Mistä tiedätte, että ystävyys alkaa olemaan loppusuoralla? Kun soittoihinne ei enää vastata, kun teille ei enää löydy aikaa jne... missä vaiheessa siis tietää tekevänsä oikean ratkaisun, eikä ylireagoivansa?
Jokaisen ihmisen tulisi olla siinä määrin fiksu, että ilmoittaa suoraan kaipaavansa "välimatkaa". on kiduttavaa yrittää ottaa yhteyttä, järjestää aikaa yms. ystävälle, joka ei kuitenkaan itse oma-aloitteisesti tee asian eteen mitään.
Kun ei voi kuitenkaan koskaan olla varma, onko ystävällä esim. vaikea elämäntilanne/muita "omaa aikaa" vaativia asioita. vaikka välirikko loukkaisikin,niin usein silti vähemmän kuin jatkuva teeskentely.
Ottakaa kantaa, olkaa ystävällisiä :)
Jokaisen ihmisen tulisi olla siinä määrin fiksu, että ilmoittaa suoraan kaipaavansa "välimatkaa". on kiduttavaa yrittää ottaa yhteyttä, järjestää aikaa yms. ystävälle, joka ei kuitenkaan itse oma-aloitteisesti tee asian eteen mitään.
Kun ei voi kuitenkaan koskaan olla varma, onko ystävällä esim. vaikea elämäntilanne/muita "omaa aikaa" vaativia asioita. vaikka välirikko loukkaisikin,niin usein silti vähemmän kuin jatkuva teeskentely.
Ottakaa kantaa, olkaa ystävällisiä :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on tuosta asiasta hyvin omakohtaista kokemusta. Olin se innokas ja aktiivinen osapuoli, toisella oli aina kiireitä ja menoja. Sain kuulla mitä uskomattomimpia selityksiä, miksi ei voitu tavata. Ei kuulemma johtunut minusta.
Jatkoin yhteydenpitoa kärsivällisesti, kunnes ystäväni lopulta myönsi, että kaikki todellakin oli ollut vain tekosyytä. Nyt jälkikäteen tuo pitkään jatkunut teeskentely ja keksityt tekosyyt raivostuttavat minua. Minulle myös valehdeltiin suoraan.
Pohdin aiemmin samoja asioita kuin sinäkin. En halunnut ylireagoida, koska saattoihan hänellä olla todellisiakin kiireitä ym. Lopulta otin asian suoraan puheeksi, mutta vielä silloinkin hän sanoi, etten saisi edes epäillä moista. Mutta kiireet jatkuivat entiseen malliin ja yhteydenpito oli yksipuolista. Lopulta hän siis myönsi kaikki tekosyiksi, mutta miksi kenenkään kannattaa huijata toista valeystävyydellä? Mitä hyötyä on teeskennellä kaveria, jos tosiasiassa ei halua olla tekemisissä?
Omassa tapauksessani minun olisi ystäväni sanojen mukaan pitänyt tajuta hänen "hienovaraisista vihjailuistaan" asian todellinen laita! Ehdottaisin sinulle, että odotat, ottaako hän sinuun päin yhteyttä kun et itse ole aktiivinen. Tietenkin asian voi ottaa myös asianomaisen kanssa puheeksi, mutta se voi johtaa selittelyyn ja kiertelyyn. Tilanne on kaiken kaikkiaan ikävä, minulla on omasta kokemuksesta johtuen paha aavistus...
Niin, jouduin itse keksimään valitettavasti tekosyitä ns.ystävälle jonka ahdistelu meni jo omituiseksi, kotiäitinä kun oli aikaa keksiä mitä mielikuvituksellisempia syitä siihen miksen kahdessa työpaikassa raatamisen lomassa jaksanut käydä, ja ai niin, muiswtinko myös mainita että toinen oikein haastamalla haastoi riitaa ja pilasi nekin pienet tapaamiset, joita työn raskaan raadannassa odotin?Paskaa puhui täyttä häkää selän takana joten se siitä ystävyydestä, muille on kyllä jaksanut esittää hylättyä.Aina vika muissa. Hän myös jaksoi valehdella ja keksiä tekosyitä viimeiset viisi vuotta eikä koskaan, ei kertaakaan tuona aikan käynyt vierailulla luonani, heillä oli kuitenkin ukkonsa kanssa auto käytössä ja peräti kaksi(2km) välimatkaa. Ei. minä olin se, jonka piti raahautua, tuo ihminen oli niin laiska ettei edes suostunut tapaamaan missään muualla. Kyllä, minulle on todellakin valehdeltu useaan otteesee, mm. miksei hän kertaakaan tullut syntymäpäivilleni tai muihin järjestämiini illanistujaisiin, mutta hänen luona piti istua tikku paskassa ja odottaa milloin se taas alkaa,muiden syyttely kun ei yhteyttä pidetä.
