Mikähän siinä oikein on, että meidän nämä eduskuntaan valitsemat sekä muut valtakunnan äidit ja isät puhuvat kuten heidän hommansa on puhua eläkeiän nostamisesta ? Nostetaan vaan eläkeikää ja puretaan kannustusloukkuja.
Se taitaa mennä sitä samaa rataa, kun on kauppa- ja teollisuusministeri, niin täytyy kannattaa ydinvoimaa. TAI
Valtionvarainministerin vastustaa menoja ja vaatia yhä suurempia leikkauksia valtiobudjettiin toimien kuin joku armeijan rättivaraston vääpeli.
Mutta asiaan. Miksi kukaan ei kysy, mikä saa ihmiset HALUAMAAN aikaisin työpaikoilta eläkkeelle ? Puhutaan siis kannustusloukuista, huonosta yleiskunnosta joka ratkeaa joka aamuisella joukkokeppihyppelyllä ennen työpäivän alkua.
Lääkkeenä siis tarjotaan valtaosaltaan keppiä kuin porkkanaa eikä puututa suomalaisen työpaikan kulttuuriin ja sen ongelmiin. Mutta nämähän on TODELLISIA ongelmia, eikä niihin ole niin helppoa lääkettä kuin ryhmäkeppihyppely.
Mikä tekee suomalaisesta työkulttuurista sellaisen, että ihmiset kettuuntuvat ennen eläkeikää siihen ja halajavat tavalla tai toisella varhennetulle eläkkeelle ?
Yksi syy on varmasti työpaikkojemme irtisanomiskierteet, jossa vähempi määrä ihmisiä on tehtävä jäljelle jäävät työt. Nyt joku työnantaja miettii, että työthän vähenee sitä mukaa kun työtehtäviä vähennetään. Se kun vain on niin, että niitä näkymättömät katvetyötkin on jonkun tehtävä ja jos niitä ei kukaan tee, etsitään lähin sopiva syntipukki jolle kerrotaan että tämän kuului asiat hoitaa sekä eihän homman hoitamiseen kulu kuin viisi minuuttia.
Toinen on tämä loistava työpaikkojemme keskinäinen kannustaminen. Kun asiat sujuu hyvin, ei kuulu mitään. Kun asiat menee pieleen, niin useammat kettuilee ja varmistaa myös että esimiehet sen kuulevat että toi töppäsi ja siten on seuraavan irtisanomislista kärjessä. Raadollista ? Kyllä.
Sitten on tämä peri suomalainen vastuunkantaminen. Asioiden mennessä hyvin esimiehet tulevat lokeroistaan esiin päivää paistattelemaan valkoiset hampaat vilkkuen. Näin me hommat hoitelemme.
Kun taas hommat epäonnistuvat, on yksi syyllinen: `kun se nyt ei osannut hoitaa`, `se toimi täysin omin päin`, `se ei taida pysyä muutoksen tahdissa`.
Olen sentään työpaikoilla nähnyt vastuunkantajiakin, jotka ovat viime vuosina jääneet vähemmistöön. Heidän arvomaailmansa kun jää jostain syystä vähemmälle huomiolle. Alaiset kyllä arvostavat. Heiltä saa kyllä vastauksen ja tuen ongelmien ollessa päällä.
Niitä esimiehiä on liikaa, jotka eivät ongelmissa sano mitään jotta eivät tekisi virheitä.
Kolmas syy saattasi olla jatkuva organisaatioden hämmentäminen, jatkuva uusiutuminen, jatkuvat puheet ihan uuden kaltaisesta tiimityöskentelystä. Ihminen ja työyhteisö kun tarvitsee aikaa sopeutuakseen muutoksiin jotta keskinäiset suhteet ja tehtävät selkiytyisi ja jokainen löytäisi paikkansa.
Nyt muutos tahti on kuin hiekkamontulla päristelisi kymmenen motocross pyörää ympyrää, eikä pöly ehdi missään vaiheessa laskeutua jotta kukaan tietäisi minne mennään. Helv...moinen pärinä ja tohina, mutta kukaan ei tiedä mikä on homman nimi.
