Kuukautiset
Luin teininä Simone de Beauvoirin kirjallisuutta kuvitellen olevani hän. Eläydyin vahvasti Pariisin silloiseen ilmapiiriin ja sen älylliseen ulkoasuun, joka oli tunkkainen piipputupakan savusta ja valvotuista öistä, kaikesta keskustelusta voipunut ja kyntensä halkaissut konekirjoittamisen riemusta.
Samaan aikaan Virginia Woolfin kaidat ja surulliset kasvot katselivat minua huoneeni seinältä. Hän nojasi kirjoittavaan käteensä kuin ihminen, joka on nähnyt kaiken ja pettynyt näkemäänsä. Silmissä oli surumielistä raukeutta ja rauhaa, jota hänessä ihailin, ja jollaisen halusin minua katsovan, tauotta.
Siinä mielessä Simone oli kuin toista maata naisena suurkaupungin vilisevällä kadulla, joka oli kuin häntä varten siihen rakennettu, niin kuin sivilisaatio olisi ollut kehittynyt juuri häntä ja hänenlaisiaan naisia varten. Naisia, jotka eivät vain nouse, vaan osaavat kävellä ilmassa koskettamatta maata. Hän oli minulle ihme, sillä ymmärsin ihmeiden olevan totta, ja että kaikki tämä oli sittenkin totta, mitä olin vain ajatellut olevan osa henkilökohtaista ihmettä.
Minulle Simone oli huoneeni verhoista se toinen, ja Virginia tämä seuraava. Sitten avautui vain ulos näkymä, oma maailma.
(Hihitystä)
Poimintoja aukoista
9
266
Vastaukset
- Teknodonna
Mjoo
Erittäin tärkeä, ellei tärkein sana, on tuo tuo "vain" viimeisessä virkkeessä. Naputtelin tuon tuohon ihan muistikkuvien perusteella, ja jostain syystä pidin omaa näkymääni, omaa maailmankuvaani sen arvoisena, että sitä voi kutsua "vain" -näkymäksi.
Minä olin vain.
Makailin ja ihailin, paljon ajattelin.
(Naurua)- Teknodonna
Naiseuden "mysteeri" on suhteellisen yksinkertainen asia. Kuka hyvänsä löytää itsestään naisen, mutta kuka löytää alkulähteen, on jo toinen juttu.
(Hihitystä) - Teknodonna
Teknodonna kirjoitti:
Naiseuden "mysteeri" on suhteellisen yksinkertainen asia. Kuka hyvänsä löytää itsestään naisen, mutta kuka löytää alkulähteen, on jo toinen juttu.
(Hihitystä)Kun Donna ilmestyi Haikon kartanon pihamaalle Mercedeksestään, niin esiin ilmestyi eräänlainen lista asioita, kuten avokas, silkkisukka ja siivu vaaleanpunaista ja virtaviivaista kangasta pinkoilemassa ei edes puolella reidellä. Muuta ei vielä näkynyt.
Oikeastaan muuta ei enää tarvittukaan, sillä tämä jo riitti inspiraatioon naisesta. Kyllä hän sieltä autosta lopulta ulos kömpi. Ja tässä kohtaa, rakkaat kanssasisaret, alkaa se todellinen tarina. Jokainen teistä tietää, mitä me oikeastaan olemme, ja me olemme myös varmoja siitä, että miessukupuoli tämän tietää, keitä me olemme.
Kysymys on lähinnä siitä, että olemmeko me vai emmekö me ole.
(Hihitystä)
- Teknodonna
Itselläni oli kirjallisen purskeeni jälkeen järjetön diivakausi. Lopetin makailun ja aloitin teatterin, jota oli äärimmäisen vaikea lopettaa, koska sen suoranaiset hyödyt olivat niin selvät. Unohdin itseni ja löysin kehoni, voitaisiin sanoa.
