Osa 1
Berliini
Berliiniläisittäin samea päivä ei kirkastunut vielä illallakaan. Kaupunki makasi illansuun kynnyksellä kuin tuntematon nainen pesemättömällä vuoteella ja hengitti tuskin havaittavasti.
Kärpänen ikkunalasissa voimatta uskoa kokemaansa todeksi, jokin lasintapainen ja ilmaislehti, jollaisia lukivat vain vanhat ja yksinäiset ihmiset, unohdetut. Nuoriso kumisi kaksi kerrosta ylempänä kuin minä, joka makasi kylpyammeessa kuin raato Spreen rantapenkalla, sellaisesa mutkassa, jossa kasvoi kaisloja ja haisi tavallista pahemmalle. Siinä oli jotain ruudintuoksuista. Ruuti tuoksui, ei haissut tai kärynnyt. Siinä oli kummallinen pistävä tulivuorenhaju, joka repi verhoja ylös ja avasi maailman epätodelliseen, pelkoon ja hätään, kauhuun ja kärsimykseen.
Asiat lävähtivät silmille kuin ilmaislehdellä oltaisiin kasvoille lyöty. Sellainen sattui ja havahdutti, suorastaan koski. Minua koski. Jalkani olivat jäykistyneet, kuin olisin jo tehnyt oman osani omasta kuolemastani. Ollut säätämässä sitä ja sen etenemistä vaihe vaiheelta ja palanen palalta, tavoitteellisesti. Ja harkiten, suuren ajatuksen ja hengen nimessä. Enää oli jäljellä tulppa ammeen pohjalla, musta kumilätkä ketjun päässä. Ketjusta vetämällä kaikki valui tyhjiin. Kuin veitsellä olisi päivänsä ihminen päättänyt, vuotanut tyhjiin, ja jäänyt pohjalle makaamaan ilman väriä; jos ei kuolonkalpeutta sitten väriksi määritellä. Ei se ainakaan mikään muotiväri ollut. Kuka nyt pukeutuisi ankean haaleaanharmaaseen ihonmyötäisiin, jossa olisi vivahteita hailakasta sinisestä tai hiljalleen häilyvästä purppurasta. Mikään elävä ei tällaiseen väriin piiloutunut, sillä niin eloton se oli, niin vastenmielinen. Ehkä jokin kankea kukka tai perhonen saattoi näin tehdä, mutta noin yleisesti ottaen, ei mikään tai kukaan.
Kärpänen putosi selälleen ikkunalaudalle, ja käveli hetken pitkin taivasta, sitten se luovutti. Nainen huokaisi vuoteella. Se oli alaston huokaus. Se muistutti ihmistä muuttamisesta, sillä huokaus muutti kaiken fyysisen toiseen osoitteeseen ja toiseen elämään, pois täältä ja tästä. Siinä oli siivoava ääni, pyyhkäisevä. Huokaus mitätöi tapahtuneen ja suuntasi jo seuraaviin seikkailuihin - tai keskittyi vain arjen murinaan vatsassa. Joitain työjuttuja. Paskat ihminen mitään työjuttuja tarvitse naidessaan. Hän oli hyvin alaston ja lähtemäisillään, nousemaisillaan istumaan tai vääntäytymäisillään kyljelleen. Silmät olivat avautuneet kaksikymmentäkaksi sekuntia sitten, ja ne katselivat ulos. Olivat ehkä jo kynnyksellä, kierreltyään ensin lattialla lojuvissa vaatekasoissa, joista osa oli minun.
Ylitettyään nämä vuoristot, kummut ja dyynit, pinnallisten mietteiden karavaani oli matkannut ovelle, joka sulki meidät tänne loukkoon, tähän maailmaan sotkeutumaan toisiimme, toistemme elämään ja illuusioon itsestämme.
Hän istui vuoteenlaidalla ja katseli ikkunaa. Oli sunnuntaiaamu Berliinissä.
Berliinissä ei koskaan tapahtunut sunnuntaiaamuna mitään muuta kuin että ihmiset istuivat vuoteenlaidalla ja katselivat ulos ikkunasta. Kaikki samalla tavalla ja samaan aikaan. Joku saattoi olla pyjamassa, mutta muuten kaikki olivat yhtä alastomia kuin naisemme tässä, iho kangaskuvioituna ja toinen raaja puutuneena. Säkenöivä tunne jalassa oli lähes tuskallinen. Tunnottomaan raajaan liittyy aina pysyvyyden kauhu. Tunnoton keho oli olematon ja kadoksissa. Sen näki olevan siellä, mutta mitään se ei kokenut, vaan vain raahautui perässä kuin jokin esiin pullahtanut uloke, joka hiljalleen virkosi, kun siihen kaadettiin kipunoivaa ja pirskahtelevaa verta. Raaja suorastaan pillastui.