Näin epäilevänä henkilönä ajattelen sen olevan tarkoituksellista, mutta kaikille päättäjille tiedoksi, että lasku siitäkin on maksettava.
Neljättä syytä tuossa hiukan jo sivuttiin. Yrityksissä kilpailu ja tulosten teko tahti on mennyt sellaiseksi, että se tarttuu myös ihmisiin. Työtoverit aletaan mieltää kilpailijoiksi eikä joukkuepelaajiksi, toiset taas muuten haluavat olla dominoivia toiset suhteen johtuen tästä meidän inhimillisestä perimästä. Eihän siinä mitään sellaista tapahtuu, mutta sellaiseen selviin ylilyönteihin olisi esimiesten puututtava eikä sallia sitä missään vaiheessa. Entä sitten jos esimies on erittäin dominoiva negatiivisellä tavalla ? Puhutaan työpaikkakiusaamisesta. Taas joku ajattelee, että onhan luottamusmiehet, työterveydenhoito ! Niin onkin, mutta kuka lähtee ajamaan asiaa esimiestä vastaa jos selkeitä todisteita ole tai kuljetaan rajamailla ja alainen pelkää hänelle tärkeän työpaikkansa puolesta ?
Varsinkin työpaikoilla missä odotetaan seuraavaa irtisanomiskierrettä, eletään varsinaisessa viidakossa.
Viiden syy voisi olla vaikkapa vanhojen työntekijöiden arvostaminen. Liian usein näkee, että vanhempi työntekijä saa valita irtisanomisen tahi osaaikaeläkkeen välillä. Kyllä siinä motivaatiot on matalalla kun muutosvauhti on kova, taloon saa jäädä muutamaksi vuodeksi jos jää osaaikaiselle.
Muutenkin työpaikoilla käytetään siis motivointityökaluna ennemmin keppiä kuin porkkanaa, siinä me suomalaiset olemme jostain syystä hyviä. Mistä lie peruja ? Joku työnantaja taas ajattelee, että maksetaan vaan porkkanana lisää liksaa. Mutta se porkkana ei tarvitse olla lisää liksaa vaan kehumista, kiittämistä, kannustamista, positiivista palautetta.
Jokainenhan sen tietää, jos on omia lapsia, miten kehumalla, kiittelemällä ja kannustamalla lapset tekevät ihmetekoja.
Täytyy sanoa, että työpaikoilla on näihinkin asioihin alettu kiinnittää huomioita, mutta minusta edelleen liian vähän sekä että parannustoimenpiteet ovat olleet lähinnä kosmeettisia. Voidaan kehua asiakkaille, että meillä on käsitelty näitäkin ongelmia ja olemme Suomessa edelläkävijöitä.
Näitä asioita kun miettii, niin ajattelee että miksi minä katsoisin moista menoa työpaikoilla 65 ikävuoteen asti ? Jos suomalaisten keskielinikä on 73-75 vuotta, niin nauttisin eläkkeestä vajaat kymmenen vuotta. Minkä kiitoksen minä tästä uhrauksesta viipymällä työpaikalla 65 ikävuoteen siis saisin ?
Saisinko siis arvostusta ? Kiitosta ? Parempaa henkistä ja fyysistä hyvinvointi ? Mukavia työkavereita, esimiehiä ja harrastuskavereita ? Olisin niin tärkeä, että minua tarvittaisiin vielä ? Viihtyisin työpaikalla ? Sopivan määrän töitä ?
Onnellisia ne jotka tällä hetkellä voivat näin vastata työhistorian kääntyessä kohti ehtoota.
Yllätys on tulossa niille, jotka kuvittelee nuorten ajattelevan yhtä vastuuntuntoisesti, työpaikka uskollisesti kuin nämä nykyiset 50-65 vuotiaat työntekijät.
Vieläkö siis kysytään, miksi työntekijät haluavat lähteä mahdollisimman pian eläkkeelle ?
Se taitaa mennä sitä samaa rataa, kun on kauppa- ja teollisuusministeri, niin täytyy kannattaa ydinvoimaa. TAI
Valtionvarainministerin vastustaa menoja ja vaatia yhä suurempia leikkauksia valtiobudjettiin toimien kuin joku armeijan rättivaraston vääpeli.
