata pitkää parisuhdettani.
Mitä en pysty mieheni läsnäollessa tekemään en tee silloinkaan kun hän ei ole paikalla.
Siinä menee hyvän maun raja!
Kerrankin asiallinen mielipide - nostan hattua!
Kaikki naiset eivät ole laisiasi rehtejä, monet tekee juuri niitä tuhmuuksia kun oma mies ei ole paikalla.
Juu moni tekee juuri niitä silmänvilkkumisia mitä oma puoliso ei enää jaksa katsella kuin kulmiaan kohottamalla. Miehissä ja naisissa. Se kun toinen vastaa, saa itsetunnon pönöttämään.
Mutta mahtavasti sanottu, että ellei oman kumppanin nähden sitä tekisi niin ei sitten tee ollenkaan. Silloin voi olla myös itselleen rehellinen ja aito ja oma itsensä.
Moni taas haluaa nähdä onko veto voima tallella tai marrkina arvo kohdillaan. Ja jos mies on ollut kauan puutteessa ei se paljoa vaadi että homma etenee vaikka sitten lakanoiden väliin asti.
kakkoseen en anna panna, ainakaan kuivana, tai reikiä vaihtelemalla.. ei oikein muuta rajoitusta.