Unohdin itseni. Unohdin myös kaikki muut naiset. He ikään kuin lakkasivat olemasta, ja heistä tuli minulle vain yleisöä, jonka halki saattoi kulkea.
Tällainen on äärimmäisen valitettava ratkaisu, ja sen alkusyyt olivat hämmentävän älykkäissä naisissa, joiden tasolle en koskaa voisi ylettää. Minä tein kaiken siis kateudesta, synnytin itsestäni hirviön, jossa ei ollut mitään aitoa. Ei yhtään kokemusta, jolla olisi ollut jotain sanottavaa, tai jossa olisi ollut jotain jaettavaa. Pelkää kimaltavaa unta unessa, päättymätöntä.
(Hirn)- Teknodonna
Back to basics
Olen taas sohvalla.
Minusta tässä on käynyt niin että olen palannut alkuun hakemaan revanssin. Tältä se tästä katsoen näyttää.
Ainoana erona on se että Virginian julistetta ei enää ole, eikä Simone enää rakasta minua. Hän luultavasti vihaa minua, sillä kukaan ei synny naiseksi. Naiseksi tullaan.
(Reps) - Teknodonna
Teknodonna kirjoitti:
Back to basics
Olen taas sohvalla.
Minusta tässä on käynyt niin että olen palannut alkuun hakemaan revanssin. Tältä se tästä katsoen näyttää.
Ainoana erona on se että Virginian julistetta ei enää ole, eikä Simone enää rakasta minua. Hän luultavasti vihaa minua, sillä kukaan ei synny naiseksi. Naiseksi tullaan.
(Reps)Under the rose
Donnan tavattua kustannustoimittajan vaimon, tämä ihastui naiseen muutaman eletyn hetken jälkeen. Ja hiljalleen vajotessaan lasipisaroiden lentohiekkaan, Donna tunnisti syyn hukkumattomuuteensa: naisen katse kannatteli häntä. Katse teki hänestä olevan ja elävän, todensi Donnan sellaisena kuin tämä oli, ei sellaisena, kuin oltiin oletettu, luultu tai haluttu - tai niin kuin Donna itse oli itsensä ronkkinut, stailannut.
Tämä kaikki oli epäoleellista. Epäoleellinen väistyi katseen tieltä, ja jäi vain henki, tai tunne hengistä toisensa kohdanneina - tai vain todenneina tilan sellaiseksi, että olivat yhtä ja samaa kotonaan kaikkeudessa, kaikkeudessaan. Rakkaus asui silmien pimeydessä, niiden mittaamattomuudessa ja rävähtämättömyydessä
Se alkoi sammutettuaan ensin kynttilät, ja siivottuaan pöydän valolla.
Katselin huolella kirjoittamaani. Yleensäkään rakkaudesta kirjoittaminen ei ole helppoa, vaan se on niin vaikeaa, että kaikesta muusta voitiin kyllä puhua, mutta ei rakkaudesta. Yleensä tekstissä vain sanottiin, että jotain tapahtui. Eli siis ihmiset rakastuivat toisiinsa. Emmekä me edes näe heitä. Meillä ei ole mitään visuaalista kontaktia tapahtuvaan, vaan kahlaamme omissa kokemuksissamme kuin soillamme hillojen aikaan, tai mustikkamättäillä saappaat ja suu sinisenä.
Tämän pysäytetyn hetken kaksi naista omistivat tilansa. Kutsun heitä ylipukeutuneiksi naaraiksi metsäolosuhteissa. Snobivasut manikyyristä keikkuen he astelevat pitkin metsäautotietä järjettömissä koroissaan vailla sen suurempaa huolta. Jos hiekkatienlaidalla olisi pieni pöytä, jonka ääreen istahtaa paperikasseineen, niin voisin kuvitella eteen Esplanadin kesävilinän, jolle sataa ympäröivistä männyistä käpyjä.