Mutta asiaan. Miksi kukaan ei kysy, mikä saa ihmiset HALUAMAAN aikaisin työpaikoilta eläkkeelle ? Puhutaan siis kannustusloukuista, huonosta yleiskunnosta joka ratkeaa joka aamuisella joukkokeppihyppelyllä ennen työpäivän alkua.
Lääkkeenä siis tarjotaan valtaosaltaan keppiä kuin porkkanaa eikä puututa suomalaisen työpaikan kulttuuriin ja sen ongelmiin. Mutta nämähän on TODELLISIA ongelmia, eikä niihin ole niin helppoa lääkettä kuin ryhmäkeppihyppely.
Mikä tekee suomalaisesta työkulttuurista sellaisen, että ihmiset kettuuntuvat ennen eläkeikää siihen ja halajavat tavalla tai toisella varhennetulle eläkkeelle ?
Yksi syy on varmasti työpaikkojemme irtisanomiskierteet, jossa vähempi määrä ihmisiä on tehtävä jäljelle jäävät työt. Nyt joku työnantaja miettii, että työthän vähenee sitä mukaa kun työtehtäviä vähennetään. Se kun vain on niin, että niitä näkymättömät katvetyötkin on jonkun tehtävä ja jos niitä ei kukaan tee, etsitään lähin sopiva syntipukki jolle kerrotaan että tämän kuului asiat hoitaa sekä eihän homman hoitamiseen kulu kuin viisi minuuttia.
Toinen on tämä loistava työpaikkojemme keskinäinen kannustaminen. Kun asiat sujuu hyvin, ei kuulu mitään. Kun asiat menee pieleen, niin useammat kettuilee ja varmistaa myös että esimiehet sen kuulevat että toi töppäsi ja siten on seuraavan irtisanomislista kärjessä. Raadollista ? Kyllä.
Sitten on tämä peri suomalainen vastuunkantaminen. Asioiden mennessä hyvin esimiehet tulevat lokeroistaan esiin päivää paistattelemaan valkoiset hampaat vilkkuen. Näin me hommat hoitelemme.
Kun taas hommat epäonnistuvat, on yksi syyllinen: `kun se nyt ei osannut hoitaa`, `se toimi täysin omin päin`, `se ei taida pysyä muutoksen tahdissa`.
Olen sentään työpaikoilla nähnyt vastuunkantajiakin, jotka ovat viime vuosina jääneet vähemmistöön. Heidän arvomaailmansa kun jää jostain syystä vähemmälle huomiolle. Alaiset kyllä arvostavat. Heiltä saa kyllä vastauksen ja tuen ongelmien ollessa päällä.
Niitä esimiehiä on liikaa, jotka eivät ongelmissa sano mitään jotta eivät tekisi virheitä.
Kolmas syy saattasi olla jatkuva organisaatioden hämmentäminen, jatkuva uusiutuminen, jatkuvat puheet ihan uuden kaltaisesta tiimityöskentelystä. Ihminen ja työyhteisö kun tarvitsee aikaa sopeutuakseen muutoksiin jotta keskinäiset suhteet ja tehtävät selkiytyisi ja jokainen löytäisi paikkansa.
Nyt muutos tahti on kuin hiekkamontulla päristelisi kymmenen motocross pyörää ympyrää, eikä pöly ehdi missään vaiheessa laskeutua jotta kukaan tietäisi minne mennään. Helv...moinen pärinä ja tohina, mutta kukaan ei tiedä mikä on homman nimi.
Näin epäilevänä henkilönä ajattelen sen olevan tarkoituksellista, mutta kaikille päättäjille tiedoksi, että lasku siitäkin on maksettava.
