Nainen: missä flirttailun rajasi?

Flirtin pitäis olla piristävää ja pinnallista vaan. Voi olla vähän ihastunutkin, mutta en lähtisi vaarantamaan omaa suhdetta, perhettä. Annat ymmärtää, muttet "ymmärrä" antaa. Flirtti ei ole pettämistä, se on ihan toinen juttu... jos on henkilökohtaista viestittelyä, tapaamisia, suutelua se sitten on jo pettämistä.

Olen yli nelikymppinen nainen ja perheellinen ja olen kyllä harrastanut aika avointakin flirttiä olessani jo parisuhteessa nykyisen mieheni kanssa. On voinut olla pientä silmäpeliä enkä ole sitä pahana pitänyt. Tai sitten ihan normaalisti olen voinut baarijakkaralla istuessani nostaa reiteni toisen päälle sillä tavalla että hame nousee ylemmäksi, jotkut miehet yhdidtävät sen seksiin jostain syystä. Koskaan en ole ollut tyrkyllä mutta miehiä on aina pyörinyt ympärillä, nykyinen mies kehui suhteemme alussa että olen hyvännäköinen nuori nainen ja myös hänen silmissään seksikäs. Samaa ole kuullut vieraiden miesten suusta. Koskaan en ole pettänyt mutta flirttailen mielelläni jos sellainen tilanne tulee enkä sitä peittele.

Rakastan ja haluan miestäni vielä 6-den vuoden yhdessä olon jälkeen. En flirttaile kenellekään koska ei ole tarvetta. Sinkkuaikoina oli pikkaisen flirttiä tottakai jos komean ja mukavan miehen kohtasi.

Naiset ei välttämättä myönnä tai tiedodta itse mutta huomannut olen että varattujen naisten flirtti on välillä aika kuumaa näin miehen silmissä. Joskus johtaa muuhunkin mutta välillä jää siihen pieneen kiusoitteluun kuten hiplailuun tai silmäpeliin, ja vessakäynnin jälkeen on saattanut pari ylimmäistä paidan nappia jäädä juuri sopivasti auki joka tuo taas tissivaon näkyviin. Onhan se kivaa piristystä.

Mikä sopii yhdelle, on toisesta jo liikaa. Mikä luokitellaan flirtiksi? Olin itse nuorempana hieman kade ystävälleni, joka osasi kevyen flirtin taidon luonnostaan, hän oli siinä "hyvä" ja osasi vetää rajat niin, ettei vastapuolelle jäänyt epäselvää sen suhteen, että kyseessä olisi ollut iskuyritys.
Mutta niin... Miksi kysyt flirttailevien naisten rajoista ukkomiesten suhteen? Ei kai kenenkään ole pakko lähteä leikkiin mukaan, jossei halua? Jokainen määritelköön omat rajansa ja pysyköön niiden sisäpuolella. Tai parisuhteessa ollessa asioista pitää voida puhua ja sopia niin, ettei tarvettä toisten rajojenylitysten tarkisteluun ole.

Mitä en pysty mieheni läsnäollessa tekemään en tee silloinkaan kun hän ei ole paikalla.
Siinä menee hyvän maun raja!

Juu moni tekee juuri niitä silmänvilkkumisia mitä oma puoliso ei enää jaksa katsella kuin kulmiaan kohottamalla. Miehissä ja naisissa. Se kun toinen vastaa, saa itsetunnon pönöttämään.

Mutta mahtavasti sanottu, että ellei oman kumppanin nähden sitä tekisi niin ei sitten tee ollenkaan. Silloin voi olla myös itselleen rehellinen ja aito ja oma itsensä.

kakkoseen en anna panna, ainakaan kuivana, tai reikiä vaihtelemalla.. ei oikein muuta rajoitusta.