(Hihitystä)
https://www.youtube.com/watch?v=B86SPeAw4iI - Teknodonna
Teknodonna kirjoitti:
Under the rose
Donnan tavattua kustannustoimittajan vaimon, tämä ihastui naiseen muutaman eletyn hetken jälkeen. Ja hiljalleen vajotessaan lasipisaroiden lentohiekkaan, Donna tunnisti syyn hukkumattomuuteensa: naisen katse kannatteli häntä. Katse teki hänestä olevan ja elävän, todensi Donnan sellaisena kuin tämä oli, ei sellaisena, kuin oltiin oletettu, luultu tai haluttu - tai niin kuin Donna itse oli itsensä ronkkinut, stailannut.
Tämä kaikki oli epäoleellista. Epäoleellinen väistyi katseen tieltä, ja jäi vain henki, tai tunne hengistä toisensa kohdanneina - tai vain todenneina tilan sellaiseksi, että olivat yhtä ja samaa kotonaan kaikkeudessa, kaikkeudessaan. Rakkaus asui silmien pimeydessä, niiden mittaamattomuudessa ja rävähtämättömyydessä
Se alkoi sammutettuaan ensin kynttilät, ja siivottuaan pöydän valolla.
Katselin huolella kirjoittamaani. Yleensäkään rakkaudesta kirjoittaminen ei ole helppoa, vaan se on niin vaikeaa, että kaikesta muusta voitiin kyllä puhua, mutta ei rakkaudesta. Yleensä tekstissä vain sanottiin, että jotain tapahtui. Eli siis ihmiset rakastuivat toisiinsa. Emmekä me edes näe heitä. Meillä ei ole mitään visuaalista kontaktia tapahtuvaan, vaan kahlaamme omissa kokemuksissamme kuin soillamme hillojen aikaan, tai mustikkamättäillä saappaat ja suu sinisenä.
Tämän pysäytetyn hetken kaksi naista omistivat tilansa. Kutsun heitä ylipukeutuneiksi naaraiksi metsäolosuhteissa. Snobivasut manikyyristä keikkuen he astelevat pitkin metsäautotietä järjettömissä koroissaan vailla sen suurempaa huolta. Jos hiekkatienlaidalla olisi pieni pöytä, jonka ääreen istahtaa paperikasseineen, niin voisin kuvitella eteen Esplanadin kesävilinän, jolle sataa ympäröivistä männyistä käpyjä.
(Hihitystä)
https://www.youtube.com/watch?v=B86SPeAw4iIMjoo
Tän lumisadebiisin mä valitsin siksi, että täällä tulee snögee ja blosaa.
(Hirn) - Teknodonna
Teknodonna kirjoitti:
Mjoo
Tän lumisadebiisin mä valitsin siksi, että täällä tulee snögee ja blosaa.
(Hirn)Mutta, kuten tuolla jo asiaa sivuttiin, niin mielestäni tällä nuorella neidolla on kasvoillaan jotain "ei kaunista."
Mä en osaa sanoa, että mitä se on, mutta näen sen näkemättä sitä. Ja tämä häiritsee minua tunnista toiseen.
Kannattaisi varmaan tilata Aku Ankka tai kirjoitella asiasta nettiin.
(Naurua) - Teknodonna
Teknodonna kirjoitti:
Mutta, kuten tuolla jo asiaa sivuttiin, niin mielestäni tällä nuorella neidolla on kasvoillaan jotain "ei kaunista."
Mä en osaa sanoa, että mitä se on, mutta näen sen näkemättä sitä. Ja tämä häiritsee minua tunnista toiseen.
Kannattaisi varmaan tilata Aku Ankka tai kirjoitella asiasta nettiin.
(Naurua)Voiko kauneus olla rumaa?
Kyllä se voi.
Myös rumuus voi olla kaunista.
Asiaa pitää tutkia.
(Hihitystä)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "974399Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293273No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452360- 351368
- 10999
- 32996
- 25990
- 153985
- 6914
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12862