Neljättä syytä tuossa hiukan jo sivuttiin. Yrityksissä kilpailu ja tulosten teko tahti on mennyt sellaiseksi, että se tarttuu myös ihmisiin. Työtoverit aletaan mieltää kilpailijoiksi eikä joukkuepelaajiksi, toiset taas muuten haluavat olla dominoivia toiset suhteen johtuen tästä meidän inhimillisestä perimästä. Eihän siinä mitään sellaista tapahtuu, mutta sellaiseen selviin ylilyönteihin olisi esimiesten puututtava eikä sallia sitä missään vaiheessa. Entä sitten jos esimies on erittäin dominoiva negatiivisellä tavalla ? Puhutaan työpaikkakiusaamisesta. Taas joku ajattelee, että onhan luottamusmiehet, työterveydenhoito ! Niin onkin, mutta kuka lähtee ajamaan asiaa esimiestä vastaa jos selkeitä todisteita ole tai kuljetaan rajamailla ja alainen pelkää hänelle tärkeän työpaikkansa puolesta ?
Varsinkin työpaikoilla missä odotetaan seuraavaa irtisanomiskierrettä, eletään varsinaisessa viidakossa.
Viiden syy voisi olla vaikkapa vanhojen työntekijöiden arvostaminen. Liian usein näkee, että vanhempi työntekijä saa valita irtisanomisen tahi osaaikaeläkkeen välillä. Kyllä siinä motivaatiot on matalalla kun muutosvauhti on kova, taloon saa jäädä muutamaksi vuodeksi jos jää osaaikaiselle.
Muutenkin työpaikoilla käytetään siis motivointityökaluna ennemmin keppiä kuin porkkanaa, siinä me suomalaiset olemme jostain syystä hyviä. Mistä lie peruja ? Joku työnantaja taas ajattelee, että maksetaan vaan porkkanana lisää liksaa. Mutta se porkkana ei tarvitse olla lisää liksaa vaan kehumista, kiittämistä, kannustamista, positiivista palautetta.
Jokainenhan sen tietää, jos on omia lapsia, miten kehumalla, kiittelemällä ja kannustamalla lapset tekevät ihmetekoja.
Täytyy sanoa, että työpaikoilla on näihinkin asioihin alettu kiinnittää huomioita, mutta minusta edelleen liian vähän sekä että parannustoimenpiteet ovat olleet lähinnä kosmeettisia. Voidaan kehua asiakkaille, että meillä on käsitelty näitäkin ongelmia ja olemme Suomessa edelläkävijöitä.
Näitä asioita kun miettii, niin ajattelee että miksi minä katsoisin moista menoa työpaikoilla 65 ikävuoteen asti ? Jos suomalaisten keskielinikä on 73-75 vuotta, niin nauttisin eläkkeestä vajaat kymmenen vuotta. Minkä kiitoksen minä tästä uhrauksesta viipymällä työpaikalla 65 ikävuoteen siis saisin ?
Saisinko siis arvostusta ? Kiitosta ? Parempaa henkistä ja fyysistä hyvinvointi ? Mukavia työkavereita, esimiehiä ja harrastuskavereita ? Olisin niin tärkeä, että minua tarvittaisiin vielä ? Viihtyisin työpaikalla ? Sopivan määrän töitä ?
Onnellisia ne jotka tällä hetkellä voivat näin vastata työhistorian kääntyessä kohti ehtoota.
Yllätys on tulossa niille, jotka kuvittelee nuorten ajattelevan yhtä vastuuntuntoisesti, työpaikka uskollisesti kuin nämä nykyiset 50-65 vuotiaat työntekijät.
Vieläkö siis kysytään, miksi työntekijät haluavat lähteä mahdollisimman pian eläkkeelle ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sieltähän ne eduskunnasta itsekin jää joukolla varhaiseläkkeelle. Kun ovat vielä antaneet itselleen kunnon eläkkeet lyhyellä työajalla. Jos olet päässyt parikymppisenä eduskuntaan voit jo 35 vuotiaana jäädä hyvälle eläkkeelle. Kai siellä eduskunnassa stressaantuu.
Mitä päättäjät haluavat? Itse tekevät järjettömiä ratkasuita. Esim: omat eläkkeet, verotus, työlainsäädäntö, rikoslait ym. Missä mennään? Tunarit ja paskan jauhajat kuriin. Kekkonen (verrannollisesti) takaisin ja äkkiä.