Seitsemän Päivää lehti täyttää tänä vuonna 25v, ja on triumfiaan juhlistaakseen kutsunut merkittäviä suomalaisia Haikon kartanoon halailemaan itseään ja toisiaan. Sangen monenkirjavan ja ulkonäöltään tutun kutsuvierasjoukon mukana astahti Mercedeksen takapenkiltä punaiselle matolle klassinen näky, Teknodonna.
Boolimaljoja siirreltiin hieman vähemmän nojailtaviin kohtiin pöytää.
(Hihitystä)
Boolimaljoja siirreltiin hieman vähemmän nojailtaviin kohtiin pöytää.
(Hihitystä)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mjoo
Siis tähän tyyliin.
(Hirn)
https://urly.fi/Tdw
Mun pitää kirjoittaa tästä jonkinlainen pikku stoori, sillä ihmiset tykkäävät lukea kaikenlaista paskaa, jos se on viihdyttävää.
Elämä vain menee niin, eikös vain?
(Naurua)
Eläs nyt! Seiskahan on palstan totuusmediaa parhaimmilllaan. Sieltä saadaan ajankohtaisimmat jännämiesjutut, statusjutut, iso leuka miehellä-jutut, pitkä mies kelpaa naiselle-jutut ja mattinykänenpieksieikuseolikintauski-jutut....
Eli vartiotornin kaltainen uskonnollinen julkaisu.
Muista nostaa pikkurilliä pystyyn, kun siemaiset maljaa... kippis!
Haha..
Mjoo
No siis mulle ei oikein nappaa leukajutut, silikonijutut eikä sellaiset jutut, joista se juttu uupuu.
Tätä on hieman hankala selittää.
(Hihitystä)
Joo. Aika monessa lehtijutussa on vaivuttu seiskan tasolle...
Juttu tehdään, se jos sitä ei ole.
Ei ole juttu nykyään, että koira puree miestä, mies pitää laittaa puremaan koiraa...se myy...
Hehhistähee...
Free Press
Haikon kartanon idyllinen miljöö huokaisi syvään iltapäivän lehtolintujen laulussa, kun pihamaalle kaarsi musta Mercedes Benz, jonka kuljettaja avasi takaoven, ja josta kuin itsekseen liikkuva design-avokas astahti ulos - vetäen perässään pitkän matkan puolialastonta naisenraajaa. Jalan ulostulo kesti niin kauan, että paikalla olijat ehtivät polttaa sikarinsa loppuun odottavan hiljaisuuden vallitessa. Yhteisymmärrys mediakonsernin sisällä oli rengasmaista ja lasista, hieman terävää, kenties. Sanattomuus ilmiasuna tuntui vieraalta tilanteessa, jossa imperiumin perustat oltiin luotu sanoille ja kuville. Sanattomuus oli kuin kutsumaton vieras, vaikka kaikki hyvin tiesivät, kuka punaisella matolla seisova nainen oli. Siinä oli naista kerrakseen, päätoimittaja ja kustannustoimittaja, toimittaja ja sivutoimittaja ajattelivat. Paikalla oli myös muutama tyhjäntoimittaja, mutta heillä oli kädet taskuissaan ja tekemätön olo sydänalassaan, ajatuksissaan. Miehet kiiruhtivat yhdessä tarjoilijan tarjoileman tarjottimen kanssa ottamaan vastaan varsin ristiriitaista kutsuvierasta, itse Donnaa, diivojen diivaa ja riivinrautaa vaaleanpunaisilla höyhenillä. Donnaa voitiin verrata kirjalliseen neroon, visuaaliseen kavalkadiin tai vaikkapa vain ruusuun hyisessä ilmeessä, joka kertoi kuuntelijalle paljon: kuuntele ja katsele, mutta älä koske.
- Mediakonsernin puolesta toivotan teidät sydämellisesti tervetulleeksi tähän vaatimattomaan juhlaamme täällä kauniissa luonnonmaisemassa, Haikon kartanossa, neiti Donna. Olen omasta ja konsernin puolesta niin otettu, että olen lähes sanaton. Olette kerta kaikkiaan häikäisevä nainen. Te olette jotain kertakaikkiaan ensiluokkaista, jaloa ja ylevää olematta liian sokerinen, imelä tai koristeltu. Itse henkilökohtaisesti suorastaan rakastan teitä ja ilmiasuanne, kokonaisuuttanne ja tapaanne olla ja ottaa lukija. Teissä on presentaatio kohdallaan. En oikeastaan edes tiedä, mitä sanoa, sillä sanat ovat olleet sanojen keksimisestä lähtien teidän yksityisomaisuuttanne.
- Saanen minäkin sanoa sanasen?
- Minullakin on sellainen tunne, että voisin sanoa vaikka mitä. Ensinnäkin en voi käsittää, kuinka noin kaunis nainen saattoi olla sinkku, noin älykäs ja kaunis… tai ehkä sittenkin kaunis ja älykäs. Tässä järjestyksessä. Tämä vain siksi, että yleensä olen tavannut vain verkkolukea teitä, uppoutua teihin ruudulla olevien sanojen kautta. Mutta nyt, teidän seistessä siinä edessäni, en todellakaan osaa ajatella teitä kirjaimina. Olen suorastaan tolaltani. Olen myyty mies, avuton, neuvoton, kirjallisuuskritiikitön. Ja luulen, että vedän tänään vielä naamat ja itken metsäkoivun kylkeä vasten epäonneani, joka on oikeastaan onnea.
- Saanen minäkin sanoa tähän väliin Donnalle jotain?
