Irtisanomissuoja pois

Tekisi mieli jäädä työttömäksi ja joutua tuollaiseen paikkaan missä kuvitellaan itsestään likkoja et pystyy komentelemaan. Mahtais Ketuttaa kun huomataan että mua ei pysty komentelemaan kukaan kuten ei ole tähänkään päivään asti ja pomoillekkin uskallan sanoa vastaan ja pitääkin sanoa jos on aihetta.

Ai että irtisanomissuoja? Jos olet jonkin aivovammaisen henkilökohtaisena avustajana ja alat lopulta panna hanttiin ja alat vaatia, että palataan takaisin siihen, mitä työsopimuksessa oli sovittu, hän näköjään voi 'irtisanoa' sinut miten sattuu. Ei puhettakaan mistään irtisanomisajoista, irtisanomisajan palkasta, varoituksista, syistä, työsuhteen purkulomakkeista, työtodistuksista jne. Ja eikun vaan uutta avustajaa kinuamaan hoivafirmalta tai kunnalta. Ja näin avustaja joutuu työttömyystoimiston hampaisiin ja vaarana on parin kuukauden karenssi. Tietysti voi yrittää selittää koko sopan yksityiskohtaisin raportein, mutta siinä tulee paljastaneeksi aika paljon hoidokin yksityisasioista: mielentilasta, holhoojan tarpeesta, alkoholismista, ja mikä kenelläkin viiraa.

Suostuisitteko itse käymään monen kymmenen kilometrin päässä työssä kaksi tuntia aamulla, viideksi tunniksi kotiin, ja taas pariksi tunniksi töihin illalla? Tai suostuisitteko työtehtäviin, jotka ovat suoranainen loukkaantumisriski itsellenne tai ulkopuolisille? Minä tein sitä toista kuukautta. Kun lopulta tein stopin, vammaisen suupielet lerpahti ja hän alkoi mököttää. Ei kutsunut töihin, ei antanut tunteja, lopulta käski lähteä laputtamaan. Ja heti uutta uhria kehiin. Ihme systeemi. Eivät vammaiset osaa edes arvostaa meidän varoillamme annettua apua. Miksi siis ollenkaan auttaa? He aiheuttavat muille köyhille todellisia sudenkuoppia. Ja työntekijä on vielä heikommilla kuin hoidokki.