Pieni syntymä. Pieni herääminen eloon turtumuksesta ja olemattomuudesta.Nainen parahti ääneen. Itsekin olisin irvistellyt, mutta kelluin kylmenevässä vedessä, vaikka kuumavesihana vuoti ärsyttävästi, tiputti kiinalaisia kidutustippoja veteen neljän sekunnin välein. Sietämätön tahti. Raivostuttava vika hanassa, joka muuten toimi moitteettomasti. Ainakin näennäisesti. Olin vääntänyt kuuman veden niin kiinni kuin vain sain, mutta silti se tiputti. Tip… tip… ja tip.
Joku saattaisi kuulla siinä jotain melodista ajan sinfoniaa, mutta minusta se oli vain ärsyttävää.
Ammeen reuna käsivarren alla oli lähes kylmä, ja kättä piti uittaa tämän tästä vedessä -kylmässä vedessä, tai kylmenevässä vedessä. Kuitenkin lämpimämmässä, kuin oli ammeen reuna, joka oli kesät talvet vastenmielisen kylmä, kova ja liukastuessa hengenvaarallinen.
Belladonnan jäähyväispuhe
2
<50
Vastaukset
- Teknodonna
Osa 2
Väänsin kuuman veden auki. Tiputuksen pistävä kanyyli käsisuonessa vaihtui vapaaksi pudotukseksi, jonka ääni täytti koko asunnon valtavalla pauhulla ja voimalla. Tyhjensin puolikkaan hiustenpesuainepullon veteen, ja hukuin ennen pitkää yltäkylläiseen vaahtoon. Lapsellista, ajattelin, kun näkymät alkoivat muuttua ihmiselle varsin omituiseksi kokea. Mieleeni tuli sammakko, mutta mitä tekemistä sammakolla on vaahdon kanssa? Vai oliko sillä? En ollut mikään luontotieteilijä, olin kylvyssä. Olin rituaalikylvyssä puhdistautumassa toisiinsa sotkeutumisesta ja tuntemattomiin sekaantumisesta. En tainnut olla rakastunut, sillä rakkaus oli sellainen ylivalottunut tila, jonka kokee kerran tai kaksi elämässä. Taas voi olla sellaisiakin ihmisiä, jotka rakastuvat joka päivä, mutta minä en ollut sellainen. Olin varmasti aika tylsä. Nainen vuoteella saattoi ajatella minun olevan tavattoman itsekäs, sillä en ollut häntä viihdyttämässä. Ja luultavasti hän oli tiessään noustessani ylös vaahdon kaikottua ja veden viilennettyä.
Todennäköisyys tällaiseen oli siinä missä pieni vedonlyönti saattoi alkaa. Vakavasti otettuna naisen olisi pitänyt olla kanssani kylvyssä, sillä ihminen oli laumaeläin, ja välittömästi ihmisen jouduttua yksin, tämä alkoi riutua ja taantua. Prosessin lopussa hän löysi itsensä omalta vuoteeltaan muumioituneena korppuna, joka painoi muutaman kilon, ja oli ruskean eri sävyissä ulos kannettava mallinnus omasta statuksestaan ja ikuisuudestaan siinä.
Kallojen määrä maassa on päätähuimaava. Niitä on pinoissa maan alla ja ympäriinsä levällään pitkin sedimenttikerrostumia siellä täällä. Tunsin olevani ammeineni kallomeressä, jossa keulavaahdot tilalla oli tasainen kolina, kyntäessäni pitkin menneisyyden ihmismerta. Oli sama, minne suunnisti, navigoi tai ajautui, sillä kolina oli rannalta toiselle yhtäläinen ja muuttumaton, ikuinen. Tein itselleni vaahtohatun ja olin haluta rommipaukun, koska olin tavannut ihmisen, joka oikeasti piti elämää jonkinlaisena vakavana juttuna, ja että siinä olisi jonkinlainen draivi. En enää muista hänen nimeä, mutta jonkinlainen kasvokuva minulle on jäänyt. Vakavissa tyypeissä on aina sama pohjavirta päällä: virta päältä. Vasta sitten, kun vakavaa tyyppiä lyö nyrkillä naamaan, tämä herää eloon. Tätä ennen on vain mamboa, zamboa, kestopulinaa, jota saa rihkamakaupoista eurolla kilon. Miksi ei voisi tiivistää asiaansa yhteen sanaan, jos on sanottavana vain tämä yksi sana. Vaikea käsittää.
