Ongelmia avioliitossa

Tosiaan siis kysymys oli että toimiiko erilleen asuminen? Ja kokemuksia kiitos :)

Monesko liitto on meneillään tai ero?

Eikös liitossanne ole jo riittävästi säpinää, kun hiuspöllyä jakelette päivittäin?

Ymmärtääko kumpikaan mitä sana "itsehillintä"tarkoittaa?

Tavataan se nyt tässä: aina kun tekee mieli sanoa mitään typerää, haavoittavaa ja ilkeää, sanomisen sijasta pidetään suu kiinni. Ei sanota yhtikäs mitään. Ei sanan sanaa. Eikä tuijoteta ilkeästi.

Odotetaan hetki , ja kun tuo ilkeys lauhtuu mielestä, PAKOTETAAN suusta ulos jotain kaunista, hyvää ja positiivista. Vaikka: "valmistamasi aamukahvi osui just nappiin, miten osasitkin tehdä niin hyvää!" (aamukahvi on aina hyvää, sillion tälloin toisen tekemänä on plussaa mainita siitä)

Väännä vaikka rautalangasta jotain kaunista, ellei se suju automaattisesti.
Pikkuhiljaa positiivisuus, rauhan halu ja kauneus alkaa sulattamaan jäätä ja alatte huomaamaan, mitkä olivatkaan ne hyvät puolet joihin kumpikin ihastui toisessa. Siitä on loistavaa sitten alkaa vaalia noita ominaisuuksia.

kuten kumpikin olette huomanneet, typerä negatiivisuus vie aivan tarpeettomasti teidän positiivista energiaa joka kuuluu teidän kahden huolellisesti ja herkiten hankkimallenne lapselle. Ja toisillenne.

Hei.

Ikävää, että arjesta on tullut riitaisa ja harkitsette eroa. Se on usein surullinen ratkaisu. Oletteko ajatelleet hakea ulkopuolista apua, perheneuvonnasta tai perhetyöntekijältä? Suosittelisin kokeilemaan sitä. Haittaa siitä ei varmaankaan olisi. Ulkopuolinen ammattilainen osaa esittää hyviä kysymyksiä, joita joutuu miettimään. Pohtiessa saattaa tulla uutta näkökulmaa arkielämäänkin. Elämä on enimmäkseen arkea kaikilla ja kaikkien kanssa. Arkeen voi itse vaikuttaa. Siitä voi opetella löytämään iloa ja hyvää. Samoin kuin parisuhteestaan. Ja vielä, kaikissa avioliitoissa on hankalia vaiheita.

Lämpimin ajatuksin,
Pirkko-pappi

Nuoren perheen elämä on rankkaa eikä siihen ole osattu valmistautua. Unelmat olivat ihan toisenlaiset. Syyllinen löytyy läheltä: se on tietysti se puoliso.

Pahan olon keskellä pitäisi tajuta, että se puoliso on ihan yhtä lailla elämän uhri ja kärsii samalla tavalla. Katkeruuteen on paljon hyviä syitä, mutta on alhaista tehdä puolison elämästä vielä kurjempaa.