Vastatkaapa ihan rehellisesti kysymykseen,kuinka olette yrittäneet asiaa kysyä ja selvittää? Luettelemala syitä joihin olette jo valmiiksi miettineet vastauksen jonka haluaisitte kuulla, niinkö??Etsineet syitä joistain vanhoista asioista?Millainen on muuten elämäntilanteenne?
Tapaatteko paljon ihmisiä työn ja opiskelun ulkopuolella? Minusta kuulostaa ihan omituiselta, jos joutuu keksimään tekosyitä, silloin on jotain todella pahasti siinä kommunikoinnissa sen osapuolen kanssa, jolle niitä täytyy keksiä kun ei voi suoraan sanoa ettei voi tavata.Jotain siinä toisen vastaanottamisessa on silloin pelättävissä.
Muutenhan se ns. langalle jätettykin osapuoli ymmärtäisi asian..ja mitä tulee tuohon, että kokee aiheelliseksi päättää omassa päässään minkälaista käyttäytymistä oikein odottaisi toiselta vaikuttaa aika lapselliselta, emmehän me voi kuin elokuvissa odottaa kaikkien käyttäytyvän juuri omien toiveidemme ja mielikuviemme mukaan.
Kyllä sitä on ihmissuhteisa opeteltava joustamaan, eikä odotettava että kaikki tehtäisi oman mielen mukaan, ikäänkuin toista ja ystävyyttä arvostettaisiin sen mukaan, että kun minä vain aina pidän yhteyttä, eikä tuo koskaan.Silloinpa jää omassa käytöksessä näkemättä kaikki muu, kuin se, että nostaa itsensä jalustalle, kun minä niin kovasti yritän ylläpitää yhteyttä eikä tuo koskaan.
En itse pitäisi yhteyttä sellaiseen ihmiseen. Sen sijaan että muuttaisi omaa käyttäytymistään, ehkä se on juuri tuo raivoaminen ja agressiivisuus?Kaikki eivät sellaisesta käytöksestä pidä, mutta sinähän oletkin varmasti teini ikäinen, siihen malliin luettelit asioita joihin sinulla on omasta mielestäsi OIKEUS, aika joustamattoman ihmisen piirre..ystävyys kun on kahden kauppaa ja toisten huomioimista.Jokaisessa elämänvaiheessa.
Mikä sinä olet tuomitsemaan toisten käyttäytymistä? Katso itseäsi sen sijaan rehelisesti peiliin. Siunausta sinulle ja onnea sisäiseen kasvamiseen matkallasi aikuisuuteen.
on jatkumaton side , joka ei katkea aika eikä paikka käsitteisiin.
En ajattele pahaa ystävästäni,joka ei ota yhteyttä, sillä tiedän,että hän on vain sellainen ja mikään ei estä minua ottamasta yhteyttä.
Ystävyyteen ei kuulu syyllistäminen,että nyt on sun vuoro soittaa/kirjoitella
Ystävyys on sitä,että voi ottaa yhteyttä pitkänkin ajan päästä ja saada luontevasti puhua
Ystäväni ilahtui,kun soitin hänelle vuoden paussin jälkeen ja molemmille jäi hyvä fiilis, kun saatiin jutella kuulumiset.
Oli ihana ilahduttaa toista soitolla :)
No huh,huh,jos vuoden jälkeen mulle soittelisi niin mahtaisiko Ystävällä olla enää oikee numero,ihmettelisin.On ystäviä ja ystäviä ja jokaisella omat tarpeet.Mun kategorian mukaan vuoden tauko kommunikaatiossa kielii jostakin.Sitä en ymmärtäisi,ellei välimatka estä tapaamista,mutta sekään ei syy soiteluun kerran vuodessa.
noh..me ollaan kaikki erilaisia ja jokaisella on oma näkemys ystävyydestä
se mikä sopii toisille on kummastusta herättävää muille
itse vaan en katkaise ystävyyttä sen takia,jos ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan...
ystäväpiirissäni me kaikki ollan ystäviä aikaväliin tuijottamatta
toiset ottaa tiiviimmin yhteyttä ja toiset harvemmin
Ihmiset on niin erilaisia, että jokainen ystävyys pitää punnita ja pelisäännöt sopia kahden kesken. Hyviä ystäviä on paljon, mutta pitkäkestoisia ihmissuhteita harvassa. Nöyrtykää ja ajatelkaa ystävänne parasta, vaikka se menisi omien etujenne edelle. Häviäjä ei ole suinkaan se, joka yrittää ja jää naarmujansa yksin nuolemaan, vaan se joka pelkää panna itsensä likoon ja osallistua. Vain ylpeä sydän ei anna anteeksi ihmiselle, joka katuu väärintekojaan.