- Minunkin puolesta toivotan teidät tervetulleeksi tähän vaatimattomaan tilaisuuteen. Olen jonkinlainen konsernin medialuuta, joten minun ei tarvitse olla niin virallinen. Ette varmaan ole edes koskaan kuullut minusta. Yritän olla vain kohtelias. Heti, kun kaunis kenkänne osui matolle, minulle tuli mieleen vaimoni. Eikö olekin hassunkurista? Te ette lainkaan muistuta vaimoani - joka muuten on täällä paikalla ja haluaa ehdottomasti keskustella kanssanne. Te ette muistuta ketään, koska olette täysin uniikki persoonallisuus. Ja luullakseni juuri tämä tekee teistä vielä kauniimman, kuin te fyysisesti olette. Siis siinä niin seistessänne. Edessäni. Tavatonta, kuinka tässä menee aivan sekaisin. Hämmentävä vaikutus. Sellainen teillä on. Niin sanoissa kuin nyt tässä. Olen niin onnekas. Tämä on kuin lottovoitto.
- Olisiko nyt minun vuoroni sanoa jotain?
- Saisiko olla juotavaa?
Tarjoilija ojensi tarjottimensa kohti Donnaa, jonka suupielessä häilyi kummallinen virnistys. Donna otti lasin ja välittömästi kustannustoimittajan toimesta ehdotettiin maljaa. Paikalle alkoi kerääntyä muita juhlavieraita, sillä tieto Donnan saapumisesta oli aiheuttanut pienoisen uutispommin. Donna oli realitya. Donna oli laskeutunut alas taivaista ilman siipiään. Donna oli saapunut tuomaan kansojen pimeyteen valonsa, kauneutensa ja kirkkautensa.
(Hirn)
Mjoo
Oikeastaan tätä voisi jatkaa, mutta olen tuumaillut nyt asiaa jo liian kauan.
Donna bilevetoisena koheltajana ja intellektuellina on eräänlainen airue. Ja koska sanasta airue minulle tulee mieleen vene, ja veneestä järvenpinta, ja järvenpinnasta vetten päällä luikkiva vesilukki, niin annan olla.
Kaatukoon pöydät itsekseen.
(Hihitystä)
Terapeuttisena elementtinä voisin tietenkin suositella tällaista itsetutkiskelua ja kehuskelua sen verbaalisessa ja privaatissa mallinnuksessa.
Mutta toisaalta on hauskaa piereskellä hissiin.
(Hirn)
Hahaa! Oot ottanut vaikutteita...
Kiinni jäit...
Tirskuntaa....
Tämän T."Donnan" ilmiasun tahtoisin nähdä omin silmin... enkä viittaa nyt yllä olevaan fiktiiviseen ylistystekstiin.
Mutta tyylilleen uskollisena hän kuitenkin liukenee olevaisuuden hetteikköön paljastamatta viheliäistä ulkomuotoaan millekään tavan rahvaalle...
Siitäkin huolimatta, tai ehkä sen vuoksi🌷.
Mjoo
Katsos kun elän ja vaikutan maailmassa, joka kuvaa itseään, kulloistakin safkaansa, persettään, lemmikkejään, kuteitaan, tapettejaan ja menemisiään, niin on väistämätöntä, että jättäisin itse näin tekemättä.
Minusta se on loogista.
(Loogista naurua)
Kummallista, mutta yhä enenevissä määrin koen sietämättömän kiihottavaksi joutumisen julkkisjuoruilijan syvähaastattelemaksi. Minuun on tarttunut ajan henki: halu markkinoida itseä, tuotteistaa minuus ja keho, ja astua nämä tarjottimella valokeilaan riepoteltavaksi auki, riisuttavaksi ja käytettäväksi kädestä käteen, kuin toiselta naiselta toiselle kiertävä UFFin rätti.
Sietämättömän tähtitieteellistä, lähes uhrautuvaa.
Etenkin kiihottavaa. Kiihottavaa siksi, että pidän veitsenterällä kävelystä. Olen kuin luotu sellaiseen tilaan tai toimeen syystä, että demonien väännellessä toistensa päitä kalloni sisässä, ulos ei näy mitään. Päällepäin tyyni ja elegantti nainen on todellisuudessa absoluuttinen hirviö, myrsky, ja sisimmässään vain muisto ulkoisesta naisesta.
Kammottavan seksikästä.
(Hihitystä)
No. Ihan ilman mitään tällainen ei ole mahdollista. Ensin on tehtävä jotain; tämä ei ole naiselle kuitenkaan mikään pakkotila, sillä nainen mielellään otetaan mukaan medialeikkiin, sillä mediassa leikkiviä naisia on verrattain vähän, sellaisia, joilla on todellisuusarvoa, eli jonkinlaista geenibingon perussettiä markkinoitavana.
Tällainen tuskin on pitkänpäälle kiinnostavaa tai kauaskantoista. Tarvitaan jotain muuta. Tarvitaan vääntöä ja tarvitaan voimaa, ristiriitaisuuksia ja ristivetoa. Tarvitaan tunteita kauneuden sisään, sekä tunteettomuutta, silkkaa piittaamattomuutta sisäisen rumuuden rakennusaineiksi. Mitään himmeliä ei olla kyhäämässä, vaan Megalodonia akvaarioon.
Naisen kaavaa ollaan muuttamassa. Ja kun naiseuden pohjarakenteisiin kajotaan, kajotaan kaiken perusteisiin.
Nainen luodaan uudelleen. Luodaan prototyyppi, ja vanha malli poltetaan elävältä torvisoittokunnan puhallellessa liekkeihin.
(Naurua)
Donnan kutsu on jäänyt vanhuksia ulkoiluttavilta iteljooneilta hiukan myöhään. Ne juhlat olivat jo vuosi sitten.