Nainen makuuhuoneen tapaisessa narahti. Tai oikeastaan lattia narahti hänen allaan. Muistan suunnilleen, missä kohtaa lattia narisi. Se kohta oli noin pari metriä kynnykseltä suoraan kohti ikkunaa vuoteen päädyn tienovilla. Lattiassa oli jokin vika; oikeastaan vika ei ole vika, jos kaikki kävellyt lattiat narisevat. Nainen kuitenkin seisoi juuri tällä kohtaa, sillä ääni kuului taas. Pukiko hän? Tekikö hän etunojapunnerruksia vai venyttelikö hän? Yrittikö hän kurkottaa sormilla omiin varpaisiinsa? Hän ei kyllä ollut järin akrobaattinen tai venyvä luonteeltaan, ennemminkin kuuntelija tai katselija. Tämän vuoksi en tiennyt hänestä juuri mitään, koska hiljaiset tarkkailijat jättävät ympärilleen niin paljon tyhjää tilaa, että oli työlästä täyttää se edes jollain. Eiväthän asiat mene niin, että mennään yhdessä syömään ja sitten syödään vaiti. Leuat liikkuvat ja aterimet kilahtelevat lautasille, mutta muuten ollaan hiljaa ja ahdistuneita. Ihmisten välillä ei ole yhteyttä ilman puhetta, ilman dialogia. Vuorovaikutteisuus on puhdasta uteliaisuutta toisen ihmisen tuntemuksia ja kokemuksia, haaveita kohtaan. Myös omia tällaisia voitiin esittää, mutta pääasiallisesti oli oltava mittakaavaltaan kiinnostunut toisesta enemmän kuin itsestä. Tällainen suhtautuminen edesauttoi rikkaan maailmankuvan muodostamista, sillä oma sellainen, henkilökohtainen, ei ollut tyydyttävä. Omat seinät oltiin jo nähty. Nyt tarvittiin limittäisiä kuvia vertailukohteiksi. Niin. En kyllä muista hänen nimeään. Alkoiko se B:llä vai C:llä? Täytyisi keksiä jokin muistisääntö, mutta nainen saattaa olla jo tiessään, kun nousen tästä ylös. Lisäksi olen lähes varma, ettei hän saanut orgasmia. Asialla sinänsä ei ole väliä, koska hän on jo tiessään, tai on hyvää vauhtia matkalla sinne.
Jostain syystä kärpänen heräsi eloon. Tämä luonnon pieni paskanimurointiyksikkö pörähti jaloilleen. Harvemmin sitä kylpyhuoneessa näkee ylösnousemisia, mutta tässä nyt näin kävi. Eikä aikaakaan, kun jo oltiin kävelemässä pitkin lasitaivasta. Kärpäselle oli mahdoton yhtälö ratkaistavaksi se että taivaassa ei voi kävellä. Kärpäsen mielestä taivaassa voi kävellä, koska se käveli siellä. Taas sitä kärpänen ei voinut tajuta, että taivas oli kävelyn takana. Taivaassa piti lentää, ei kävellä. Tapoin kärpäsen käsipyyhkeellä. En voinut sietää idiotismiani.
Pukeutuva nainen ei ollut yön mittelöissä mikään ihme, niin kuin kärpäsen ylösnousemus tai kuolema. Pukeutuminen oli naiselle kääriytymistä lahjapakettiin. Nainen oli lahja elämältä itseltään ojennettavaksi etee - Teknodonna
Mjoo
Osa #3
Pukeutuva nainen ei ollut yön mittelöissä mikään ihme, niin kuin kärpäsen ylösnousemus tai kuolema. Pukeutuminen oli naiselle kääriytymistä lahjapakettiin. Nainen oli lahja elämältä itseltään ojennettavaksi eteenpäin. Nainen jatkoi siitä mihin jäi riisuuduttuaan ja ottaessaan vastaan erilaisia lähetyksiä, kirjoitusvirheillä varustettuja pikku paketteja kärpäsen unelmista lentää lasissa, jossa ei voinut lentää. Nainen oli lasia, särkyvää, mutta kärpäselle sen unelmien romuttamo. Vaahtohattuni uhkasi kuihtua kasaan, koska tulin tajunneeksi oman roolini kaikkeuden skaalassa, joka öisin loisti taivaalla, jos ei sattunut satamaan aivan helvetisti vettä.
(Naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=SgFIaR4moBM&t=2114s
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874088Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242911No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341321
- 10909
- 131885
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822- 11760
Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756